Olen miettinyt minkälainen äiti kertoo lapsilleen isän salarakkaasta? Ja miksi?
(En viitsi edes ihmetellä minkälainen isi pitää salarakasta.)
Itsekin äitinä en keksi mitään syytä miksi alakoululaisille pitää tuollaista kertoa?
En koskaan voisi tehdä lapsilleni tuollaista.
Olen vähän vieläkin järkyttynyt asiasta jonka todistin.
Pettäminen ja uskottomuus ja kaikkea siihen liittyvää ei totisesti kuulu lasten kuullen hoitaa.
(En viitsi edes ihmetellä minkälainen isi pitää salarakasta.)
Itsekin äitinä en keksi mitään syytä miksi alakoululaisille pitää tuollaista kertoa?
En koskaan voisi tehdä lapsilleni tuollaista.
Olen vähän vieläkin järkyttynyt asiasta jonka todistin.
Pettäminen ja uskottomuus ja kaikkea siihen liittyvää ei totisesti kuulu lasten kuullen hoitaa.
Vastaukset 105
Vanhimmat
En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen itsekin todistanut samanlaisen tilanteen. Ihan käsittämätöntä.
Samaa olen ihmetellyt, tuttavapiirissä näin kävi.
Nainen höysti jutun vielä antamalla toiselle lapselle ukaasin, ettei tämä saa olla enää missään tekemisissä "Mintun" kanssa, koska tämä oli sen "iskän lemmikin" lapsi. Olivat samalla luokalla ja melko hyviä kavereita.
Itsekeskeinen äiti, joka laittaa itsensä lastensa edelle.
Enpä ole kertonut iskän lumpusta pojallemme, koska lumppu tulee jäämään historiaan, joten miksi pojan pitäisi hänestä mitään tietää? Iskäkin unohtaa, kun tulee taas uusi lumppu.
ok.. olin toinen nainen. Äiti kertoi kahdelle tytöille minusta (heti, kun sai tietää suhteesta) , näytti minun kuvan Facebookissa, seliiti , missä asun... Tytöt 12 ja 16 .. Kysyin äidiltä, miksi hän teki sen ? Vastaus oli- täytyy lasten tietää, miksi äidillä on paha olo...
Ja nyt varmaan tietenkin harmittaa kun ongelmat mutkistuivat koska lapset eivät hyväksy sua...?
16-vuotias on jo niin vanha että ansaitsee tietää ja sen mukana myös 12-vuotias, koska asioita ei voi pimittää sisarusten välillä.
Ja kyllhän se on niin että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt, jos kehtaa varatulle paljastaa alapäänsä niin kaipa sen perheelle pitäisi kehdata ylläpääkin näyttää.
ei minua harmittaa se, että lapset eivät hyväksy minua- harmittaa se, että heitä sekoitettu aikuisten asioihin sellaisella tavalla. Harmittaa, kun heitä käytetään aseena ja samalla avioliiton jatkumisen syyksi saanotaan "lasten vuoksi".
Ja vielä yksi asia- elämä ei ole niin yksinkertaista ja asia joko valkoinen tai musta-se on komentti tähän hienoon lauseen" Ja kyllhän se on niin että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt, jos kehtaa varatulle paljastaa alapäänsä niin kaipa sen perheelle pitäisi kehdata ylläpääkin näyttää"
niin, ja sinä et ole sekoittanut lapsia aikuisten asioihin????? kun aloittaa suhteen varattuun varmasti tietää miten pahaa jälkeä tekee puolisolle ja lapsille.
ja kyllä elämä on yksinkertaista: sä joko teet pahaa muille ollessai itseksä tai et tee pahaa etsimällä vapaan kumppanin.
Jep, huvittaa tuo näkökulma.
Vai että lasten sekoittamista aikuisten asioihin on se kun kerrotaan iskän kakkosesta, mutta ilmeisesti se iskään sekoittuminen taas ei liity mitenkään itse perheeseen, se on ilmeisestikin tästä reaalitodellisuusta täysin irrallinen rakkauden tapahtuma?
Tämä on kaksipiippuinn juttu. Riippuu tietenkin siitä, miten sen asian kertoo. Psykologisesti kuitenkin nykyään on vallalla näkemys, ettäasioiden suhteen tulisi olla rehellinen, jotta lapsi vältyy syyttelemästä itseään vanhemman pahasta olosta tai vanhempien erosta. Miten asia sitten kerrotaan, niin se onkin toinen juttu.
Rehellinen voi olla niinkin, että selvittää vedenpitävästi lapsille, että kyse on nimenomaan äidin ja isän välisestä asiasta - eikä mistään, mikä johtuu lapsista. Kun kotona on vanhempien välit tulehtuneet, ei lapsia pidä ajaa siihen tilanteeseen, että heidän pitää alkaa "valita puolta". Lapsille on oikeus kumpaankin vanhempaansa ja vaikka miten sanotaan, että pettäminen koskettaa lapsiakin, niin vanhempien pitää tilanteessa kuin tilanteessa kyetä sysäämään omat fiiliksensä lasten edun tieltä pois. Ja tämän sanon naisena, jonka mies petti ; ei tullut mieleenikään alkaa teini-ikää läheneville lapsille alkaa osoittelemaan sormella, että "tuossa se iskän naikkonen menee". Ei, ei ja ei.
Harvoin järkyttynyt vittuuntunut aikuinen pystyy asiaa kertomaan niin pehmeästi alaikäiselle lapselleen että ei tule samalla siirtäneeksi pahaa oloaan lapseensa.
Mikä roskakori siis lapsi on äidilleen?? Jos on tuollainen äiti se kertoo kyllä vähän luonteesta itsekkyydestä omaan olotilaansa ja sitten taas kysynkin että ihmettelenkö enää että mies pettää ??
Itse olen kyllä eri mieltä. Olen ollut lasten ja nuorten parissa. Jo ppieni lapsi näkee, kuulee, aavistaa ja haistaa perheen ristiriitoja. Hän ihmettelee, miksi isä ja äiti riitelevät, käyvät mykkäkoulua, tuhahtelevat toisilleen ja jos vanhempien välillä on kuin näkymätön muuri. Lapsi on lojaali: hän teeskentelee, ettei huomaa tai raegoi. Salaa ja sydämessään hän voi jopa pohtia, onko itse syyllinen tilanteeseen, alkaa yrittää olla kiltti ym. Lapsi voi kokea myös turvattomuuttta ja uhkaa kun vanhempien liitto säröilee. Silla parisuhde on lapsen kodin tuntu ja turva.
Jos asia on selvä ja totuus on että puolis pettää, niin miksi totuutta ei saa kertoa.
Tietenkin totuuden kerotmien pitää tehdä asiallisesti ja lapsen ymmärryksen ja kypsyyden tasolla. Parempi kertoa totuus, miksi isällä ja äidillä on vaikeaa: pitää kertoa että siitä huolimatta vanhemmat rakastavat ja pitävät huolta lapsesta ja ongelma ei ole mitenkään lapsen syy.
