Miten voisin jättää poikaystävän mahdollisimman hienovaraisesti? Olen lähes koko suhteen ajan vihjaillut silloin tällöin että emme oikein sovi yhteen jne, mutta poikaystävä ei ole tätä uskonut...Hän on muka niin rakastunut minuun ja ihmettelen miten näin voi olla. Olen odottanut koko ajan että rakastuisin häneen. Nyt on kulunut 2,5 vuotta ja olemme kihloissa sekä avoliitossa. Kyllästyn häneen päivä päivältä enemmän, en pidä hänen sukulaisistaan jne. En haluaisi olla taas se kus*pää, joka aina jättää. Miehet aina ihastuvat minuun, mutta eivät ne joihin itse ihastun. Yritän kyllä, mutta tunteita ei voine pakottaa.
Miten jättää poikaystävä?
surullinen
112755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä jätin oman kihlattuni/avoni viime keskiviikkona.
Tulin illalla töistä kotiin. Sanoin, että haluun erota ja laitoin kihlasormuksen pöydälle.
Mua helpotti aivan mahdottomasti, vaikkei olisi ikinä uskonut... Mitään riitaa ei eroamisesta oo tullut meijän välille, mikä on kiva juttu.
Oon nyt aika onnellinen... kai :)
Olet mennyt kihloihin ja avoliittoon etkä ole edes rakastunut! Ei ihme, että poikaystäväsi luulee sinun olevan rakastunut, kun menettelet noin. Törkeää toisen kusetusta!
kerää kamppeesi ja lähde.ei se ole sen kummempaa.sitten voit myöhemmin selittää syyn lähtöösi.näin on hyvä toimia jos toinen ei ymmärrä vihjailuja erosta. toimi vaan!
Älä pidä mitään kiirettä,etsi rauhassa uusi ihminen elämääsi ja kun hän on löytynyt otat eron.
Ajattele miltä itsestäs tuntuis jos kumppanis miettis eroa, etsis uuden ja vasta sitten jättäs sut. Toihan on toisen ihmisen tunteiden kanssa pelaamista ja törkeää hyväksikäyttöä!!! Ei ero-ongelmia aikuiset/kypsät ihmiset näin ratko...
mut näin on varmempi et exä ei jää roikkumaan vaan tajuu että sulla on uus,vähä se kovalta tuntuu mut paras vaihtoehto,hetken järkytys ja sit alkaa paraneminen muuten exästä voi saada tosi riesan jos se ei tajuu et toinen on tosissaan jättämässä.
Onko nimimerkki "surullinen" mielestäsi aikuinen? Ehkä ikävuosiltaan mutta muuten varsinainen teini, joka leikkii avopuolison tunteilla.
Ei ole,vaan henkisesti vielä hiomaton timantti,oikea raakatimantti.Kunhan hänet on jätetty ja petetty muutaman kerran ,ehkä hänestä tulee oikea tunteva ihminen joka ei leiki toisten tunteilla.
Toivottavasti elämä opettaa.
Aiomme tehdä lapsen! En siis olekaan tällä kertaa k*sipää. Kiitos kaikille vastanneille rohkaisevista ja kannustavista sanoista. Otamme myös ison asuntolainan.
No terve vaan teillekin..
Ja onnea.. Sitä tulette tarvitsemaan.
Lapsi ei ratkaise mitään. Se vain tekee asioista myöhemmin paljon ongelmallisempia. Mielestäni tämä päätös on paljon kusipäisempi kuin ero koskaan olisi.
Minä olen nyt päättänyt tehdä aivan toisenlaisen päätöksen. Laitoin tänään asuntohakemuksen vireille, josko saisin oman kämpän. Ilmoitin myös miehelleni, että kannattais tehdä samoin.
Minä olen myös asunut avomieheni kanssa yhdessä n. kolme vuotta. Enkä ole varma olenko koskaan ollut häneen kovin ihastunut, saatikka rakastunut. Tottakai olen kasvanut rakastamaan häntä ihmisenä ja ystävänä, mutta en silti usko, että sanoisin 'tahdon' loppuelämälle.. :/
Pelkään yksinolemista ja sitä karmeaa yksinäisyyttä. Olen sitäkin jo ehtinyt tuntea liian paljon aikaisemmin..
Mutta ei auta itku markkinoilla. Pakko on lähteä. Meillä on niin erilaiset tavoittee elämässä, etten ikinä saisi toteutettua itseäni sellaisen miehen rinnalla kuin hän.
Lapsi ei mitään ratkaise. Mielestäni pistää vain suhteenne entistä kovemmille. Onko mies sinulle vai siittäjä ja lapsen isä, jos et ole varma rakastatko häntä? Usko tai älä, mutta lapsi aistii rakkaudettomuuden vanhempien väliltä. Jos et tiedä jättäisitkö miehesi vai et, niin odota nyt ainakin vuosi. Jos et rakasta, älä hanki lastakaan, turha on kuvitella että lapsen hankittuasi jonakin päivänä voisit rakastua vihdoin häneen. Erosta kärsii myös lapsi, koska rakkaudettomuus johtaa ennen pitkää eroon, rakkaudettomuudessa eläminen taas on mielestäni hukkaan mennyttä elämää!