Olin aiemmin miellyttävä persoona

Äitini ei minua rakastanut, isä antoi piiskaa, kaverit kiusasi koulussa. Nyt olen häijy, ilkeä natsisika enkä osaa käyttäytyä.

Mä oon aina ollut veemäinen idioottisika, enkä siitä muuksi(ammuuh) muutu...
Ystävällisyys on akkain keksimä vedätys jolla saadaan hölmö rahoittaja koukkuun.

Kuulostaa tutulta. En ole itse saanut vielä kertaakaan seksiä elämässäni ja alan käyttäytyä kohta kuin natsi. Menetän kohta viimeisetkin empaattisuuden rippeeni kaikkea kohtaan. Ennen olin hyvin herkkä ja empaattinen ihminen mutten tällämenolla ole sitä enää ollenkaan.

Ninkö?

Katkeruus on kuin kapitalismi; saatuaan ihmisen valtaansa, ihminen ei edes huomaa sitä, eikä pysty sitä mitenkään rajaamaan. Ihmisyyden loppu.

Joskus uskon olleeni ihan miellyttävä ihminen. Tarpeeksi paskaa niskaan saatuani olen muuttunut puhtaimmaksi versioksi ehdasta qusipäästä. Siinä, ettei kukaan halua minuun tutustua, ruma ulkomuoto näyttelee enää minimaalista osaa. Pääasiallinen syy löytyy luotaantyöntävästä persoonallisuudesta.

Olen henkisesti kehittymätön ja pelokas. Naiset ovat minusta pelottavia ja koska en heistä mitään ymmärrä, kehittelen sopivalta tuntuvia teorioita, jotka sitten uskon sellaisenaan vaikka saisin todellista tietoakin. Omia kuvitelmia on helpompi uskoa, koska ne eivät sodi turvallista mielikuvitusmaailmaani vastaan.
Minua kiukuttaa, kun jutuilleni nauretaan, uskon silti tietäväni kaikesta kaiken. naisista etenkin, koska minulla on äiti.

Heil. Henkinen sukupuolesta riippumaton mielten yhtymisen puutostila on ikävämpää. ...kuka marssii uuniin ensiksi? x)

Miten voin auttaa?

En varmaan koskaan ole ollut miellyttävä persoona, koulussakaan minulla ei ollut mitään kavereita ja jo pikkukakarana sain kuulemma koko ajan raivokohtauksia. Eikä elinkautinen panemattomuus varsinaisesti ole kehittänyt luonnettani parempaan suuntaan. Jatkuva pillunpuute on katkeroittanut minut ja olen alkanut vihata naisia ja nussijamiehiä.