Lapselle on juuri kauheeaa vaistota että jotakin kodin ilmapiirin tunnetasossa mättää. Kun tietää syyt niin sitä on helpompi ymmärtää kuin olisi epämääräinen musta möykky ilmassa.
Koska nyt olet sitä mieltä, että vanhempien riitojen syy pitää lapselle selittää (eli siis on oikein sanoa lapselle, että esim isällä on toinen nainen), päteekö tämä kaikkiin muihinkin parisuhteen ongelmatilanteihin?
Pitääkö lapselle myös selittää miksi se isä on hakenut sen toisen naisen (esim äidin seksuaalinen haluttomuus)
Onko oikein siirtää lapsen harteille esim perheen taloudellinen tilanne joka aiheuttaa riitoja?
Siis aikuisilla on aikuisten riidat ja riidan aiheet, lapselle pitää kyllä riitatilanteissa kuten avioerotilanteessakin selittää se, ettei hän ole mitenkään syyllinen ja kumpikin vanhemmista rakastaa häntä, vaikkeivät enään toisiaan rakastaisikaan.
Sitävastoin tämän pettämiskuvion selittäminen lapselle ei todellisuudessa palvele ketään, loppujen lopuksi ei edes sitä petettyä vanhempaa.
Joku tolkku tuossakin täytyy olla. Rehellisyyden selän taakse piilotetaan harkitsemattomat sanat.
Ette varmaan, toivottavasti selitä kaikkia riitojanne lapseille kokonaisuudessaan?
Miettikää ensin monta kertaa, eihän lapsi voi ymmärtää miksi isi hankki rakastajattaren. Vai kerrotko, että isi ei saa tarpeeksi äidiltä tai kun äiti ei tykkää takaapäin isi haki halukkaamman naisen?
Lapsi huomaa kyllä ristiriidat, mutta ette kai luule että olette velvollisia ihan kaiken lalaikäiselle selittämään?
Pitääkö lapselle myös selittää miksi se isä on hakenut sen toisen naisen (esim äidin seksuaalinen haluttomuus)
Niin siinäpä miettimistä, oikeastaan pitää, sillä lapsi todella uskoo itse teheneensä aioita väärin ja aiheuttaneensa eron. Onko se seksi tätä lasta tärkempää??.
Mielestäni tämä seksin vuoksi eroaminen on aivan hullua, sillä sen takana on muu syy ja se on usein toisen huomiotta jättäminen, joka sitten johtaa seksittömyyteen. Mutta mikä on sen huomiotta jättämisen syy, siihenkin on jokin tausta, kun olette selvittäneet ensin nämä asiat, saattaa olla, että niitä eroja ei niin paljon tapahtukaan, vaan saa sen arjenkin kulkemaan ihan sen oman kullan kanssa. Lapsi saa pitää perheen, eikä joudu kohtaamaan tuota tuskaa kahdesta eri paikasta juoksemisesta ja lisäksi noista uusikoista, joista kukaan ei välitä tippaakaan toisen lapsista.
Niin, helpommin sanottu kuin tehty.
Jos todellakin oma isäni olisi selittänyt taustat meille lapsille silloin eron aikoihin, olisinko ollut sen onnellisempi tietäessäni, että äiti ei kunnioittanut eikä arvostanut isää?
Olisinko ollut helpottuneempi siitä tiedosta että äiti ei hellyyttä eikä tukea jakanut isälle?
Olisiko oloni ollut parempi, jos olisin tiennyt miten isä kärsi liitossaan vuosia vain siksi että meillä lapsilla olisi se lapsuudenkoti ja kaikki maallinen jota tarvitsimme?
Olisiko ollut helpompaa lapsen olla kun ei olisi tiennyt kumpaa uskoa, isää vai äitiä, sillä äitihän ei myönnä vieläkään yhtään mitään?
Olisiko minun ollut parempi syyttää äitiäni vai isääni?
Luulen että olisi ollut kaikkein helpointa jos olisin tiennyt vain sen, ettei isä ja äiti enää halua olla yhdessä. Nyt minulla oli vain äitini versio tapahtumista, sillä isäni oli päättänyt ottaa syyn niskoilleen kokonaisuudessaan.
Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsen ei tarvitse tietää kuin oleellisin, eli se että vanhempien välinen rakkaus on loppunut, mutta molemmat rakastavat kuitenkin lasta.
Voin omasta kokemuksesta kertoa, että en olisi halunnut lapsena tietää vanhempieni asioita. Se on suurimmaksi osaksi aiheuttanut jatkuvaa mielipahaa, josta en ole päässyt yli edes aikuisena. Olisin halunnut tietää vasta aikuisena, millainen avioliitto vanhemmillani oli. Aikuisena asiat pystyy ymmärtämään.
Itse kerroin lapsilleni mieheni salasuhteesta ja siitä kuka tuo nainen oli. Toki lapseni olivat 15 ja 18. Vanhin vielä opiskelee tuota sosiaalialaa, joten hän tietää mistä on kyse. Lapset sanoivat, että olivat aistineet tuon jo isin käytöksessä ja se ei tullut heillekkään yllätyksenä.
He eivät halua tähän toiseen naiseen tutustua, mutta se ei ole minun asiani vaan ihan lastemme, isin ja hän kumppaninsa asia. Se miten lapset nimittelevät tuota toista naista tekee joskus pahaa, mutta itseppähän ovat tiensä valinneet ja tuo h:lla alkava sana itseasiassa on oikea sana. sanakirjan mukaan nainen on h. jos antaa muulle kuin aviomiehelleen. ( tämä nainen on myös tahoillaan naimisissa)
Minusta lasten kuuluu saada tietää asioista, mutta se miten heille asioista kerrotaan on jokaisen vanhemman oma asia. Siinä vaiheessa, kun puolison uskottomuus tulee toisen tietoon ovat tunteet pinnassa. Siinä tilanteessa harva meistä pystyy ajattelemaan selkeästi asioista ja kukaan teistä ei voi sanoa toiselle. Teit väärin, kun kerroit lapsille isin pettäneen sinua. Kyllä tämä isi on tehnyt jo tuon valinnan silloin itse, kun alkaa pettämään vaimoaan. Isi on vastuussa omista teoistaan ei vaimo. Turhaan te täällä syytätte mikä on oikein ja mikä väärin kertoa asiasta lapselle isin uskottomuudesta. On erilaisia tapoja millä voidaan kertoa pienellekkin lapselle asioista ja se että äidin pahaolo ei johdu hänestä eikä hän ole tehnyt mitään väärää. Kyllä lapselle voidaan sanoa, että esimerkiksi isi on satuttanut äitiä sydämeen ja äidin sydän itkee siksi äidillä on nyt paha olla.
