Haluaisin muidenkin mielipiteitä asiaan joka on vaivannu suhdettamme lähes alusta asti! No...pitää ekax kertoo vähän taustatietoja: Olemme yli 50v. ns. "uusiopari"...elikkä mä olen eronnut....vaimoni on leski. Olemme olleet yhdessä jo yli kaksi vuotta, vaan toistuvasti on yksi asia josta tulee jatkuvasti riita: Hänen molemmat poikansa (yli 30v.) saavat tehdä mitä haluavat...ja asia EI KUULU mulle! Siis vaikka toimivat rikollisestikkin, niin siihen mä en saa puuttua millään tavoin! Onko asia teidän mielestänne oikein? Ja toinen asia joka vaivaa mieltäni: kun tää vaimo takaa millon minkäkinlaisia poikiensa lainoja kysymättä edes mun mielipidettä asiaan! Niin onko tää teistä aivan normaalia??
Mielipiteitä
Kumma juttu
3212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisaalta ja toisaalta.
Siis hehän ovat aikuisia eikä sinun biologisia lapsiasi.
Riippuu ihan vaimostasi kuinka paljon / vähän saat puuttua heidän asioihin.
Hän vaan tässä elättää kyitä povellaan, ja sitä vastaan minäkin kapinoisin tuossa tilanteessa. Pitäähän yli kolmekymppisellä jo olla vastuu omasta elämästään. Entäs sitten kun äitiä ei joku päivä olekkaan, mites sitten suu pannaan....
Paria tapausta seurannut tässä itekkin, enkä tajua.
Molemmat miehet kohta nelikymppisiä.
Toinen asuu yhä äidin helmoissa, helppo elämä kun ei maksa mitään ja huolto pelaa. Kaikki omat rahat voi tunkea itärajan takana matkailuun, veikkauksiin, biletykseen.
Toinen asuu kyllä omillaan mut äitipä käy päivittäin siivoomassa, vie ruokaa ja kantaa postitikin laatikosta.
Varmaan molemmat säilyy ikisinkkuina vaikka päällisin puolin ovat täysin terveitä.
Mun lapset lähti kotoa alle kaksikymppisinä katselemaan maailmaa. Tottakai autan jos jossakin tarviaa, mutta enimmäkseen niin et koitan heitä ite keksimään ratkaisuita, en tarjoo niitä valmiina.
Lapset on lapsia, vaikka aikuisia olisivatkin. Olen itse eroperheestä ja suunnattoman kiitollinen isälleni, joka tuki minua opinnoissani rahallisesti, kun oli tiukkaa. Äidiltä en tukea saanut, liekö sielläkin vaikuttanut äidin mies, tiedä häntä. Isoista summista ei ollut kyse. Mutta selvisin isän tuella :) Olen hirveän huono pyytämään mitään ja isomman summan otin isältä lainaksi jokin aika sitten, kun olin ahdingossa. Sen maksan toki pois. Jos isä ei olisi lainannut, joutuisin maksamaan sen pankille korkoineen takaisin, kuten normi-ihmiset. Itse taas olen sen verran pihi, etten maksa mitään ylimääräistä jos vain suinkin voin välttää.
Vaikea juttu teillä, mutta kukin voi henkilökohtaiseksi takaajaksi ryhtyä ilman aviopuolison suostumusta. Jos siitä narahtaa laina puolison maksettavaksi niin silloin se koskettaa molempia, kun toinen joutuu maksamaan sitten enemmän muita menoja. Olisi siis fiksua keskustella asiasta, mutta et sinäkään voi olla liian tyrmäävä "lasten" tarpeita kohtaan.
Jos sun rahojasi ei kulu vaimon poikain "rikollisiin" toimintoihin, niin mitäpä sanomista sulla niihin olisi. Jos rikokset tuottavat suurta vahinkoa jollekulle tai yhteiskunnalle, sun velvollisuutesi on marssia viranomaisen luo tekemään ilmianto. Kaikki äidit eivät sitä pysty tekemään vaikka haluaisivatkin, onneksi en kuulu heihin.