Mitä tehdä, kun parisuhteen osapuolet ovat kaksi "työnjohtajaa", eli henkilöitä, jotka molemmat haluavat pitää ohjat käsissään? Ongelma on, ettei se ole mahdollista samanaikaisesti. Kumpikaan ei halua antaa periksi, kummankin on saatava sanoa viimeinen sana ja kummankin on vähintään retorisesti voitettava. Tilanteiden ratkomistapa on molemmilla täysin erilainen, eli yksimielisyyttä toimintatavasta ei saavuteta, vaan tapellaan siitä kumman tavalla tehdään.
Riita syntyy heti kiire- tai stressitilanteessa tai missä tahansa muussa tilanteessa, kun pitäisi toimia järkevästi ja tehokkaasti. Esim. muutto asunnosta toiseen on yhtä helvettiä, kun pakkaamistavoista ei päästä yksimielisyyteen ja tavaroiden siirtojärjestys uuteen kotiin saa aikaan valtavan valtataistelun. Asiat sitten hoituvat lopulta jollakin tavalla, mutta riitely (vanhasta asiasta) jatkuu ja saattaa tulla esiin vielä puolenkin vuoden kuluttua.
Ero on vaikea juttu, kun on lapsikin rauhallisina aikoina jo hommattu.
Riita syntyy heti kiire- tai stressitilanteessa tai missä tahansa muussa tilanteessa, kun pitäisi toimia järkevästi ja tehokkaasti. Esim. muutto asunnosta toiseen on yhtä helvettiä, kun pakkaamistavoista ei päästä yksimielisyyteen ja tavaroiden siirtojärjestys uuteen kotiin saa aikaan valtavan valtataistelun. Asiat sitten hoituvat lopulta jollakin tavalla, mutta riitely (vanhasta asiasta) jatkuu ja saattaa tulla esiin vielä puolenkin vuoden kuluttua.
Ero on vaikea juttu, kun on lapsikin rauhallisina aikoina jo hommattu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten olis vanha kunnon työnjako? Eli ensin neuvottelut siitä, mikä on kummankin päävastuulla ja sitten toinen vain auttaa siinä jutussa. Ja päinvastoin. Kahta johtajaa ei yleensä tarvita firmoissakaan. Työnjaon voi sopia ihan pikkujuttuihinkin tarvittaessa ja myös satunnaishommiin kuten pakkaaminen. Kannattanee samalla vähän myös miettiä, missä kumpikin on parhaimmillaan ja mitä tekee mieluiten. :-)
Kyllä tuo on ihan käännettävissä teidän molempien parhaaksi tuo omatahtoisuus luulisin!
Kumpi kirjoittaa, mies vai nainen?
Kysypä äidiltäsi tai isoäidiltä, tai joltakulta muulta vanhalta viisaalta naiselta. Ja se perheen vaimo voisi lukea jonkin hyvän parisuhdekirjankin. Kristillisen tai vaikka idän filosofioiden pohjalta pulmatilanteita käsittelevän.
Itse mieluummin olisin rakastava ja rakastettu, kuin aina oikeassa (mukamas) ja pomottamassa ilman munia.
Joo mulla on ihan sama jutt pari suhteessa ja olen nainen. Pikku asioista mieheni siis nalkuttaa esim kuinka ripustan pyykit narulle, milla tavalla tiskaan tiskit, ja mina haluan tehda sen omalla tavallani. Siivouksesta nousi ihan hirvee riita ja sitten kun koitin etta jos jaetaan alueet han suuttui siitakin. Ja ma olen aina se joka menee sitten pyytamaan anteeksi ja taa koko pari suhde on perseellaan, mun taytyy aina alentua ja kertoa etta olin vaarassa ja minusta on luotu tassa se ongelma jota han haluaa vieda terapiaan ja hankkia minulle apua. enka voi itse uskoa etta mina olisin todella niin sairas paastani?? Onn kylla ihan pulassa, ja kuitenki rakastan hanta ettei erotakkaan haluis.