Naisten keskinäisestä solidaarisuudesta puhutaan jatkuvasti. Mikä se oikein on? En ole koskaan törmännyt siihen sellaisena, jona solidaarisuuden ymmärrän.
Sen sijaan törmään jatkuvasti erilaisiin keskinäisiin riitoihin, juoruihin, ym. käsittämättömän olemattomasta alkaneeseen kinaan, jossa ei aloittajakaan enää tiedä, mistä se lähti. Vain naisella on tämä kyky.
Täällä netissä olen vuosien aikana törmännyt monenlaiseen naiskirjoittajaan. Yksi yhteinen piirre epäkypsemmillä naiskirjoittajilla näyttäisi olevan: kun he eivät saa tahtoaan läpi (=voita keskustelua/saa viimeistä sanaa) alkaa toisen naiskirjoittajan väittäminen mieheksi. Siis naiskirjoittaja sanoo toiselle; olet mies.
Olen miettinyt, mikä logiikka tässä on ja mitä sillä pitäisi saavuttaa? Se viimeinen sanako?
Tämä tapahtuu aina sen jälkeen kun ollaan eri mieltä jostain asiasta - vaikka olisivat keskustelleet sovussa 10 vuotta.
Ei tässä nyt sentään voi olla kyse siitä, että oikeasti aletaan luulla toista naista mieheksi kesken kaiken? Vai voiko?
Toisekseen, minusta kyllä henkilö, joka vetää keskusteluun toisen sukupuolen (vaikka kuvitellunkin) osallistuu sukupuoliseen häirintään, koska sukupuolella ei ole mielipidepalstalla merkitystä. Varsinkin, jos se sukupuoli on kirjoittajille jo entuudestaan selvä - ja vaikka ei olisikaan on epäkorrektia käyttää sukupuolta lyömäaseena.
Siinä siis eräs esimerkki naisen "solidaarisuudesta", jota varmasti löytyy myös tältä palstalta tässäkin mainitussa muodossa.
Sen sijaan törmään jatkuvasti erilaisiin keskinäisiin riitoihin, juoruihin, ym. käsittämättömän olemattomasta alkaneeseen kinaan, jossa ei aloittajakaan enää tiedä, mistä se lähti. Vain naisella on tämä kyky.
Täällä netissä olen vuosien aikana törmännyt monenlaiseen naiskirjoittajaan. Yksi yhteinen piirre epäkypsemmillä naiskirjoittajilla näyttäisi olevan: kun he eivät saa tahtoaan läpi (=voita keskustelua/saa viimeistä sanaa) alkaa toisen naiskirjoittajan väittäminen mieheksi. Siis naiskirjoittaja sanoo toiselle; olet mies.
Olen miettinyt, mikä logiikka tässä on ja mitä sillä pitäisi saavuttaa? Se viimeinen sanako?
Tämä tapahtuu aina sen jälkeen kun ollaan eri mieltä jostain asiasta - vaikka olisivat keskustelleet sovussa 10 vuotta.
Ei tässä nyt sentään voi olla kyse siitä, että oikeasti aletaan luulla toista naista mieheksi kesken kaiken? Vai voiko?
Toisekseen, minusta kyllä henkilö, joka vetää keskusteluun toisen sukupuolen (vaikka kuvitellunkin) osallistuu sukupuoliseen häirintään, koska sukupuolella ei ole mielipidepalstalla merkitystä. Varsinkin, jos se sukupuoli on kirjoittajille jo entuudestaan selvä - ja vaikka ei olisikaan on epäkorrektia käyttää sukupuolta lyömäaseena.
Siinä siis eräs esimerkki naisen "solidaarisuudesta", jota varmasti löytyy myös tältä palstalta tässäkin mainitussa muodossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin tai sitten se joka alkaa toista naista väittää mieheksi (vaikka tietää naiseksi) onkin itse häiriintynyt äijä, joka haluaa tuolla tavalla käyttää naista hyväkseen netissä. Tuohan on sellainen sukupuolinen vihjaus, joka työpaikalla toisi ihan erilaisen tuomion. Työpaikan pomon olisi pakko puuttua tuollaiseen vihjailuun.
vai et sinä ole solidaarisuutta nähnyt? Minä näen ja toteutan sitä itsekin joka päivä.
Minun mielestäni taas naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ei puhuta juuri koskaan.
Joka ikinen kerta, kun itse kuulen naisten keskinäiset suhteet tai naiset yleensä otettavan puheeksi vaikkapa kaveriporukassa tms. ensimmäinen tai vähintään toinen väite minkä joku sanoo on että naiset eivät tule toimeen keskenään. Tämä on siis kohtelias versio, oikeasti saatetaan sanoa rankemmin.
Esimerkiksi olen vaikka kertonut eräälle naistuttavalle, että (entisellä) työpaikallani on hiukan nipottava ilmapiiri. Kun sanoin että suurin osa työtovereistani oli naisia, vastaus oli sarkastinen: "no yllätys". Se, että suurin osa työtovereistani sattui olemaan naisia, ei kuitenkaan minun mielestäni ollut ainoa syy työpaikan ilmapiiriin, syitä oli muitakin. Se ei vain sattunut sopimaan minulle ja minusta suurin osa muista oli vähän nipottajia, ehkä vain liian erilaisia kuin minä. Ei siellä silti mitään kiusaamista tai riitaa ollut koskaan, ei sinne päinkään. Se mitä kerroin työpaikastani oli vain minun omaa ajatusvirtaa, ei sen kummempaa angstia tms. Mutta heti kun kävi ilmi että työkaverini olivat naisia, kanssakeskustelijani mielestä juuri naiseus oli itsestäänselvä syy "tyytymättömyyteeni".
Minusta se on turhauttavaa, sillä olen itse nainen ja minua ärsyttää se miten kaikki naiset leimataan jotenkin narttumaisilla piirteillä.
Jatkoa edelliseen..
Minusta on myös hämmentävää, miten naisia yritetään usuttaa ja väkisin pakottaa toisiaan vastaan. Kaikki eivät pidä kaikista ja kaikista ihmisistä ei tule kavereita, sen kanssa on hyvä oppia elämään.
Onko teille koskaan käynyt niin, että sanot jotain yhdelle kaverillesi luottamuksellisesti jostain kolmannesta henkilöstä ja sitten kaverisi menee juoruamaan sen tälle kolmannelle henkilölle?
Olen itse aikuinen ihminen ja minusta aikuisen elämään ei kuulu tuollainen teinidraama. En itse mene juoruamaan siitä mitä ystäväni puhuu jostain toisesta, vaikka tämä toinen olisikin tuttuni, koska en halua väkisin aiheuttaa riitaa. Minusta ei ole mitään tarvetta kertoa kaikkea mitä ihmiset puhuu, kaikille. Suurin osa ystävistäni on samanlaisia kuin minäkin, eivät hekään juorua pahantahtoisesti kenestäkään tutustani ja jos me puhumme kahden kesken jotain, se pidetään omana tietona. Olen sen ikäinen etten enää jaksa mitään narttuilua ja draamaa.
Mielestäni juoruaminen negatiivisessa mielessä ei myöskään kuulu työpaikalle. En koskaan puhu työkavereistani mitään negatiivista toisille työkavereille. Siihen ei ole mielestäni mitään tarvetta.