olen 40v nainen, vähemmän onnellisesti naimisissa, 2 kouluikäistä lasta. Kirjauduin deittipalveluun syksyllä ihan kirjeenvaihtoseuraa etsien. Kirjoittelin yhden (amerikkalaisen) kanssa ja kirjoittelemme edelleen, toisillemme avioliittomurheita purkaen, suht intiimejä asioita välillä mutta pääasiassa ihan arkea, omia ja lasten harrastusta, politiikkaa, omasta työstä yms. Tiedämme toistemme henkilöllisyyden, mutta se ei ole muuttanut mitään, kirjoittelu on kuitenkin salassa kumppaneilta.
Mutta, sitten noin 2kk sitten sain yhteydenoton toiselta mieheltä, edelleen amerikkalainen, naimisissa, mutta lähes yh-isä. Hänen kanssa olemme chattailleet melkein alusta lähtien hänen aloitteestaan. Meillä on paljon ihan viattomia keskusteluja mutta on tullut mukaan myös seksuaalissävytteisiä chatteja, aika rankastikin välillä. Halusin välillä jo laittaa poikki koko jutun, mutta saan kuitenkin häneltä sellaista tukea jota en kotoa saa. Taustaa se, että oma mieheni on pettänyt, pakottanut mut aborttiin yms. enkä ole voinut kokonaan antaa anteeksi joten suhteessa ei ole sellaista rakkautta ja lämpöä jota kaipaan. Nettiystävä kuitenkin rohkaisee mua suhteessa mieheen, ei siis ole mitenkään mun perään, enkä mä sen varsinaisesti, vaikka ruusuisia mielikuvia onkin. Hän painottaa sitä miten olen hyvä äiti, päinvastoin kuin hänen vaimonsa, joka on kuukausia työmatkoilla. Olen tukenut häntä, kun hän epäilee vaimoa toisesta suhteesta. Olemme myös pari viikkoa sitten "paljastaneet" henkilöllisyytemme mutta meillä ei ole mitään odotuksia toisesta.
Nyt olen kuitenkin ihmeissäni välillä kun hän toisaalta haluaa mun avioliiton eheytyvän ja omansakin mutta sitten hänen yölliset unet musta ja meidän rakastelusta vie pohjaa aidolta välittämiseltä. Olen tietysti imarreltu mutta missä menee raja? Hän on myös raamatun lukija mutta onko nettiseksi sitten jotenkin hyväksytympää? Netissä on helppo tuoda esiin kaikki hyvät puolet itsestä, enkä tiedä oikein mitä ajatella. Kuitenkin kaipaan hänen chattiseuraa, ja 90% ajasta keskustelut on ihan arkisia ja tutustumme toistemme kulttuuriin yms.
Mieheni tietää että mulla on tällainen nettiystävä, ja välillä pyytää että chattailisin vähän vähemmän mutta ei oikeasti kuitenkaan välitä tai kiellä.
Mutta, sitten noin 2kk sitten sain yhteydenoton toiselta mieheltä, edelleen amerikkalainen, naimisissa, mutta lähes yh-isä. Hänen kanssa olemme chattailleet melkein alusta lähtien hänen aloitteestaan. Meillä on paljon ihan viattomia keskusteluja mutta on tullut mukaan myös seksuaalissävytteisiä chatteja, aika rankastikin välillä. Halusin välillä jo laittaa poikki koko jutun, mutta saan kuitenkin häneltä sellaista tukea jota en kotoa saa. Taustaa se, että oma mieheni on pettänyt, pakottanut mut aborttiin yms. enkä ole voinut kokonaan antaa anteeksi joten suhteessa ei ole sellaista rakkautta ja lämpöä jota kaipaan. Nettiystävä kuitenkin rohkaisee mua suhteessa mieheen, ei siis ole mitenkään mun perään, enkä mä sen varsinaisesti, vaikka ruusuisia mielikuvia onkin. Hän painottaa sitä miten olen hyvä äiti, päinvastoin kuin hänen vaimonsa, joka on kuukausia työmatkoilla. Olen tukenut häntä, kun hän epäilee vaimoa toisesta suhteesta. Olemme myös pari viikkoa sitten "paljastaneet" henkilöllisyytemme mutta meillä ei ole mitään odotuksia toisesta.
Nyt olen kuitenkin ihmeissäni välillä kun hän toisaalta haluaa mun avioliiton eheytyvän ja omansakin mutta sitten hänen yölliset unet musta ja meidän rakastelusta vie pohjaa aidolta välittämiseltä. Olen tietysti imarreltu mutta missä menee raja? Hän on myös raamatun lukija mutta onko nettiseksi sitten jotenkin hyväksytympää? Netissä on helppo tuoda esiin kaikki hyvät puolet itsestä, enkä tiedä oikein mitä ajatella. Kuitenkin kaipaan hänen chattiseuraa, ja 90% ajasta keskustelut on ihan arkisia ja tutustumme toistemme kulttuuriin yms.
Mieheni tietää että mulla on tällainen nettiystävä, ja välillä pyytää että chattailisin vähän vähemmän mutta ei oikeasti kuitenkaan välitä tai kiellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua aina epäilyttää, kun amerikkalainen mies haluaa tutustua suomalaiseen naiseen, erityisesti yh-äitiin. Miksi? Miksi näin kaukaa? Kyllä USA:ssa luulisi naisia riittävän, mukaviakin.
Mä itse olen myös chattaillut amerikkalaismiehen kanssa, keskustelut on laidasta laitaan, lapsista, työstä, politiikasta, kaikesta maan ja taivaan välillä ja sitten vielä seksistäkin. Ja joo tulee ikäväkin "häntä" aina välillä. Ehkä meidän keskustelun suola on juuri se, ettei me todennäköisesti ikinä tavata oikeessa elämässä, internet mahdollistaa tämän vuorovaikutuksen kaikessa ihanuudessaan ja kaameudessaan. Olemme molemmat sinkkuja ja kerron hänelle hyvinkin intiimejä asioita, ehkä juuri siksi että tavallaan hän on tuttu mutta anonyymi mutta ilman sitä tosielämässä tapahtuvaa kohtaamista. Eikä mistään tapaamisista ole koskaan edes juteltu. On helppoa kirjoitella asioista hänelle ja olen kertonut hänelle asioita, joita en ole koskaan ääneen lausunut kenellekkään. Mutta luultavasti lopettaisin keskustelut jos seurustelisin tai hän olisi naimisissa. Jotenkin se kuitenkin tuntuisi pettämiseltä, en minäkään haluaisi että seurustelukumppanini chattailisi muiden naisten kanssa.