Voiko väkivaltainen kumppani parantaa tapansa?!

Parisuhteessa ongelma. Olisko sitä apua tarjolla parille, molemmille.
Suhde on väkivallattomampi, jos sitä hiljalleen muuttaa vain kaverisuhteen suuntaan.
Ei naisen kannata aina olla käytettävissä, vaikka äijä niin haluaisi.
Uhkailuista pitää puhua läheisille, ym. auttaville tahoille.
Ketään äijä ei siedä pakoilureissuja, tilanne vaan pahenee.
Tietenkin väkivaltatilannetta pitää paeta ulos asunnosta, vaikka naapuriin.
Naapurista pitää kuitenkin mennä välittömästi vaikka turvakotiin.
Näissä jutuissa järki taitaa olla terveellisempi vaihtoehto.

ettei teillä ole lapsia. Valitettavasti hyvin harva mies pystyy muuttumaan väkivaltaisuudestaan täysin kokonaan. Ei ainakaan 2kk sitä väkivaltaisuutta lopeta.
Omien sanojensa mukaan miehesi "käy terapiassa". Mistä tiedät totuuden ?

Ymmärrän täysin tunteesi. Itse elin 5v. väkivaltaisessa suhteessa. Mies ei muuttunut.
Jostain sain voimaa lähteä siitä suhteesta, vaikka rakastin miestä . Nyt jälkeenpäin olen tosi onnellinen, että pääsin hengissä eroon miehestä,
Monta kertaa kun tuntui ampulanssien ja poliisin käyntien jälkeen että seuraava kerta voi olla se viimeinen isku.
Itselleni tuli myös paniikki ja ahdistuhäiriö.

Menetin luottamuksen miehiin ja nyt muutaman vuoden jälkeen uskallan jo katsoa luottavaisena tulevaisuuteen. Vaikka varmaan menee pitkä aika ennenkuin päästän ketään toista ihmistä yhtä lähelle kuin exäni pääsi.
Opin sen myös että luottamuksella hänelle kerrotut sanat, tulivat raivonpuuskissa takaisin minulle mitä ihmeellisimmissä tilanteissa.

Mustasukkaisuus, väkivalta ovat sairauksia, ja niistä ei välttämättä pääse koskaan eroon, vaikka terapiassa kävisikin. Tai terapian täytyy kestää monta vuotta, mutta pystyykö miehesi siihen.

Rakkaus ja järki.......minä valitsin sen järjen ja olen hengissä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta älä ole "itsetuhoinen" rakkauden vuoksi.

Ei voi. Aina ne lupaa muuttua mut tilanne pahenee ajan mittaan. Se väkivaltainen käytös ei lopu sormia napsauttamalla eikä millään pillereillä. Niillä lupauksilla yritetään manipuloida sua jatkamaan suhdetta ja sanon suoraan että ei kannata. ja sellaset terapiat tehoo vasta monen vuoden kuluttua et jos mies sanoo käyneensä terapiassa muutaman viikon niin kannattaa oikeesti ottaa jalat alle. Se vaan uskottelee sulle kaiken. Olen monet kerrat nähnyt omin silmin

Jotkain toiveita on jos mies itse on motivoitunut hoitoon. Sinun pitää olla jämäkkä. Jos väkivalta jatkuu, niin kattilat jakoon.

"Mies on hyvä silloin kun ei hakkaa" -on todella väärä asenne!

Tuo pahoinpitelijä ei muuta tapojaan ennenkuin se on tappanut sinut. Eikä siihen edes tarvita kovaa lyontiä.

Pysy kaukana tuosta moukarista niin kauan kunnes olet saanut itsellesi Karate mustan vyon. Silloin ainakin pystyt pitamään puoliasi.
Ellet viitsi vaivautua oppimaan fyysillista itsepuolustusta, pysy moukari hirviostä kaukana!