Kukaan henkisesti terve ihminen ei kerro isän uskottomuudesta lapsille. Se on kostamista. Siinä on tavoitteena saada lapset hyljeksimään isää. Tuollainen toiminta vahingoittaa lapsia. Kukaan henkisesti terve ihminen ei vahingoita omia lapsiaan tuolla tavalla.
Miten niin rehellisyys voisi lapsia vahingoittaa? Yli 10 vuotiaat lapset käsittävät jo aivan hyvin sen, että isä on seksuaalisesti holtiton ja mitäpä sitä tietoa salaamaan?
Minä toki erosin ja mies saa paneskella jatkossa ihan salailematta, mutta lasten kanssa oli helpompi jatkaa elämää, kun heidän tuskaisiin kysymyksiin oli vastattu, eikä lasten tarvinnut tuntea syyllisyyttä.
Kerroin lapsille senkin, että heillä on erosta huolimatta isä. Mutta en varmasti ala sen luuserin pyhymyskehää ylläpitää lapsiin päin, vaan hän saa isyytensä hoitaa omin avuin. Aikuinen ihminen vastaa teoistaan ja tunteistaan itse. Myös lapsilleen.
Ja säkö olet mielestäsi toiminut "oikein" ja korrektisti? Rivien välistä huokuu yhä edelleen melkoinen katkeruus, joten tuskinpa kovin nätisti "isän seksuaalisesta holtittomuudesta" lapsillesi kerroit.
Aniharvoin on lopultakin niin, että kun parisuhde päättyy / päätetään, syy on kokonaan vain toisessa osapuolessa. Lastesi isä ei varmaankaan ole mennyt möläyttelemään lapsillenne, että äitinne pihtaamisesta uskottomuus ja ero johtuivat..? Vaikka se saattaa olla hänen näkökantansa asiaan - aivan kuten sinulla tuo "holtittomuus".
Ja eikö olisi syytä saada halvekseimaan, mitä suuremmassa määrin on.
Muuten aikuisen a siteen ainakin halveksivat, kun osaavat yhdistaa asiotia, sillä salassahan asia ei ikuisesti pysy. Mielestäni kaikki eronneet saavat saadakin halveksuntaa silloin kun erotaan seksin vuoksi.
Oletteko petetyt, seksuaalisesti haluttomat vaimot jotka kerrotte lapsille uskottomuusaioista koskaan tulleet miettineeksi miten paha olla sillä miehellä on ollut siitä asti kun aloit pihtaamaan?
Kannattaisiko teidän joskus miettiä tuota asiaa.Pitäisikö isän kertoa lapsille että isän paha olo ei johdu lapsista vaan äidin pihtaamisesta?
Ai niin, mutta se pihtaaminenhan olikin miehen vika.
Ai niin ja KAIKKI vaimot, joiden miehet pettävät, pihtaavat? Ihme skeidaa, suurin osa miehistä saa muuten seksiä kotonakin.
Eikä tässä maailmassa todellakaan ole enää mitään muuta kuin seksi. Tästä pihtaamisesta puhuttaessa tulen niin äkäiseksi, Mikä kumma pahan olo ukolle siitä tulee jos joutuu joskus vähän ajattelemaan muitakin asioita kuin sitä leluaan siellä jalkovälissä, hankaa vaikka puun runkoon.
Nainen ei syyttä pihtaa. Jos olet jo jyystänyt naisen vereslihalle ei se todellakaan ole enää mahdollista vähään aikaan. Tuletteko älyttömät ukot koskaan ajatelleeksi, että ei naisen elismistä mitä tahansa kestä.
Kyllä on aivot todella teillä miehillä kuin kanoilla, ei mitään järkevää.
Ja mitä voidaan pihtaamiseksi sanoa, se on vain teidän omaa mielikuvitusta.
Pihtareiden mielestä seksi on turhaa ja jotenkin "likaista". Pihtari unohtaa, että parisuhteessa on kyse kahden kaupasta eikä hänellä ei ole oikeutta päättää yksin siitä, mikä on seksin "oikea" määrä parisuhteessa. Jos ei itseä huvita, onko itsellä oikeus tuomita toinen elämään seksitöntä elämää?
"Nainen ei syyttä pihtaa" - no se pitää paikkaansa... Kun ei huvita, ei huvita. Jos mies sanoo jaetuista kotitöistä, että ei huvita, niin mikä meteli siitä nouseekaan... Sitten vasta pihdataankin! Härskiä kaupankäyntiä pil-lulla, ei mtään muuta!
Harva mies on oikeasti niin tollo, että naisensa vereslihalle jyystää. Naisten "päänsärky" ja "väsymys" johtuvat enimmäkseen siitä, että toista on kiva pompotella ja antaa kärvistellä puutteessa. Aut armias, jos mies sattuu edes vilkaisemaan muiden naisten suuntaan, niin huuto on melkoinen! Mies on aivoton sonni, aina keppi tanassa menossa reikää kohti... Tekisi hyvää rouvienkin ajatella miestä IHMISENÄ, jolla on tarpeita eikä vain aivottomana elukkana!
Niin, ei taida nainen jolla ei ole seksuaalisia tarpeita ymmärtää miten kauhea ole henkisesti ja fyysisesti seksin puutteesta voi tulla. Sekä mies että nainen. Itse olen nainen, ja minulla ei sentään ole niitä täysinäisiä pakottavia pusseja kannettavanani. Silti seksin puute tuntuu erittäin pahalta. Seksi ja orgasmin saanti on aivam normaalia fyysistä ja henkistä tarvetta jonka puutteesta tulee monille todella ikävä olo.
Jos nainen hankautuu vereslihalle olisko kosteudessa puutetta. Aina voi käyttää liukasteita esim. öljyä jo osana esileikkiä. Silloin ei kyllä liiallista hankausta hevin pääse syntymään.
Ja tuo puun runkoon hankaaminen ei vastaa aitoa ihanaa seksiä millään lailla.
Eri asia tietysti on jos mies haluaa monta kertaa seksiä päivässä. Harva nainen kuitenkaan haluaa. Silloin on syytä miettiä onko se puoliso itselle oikea valinta. Liitossa kun mielestäni seksuaaliset tarpeet pitäisi jollain tavalla kohdata ja olla tasapainossa miehen ja naisen välillä.
Hyvin eriväisiä mielipiteitä. Kaikkein kärkkäisemmin taitavat kakkoset vastustaa isän uskottomuuden kertomista ja taas nuo jotka ovat tuon miehensä uskottomuuden kohdanneet puolustavat sen kertomista.
Kun puoliso pettää, parisuhde ja perhe-elämä suistuvat kriisiin. Mutta pitääkö lapsille kertoa pettämisestä, ja miten se pitäisi tehdä?
Vertaistoiminnan kehittäjä, psykologi Virpi Lahtiharju Lastensuojelun keskusliitosta kannustaa molempia vanhempia, sekä pettäjää että petettyä, avoimuuteen. Lapset kyllä vaistoavat, jos jokin on vialla.
