Mitas mielta olette tasta? Aun kaukana kotikaupungistani, olen jo useamman vuoden ollut naimisissa. Mieheni ei ole viela kertaakaan kaynyt perheeni luona. Olin aina kuvitellut etta voisimme menna perheeni luokse ja etta olisimme tervetulleita, meidat on jopa aiemmin kutsuttiin. Nyt kun sitten vihdoin ilmoitin etta olisimme tulossa, sain lyhyen vastauksen josta kavi hyvin selvaksi etta ei kay! Tiedan syynkin, nimittain mielenterveysongelmainen veljeni. En kuitenkaan tiennyt etta sen vuoksi en koskaan voi vierailla mieheni kanssa perheeni luona vaan joudumme aina majoittumaan hotellissa kuten muutkin turistit.
Pahinta on ettei veljellani ole mitaan diagnoosia, han ja perheeni kieltaytyvat hakemasta minkaanlaista apua. Han on ollut kohta kymmenen vuotta kotona, lahinna omassa huoneessaan jossa piileskelee eika puhu kenellekaan. Olen yrittanyt puhua tasta, tuloksetta. He teeskentelevat ettei mitaan ongelmaa ole, kukaan ei koskaan saa tulla heille kaymaan, en tieda miten selittavat muille sukulaisille missa veljeni on tai mita han tekee. Piilottelevat ja hapeavat, niin ettei veljeni saa eika halua mitaan apua edes diagnoosia eika ole missaan kirjoilla. Jos edes vihjaan mitaan asiasta niin suuttuvat enka varmaan ole sitten itsekaan enaa ulkopuolisena tervetullut. Mita tallaisessa tilanteessa voi tehda?
Pahinta on ettei veljellani ole mitaan diagnoosia, han ja perheeni kieltaytyvat hakemasta minkaanlaista apua. Han on ollut kohta kymmenen vuotta kotona, lahinna omassa huoneessaan jossa piileskelee eika puhu kenellekaan. Olen yrittanyt puhua tasta, tuloksetta. He teeskentelevat ettei mitaan ongelmaa ole, kukaan ei koskaan saa tulla heille kaymaan, en tieda miten selittavat muille sukulaisille missa veljeni on tai mita han tekee. Piilottelevat ja hapeavat, niin ettei veljeni saa eika halua mitaan apua edes diagnoosia eika ole missaan kirjoilla. Jos edes vihjaan mitaan asiasta niin suuttuvat enka varmaan ole sitten itsekaan enaa ulkopuolisena tervetullut. Mita tallaisessa tilanteessa voi tehda?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa yrittää puhua veljellesi, sillä tuossa tilassa harva on valmis itse lähtemään oma-aloitteisesti hoitoon. Voit yrittää järjestää veljellesi hoitopaikkaa kertomatta vanhemmillesi. Mielenterveysasioissa on myös mahdollista soittaa ambulanssi. Kerrot kuinka huonokuntoinen veljesi on ja kuinka kipeästi hän tarvitsee apua. Olen itse tällä hetkellä mielenterveyskuntoutuja, ja vaati melkoisia ponnisteluja että hain itselleni apua. Läheiseni tukivat siinä paljon, mutta myös minun vanhempani olivat asian suhteen skeptisiä. Tuskin veljesikään haluaa piilotella lopun ikäänsä, auta häntä ennen kuin on liian myöhäistä!
Toivottavasti tilanne selviää
En tiedä, salailevatko vanhempasi tilannetta oman häpeän vuoksi vai suojellakseen veljeäsi. Totuushan on, että nyky-yhteiskunnassa nykyisten tai entisten mielenterveyspotilaiden asema on jokapaikassa huono (ihan tutkimustenkin mukaan). Stigma on ja pysyy, sille ei mahda mitään. Ehkä joskus tulevaisuudessa tilanne on toinen, toivottavasti.
Voisitko jutella asiasta venhempiesi kanssa, että miten he kokevat veljesi tilanteen ja miksi he toimivat niin kuin toimivat? Uskon, että he ovat tosi yksin tilanteen kanssa ja eivät osaa tehdä muuta kuin salailla. Hekin tarvitsevat apua, veljesi lisäksi.
Olkoon stigma ja mielenterveyspotilaiden asema huono tai ei mutta ei silti ole oikein jos toinen selvästi tarvitsee apua pitää häntä sisällä piilossa. Eihän se sitä tarkota että hänet lukittaisiin jonnekkin laitokseen jos apua haetaan vaan että hän voi saada lääkkeet ja terapiat ynm. mitä tarvitsee ja kuitenkin asua vanhempien kotona. Se tulee paljon halvemmaksi valtiolle kun sairaita ihmisiä hoidetaan kotona eikä muualla.
Miksi ihmeessä olet antanut tämän jatkua 10 vuotta?