Toivo on tyhmien lohdutus. Jätä se ennen kun sut hakataan

En neuvo sinua muuttamaan kotiin ennen kuin luotat toiseen. Tiedät kun luotat.
Tärkeää olisi, että annat hänelle arvostusta siinä asiassa, että hän on hyväksynyt virheensä. Jos hän todella katuu tekojaan ja todella käy terapiassa hän työstää tuolloin itseään ja samlla myös joutuu terapia ryhmän takia peilaamaan itseään. Tuo peilikuva saa varmasti hänet inhoamaan itseään ja kaipaamaan positiivisia kannustimia. Uskon että hyvä luo hyvää.

Toisaalta sinun on pidettävä huolta itsestäsi ja ehkäpä haettava terapiaa itsellesikin. Alan ammattilaisilla on aina viisaita neuvoja, varmasti parempia kuin meillä tavallisilla "tollukoilla".

Ihminen on aina kehittynyt, joten miksei miehesikin kehittyisi, jos hän sitoutuu asiaan. Polku on pitkä ja mutkainen ja muistuttaa letkajenkkaakin. En usko miehesi muuttavan seinään kiltiksi, etkä saisi sellaista vaatiakkaan, mutta ajalla hän varmasti tuolla voi työtä tekemällä saavuttaa vaikka rauhan nobelin :).

Mutta ennen sitä ole varovainen, sillä yksi lyönti voi olla liikaa -pienikin.

Tee miehestäsi rikosilmoitus. Varmistat sillä miehesi prosessin läpikäynnin.
Selvitä miehellesi syy miksi teet sen, vahvisttaaksesi hänelle sen, että hän ei saa lyödä ketään.

Pidä huoli, ettei hän syyllisty henkiseen väkivaltaan kanssasi.

Mieti omat voimavarasi...

Toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää.

On se mahdollista että hänen käytöksensä muuttuu, mutta siihen vaaditaan pitkä terapiassa käynti ja siihen sitoutuminen, hermojen hallinta kurssejakin on olemassa. Mutta tosi asiahan se on että kun on väkivaltaista käyttäytymistä takana niin edes mitkään terapiat ei anna varmuutta 100% siihen että vanha käytös malli ei joskus palaisi vaikka siitä hetkeksi eroon pääsisikin. Minä olen elänyt väkivaltaisen ihmisen kanssa jonka käytös malli muuttui monen vuoden terapian avulla, olemme yhä yhdessä mutta vieläkin tulee sellaisia riita tilanteita joissa minä koen tilanteen uhkaavana ja pelkään käsiksi käymistä, mutta ei se pelko siitä varmaan koskaan lähde kun kerran on jo samalta ihmiseltä turpaan ottanu. Joten kannattaa miettiä sekin asia että onko valmis ottamaan sen riskin että tuleeko pahoinpidellyksi enää vaiko ei. Ainaisessa pelossa eläminen on todella raskasta ja kuluttavaa.

ei voi

kyseessä on narsistinen tai psykopaattinen persoonallisuushäiriö. Jopa sosiopaatti. Olen sitä mieltä että 99% tapauksista ei muutu. Uskoontulo voisi muuttaa. Katsos, kyse on hänen luonteesta. Oma isäni on tällainen, äitini jaksoi sitä rumbaa useita vuosia, välillä lähdettiin pakoon, sitten taas palattiin kotiin. He erosivat. Näistä ajoista on 23 vuotta kun he erosi, ja luonne on sama yhä tänäkin päivänä, minä jälkeläisenä tiedän parhaiten. Kuvioon tuli mukaan vielä kaiken lisäksi viina, ja hän muuttui 100-kertaa pahemmaksi, pirullisemmaksi. Poliiseja saa soitella, joutui putkaan. Hänellä on jonkunlainen suhde naiseen, mutta arjessa sama luonne tulee aina esille, hän voisi tappaa kenet vaan, tiedän sen. Luonne EI muutu 25 vuodessakaan. Sellaiset ihmiset ei kestä stressiä, eikä kriisejä. heillä ei ole keinoja selviytyä niistä niin kuin normaaleilla ihmisillä. Aina kun tulee stressi, erimielisyys, vanha luonne tulee esiin. Lapsuuden ongelmat kai aiheuttaneet sen.

varaudu hautajaisiisi, tee jo testamentti valmiiksi.