– Ikävien asioiden käsittely on mahdollisuus, ei uhka. Kun kohtaa lapsensa aidosti, palkkioksi voi saada todellisen, syvän yhteyden hänen kanssaan, Lahtiharju rohkaisee.
Pienelle lapselle ei ole välttämätöntä puhua uskottomuudesta. Hänelle voidaan esimerkiksi sanoa, että vanhemmilla on erimielisyyksiä. Jos aikuinen on surullinen, tunnetta ei kannata peitellä. Syitä ja taustoja ei kuitenkaan tarvitse ruotia – ellei lapsi kysy.
– Jos lapsi haluaa tietää enemmän, hänen kysymyksiinsä on vastattava. Vanhempi ei voi vähätellä tai väistellä niitä. Asiaa pitää käsitellä lapsen, ei aikuisen, tarpeista lähtien. On myös tärkeää vakuuttaa lapselle, että isä ja äiti selvittävät tilanteen, Lahtiharju korostaa.
Asiantuntijan on mahdotonta antaa ohjeita siitä, milloin ongelmista on parempi vaieta. Tunteitaan kannattaa
kuunnella. Jos aikuista askarruttaa, pitäisikö jostakin asiasta jutella lapsen kanssa, vastaus on yleensä myöntävä.
eli kyllä tämän perusteella miettikää!! on oikeassa , kyllä lapsille voidaan kertoa isin uskottomuudesta!!!
Just joo. Ootko oikeasti sitä mieltä, että on ok kertoa 10 v tytölle, että isä käy toisella puolella kaupunkia panemassa yhtä "Marjaa"? Noinko on oikein toimia?
Sorry, valitsen toisin. Minun tyttäreni ei tule ko tietoa saamaan. Vaikka mies pettää, hän on isänä aivan yhtä hyvä kuin ennenkin enkä halua myrkyttää tyttären mieltä isäänsä vastaan, kun ovat tärkeitä toinen toisilleen. Minun tehtäväni on selvittää välit miehen kanssa - no ei hyvältä näytä - mutta vaikka eroon päätyisimmekin, niin en tule tyttärelleni sanomaan silloinkaan, että tämä on kaikki iskän ja iskän rakastajattaren syytä.
Luepa uudelleen kommenttisi sisältämä siteeraus:
– Jos lapsi haluaa tietää enemmän, hänen kysymyksiinsä on vastattava. Vanhempi ei voi vähätellä tai väistellä niitä. Asiaa pitää käsitellä lapsen, ei aikuisen, tarpeista lähtien. On myös tärkeää vakuuttaa lapselle, että isä ja äiti selvittävät tilanteen, Lahtiharju korostaa.
Totta toisiaan, JOS lapsi haluaa tietää enemmän on se pointti! Toki silloin kerrotaan, mutta ei mennä heti laukomaan "valittuja totuuksia" ihmisen taimelle, joka ei välttämättä edes ymmärrä, mitä aikuinen vanhempi tarkoittaa!
ei vaan jos tyttäresi kysyy miksi äiti riitelet isän kanssa.? Miksi itket? Silloin on fiksua vastata tyttären kysymykseen. Se jos lapselle kertoo asioista ei tarkoita sitä, että sillä mustamaalaat miehesi lapsellesi. On tärkeää, että lapsesi saa tietää ettei riitanne ja pahaolosi johdu hänestä. Se mitä kerrot lapsellesi on oma asiasi.
Aina on hyvä kuitenkin mietti' mitä vastaat jos lapsesi kysyy sinulta asiasta. Ei lapsesi varmasti ymmärrä jos sanot että isäsi käy panemassa yhtä marjaa ja siksi sinua itkettää ja suututtaa???
Kyllä meillä sanoi sekä perheterapeutti että oma psykologini, että asia pitää lapsille kertoa. Lapsemme olivat tuolloin 15 ja 19v. Kertojana pitää olla pettäjä! Ei yksityiskohtiin pidä mennä, mutta asiat tulee kertoa rehellisesti. Näin nuoret, ehkä voivat oppia, että kun tulee engelmia niin niistä voidaan puhua ja selvittää ne.
Ennen tätä kertomista, oli kuitenkin tyttäremme kuullut yhden keskustelumme ja arvannut mistä on kysymys. Hän sai myös tuosta keskustelusta vinkin, kuka tämä isän salainen ystävä on. Hän oli jopa käynyt katsomassa tätä "kaupan tätiä" ja kommentoi häntä aika ikävästi.
Jos olisimme asian kertoneet ennen kuin tyttäremme oli kuullut keskustelumme, olisi miehelläni ollut mahdollisuus kertoa asia vähemmän "dramaattisesti".
Tätä nykyä isän on vain vaikea saada lapsilta mitään kunnioitusta. Eli kyllä se pettäminen satuttaa koko perhettä.
Vain ammattitaidoton terapeutti sanoo "asia pitää lapsille kertoa". Kyllä kertomisen täytyy olla parin yhteinen päätös, ilman terapeutin painostusta. Terapeutin tehtävä on vain kertoa vaihtoehdoista, niiden hyvistä ja huonoista puolista - ja auttaa paria valitsemaan heidän mielestään sopivimman vaihtoehdon.
Teet todella fiksusti. Lapsia on ihan turha sotkea vanhempien välisiin juttuihin.
Jos lapset ovat kouluikäisiä, on parempi kertoa , lapset voivat kuulla sen hyvin ikävällä tavalla esim. koulussa, harrastuksissaan. Itse aikoinaan kerroin lapsille asiallisesti. Kerroin myös läheisilleni, ja kysymyksiin vastasin myös muille. Oma lähipiirini tuki. Myös työnantaja. Minun syyni ei ollut se kun kakkosen työnantaja, joka oli tuttuni kysyi. Hän sai kenkää, ei edes ammattiliitto, johon hän vetosi, voinut auttaa.
En ollut silloin vahingoniloinen, mutta mies otti silloin asian niinkin raskaasti, että jätti kyseisen naisen. Naisella ei ollut enää "meriittiä".
Mies silloin rukoili takaisin, en ottanut. Nykyään hänellä on uusi, aivan hyvä nainen. Lapset ovat hyvissä väleissä isänsä kanssa. Ja ennenkaikkea olen iloinen, että tämä uusi hoitaa ja huolehtii murkkuikäisistä. Viime kesänä kustansi heille ihanan ristelyn. Isä ei ollut mukana. Silloin tällöin soittaa ja kysyy, mitä voisi ostaa lapsille lahjaksi, onko kotona sovittu jostakin, että hän ei poikkea siitä.
Ei se noin mene. Lapset yleensä kuulevat vanhempien keskusteluita vaikka vanhemmat luulevat etteivät he kuuntele. Yleensä se joka on ollut uskoton vastuusta kertomista lapsille, joten miten siinä voi kertoa yhdessä. Eivät nykyajan lapset ole tyhmiä ja pumpulistakaan heitä ei ole tehty.
