Entä jos tosiaankin kyseessä on ollut pelkkä seikkailu ja kokeilunhalu ja kaikki on oikeastikin minulle tunnustettu? Olenko naiivi, jos annan anteeksi? Meillä kumminkin muutoin menee ihan kohtalaisesti.
Velkaa ei ole, yhteisiä lapsia ei ole, omaisuus on kummallakin omissa nimissään, joten minkäänlaisia riippuvuuksia kumpaankaan suuntaan ei ole.
Seksiäkään meillä ei tosin ole, se hiukan epäilyttää asiassa ja miehen tulevassa uskollisuudessa. Samalla tulee mieleen, onko järkevää olla naimisissa miehen kanssa, joka ei halua minua vaan mahdollisesti jotain toista miestä.
Velkaa ei ole, yhteisiä lapsia ei ole, omaisuus on kummallakin omissa nimissään, joten minkäänlaisia riippuvuuksia kumpaankaan suuntaan ei ole.
Seksiäkään meillä ei tosin ole, se hiukan epäilyttää asiassa ja miehen tulevassa uskollisuudessa. Samalla tulee mieleen, onko järkevää olla naimisissa miehen kanssa, joka ei halua minua vaan mahdollisesti jotain toista miestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannaisikohan kokeilla jollain perheterapeutilla käymistä?
Ei kai teidän liitto aina ole ollut noin hiljainen?
Ulkopuolinen jututtaja saattais auttaa teidät alkuun ihan reilussa keskustelussa.
Ei mitään must sääntöä ole olemassa siitä pitääkö heti erota. Itse tiedät tunteesi puolisoasi kohtaan.
Jos haluat toistuvasti antaa anteeksi niin jatka suhdetta.Sinulle ei ole kerrottu ihan kaikkea vaan juuri sen verran, että et jätä häntä.
Olet todella naivi jos uskot pettäjän puheisiin.
Mikä suhde teillä on muutenkaan?,,,kaveri, naapuruus,,vai mikä?
Ei kuulosta avioliitolta.
En minä usko hänen puheisiinsa, en usko, että se siihen yhteen mieheen on jäänyt. Kulkee sen verran paljon yksinään moottoripyöräreissuja kesäisin, että tuskin on jättänyt tilaisuutta käyttämättä.
Kaveruutta tämä varmaankin enemmän on. Maksetaan yhdessä laskut ja käytetään samaa jääkaappia. Kumpikin on liian laiska irtautumaan ja elämään omaa elämäänsä.
Ehkä sekin, että alkujärkytyksen jälkeen suhtaudun asiaan näin viileän rauhallisesti, kertoo, etten enää rakasta häntä kuin ystävänä. Rehellisesti sanottuna en osaa enää kuvitellakaan seksiä hänen kanssaan. En osaa ajatella häntä enää miehenä.
Ei tarvitse. Onhan niitä avoimia suhteita. Jos molemmat saavat mitä tarvitsevat, niin se on ok. En minäkään enää halua miestäni, mutta ei minulla ole tarvetta uuteenkaan. Ei edes kiinnosta näillä kokemuksilla miehistä. Meillä on tosin perhe. Perhe ja tutut ympärillä. Niitä ei saa takaisin jos sen menettää. Minulla on kuitenkin mahdollisuus lähteä milloin haluan.
Miksi ihmeessä sitten jäisit yhteen hänen kanssaan, kun elämällä on varmasti sinulle muutakin vielä annettavana, kuin kaverisuhde miehen kanssa, joka taitaakin pitää enemmän miehistä kuin sinusta - vai oletko itsekin mies? Sitä ei tästä tullut esille.
Mutta joka tapauksessa, mieti tarkkaan, miksi oikeasti haluat olla hänen kanssaan?
Käykää terapeutin luona juttusilla, katso vähän aikaa asiaa, elelkää yhdessä, keskustelkaa ja mieti tarkkaan, mitä elämältäsi oikeasti haluat. Jos se on todellakin juuri se elämä, jota nyt elät, sitten jäät siihen. Mutta jos näetkin elämäsi kohta eri lailla, älä pelkää ottaa sitäkään askelta.
Itse voin sanoa, että petturien mielessä on asiat aina vähän toisella lailla, kuin oikeasti on asianlaita. He selittävät asiat aina niin, että se on heille suotuisa, koska joutuvat valehtelemaan myös itselleen tekojaan. He eivät näe väärää jossain teossa, joka "normi-ihmiselle" on jo väärän teon puolella. Valitettavasti.
Itse jaksoin yrittää ja katsoa, josko meidän suhteesta tulisi jotain, kokonaisen vuoden, jonka jälkeen jälleen jouduin toteamaan, että ei asiat olekaan niin, kuten mieheni selitti. En olisi uskonut vuosi sitten, että kirjoitan täällä "tiikeri ei helposti raidoistaan pääse" - eli pettäjän on todella tehtävä töitä itsensä kanssa ja oltava halukas muutoksiin parisuhteessa, jotta suhde pystyy jatkumaan. Muuten he menevät helposti sieltä, missä aita on matalin, eli takaisin vanhoihin tapoihin. Entinen elämä houkuttaa helppoudellaan, siinä, että otetaan joka pullasta vain rusinat. Mistään ei haluta luopua, koska kaikki on mukavaa.
Ja kun sitten puoliso ilmoittaakin, että nyt se sitten on loppu, on se kuitenkin pettäjällekin shokki, kun hän ei enää pystykään hallitsemaan elämäänsä ja saakaan kaikkea sitä, mitä on tottunut saamaan. Eli perheen, rakastajan/rakastajattaren, kaikki mukava, aina voi olla siellä, missä on kivaa. Ja kun ei olekaan enää kivaa, näin ainakin itse pettäjästä, kuinka hukassa hän onkaan elämänsä kanssa.
Mutta siitä viis, tärkeintä on, että sinä itse tiedät, mitä haluat ja elät sen mukaan ja teet omat päätökset elämässäsi. Ja pidät niistä kiinni...
Onnea valitsemallasi tiellä!
"tuskin se siihen yhteen mieheen on jäänyt".."en osaa ajatella häntä enää miehenä" Mitä? Kyseessä homo?
Onko sillä merkitystä onko kyseessä homopari vai heteropari?
Samallaisia tunteita kaikilla, samaa mustasukkaisuutta ja menettämisen peloa.
Paitsi ettei suomessa homot voi mennä naimisiin ja yhteiset lapset hmmm...
Sanoo olevansa bi. Minä olen nainen.
Itse olen sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä olla ihmisen kanssa, joka voi loukata niin pahasti että menee pettämään.
Ei pidä kun pitää antaa pettää pari kolmekin kertaa et tajuaa mistä siinä pettämisessä on kysymys. Vieraan pimpin nuoleminen kuuluu monenkin parin parisuhteesen.
Ei tarvii, mutta sun tapauksessa joo. Varsinkin kun ei teillä tuota seksiäkään enää ole. Itse olen joskus pettänyt ihan päähän piston johdosta. Voi että, sitä tunnetta kun tajuaa mokanneensa. Naapurin mies kun aina tuntuu houkuttelevammalta kuin oma. =)
Ei kait ole olemassa mitään automaattia? Kaikki mitä kysyt, riippuu sun omista arvoista ja siitä, mitä yleensäottaen elämältäsi haluat.
Vois käyttää esimerkkinä vaikka tätä. http://www.youtube.com/watch?v=P89XFD7CRcI