Otas mut mieheksesi niin ei tarvii pelätä enään ikinä. Tastä ei tarjous parane meinaan. En ole rikas tai komea mut olen turvallinen mukava mies joka auttaa kodin askareissakin. Imuri pysyy kädessä ja ruokaakin osaan laittaa. Urheilen säännöllisesti ja baareissa en ole käynyt vuoteen joten en tykkää baareista. Että sellasta. Jätä ainakin se väkivaltainen miehes kun sellaseen eiole parannusta. Luonne on jokaisella oma ja sitä luonnetta ei voi yhtäkkiä muuttaa vaikka kuinka lupaisi muuttua kiltiksi. Joku jo sanoikin et se uskottelee sulle et kaikki muuttuu hyväksi mut kuinka moni oikeesti on nähnyt sellaista et väkivaltainen mies on muuttunut yhtäkkiä kiltiksi. En usko et kukaan.

Kenenkään ei pitäisi pelätä väkivaltaa omassa lähisuhteessaan. Mikäli haluat vielä miettiä asiaa niin voit saada tukea,apua ja neuvontaa esimeriksi Tukinaisen kriisipuhelimesta puh. 0800-97899 ma-pe klo 9-15 ja viikonloppuisin klo 15-21. Voit ottaa yhteyttä myös nimettömänä netin kautta: www.nettitukinainen.fi. Raiskauskriisikeskus Tukinainen auttaa nimestään huolimatta myös lähisuhdeväkivallan uhreja.

samaa kokeneena, se vaikuiitti työssäkin, minua ihmeteltiin kun olin omissa oloissani, enkä osallistunut mihinkään, olin niin alistettu..

Älä vaan missään nimessä ota sitä enää takaisin. Itse katselin kaksi vuotta niitä turhia lupauksia. Joka kerta oli katuvainen mut eipä kun uudestaan toistui aina sama homma. Tiedän miten vaikeaa siitä on olla päästä irti kun tunteet ja järki sanoo ihan muuta, mutta kiitos kavereille et olivat tukena. Ilman niitä en olisi ollut vahva ja lähtenyt suhteesta. Menin vielä virheen tekemään uudestaan ja otin takaisin ja kiitoksena siitä oli tärykalvo hajalla, että näin. Ja jälkeenpäin oon kuullut et väkivaltainen on ollut myös mua ennen ja meidän jälkeenkin. Juttelemassa me ammattiauttajalla käytiin mut eipä onnistunut. Et se siitä turhista lupauksista. Vaikeaa se on, mutta kyllä siitä lopulta yli pääsee vaikka ei ikinä varmaan ihan täysin. Mut aika auttaa siihen.

Hyvä apua,apua. Älä palaa takaisin väkivaltaiseen suhteeseen; lähde nyt lopullisesti. Laita avioero vireille ja aloita uusi elämä ilman pelkoa. Väkivaltainen mies ei muutu koskaan, käy sitten terapiassa tai ei. Usko pois, tiedän sen kantapään kautta. Et voi rakastaa miestä, jota pelkäät, tajuat se nopeasti. Hae itsellesi keskusteluapua, jotta selviytyisit kokemuksistasi ja pääset aloittamaan uuden elämän. Puhu ystävillesi; varmasti saat heiltä tukea. Mutta älä palaa takaisin.

Toisessa ketjussa oli todella hyvä kommentti asiasta mieheltä joka on itse ollut väkivaltainen.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10565229/#comment-55042597

Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, Jätä se, joko tuli viesti perille??

Missä oma itsekunnioitus? Rakastat miestä joka on hakannut sua? Se ei pidä paikkaansa, se on harhaluulo. Jos pääsisit siitä eroon mikä on vaikeaa koska olet pieksemisen myötä vajonnut niin syvälle että et edes tiedosta tunteita ja itseäsi, alkaisit myöhemmin vihata miestäsi.