Kyllä tuo terapeutti kertoi aivan oikein lapsille pitää kertoa varsinkin kun on jo noin isoista ollut kyse.
Jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavallaan, joten mikä sinä olet arvostelemaan muita kyllä nuo lapset sen voivat joistain muultakin kuulla.
Naapuritkin erosivat juuri. Eivät kertoneet lapselle isän uskottomuudesta ja lapsi tiesi. Oli kuullu kaverilta, kun kaverin kuuli omien vanhempiensa keskustelun. Oli kaverin isä ollut samassa paikassa syömässä työporukan kanssa, jonne oli hänen isänsä tuon kakkosen vienyt syömään. Eipä siinä paljoa arvailujen varaan ollut jäänyt. Nykyäänkin lapsi syyttää isäänsä eikä halua tavata häntä vaikka äiti kuinka yrittäisi puhua isän puolesta.
Sähän puhut ihan p:aa. Kukaan ei saa potkuja sen takia, että vehtaa ukkomiehen kanssa. Millä perusteella muka ammattiliitto ei voinut auttaa? On sulla ollut mulkku mies, meriitin perässä juossut. Meinasiko itse päästä reittä pitkin ylemmälle pallille?
Enpä puhu paskaa. Itse en tätä tarkoittanut ja halunnut, mutta työnantaja kyseli ja kyseli. Sitten nainen sai lähteä. Ehkä ei halunnut pitää huonomaineista naista palkkalistoillaan. Ei enää merkitse mitään. Joskus ajattelen, maksoiko liian kovan hinnan, kun on kuulema usein nähty paikkakunnan räkälässä.
Nykyinen miehen vaimo on kaikinpuolin hyvä, sosiaalinen ja tulee toimeen lasten kanssa, auttaa, hoitaa ja kannustaa, kuten minäkin. Minullakin on uusi ystävä, joka hyväksyy lapset. Heillä on nyt neljä vanhempaa.
Ei meitä painostettu, vaan ohjeistettiin, että asian rehellinen kertominen on pitemmän päälle paras ratkaisu. Tottakai me vanhempina kuitenkin teimme lopullisen päätöksen. Päätös ei ollut miehelleni helppo, koska hän joutui nöyrtymään lastensa edessä ja ottamaan oikeasti vastuun perheemme tilanteesta.
Tilanteella tarkoitan omaa olotilaani, joka oli lievää masennusta /ahdistusta, unettomuutta ja olin myös lasten suhteen lyhyt pinnainen
Et tainnut ymmärtää kirjoitustani tai ehken selittänyt kantaani / toimintatapaani selkeästi. Kyllä, minä kerroin tyttärelle olevani pahoilla mielin siitä, että olen hänen isänsä kanssa riidoissa. Korostin, että se on meidän vanhempien välisiä juttuja eikä mitään, mikä johtuisi tytöstä. Kuten ed.kommentissani sanoin, en ala panettelemaan tyttärelleni hänen isäänsä kertomalla, mistä perin juurin on kyse. Mies on hyvä isä, siitä ei pääse yli eikä ympäri - ja meidän kaikkien kolmen etu on, ettei tyttö ala inhota isäänsä siksi, että minä päästelen suustani ajattelemattomia sanoja. Vaikka miten jurppisi ja sattuisi toisen teot, ei sitä p-askaa saa lasten niskaan kaataa "sinällään". Sitä kutsutaan myös vastuuntunnoksi - enkä siitä ala laistaa ajattelemalla, että no mitä hittoja, mies tässä mokasi enkä minä, joten antaa palaa vaan!
Hah! Vai kyseli ja kyseli - itselläni ei ole vastaavaa tilannetta tullut eli että toinen aikuinen ihminen ei olisi uskonut, kun olen sanonut, etten kommentoi. Jos tässä "huonomaineisuuden" vuoksi alettaisiin potkuja jaella, olisi kortistossa aika paljon enemmän porukkaa kuin nyt. Kaikki kännissä kumppaniaan hakkaavat, lapsiaan pelon vallassa pitävät... Rahansa peleihin tuhlaavat perheelliset... Kaikki toisista perättömiä puhuvat "naapurit"... Lista olisi loputon. Ihmettelen vain, missä tynnyrissä mahdatte elää?!
Joiltakin saa sitä mitä tilaa,
Mikäli mies kokee, että vaimo pihtaa ja pitää hakea muualta niin silloin fiksu mies lyö ensin kortit pöytään. Puhuu vaimonsa kanssa. Esim. jos et nyt ala antamaan esim. kerran viikossa niin aloitan salasuhteen tai haen satunnaisia irto panoja sillon kun huvittaa tai jos et tähän suostu niin erotaan...
Aina ei miehen uskottomuus ole kiinni seksin määrästä kotona vaan siitä että vieras houkuttaa.
Mutta entäs sitten, kun vaimo vastaa, että olet seksistä riippuvainen sika ja höpö höpö, ei tässä tuollaisen pikku syyn vuoksi aleta erota?! Vaimo pitää miehestä kiinni kynsin hampain ja pitää lisäksi oikeutenaan päättää miehensä seksin määrän - ja nostaa hemmetinmoisen haloon, kun mies jää kiinni vieraassa sängyssä piehtaroinnista.
Se on sitten vaimon oma asia, koska silloihan mies voi sanoa. Mitä minä sanoin. tai toki on parempi jos tuo keskustelu joka on käyty vaimon kanssa saadaan myös kirjallisena allekirjoituksin varustettuna.
Silloin siihen on hyvä vedota, koska sen jälkeen ei pitäisi tulla näitä yllätyksiä, mutta ilman tuota keskustelua ei pettäminen ja salasuhteet ole sallittuja, koska sehän on hiukan sama juttu kuin olisi avoin suhde.
Eiköhän jokainen mies ole kerjännyt seksiä, tullut torjutuksi monta kertaa ENNEN kuin lähtee vieraisiin. Ei voi tulla yllätyksenä jos mies kaiken sen kerjäämisen jälkeen kyllästyy vaimon pihtaamiseen. Eikö vaimo ymmärrä että se kerjääminen ei kuulu normaaliin parisuhteeseen. Kerrotaanko siitäkin lapsille?
Mies haluaa naisen jolta ei tarvitse kerjätä.
Mikäli mies sellaisen naisen haluaa etsiköön sitten, mutta ottakoon ensin eron ja sanokoot syyksi, kun ei saa seksiä.
Mutta onhan niitäkin suhteita jossa asiat on toisinpäin mieheltä ei saa seksiä vaikka kuinka yrittäisi.
