Ajatukset sekaisin

No, ainakin pitäisi ensin miettiä myös miten ihmisiä oppisi tuntemaan. Se on totta että kaikissa on vikoja, ja ne pienet hyvät ja pienet viat näät heti. Sinä laitat pääpainon vioille. Mutta et sinä oikeastaan ilmeisesti ehdi edes heitä tuntea, ainakin tulee mieleen, ettei sinulla ole tainnut olla yhtään parisuhdetta...

Unelmien prinssillä kun pitäisi olla muitakin ominaisuuksia ja jopa tärkeämpiä kuin pelkkä pinta.

No, toinen juttu on se, mitä siltä unelmalta haet. Usein etenkin nuorena haetaan vaan sitä, mitä itseltä puuttuu, oman itsen jatketta, elämän täydennystä. Naiset usein hakevat turvaa, statusta ja sitä varmuutta, mitä heille ei ikäänkuin stereotyyppisesti suoda. Aika moni muusikon vaimo olisi itse halunnut olla muusikko, muttei uskonut itseensä joten uskoi mieheensä. Moni isoa ja vahvaa miestä hakeva on kokenut itsensä turvattomaksi, ei siis luottanut itseensä. Monelle kuuluisa mies olisi merkki omasta menestyksestä: minä kyllä kelpaan.
Niin miehetkin tekee. Kaunis nainen on statussymboli, kykenevä varmaan hoitaa minutkin, ja sitä rataa. Miehiä kannustetaan tekemään joten naiset täyttävät tunne ja näyttätyhjiötä, naisia olemaan tekemättä, joten miehet täyttävät sijaiskunnianhimoa.

Tuo on karrikoiden ilmaistu, mutta usein siitä on kyse, kun etsitään jotain "unelmaa", mikä se sitten kunkin kohdalla on, no, se on jokaisen oma asia. Tiedät kyllä itse mitä elämältäsi kaipaat.

No, se mikä kuitenkin on se unelma parisuhde, on se, missä toisen ensinnäkin oppii tuntemaan ja sen hyvät puolet riittää. Eli siinä ihmisessä on niin paljon hyviä että ne ylittää huonot. Että sen seurassa on parempi kuin yksin. Mutta se ei silti korvaa kaikkia ja kaikkea, se on perhe, tärkeä, suhde, pari, muttei ystävät, harrastukset, omat haasteet ja tavoitteet, työ ja oma itse, itsenäisyys. Sinä etsit ruohoa aidan takaa häilyvästi, koska itse häilyt. Et osaa kuvitella elämääsi pidemmälle ja pikkuseikat häiritsee. Et tiedä oikein mitä parisuhteelta ylipäätään toivot ja etsit, etkä oikein miksi edes noihin tyyppeihin tutustut... Ja tutustutko. Haluat vakavan parisuhteen, mutta ensinnä pitäisi tietää miksi, ja kenelle. Kuka sinä olet? Siitä riippuu aika paljon se, millaisen suhteen haluat.

Myös pelot vaikuttaa... Pelkäätkö ettet löydä riittävän hyvää? Tai sitoutumista? Ettet saa enää olla... mitä? Vai pelkäätkö ettet osaa toteuttaa enää itseäsi, hukkaatko itsesi parisuhteisiin? Haetko hyväksyntää? Itsetuntoa? Oletko jotain kun aina joku huolii? Kaipaatko rakkautta ja turvaa, oikeastiko? Miten luulet niitä saavasi? Vai pelkäätkö niitä? Siis, on paljon asioita mitkä sinulle pikkuhiljaa selviää, matkan varrella. Et tule olemaan parikymppisenä valmis, et todellakaan. Ei kukaan ole, ei edes ne jotka esittää. Mutta voit miettiä ja etsiä suuntaa.

No, se miten paljon suhteita haluat on oma asiasi. Joillekin ne vaan kasaa pettymyksiä, ja joskus olisi hyvä opetella olemaan ihan itsekseen. Kasvaa aikuiseksi itsenäisesti. No, jotkut taas ei siihen pysty, he vaihtavat kumppania ja menevät monta kertaa jopa kihloihin ja sitten pitkällä ajalla kasvavat ja tajuavat ehkä niitten suhteitten kautta että joup, näin se meni. Jotkut pomppivat kuin hännättömät pässit koko elämänsä tajuamatta koskaan mitään. Koska eivät koskaan pysähdy oikeasti edes miettimään mitään.

Musta tää melkein kuuluis tuonne narsismi-palstalle.