Ootteko huomanneet tunteiden katoavan, kun on tarpeeksi pitkään sinkkuna? Tunne skaalan molemmat päät tuntuvan katoavan ja elämästä tulee harmaata. Kun pitkään aikaan ei ole rakastanut ketään eikä saa itseä kohtaan rakkauden tunteita mikään ei tunnu miltään. Nauramisesta tulee väkinäistä ja asiat mitkä ennen olisi satuttaneet ei tunnu missään. Sanotaan, että itkeminen on terveellistä, mutta edes läheisen ihmisen hautajaisissa ei saa kyyneltäkään aikaiseksi. Harmi että vahingon ilo katoaa viimeiseksi siitä tunteesta olisin ollut valmis luopumaan jo aikoja sitten. Pelottavinta tässä on, että mitä sitten tapahtuu kun kaikki tunteet palaavat yhtenä rysäyksenä, toivottavasti!
Sinkut/tunteettomuus
Make
232660
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä, mutta vanhetessa ja lisää kokemuksia tulleena sitä on jotenkin paljon tasapainoisempi. Enää ei itke joidenkin pakkien takia montaa päivää. Ja kun kokenut jo läheisten poismenemisiä ja sairastumisia niin osaa ottaa elämän haasteet vastaan paljon kovemmin. Eli siinä mielessä parempi. Kyllä ite silti itkenkin välillä, sekin terveellistä. Koko ajan vanhetessa tulee myös enempi sinut itsensä kanssa. Ei oo mitään tarvetta esittää mitään vaan on sellainen kun on, jos ei kelpaa niin ei sitten, turha mennä muuttamaan itseään. Tietty jos on huonot elämäntavat niin niitä kannattaa jo pelkästään itsensä takia muuttaa jonkin verran ees.
En oo ihan parikymppinen enään. Selvähän se on, että tunteet tasottuu ajan mukaan, mutta tunteettomuus on eri asia. Epäonnistumiset kuuluu elämään ja ilman ylämäkiä ei olisi alamäkiäkään.
Itse olen tehnyt aivan saman havainnon ja se on pelkästään hyvä asia, että noin käy.
Kyseessähän on olosuhteisiin sopeutuminen, mikä ei ainakaan minusta ole lainkaan huono asia.
olosuhteisiin sopeutuu, mut joskus me naiset olemme onnekkaampia: on edes lapsi, jota rakastaa.
Ilman rakkautta elämä olisi kovin paljon harmaampaa. Ikä ( jo 30 ) ja elämänkokemus helpottaa, elämässä on kaikkea muutakin. Miehillä ehkä vaikeampaa, mutta kaikkeen kai sopeutuu.
Kuka haluaa tottua harmauteen. Elämä on ehkä tavallaan helponpaa, mutta mun mielestä elämään kuuluu kaikki tunteet. Vielä kun tää liittyy muihinkin fiiliksiin, kuin rakkauteen. Älkääkä luulko, että oon mikään erakko. Ystäviä riittää, mutta jotain silti puuttuu.
eihän sitä harmauteen halua tottua, mutta tottuu silti :(..Kuten sanoin, onnex on lapsi..
Toisaalta, parempi näin kuin huonossa parisuhteessa, vielä en ole niin epätoivoinen, että ottaisi kenet vain. Vielä on usko "elämää suurempaan rakkauteen" :), vaikka se on ehkä naiivia..Toivossa on hyvä olla :)
En tosiaan ole huomannut tuollaista. Eihän se, että on sinkku, merkitse sitä, ettei ihmisellä ole syitä rakastaa ja vihata. Itse rakastan paljon aikuisia lapsiani, pidän sukulaisistani ja ystävistäni. Lemmikkini on minulle hellyyden kohde yksinäisinä iltoina. Nautin kovasti elämästäni enkä todellakaan ole vahingoniloinen vaan vanhemmiten olen muuttunut suvaitsevammaksi ja myötätuntoisemmaksi. Ikävää, että tunteesi ovat köyhtyneet. En kuitenkaan usko sen johtuvan sinkkuudesta.
Ei tää johdukkaan "sinkkuudesta" toi termi vaan on se mitä käytetään ilman parisuhdetta elävistä ihmisistä ennen kun niistä tulee vanhoja poikia. Ittekin viihdyn liiankin hyvin yksin, kunhan olisi jonkinmoinen varmuus paremmasta tulevaisuudesta!
Niin... Mietin tässä vaan, että liittyisikö tuo tunteettomuus mielestäsi ehkä masennukseen?
En usko. Mun mielestä masennus sisältää pääasiassa huonoja fiiliksiä, ehkä tänään on vähän huono päivä, mutta yleisesti ottaen menee ihan hyvin. Oon kyllä totakin miettiny, mutta en ainakaan suostu myöntään mitään ;) Enkä mä ehkä ihan näin tunteeton oo, mutta kun yleensä oon aika tunteellinen ihminen, niin siihen verrattuna olo on aika turta.
