Onko ositus pakollinen?

Onko teillä ollut suuri tuloero? Miten olette jakaneet muut kustannukset kuten laskut? Onko mies osallistunut niiden maksuun? Miksei hänelle ole kertynyt säästöjä? Mihin hän on käyttänyt omat rahansa jos omaisuutta ei ole kertynyt lainkaan? Käsittääkseni tuohon vaikuttaa avioliiton kesto ja siinä noudatetaan jonkunlaista kohtuullisuus periaatetta. Varmimman vastauksen saat ammattilaiselta.

Ns sopuerossakin kannattaa osituspaperi tehdä, kuten tuossa edellä jo kerrotaankin. Jopa minun exäni, jonka mielestä en tiedä yhtikäs mitään, sen myönsi kun selvitti asian omalta lakimieheltään... Exälle tuli hoppu laittaa mustaa valkoiselle, koska muussa tapauksessa olisi voinut käydä niin, että minun "kakarani" uuden miehen kanssa olisivat saattaneet päästä kiertokautta hyötymään hänen omaisuudestaan, koska hän tiesi, että minä olisin lohkaissut mukavan siivun hänen "kakustaan" perinnönjaossa, jos osituslappua ei oltaisi tehty.

Siis riittä kun keskenään laadimme ja allekirjoitamme osituskirjan. todistajan vahvistamana..
Riittänee ( il,an lusikkaluetteloa ) että toedtaan ositus keskenämme tehdyksi ja sovituksi.
Mitään notaarioa tmv ei allekirjoituksen tmv todistamiseen vaadittane.

Ositussopimus kannattaa tehdä heti erotessa. Pakollinen se on vasta jommankumman kuollessa. Vaikkei teillä ole suurta omaisuutta, niin onko säästöjesi lisäksi muuta? Asunto?

Lusikoita ja muita tavaroita ei osituksessa kannata mainita, mutta kiinteä omaisuus kuten esim. asunto, säästötilit, sijoitukset kannattaa. Näin tiedetään mistä omaisuudesta osituksessa on sovittu. Myöhemmin voi olla vaikea todistaa, onko puoliso ollut tietoinen esim. kumppanin säästöistä ja todella vapaaehtoisesti ollut vaatimatta osaansa avio-oikeuden perusteella.

Te voitte keskenänne tehdä paperin ettette käytä avio-oikeitta aviopuolison omausuuteen ja jos teillä ei ole omistusasunto eikä lapsia niin voitte pitää oman omaisuutenne itsellänne tai sitten jos avioliitto on lyhyt alle viisi vuotta niin teette paperin että kumpikin pitää oman omaisuuden erotessanne koska mikään laki ei vaadi käyttämään avio-oikeutta. Irtaimisto jää sille joka sen on ostanut ja maksanut että silleen. Jos kuititi jäljellä niin pystyt tosidtamaan asian että silleen. Sopikaa kekenänne asia mutta paperit kannattaa tehdä varmuuden vuoksi ettei toisen mieli muut jälkeenpäin.

Kai se on sitten jokin virallinen paperi tehtävä! Ajattelin, että jotenkin kivuttomammin kävisi, kun ei tarvitsisi mitään sellaista. Olemme asuneet aina vuokralla, joten omaisuutta ei siis juurikaan ole. Ellei lasketa kodin irtaimistoa ja minun vaatehuoneeni sisältöä, joka on kaikkein arvokkain omaisuuteni...

Ensimmäiselle kysyjälle: miehellä on sen verran pienet tulot, että säästöjä ei hänelle jää ja hän hassaa rahansa... Puolikso olemme maksaneet laskut ja ruoat, mutta minä olen ostanut lähes kaiken muun kotiimme. Miehen mielesät kun ei ole mitenkään välttämätöntä ostella uusia verhoja, täkkejä, mattoja, astioita, kattiloita ym... (Älkää ihmetelkö eron syitä :) )

Mutta nyt en ymmärtänyt sitä, että mitä kuolema vaikuttaa tähän? Kun eroamme ja ositamme omaisuutemme, niin eihän sitten enää vuosikymmenien päästä ruveta tutkimaan, että mikä on ollut minun omaisuutta ja mikä mieheni. Meillä ei siis ole lapsia.

Minä erosin jo v.2000 ja mukaani otin vain omat vaatteet ja vanhemman tv minkä sain ottaa. Ilman naamamuokkauksia ja riitoja meilläkin jäi nuo jakamiset pois. Ei kukaan vaadi teitä oikeusoppineiden niskoille jos kerran saatte sovussa
jaettua sen mikä on kunkin oma.