Miehesi ei rakasta sinua, ei koska ei kunnioita ja kohtelee väkivaltaisesti. Kaikenlisäksi kertoo miehen persoonallisuudesta ja yksinkertaisuudesta sekin, että lähtee sortumaan fyysiseen väkivaltaan. Eli luuseria "rakastat."

Ja nuo rakkaustunteet on täyttä paskaa, kuten jo sanoin olet pieksemisen kautta menettänyt todellisuuden tajun ja itsesi.

Kannattaa hakea apua ammattitaholta. Itse menin psyk pkl:lle keskustelemaan koska oli jo kehkeytynyt psyykkiset oireet väkivallan seurauksena. Väkivallasta pystyin kertomaan terapeutille vasta noin vuoden tapaamisten jälkeen. Sain lääkityksen, ja aloin pikkuhiljaa nousemaan sudenkuopasta. Kun nousin sieltä apua ja tukea saanneena, aloin nähdä poikakaverin täytenä luuserina. Pikkuhiljaa hankin oman kämpän ja lopulta löin välit poikki kokonaan.

Ja nyt vuosi eron jälkeen voin sanoa että iki päivänä en sitä luuseria takas ottaisi, se ei ole edes mies. Enkä aido moikata jos törmätään. Ja se paska ei ole ansainnut mun ystävyyttä, ei mitään. Ja silloin kun se sai mua piestä vähien aivosolujensa kanssa muinoin, luulin myös rakastavani sitä ja luulin etten koskaan löytäisi ketään jota rakastaisin yhtä paljon.

No, nyt seurustelen maailman ihanimman Miehen kanssa jonka rinnalla exä on tuhat kertainen nolla.

Sanonpa vain että olet nyt täysin syvällä suonpohjalla ja tarvit apua koska kukaan selväjärkinen ja itseään kunnioittava ihminen ei voi rakastaa sellaista ihmistä joka hakkaa. Jos koet että rakastat sitä, tiedät itsekin että olet tosi pahasti suossa. Hae apua.

Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei voi, Ei

Älä usko hänen lupauksiin. EI se koskaan parane. Alemmuden tunto on hänen ongelma, josta ei niin vain päästä.Se on luonteessa ... Jaksamista sinulle.

Nyt kun oman asunnon löysit, pysy siellä ja nauti omasta rauhasta (myös henkinen rauha). Älä ihmeessä muuta takaisin tai hyväksy miestäsi enää.
tämän neuvon annan aivan tosissani.

Vaikka hänkin kävisi terapiassa, tiedät että luonteensa on väkivaltainen ja mikä tahansa pieni virike voi taas sen tuoda esille. Haluatko elää tällaista elämää?

Itselläni vähän samanlainen tapaus, terapia ei antanut mitään apua, mies ei suostu menemään, joten miksi minun pitäisi tehdä kaikki "työ" yksin. Joten ainoa ratkaisu on muuttaa erilleen. Jo sinun itsesi vuoksi. Toivon lykkyä tykö.
Ansaitsen paremman miehen.

minulla oli mies joka koko parisuhteemme ajan uhkaili ja kävi kiinni, ajoi ulos yölläkin ja ihan selvinpäin, kaikki tuli siitä, jos en noudattanut hänen antamia ohjeita rahankäytössä ym. vaikka itsekkin työssä kävin ja yksin hoidin kotityöt..
nyt olen jo eronnut ja hänellä uusi vaimo, mutta mietin joskus, onko hän ollut yhtä ilkeä uutta vaimoaan kohtaan, vai ottiko eros opiksi, eikä koskaan enää kohtele huonosti uutta vaimoa..