Sillä vaan mietin, kun olen itsekin sitä omalla kohdallani saanut miettiä. Että mikä nyt on ns. normaalia ja mikä ei. Onpahan jokin asia jota syyttää kun oikein ottaa päähän :) Jos ei olisi sinkku niin sitten se kai olisi vaikka se "huono" parisuhde... Vaan on niitä huonompia päiviä meillä kaikilla.
Mitäs kun huonoja päiviä on enemmän kun hyviä. Missä vaiheessa se muuttuu masennukseksi? Oon ollu "sinkku" jo liiankin pitkään ja moni olis jo varmaan masentunu, mutta mulla se oon vaan tätä "harmaata". No kohta lähden kuppilaan ja ehkä aamulla kaikki on toisin. Meitä on moneen junaan ja kaikki ei ees pääse koskaan junaan ;)
No...voi kuule samma här :) (siis pitkään sinkkuna...) en minä tiedä, sitten kai kun ei jaksa enää edes naureskella surkealle olotilalleen... No, mutta eihän sitä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Niin kauan kun jaksaa nauraa itteelleen kaikki on hyvin? Onneksi elämässä on muutakin kun rakkaus? Se on muutenkin yliarvostettu olotila?
Kun positiivisessa mielessä jaksaa nauraa itselleen...ja kun löytää elämästään positiivisia puolia niin eiköhän kaikki ole silloin ihan hyvin.
>> Ikävää, että tunteesi ovat köyhtyneet. En kuitenkaan usko sen johtuvan sinkkuudesta.
puhut asiaa.
Määkin olen ollut sinkkuna jo reilun puoli vuotta, eikä uutta tyttöystävää ole tullut vielä vastaan. Olen havainnut vähän samaa itsestäni. Sitä tavallaan kovettuu. Vaikka sisältä olen pehmeä mutta kuori kovettuu. Ja olen tullut siihen tulokseen että se johtuu siitä kun haluaisi antaa&saada rakkautta tai tykkäämistä, mutta kun ei saa. Niin sitten tulee semmoista harmaata niinkuin sanoit. Mutta kyllä mulla ne fiilikset on tuolla jossain mut se vaan on sillein, että se vaatii sen oikean ihmisen kuka tai kenen kanssa ne saa kaivettua sieltä. Jos tulee huonoja fiiliksiä/päiviä niin silloin kannattaa vaan ruveta tekemään jotain, eikä istua vaan sohvalla.
Sehän on mukavaa sitten kun kaikki tunteet palaavat yhtenä rysäyksenä.:) Toivottavasti kohde on vaan silloin oikea. Eli elämäsi nainen.:)
En tiedä tunteiden katoamisesta mitään. Koskapa jo viisikymmenvuosi lähestyy nopeaa vauhtia, eikä ole vielä tähänikään mennessä tullut tunnetta ,että rakastaisi jotain. Jos ei ota lukuun nuoruuden ihastuksia, mutta nehän on jotain muuta kuin "rakkauden" kuvittelisin olevan. Voihan sitä ihminen olla herkkä ja tunteva ilman ns. rakkaudentuntemuksiakin. Voihan se ollakkin niin, että minä olen kovettanut itseni jo nuorena tunteiden ulkopuolelle niin,että en anna niille valtaa elämässäni ollenkaan. Ja onhan se helpompi tietysti elellä tunteetonta elämää, tosin voin vaan kuvitella millaista se olisi elää tunteellisesti.
ei sinänsä liity tähän asiaan, sinulla on vain lepakoita tapulissa. Hae apua ongelmaasi.
Enpä ole tuollaista itsessäni havainnut. Penskasta asti olen ollut hyvin tunteellinen. Välillä ylitunteellisuus on käy haitaksi, kun otan osaa koko maailman murheisiin. Iän ja tylyjen kokemusten myötä tosin olen kasvattanut kovan, mutta sitkeän ulkokuoren, johon suojaudun varsinkin työelämässä. Sisältä olen kuitenkin pehmeä.
Niin kuulostaa tutulta, tunteet ehkä eivät kuole, mutta ne ovat siirtyneet taka-alalle. Muisteleppa tilanteita, kun joskus olet tavannut uuden naisen, miten oudolta tuntuu huomata, mitä samoja rutiineja olet vääntänyt sanotaan nyt viimevuodet, miten mustavalkeaa on elämä ollut.
Nooh, sitten se sattuu, kun tätönen löytää paremman, tai kyllästyy naamaan... monissa tapauksissa molemmat tunteet ovat olleet kokemisenarvoisia.
Mutta itse koetan taasen tappaa tunteeni, toivottavasti nyt lopullisesti, sillä hyvin onnistui 4 vuotta (edellinen deittailu), mutta perhanan täti sekoitti kuviot (viimeisin ja Viimeinen deittailu), mutta taasen ollaan yksin, kiitos tätille, jälleen kerran, niin vikaahan ei ole minussa=),
Riittävän monesti kun pettyy, sitä on parempi olla tunteilematta........
mua taitaa vaivata just tuo, kun nyt kesälomalla oikein mikään ei ole tuntunut miltään