Sitten suhteita, jossa tuo on tasapainossa ei pidä yleistää ja jos kerran jäät kiinni niin voit olla varma että seksin saanti omalta vaimolta vähenee ja usein tilanne päättyy eroon ja kuinkas sitten käy ex vaimostasi tulee vapaa ja vapauden myötä hänen naisellisuutensa herää jälleen henkiin. Seksuaalisuus alkaa uudestaan vahinko vain sen hän menetti kanssasi, jos pidit häntä kodinhoitajanasi.
Muista jos haluat pitää vaimosi tyytyväisenä ja saada seksiä esileikin tärkeys, ilman sitä ei vaimosi välttämättä ehdi mukaan, kun jo laukeat ja käännät selkäsi...
Täällä palstalla on kakkosten vakioselitys, että mies ei saa seksiä kotona. Se tuntuu jotenkin antavan luvan kakkosuuteen. Suurimassa osassa tuo on miesten valheita. Vastuuttomuutta selitellään. Paska miehet ja vielä paskemmat naiset, jotka alkavat horoiksi.
Ai se kakkoseksi alkanut nainen on sun mielestä paskempi kuin pettävä mies? Miksi näin? Aina tätä samaa tällä palstalla, että toinen nainen on pahempi. Mun mielestä molemmat ovat vastuussa teosta, jossa tuottavat tuskaa viattomalle osapuolelle. Samalla viivalla, kumpikaan ei ole pahempi toistaan.
Tuosta seksittömyydestä. Olen omin korvin kuullut yhden pettävän miehen sanovan saavansa seksiä myös kotona, naiset vaan on niin ihania, ettei heitä voi vastustaa. Eli eivät aina ruikuta ja valehtele kakkoselleen.
Miksi vedät tähän mukaan kakkoset - no, ehkä se koira älähtää, johon keppi kolahtaa... Vakioselitys sekin, että vedetään kakkonen kehiin, kun ei haluta ottaa vastuuta siitä, ettei ole itse vaivauduttu huomiomaan omaa kumppania!
Oletko valehtelijan nainut?
Minä uskon. että jokaisessa tarinassa on ainakin puolet totta.
Jotenka mies joka sanoo haluavansa enemmän sekksiä
kuin kotona tarjotaan, varmaan hän sitä myös tarkoittaa.
Vaimot laittakaa joskus ihan uteliaisuudesta kalenteriin ylös
koska te itse teitte aloitteen ja koska sen aloitteen teki mies.
Merkatkaa myös kuinka usein se johti seksiin ja kuka torjui.
Tällä voitte edes hiukan punnita mikä on tilanne teidän
avioliitossa.
Kaikesta muustakin voi joskus pitää kirjaa, esim pihatöistä ja tiskaamisista.
Siihen kirjanpitoon pohjautuen on sitten hyvä keskustella rakentavasti.
Osut muuten NIIN naulankantaan!
Tuota samaa olen vaimolleni sanonut ; hirveä nipotus ja jupina kotitöiden jakamisesta, vaikka tiedän tasan tarkkaan tekeväni vähintään oma osani kodin seinien sisäpuolellakin, ruuanlaitosta huolehdin pääosin viikonloppuisin teen raskaimmat siivoustyöt. Mutta vaimokullan mielestä kotityöt loppuvat okt:n kynnykselle eli se, mitä tehdään pihan puolella ei ole kotitöitä, vaan miesten töitä! Viime keväänä totesin, että rouva on hyvä ja nyppii itse kukkamaansa tästä lähtien, kun taas olin vääränvärisiä petunioita maahan kaivanut. Muija ottaa kyllä sujuvasti sukulaisten ja kaverien kehut hienosta pihasta vastaan, mutta minä ja naapurit tiedämme, kuka on sen hienouden takana. No vähät siitä, mutta tosiasia on, että meillä ei erotiikan ruusutarha kuki, vaan se on se itse laittamani ruusupenkki pihan perällä. Kun teen aloitetta hienovaraisesti, hieron jalat ja hartiat ja suukottelen, naiseni ajaa minua pois kuin olisin kiusallinen pers'kärpänen. Jos sanon suoraan, että peiton heilutus inspaisi, olen vonkaaja ja epäterve yksilö jatkuvine vaatimuksineni. Kertokaas, onko kerran kolmessa viikossa oikeasti liian usein?! Keskusteltu on, vaimo ilmoittaa yks kantaan, ettei häntä huvita "niin usein". En ole mielestäni huono sängyssä, vaan hoitelen naiseni loppuun saakka. Sanomattakin kai selvää, ettei vaimo ole kiinnostunut esim suuseksistä muuta kuin vastaanottavana osapuolena. Ikää meillä on about 40 eli ei vielä toinen jalka kummallakaan haudassa. Mieltä vetää maahan päin se, että niin hieno asia kuin erotiikka laitetaan meidän parisuhteessa kaapin hyllylle ja se kaivetaan sieltä vaimon toimesta esille noin kerran kesässä ja kerran talvessa. Jotenkin petkutettu olo, koska papinaameneen saakka vaimo oli kimpussa yhtä usein kuin minä hänen. Ihan kun yksi sormus olisi tehnyt naisestani puoli-frigidin...
ja nainen haluaa miehen joka saa naisen haluamaan seksiä. Yleensä alussa näin onkin mutta mikä ihme saa naisen kylmenemään miehelle? Minäpä kerron oman mielipiteeni ihan kokemuksen kautta. Ex mieheni nimittäin joutui elämään puutteessa (samoin minä koska en tietenkään harrasta seksiä ihmisen kanssa jota en halua) mutta nykyinen mieheni ei joudu elämään puutteessa enkä minä nykyisen kanssa joudu elämään puutteessa.
Ex mieheni ei nähnyt minua muuten kuin halutessaan seksiä. Nykyinen huomaa minut ihan joka päivä. Ex mieheni jakoi ajatuksiaan muiden kuin minun kanssani mutta nykyinen keskustelee ihan joka päivä minun kanssani. Ex mieheni pakeni paikalta silloin kuin minä olisin häntä eniten tarvinnut eli silloin kun ei ollut paras olo. Nykyinen seisoo rinnallani ja tukee minua. Ex mieheni teki reissutöitä. Nykyisen kanssa jaa arjen ja työn. Ex kommentoi ylistävästi toisia naisia mutta minua ei edes katsonut. Ex mieheni petti minua suhteemme alussa ja annoin anteeksi koska odotin lastamme mutta ikävä kyllä se jätti ikuisen jälkensä minuun. Tunsin itseni aina likaiseksi seksin jälkeen. Ex joutui torjutuksi monta kertaa. Erosimme vasta 15 v päästä siitä pettämisestä. Miehen loukkaukset jättävät aina jälkensä vaimoon oli ne mitä tahansa loukkauksia. Se kylmettää kyllä.
Katsooko mies koskaan peiliin ja kysyykö itseltään - Miksi naiseni ei halua minua?
