Tuo otsikko on vähän huono tähän mutten osaa muutenkaan pukea tätä tunnetta sanoiksi. Olen nyt pari kuukautta seurustellut miehen kanssa. Minulla on rankkoja suhteita takanani ja olen henkisesti todella vahva ihminen, en ole koskaan antanut kenenkään alistaa itseäni. Tämä mies jonka kanssa olen nyt seurustellut oli alussa ihana, tuli toimeen tyttäreni kanssa ja piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Minulla itselläni oli todella vahva suojamuuri ympärillä mutta kun aloin aukaisemaan itseäni enemmän niin tämä mies muuttui. Hän puhuu minulle törkeästi ja haukkuu minua ja kun mainitsen asiasta niin hän sanoo sen olevan sarkasmia ja haukkuu minua huumorintajuttomaksi. Jonkun toisen ihmisen kanssa en olisi kuunnellut tuollaista mutta jotenkin minulla tulee tuon ihmisen kanssa tunne että hän tekee minulle jotain pahaa jos korotan ääntäni tai sanon ettei minulle saa puhua noin.
Tänään jätin hänet tekstiviestillä koska minusta tuntui etten uskalla kohdata häntä kasvotusten. Minä todella pelkäsin häntä, tätä tunnetta minulla ei ole koskaan tullut kenenkään muiden kanssa vaikka aikaisemmissa suhteissa miehet ovat olleet aggressiivisia mutta eivät minua kohtaan koskaan.
Soiko minulla hälytyskellot ihan oikeassa paikassa vai mistä minulla tämä tunne oikein tulee? Voiko tällainen tunne tulla koska halusin ihmisestä eroon ja pelko väkivallasta on minun oman mielikuvitukseni tuotetta? Voiko pelko koskaan olla turhaa?
Tänään jätin hänet tekstiviestillä koska minusta tuntui etten uskalla kohdata häntä kasvotusten. Minä todella pelkäsin häntä, tätä tunnetta minulla ei ole koskaan tullut kenenkään muiden kanssa vaikka aikaisemmissa suhteissa miehet ovat olleet aggressiivisia mutta eivät minua kohtaan koskaan.
Soiko minulla hälytyskellot ihan oikeassa paikassa vai mistä minulla tämä tunne oikein tulee? Voiko tällainen tunne tulla koska halusin ihmisestä eroon ja pelko väkivallasta on minun oman mielikuvitukseni tuotetta? Voiko pelko koskaan olla turhaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa kuunnella sisäistä ääntäsi! Ota ainakin välimatkaa.ettei mies pääse kohtelemaan sinua ilkeästi!Sellaisessa suhteessa kärsii.Mielestäni teit aivan oikein!!!!Tsemppiä ja Onnellista kevättä!
Mutta eikös tuokin ole jo väkivaltaa, henkistä sellaista!!??? Parempi varmaan että jätit näinki pian etkä jäänyt odottamaan käykö vielä käsiksikin! Eihän ihminen joka toisesta välittää ja jolle kerrotaan ne kipeimmätkin asiat niin käytä niitä toista vastaan eikä varsinkaan vitsaile niistä.
Teit ihan oikein jättäessäsi miehen. Hän oli sinulle aluksi niin lipevä vain, jotta saisi luottamuksesi. Luultuaan sinun olevan jo täysin hänen pauloissaan, hän uskoi voivansa edetä narsistille tyypilliseen alistusvaiheeseen. Et kuitenkaan hyväksynyt hänen käytöstään, joten hän yritti vierittää kaikki ongelmat sinun "huumorintajuttomuutesi" syyksi. Narsisti yrittää aina hankkia ympärilleen ihmisiä, jotka voisi saada tuntemaan itseään huonommaksi. Itse tiedän tämän, koska oma isäni on juuri samanlainen: haukkuu ja alentaa meitä muita perheessä muka huumorilla, ja syyttää meitä itkupilleiksi ja nipottajiksi, kun koemme hänen puheensa loukkaaviksi. Älä anna tuollaiselle miehelle uutta tilaisuutta, vaan pidä huolta ettei hän tule enää lähellekään sinua tai tytärtäsi. Narsistille haukkuminen on usein vain alkua.
Väkivalta alkaa just haukkumisella ja alistamisella ja kohta mies jo lyö oikeesti sua turpaan. Liian varovainen ei ikinä voi olla että teit oikein mun mielestä. Jos et tunne oloasi turvalliseksi niin kannattaa erota
kyllä