Kaunein miehen silmissä

Ei tuo ukkokaan mikään kylän komein ole.

Ihan voin vinkkinä kertoa, että mitä pidempään yhdessä ollaan, sen vähemmän toisen naamakerroin merkitsee, siihen vain tottuu.

Mun mielestä on vähän naivi ajatus kuvitella, että toinen pysyisi niin huumaantuneena että näkisit minut maailman kauneimpana aina. Mä kun en kuitenkaan sitä ole. Ihastumisen ensihuumassa voisi toki siltä tuntuakin.

Ainoa mitä toivoisin on että hän tietäisi ja kokisi varmuudella että olen se "oikea" hänelle, kaikkien hyvien ja huonojenkin ominaisuuksieni kanssa. Ei tarvitse pitää maailman kauneimpana.

Jos et koskaan sano lapsellesi, että jokin asia on kaunista niin hän ei koskaan opi arvottamaan kaunista ja rumaa. Hän kasvaa toiselaisiin arvoihin.

Sinut on kyllästetty ympäristösi mielipiteillä, siitä mikä on kaunista/ rumaa.
Tuntuuko sinusta siitä, ettet kelpaa jos et ole riittävän kaunis?
Oletko epävarma siitä millainen on kaunis?
Tahdot tietää miten muut kokee itsensä kauniina ja kelpaavana?

Olin yhteen aikaan ihastunut yhteen ammattisotilaaseen.Hänellä oli puunattuja naisia.

En kykene tavoittelemaan itselleni kukkoa tunkiolta, koska olen

melkolailla TIINA. TAVALLINEN!

- ristiverinen, lyhyt, paksupeppuinen, tyyli jotenkin homeessa
- en osaa keittiöhommissa taikoa kulhoihin mustekalanuudeleita hapanimeläkastikkeessa.Veitsenkäyttö mustekalan lonkeroissa..Ei käy minulta eih.
Täytyy olla varovainen ennenkuin yrittää valmistaa hankalaa ruokaa.Se vaatii näppäryyttä myös arsenaalin parissa.

Eipä ole tullut mieleenikään kilpailla ulkonäöstä jonkun toisen kanssa. Aina löytyy kauniita ja kauniimpi kuin minä naisia. Mutta mitäs sitten`? Ei minun tarvitse olla kaunein nainen miehelleni mutta olen se tärkein ja se jota rakastetaan. Varmasti mieheni ihailee kauniita naisia, niinhän minäkin teen, eikä siinä ole mitään pahaa.

Mutta meillä onkin toimiva parisuhde....

Ei nainen halua olla absoluuttisesti kaunein nainen maailmassa (jos sitä edes voisi määritellä) vaan kaunein miehensä silmissä.

Jos on tyytyväinen itseensä, niin ei ole mitään tarvetta vertailla itseään joihinkin tähtiin. Sitä paitsi olen mielestäni eri lailla kaunis kuin esimerkiksi megan fox, ja harvoinhan sitä näkee edes ilman meikkiä.

Tää on itseasiassa parempi kysymys, kun ehkä moni tulee ajatelleeksi. Annan kevyemmän vaihtoehdon, kuin puoliso, niin se selventää vastaustani, mikä on kyllä.

Koirani. Minulla on ollut se yli 10 vuotta, ihan pennusta saakka. Se on tullut minulle aina vaan rakkaammaksi ja se on kasvanut perheeseeni niin, että nyt kun se alkaa olla vanha, olen alkanut pelätä sen menettämistä tosissaan. En halua sitä: se on laumaa. Se on erittäin rakas ja perheen jäsen, se on "yksi lapsi". Mutta mikään Lassie se ei todellakaan ole ollut. Se on ollut ns. hankala koira. Siis hirveän villi, energinen, vaikea kouluttaa eli se ei ole palveluskoira eikä sillä ole mitään miellyttämisen halua. Se on hyvin jääräpäinen. Nyt vanhana särmät ovat hioutuneet, meistä kummastakin.

Minä nään sen maailman kauneimpana koirana. Se on ollut minun mielestäni kaunis ja söötti ja ihana, ja kyllä minä nään, että se on vanhentunut. Kuten ihmisilläkin, sen lihakset ovat vanhuuttaan alkaneet surkastua, sen askel ei ole enää niin kevyt. Sen kasvon muodot ovat muuttuneet ja pennun pehmeys on kaukana. Se on semmoinen ronttiainen. Mutta se on edelleen yhtä kaunis, jopa kauniimpi. Se on maailman kaunein koira ja olen joskus ihan oikeasti katsellut sen touhuamista ja miettinyt, miten onkin niin onnekasta, että juuri minä olen saanut maailman kauneimman koiran. Yksikään pentu tai nuori ja vilkas toinen koira, ei ole yhtä ihana. Koirani ei ole muotovaliotunnustettu enkä ole nostanut egoani hankkimalla sille palkintoja näyttelyistä, eikä minua jalostustoiminta kiinnosta. Minua ei kiinnosta ylipäätään jonkun toisen mielipide sillä tavalla: minun koirani ON maailman kaunein :) Minulle.

Sitä samaa tuskin näkee muut: minä en nää sitä heidän koiristaan.

Nyt joku ihmettelee, että mitä helv... se horisee, sehän on koira?! Mutta nimenomaan. Se onkin vain koira. Johon voi kiintyä niin paljon, että se on maailman kaunein, eikä sitä muuna voi nähdä. Se on "vain" lemmikki, seuraa ja "lauma", ja silti siihen voi kiintyä näin paljon. Siihen että sen saa, pitää sitoutua, ja antaa jotain. Mutta paljon enemmän se on antanut itsestään takaisin, ihan ilman yritystä. En haluaisi rakastaa muulla tavoin. Ja täysin riippumatta siis ulkonäöstä, minulle, se on myös maailman kaikki muotovaliot ja rotukoirat.

Joten todellakin toivoisin, että kun puhutaan koko elämän kumppanista, puolisosta, että me kasvaisimme yhteen ja rakastaisimme niin paljon, että noin 85-vuotiaana katsoisimme edelleen toisiamme niin, että on se tuo vaan maailman kaunein ja toista ei tule. En ole ajatellut todellakaan kilpailla Megan Foxin enkä naapurin Viivin kanssa. En edes yritä, eikä se ole siitä kiinni. Jos se ihminen sinua rakastaa, sinä olet Megan Fox kertaa sata ja Viivillä ei ole mitään mahdollisuuksia olla mitään muuta kuin kiva naapurin tyttö. Jos joku rakastaisi oikeasti Megan Foxia, hän näkisi jotain enemmän kuin kansikuvan, eli ei kukaan kuvan perusteella häntäkään rakasta. Kauniina voi nähdä, mutta kun puhutaan Niin Kauniista, että on Maailman Kaunein, puhutaan jostain muusta.

Tosin siihen rakkauteen kasvaa ja pitää oikeasti tajuta jotain.