Eikö mies ymmärrä että nainen ei ole mies ja nainen ei syty vain nähdessään alastoman miehen ? Ymmärtääkö mies että vaikka mies itse voi puutteessa harrastaa seksiä epämiellyttävänkin naisen kanssa niin nainen ei pysty samaan? Nainen hoitaa mieluimmin itse itsensä kuin lähtee hakemaan naapurin Pertistä helpotusta. Miehen ikävä kyllä on tehtävä vaimonsa halukkaaksi jollakin muulla tavoin kuin kysymällä urheiluruudun jälkeen - Panetaaks?
Kysytäänpä mieluummin, millainen vanhempi lähtee pettämään? Uskottomuus aiheuttaa syvän kriisin ja vaikuttaa molempiin vanhempiin sekä lapsiin. Pettäjä ei todellakaan mieti lastensa hyvinvointia lähtiessään pettämään. Pettämiselle on aina muita, rakentavia vaihtoehtoja.
Onko toisten arvostelu, tuomitseminen ja moralisointi sitten rakentavaa? Jos kumppaneista toinen on uskoton ja toinen tuomitsee, arvostelee ja moralisoi, ollaan vähintääkin tasoissa tuon rakentavuuden suhteen.
Ei ole arvostelua ja tuomitsemista todeta, että pettäminen aiheuttaa kriisin ja vaikuttaa kaikkiin perheessä. Se on vain tosiasia, joka on kohdattava. Ja on aivan aiheellista kysyä, millainen on vanhempi, joka lähtee pettämään. Osoittaako vanhempi empatiaa puolisoaan ja lapsiaan kohtaan? Kunniotusta? Rehellisyyttä? Miettiikö pettäjä lasten hyvinvointia? Rakentavuuutta kannattaa miettiä ennen pettämistä. Muilta ei voi vaatia enempää kuin itseltään.
Voihan pettäjä nähdä uskottomuutensa olevan juuri keino sietää rakkaudettomuutta avioliitossaan. Hän haluaa pitää juuri lasten vuoksi perheensä kasassa mutta ei jaksa ilman hellyyttä ja seksiä, läheisyyttä ja yhteyttä toiseen ihmiseen. Mielestään hän voi juuri ajatella lastensa hyvinvointia ja jopa vaimonsakin, huoli miten tämä pärjäisi ilman häntä. Ja mielestään hän voi olla vuosikausia yrittänyt olla rakentava saamatta vastakaikua.
Muista että jokainen ajattelee ja tuntee asioista omalla tavallaan. Jokaisella on oma totuutensa ja näkemyksensä.
Tosiasia myös on,että monet naiset menettävät mielenkiintonsa mieheensä kun tupaan on tullut lapsia. Työn, kodin ja lasten jälkeen vaimolle ei jää energiaa miehelle. Tämä jää yksin. Rakkaus, läheisyys, seksi katoaa liitosta. On vain arkisia askareita. Mies voi tuntea vaimonsa pettäneen hänet ja hänen tarpeensa. Mies on ehkä yrittänyt puhua erostakin mutta nainen ehdottomasti sitä vastaan eikä halua edes keskustella koko aiheesta. Näitä miehiä ymmärrän täysin miksi lähtevät uskottomuuden tielle ja vielä ehkä pitkäaikaisen salarakkaan hankkivat. He kokevat olevansa jumissa ja nalkissa elämässään eivätkä muuta keksi apukeinoksi oloonsa.
"He kokevat olevansa jumissa ja nalkissa elämässään eivätkä muuta keksi apukeinoksi oloonsa. "
Aikuinen ihminen on totaalisen keinoton, jos ei keksi muita vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseen kuin pettäminen. Jos on emotionaalisesti näin avuton, on tietysti aika heikot rahkeet hoitaa myöskään parisuhdetta. Mikä on miehen oma osuus, jos rakkaus, seksi ja läheisyys katoaa liitosta?
Apua voi hakea esimerkiksi terapiasta tai vaikkapa Väestöliiton sivuilta. Pettämiselle on aina muita, rakentavia vaihtoehtoja. Avioeronkin voi hoitaa hyvin tai pettämällä.
Kuvailet miestä, joka kuulostaa hyvin avuttomalta ja jolla on huonot valmiudet parisuhteeseen. Omat tarpeet ja tunteet pitää osata kommunkoida rakentavasti. Jos asiat eivät tyydytä, pitää osata ehdottaa muutoksia ja olla itse valmis tekemään niitä. Pitää kuunnella puolisoa ja puolison tarpeita. Kypsä aikuinen ei odota puolison olevan vastuussa liiton onnellisuudesta, vaan ymmärtää oman osuutensa rakkauteen, läheisuuteeen ja seksiin. Aikuinen osaa myös jakaa vastuun kotitöistä ja lapsista eikä jätä kaikkea vastuuta toiselle. Aikuinen ei jää jumiin ja nalkkiin ja osaa ottaa vastuun itsestään ja parisuhteestaan.
Mitäs apua terapiasta tai vaikka Väestöliiton sivuilla on jos vaan ei enää rakasta puolisoaan eikä halua liittoansa jatkaa. Toinen osapuoli ei halua koko asiasta edes keskustella ja kieltää koko eron mahdollisuuden olemassaolonkin.
Kyllä aikuinen ihminen voi jäädä jumiin ja nalkkiin. Mitäs kun se toinen osapuoli ei ole valmis tekemään mitään. Yksin on vaikea yrittää keskustella tai kuunnella puolison tarpeita. Toinen osapuoli on kun mitään ei hätänä oliskaan. Ei puhu koko asiasta, ei myönnä ongelmia.
Mitäs teet?
Voit joko lähteä kylmästi, tai voit jäädä ja kestää tilanteen keinolla millä hyvällä.
Ei se aina ole se petturi joka ei olisi yrittänyt vuosikausia tilannetta hoitaa paremmaksi. Täällä usein näkee että petturi tuosta vaan alkaa ensimmäisen vaikeuden tullen pettämään. Takana voi olla vuosikausia, yrittämistä, turhaan, ja lopulta luovuttamista. Ei toinen halua, ei toinen ole kiinnostunut. Mitäs minäkään sitten välitän mistään kun ei tuo toinenkaan. Eletään sitten näin ja keksitään keinot millä itse jaksetaan.
Onpa ihmeellinen kysymys. Avioeron voi laittaa vireille yksin aivan ilman pettämistä. Terapiasta voi hakea apua eroprosessiin., Jos eroat, hoida erosi hyvin ja kunnioita puolisoasi ja lapsiasi.
Miten puolisosi voisi olla kuuntelematta, jos tuot asiat rauhallisesti ja rakentavasti esille? Jos et itse osaa keskustella rakentavasti, hae ihmeessä itsellesi ja puolisollesi apua pariterapiasta. Avioeron voi tosiaan hoitaa hyvin puolisoa kunnioittaen tai sitten voi lähteä pettämään ja vaikeuttaa asioita.