Ei ole toivoa. Sinuna kysyisin siltä uudelta vaimolta. Luultavasti se kärsii pahemmin kuin sinä

Tulinpa kommentoimaan omaa tilannettani reilun kuukauden jälkeen. Olen käynyt terapiassa säännöllisesti ja se on auttanut minua purkamaan tilannettanit ja ymmärtämään miksi oli niin vaikea lähteä väkivaltaisesta suhteesta. Itsensä syyllistäminen ei auta pätkääkään. Väkivalta tulee niin kuin minunkin tapauksessani pikku hiljaa ja sitä alkaa miettimään, että mitä tein väärin tai jätin tekemättä, että puoliso käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Jotkut tällä foorumilla ovat kyseenalaistaneet rakkauden tunteet puolisoani kohtaan, että miten voi rakastaa, jos toinen lyö, Se on vaan sellainen juttu, kun on niitä tosi hyviäkin aikoja ja sitä uskoo, että kaikki kääntyy hyväksi. Tällä hetkellä en ole muuttamassa takaisin mieheni luokse vaan jatkan terapiaa niin kuin miehenikin. Olemme jonkin verran yhteyksissä, hän toivoo, että joskus palaisin hänen luokseen. Hän uskoo, että pääsee väkivaltaisesta käytöksestään irti. En ole luvannut hänelle mitään, näin itsekseen on ollut hyvä olla, vaikka välillä ahdistaa ja on vaikeaa. Mutta tulevaisuuteen katson valoisasti, näillä mennään. Annan itselleni aikaa käydä läpi tapahtuneita asioita ja olenkin sanonut miehelleni, että tulevaisuus näyttää onko meistä enää saman katon alle. Nyt haluan olla yksin ja nauttia siitä, ettei tarvitse pelätä. Hyvää kesää kaikille!

Siunausta sinulle ja voimia! Toivon, että miehesi pääsisi vapauteen väkivaltaisesta käytöksestään ja voisitte palata yhteen ja olla onnellisia. Kokemuksesta tiedän, että se on mahdollista. Siinä tarvitttiin vain ihmisen tahtoa korkeamman voiman apua, muuten se ei onnistunut. Jeesus auttoi miestäni ja mennyt on mennyttä.

minä palasin kuusi kertaa takas ja aina vähän ajan kuluttua alko sama käytös, eli aina ei onnistu, mutta tsemppiä!

Kuuleppa.


miehesi on sairas. Tuo on tauti joka ei parane. Hankkiudu eroon oman turvallisuutesi takia. Mies puhuu hyvää ja kaunista mutta se seuraava kerta tulee, usko pois vaan. Eroa jollet ole jo tehnyt sitä.

juuri näin, väkivaltainen uhkaa jos sen jättää, siksi monet ei uskalla jättäää!

Hyvin harva muuttaa tapaansa lopullisesti. En menisi väkivaltaisen eksäni kanssa yhteen vaikka se olisi viimeinen mahdollisuus saada parishde. Seksi ei ole niin tärkeää

Ketjun aloittajana voin nyt todeta, että erohan siitä tuli. Ei auttanut terapiat ja lupaukset. Hän kyläili luonani ja ärsyyntyi jostain ihan mitättömästä asiasta (katsoin hänen mielestään väärää tv-kanavaa) ja kävi kimppuuni. Onnekseni mitään suurempaa ei ehtinyt tapahtua vaan pääsin vessaan pakoon ja soitin poliiisit. Hain avioeroa samantien ja minut valtasi suuri helpotuksen ja huojennuksen tunne siitä, ettei minun tosiaan tarvitse enää sietää tuollaista käytöstä. Nostan kädet pystyyn, olen antanut hänelle mahdollisuuksia ja uskonut lupauksiin, nyt se on loppu. Rakkaus ei ole lyöntejä,iskuja,haukkumista,kuristamista, hiuksiin tarraamista. Enää eivät ne nk.hyvät ajat kantaneet pahoja aikoja pois. Jokaisessa parisuhteessa varmasti riidellään mutta väkivalta on aina tuomittavaa. Aika aikaansa kutakin, joskus oppi tulee kantapään kautta. Voimia kaikille, jotka miettivät jatkaako vai ei, minun tapauksessani jatkoaika on nyt loppu. Hyvää joulun odotusta kaikille:)