Millaisen seurusteluajan jälkeen pitäisi alkaa tietää, haluaako sitoutua ja yhteistä tulevaisuutta? Ex-miesystävälleni annoin kaksi vuotta aikaa, kunnes uskalsin myöntää itselleni, että hän ei tule koskaan sitoutumaan minuun eikä halua koskaan kanssani sen kummempaa kuin jonkinlainen seurustelusuhde. En haluaisi taas kuluttaa elämästäni muutamaa vuotta vain huomatakseni, että mies ei sitten haluakaan sitoutua. Olen yli 40 v joten minulla ei ole liiemmin vuosia hukattavaksi :(.
kauanko annettava aikaa
elämää hukannut
9288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä vuodessa mielestäni tulisi suhteen kehittyä siihen pisteeseen, että osapuolet voivat sanoa mitä haluavat.
Sitoutuminen ei takaa suhteen jatkon kannalta mitään, katsohan vaikka avioerotilastoja, mutta sitoutumisenhalun luulisi löytyvän vuodessa jos on löytyäkseen.
Onko haaveissasi siis saada vielä lapsia vai miksi aikaa ei ole hukattavaksi? Tarkoitatko sitoutumisella nimenomaan perheen perustamista?
Kyllä tarkoitan. Lapsia minulla on jo mutta en haluaisi vielä sulkea pois mahdollisuutta lapsesta sen takia, että käytän vuosia sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Jos lasta ei enää tulisi, niin haluan silti "perustaa perheen", koska minun näkökulmastani se on stabiilein ja turvallisin ratkaisu itseni ja lasten kannalta. En halua olla äiti, joka huitelee jonkun miesystävän kanssa jossain, vaan haluan olla äiti, joka myös mallina lapsille on sitoutunut elämänkumppaniinsa. Minä henkilökohtaisesti arvostan avioliittoa todella korkealle riippumatta siitä kestääkö se liitto sitten loputtomiin. Elin pitkässä avioliitossa enkä halunnut sen rikkoutuvan, mutta aina ei voi tehdä valintoja toisen osapuolen puolesta. Mutta mielestäni avioliiton solmiminen tarkoittaa vähintään vakavaa yritystä ja halua perheen vakauttamiseksi ja myös se kertoo rakkaudesta. Jos oikeasti rakastaa, niin haluaa sitoutua, koska ei tarvitse "takaportteja". Ja jos suhteeseen sitoudutaan myös tulevaisuuden rakentaminen on helpompaa, ei tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa päivä kerrallaan. Ja vielä on taloudellinen näkökulma: kahden on helpompi kuin yksin. Tämä tietysti on monen sinkkumiehen näkökulmasta kauhea ajatus yh-äidiltä, mutta niin se vaan on. Minulla itselläni on korkeatuloinen ammatti, joten kenenkään elätiksi en aio heittäytyä, mutta silti kahden ihmisen talous on vakaampi kuin yhden. Tämän lisäksi minulla on omat uskonnolliset/elämänkatsomukselliset näkökulmat, joiden kannalta avioliitto on ehdottomasti suositeltavampi ratkaisu kuin ikuinen deittailu.
Suosittelen, että pidät miehet poissa lasten elämästä niin kauan, kuin he asuvat kotona.
Sitoutumisvalmis on mielestäni riippuvainen iästä. Nuorilla se voi olla vuosiakin, mutta ikäiselläsi se on lähinnä kuukausia. Jos mies ei vaikka kolmen kuukauden jälkeen tiedä pitääköhän sinusta tosissaan, eli haluaako sitoutua, niin mielestäni se on sama kuin kielteinen vastaus.
Tottakai tässä nyt on eroja sen suhteen, että minkä kokee sitoutumiseksi. Itse en tarkoita kihlautumista tai naimisiinmenoa. Mutta sellainen sitoutuminen, että kertoo olevansa täysillä suhteessa, ei juokse enää baareissa katselemassa muita ja voi tehdä suunnitelmia tulevaisuuteen. Lasta en 3kk jälkeen vielä suunnittelisi tai asuntolainaa ottaisi, mutta kyllä näistäkin sinun iässäsi pitäisi ainakin vuoden yhdessäolon jälkeen keskustelemaan.
Sun varmaan kannattaa katsella noin 10 vuotta itseäsi nuorempaa miestä. Yli nelikymppisillä miehillä sitoutumishalu on heikompi. Monilla eroinneilla ei enää ole lainaan halua lähteä kokeilemaan kotileikkejä, vaikka muuten olisikin halukas sitoutumaan.
Tuo on totta ja todella kunnioitan ex-aviomiestäni, että hän avioitui uuden naisystävänsä kanssa ja "perusti perheen" reilusti yli 40 v iässä hyväksyen näin isäpuolen roolin tuossa perheessä, eikä jäänyt "huitelemaan ympäriinsä".
Mun ystäväpiirissäni on useampi mies, 40, jotka eivät ole vielä löytäneet "sitä oikeaa" eli naista, jonka kanssa perustaa perhe. Ihan kivannäköisiä, kohteliaita miehiä, joita elämä on kuljettanut niin ettei sitä omaa ole löytynyt. Jokainen näistä mainitsee suurimmaksi haaveekseen löytää naisen, jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Heillä ongelmana on ollut se, etteivät halua tytönhupakoita rinnalleen, vaan aikuisen naisen. Näillä usein jo omia lapsia eikä halua alkaa enää 40v. uuteen synnytys-imetys-vaipparumbaan....
Eli kyllä niitä hyviä miehiä on...
"Heillä ongelmana on ollut se, etteivät halua tytönhupakoita rinnalleen, vaan aikuisen naisen. Näillä usein jo omia lapsia eikä halua alkaa enää 40v. uuteen synnytys-imetys-vaipparumbaan...."
Tuo on ongelma meillä monilla. Aika monen vähän nuoremman kanssa meni sukset ristiin juuri tuosta syystä. Olen leikkinyt isosti, en halua niitä enää. Onneksi sitten löytyi samalla tavalla ajatteleva nainen.