Meinaatko tosiaan että kaikki puolisot kuuntelevat vaikka toinen kuinka rauhallisesti ja rakentavasti toisi asian esille? Jos itse osaa, mutta toinen ei osaa, eikä halua? Kun toisen mielestä ongelmia ei edes ole! Ei sellainen puoliso ole lähdössä pariterapiaan. Miksi ihmeessä olisi. Miten hoidat avioeron hyvin, toista kunnioittaen? Toinen ei halua erota niin ei sitä hyvin voi silloin hoitaa. Mistään eroon liittyvästä asiasta et voi puolison kanssa sopia kun se puoliso ei halua erota.
Tarkoitatko todella, että puolisosi ei kuuntele, jos asetat ehdoksi liiton jatkumiselle pariterapian? Avioeronhan voi mainiosti laittaa yksinkin liikkeelle. Yritä nyt mahdollisimman pian päästä sinne terapiaan puolisosi kanssa. Vuorovaikutuksenne ei todellakaan toimi. Pariterpaiassa joudut kuitenkin katsomaan myös omaa panostasi liittoonne, se ei ole aina helppoa.
Meillä mies lähti tuolle pettämisen tielle. Omien puheidensa mukaan yksi asia johti toiseen ja siitä vain jäi kierre päälle. Ei tiedä miksi tuon teki jne.. Meillä kotona kyllä on ollut seksiä, mutta eihän se ole tämä pointti. Yleensä mies tai nainen lähtee tuolle tielle, koska tulee uutuuden viehätys sekä tietenkin ajoitus ja toinen osapuoli on sopiva. Tästä tilanteesta jää vain pois tuo oma puoliso, jota ei siinä tilanteessa ajatella. Ei ajatella puolison tunteita eikä tekojen seurauksia. Usein kakkonen tietää jo aloittaessaan suhteen toisen olevan naimissa. Ainakin meillä mies katuu kun ryhtyi suhteeseen ei halua menettää perhettään, mutta kun luottamus on mennyt niin nostan hattua teille jotka olette pettäjän kanssa jatkaneet liittoanne. Miehen kärystä on meillä kulunut reilu puolivuotta ja en ole päässyt siitä yli. Minä olen kiinnijäämisestä lähtien harkinnut eroa ja kun olen puhunut asiasta lastemme kanssa ovat he samaa mieltä. meillä lapset ovat yli 15 vuotiaita. Isä ei ole vieläkään lapsille puhunut tästä naisesta eikä aiokaan. Sitäpaitsi sain pari viikkoa sitten tietää, että mieheni on edelleen tapaillut tätä naista vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa ja kiistävät tavanneensa kiinni jäämisen jälkeen. Eipä vaan kumpikaan ole arvannut jääneensä videolle, joten se siitä..Miehen haluamisella jatkaa meidän avioliittoa ei ole enää merkitystä, koska se tulee päättymään. Tästä lähtien vain minun päätöksilläni on merkitystä minun elämässäni ja siinä ei miehelläni ole enää paikkaa kuin ex:n roolissa, joten sitä saa mitä tilaa en ole enää sinisilmäinen.
Kyllä lapsella on oikeus tietää totuus, mutta lapselle pitäisi kertoa ihan koko totuus eikä vain siitä uskottomuudesta.
Äiti kertoi isän uudesta "lumpusta"meille lapsille ja isä vaan myönsi asian ilman mitään puolustuspuheita. Riitainen erohan siitä tuli ja olin äidin kanssa samaa mieltä siitä ettei isä välitä meistä lapsista vaan juoksee tuon naisen perässä jne. Olin vuosia katkera isälle, enkä halunnut olla missään tekemisissä tämän isän uuden kanssa. Nyt aikuisena sitten riidan yhteydessä purin katkeruuteni isälle ja vihdoin sain koko totuuden tietää. Kun mietin isän kertomaa, oivalsin että tuohan pitää joka kohdalta paikkansa. Jos olisin tiennyt koko totuuden tai sitten en olisi tiennyt mitään, olisin varmaan suhtautunut isään ja isän uuteen täysin erilailla. Kysyin myös äidiltä asiasta, vastaukseksi sain että kyllä näillä huoripukeilla selityksiä piisaa.
Nyt yritän ottaa menetettyä aikaa takaisin ja yritän jopa tutustua isän uuteen.
siksi kun äitiä sattuu ja äiti haluaa että isiäkin sattuisi yhtä paljon ja vain lasten kautta se voisi onnistua. inhimillistä mutta tottakai järjentöntä niinkuin näissä tunnejutuissa usein on. äiti katuu kyllä myöhemmin kun pettymys helpottaa.
Kun tulin kotiin äiti itki sohvalla ja kysyin äidiltä mikä on. Äiti katsoin minua ja sanoi isällä on toinen nainen. Se selitti isän viimeaikaisen käyttäytymisen ja hänen välinpittämättömän asenteesa myös meitä lapsia kohtaan. Sanoin äidille harkitse eroa ei isä muutu. Tästä on aikaa vajaa vuosi ja nyt äiti suunnittelee eroa ja me lapset tuemme häntä 100 %. Isä ei ole puhunut tästä toisesta naisesta meille mitään. Äitikään rei ole paljoa puhunut. Kertonut nimen ja ammatin sekä sen, että tämäkin nainen on naimisissa ja sillä on kolme lasta. Se on äitiä vanhempi noin 5-8 vuotta.
En tiedä mikä suhteeni isään tulee olemaan eron jälkeen, mutta ei mikään hyvä. En usko isän paljoa meille lapsille soittelevan tai muutenkaan pitävän yhteyttä. Äiti on perheessämme aina ollut se joka on meitä lapsia vienyt joka paikkaan ja tehnyt kaikkea kivaa. Isä ja lapset mikä yhdistelmä se on? Ei ole toteutnut meidän perheessä...
Kyllä meidän lasten pitää saada tietää.
Entäs kun isä itkee sohvalla ja kerjää lapsilta myötätuntoa äidin kylmyydelle, torjumiselle ja haluttomuudelle. Ai niin, mutta sehän onkin isän vika kun äiti torjuu isän.
Eli onko hyvää vanhemmuuttaa itkeä ja kerjätä myötätuntoa omilta lapsilta?
Ovatko lapset vanhempiensa seksiterapeutteja? Miksi äiti pihtaa ja isä pettää, onko se perheen yhteinen puheenaihe?
Äidin kylmyys, torjuminen ja haluttomuus? Kyllä se on saapunut kotiin sieltä pettäjän puolelta. Jännä homma, miten miehet väittävät tuota samaa aina kun seksi kiinnostaa enennän kakkosen kanssa ja sille on annettu oma lupa. Ja sitten kuvitellaan, että uskottomuus loisi jotain hyvää perheelle.
En ole isäni enkä äitini terapautti. Voi luoja, jos isä todella sitä mieltä että äiti on kylmä niin laittakoon eron vireille ja etsiköön kuuman pakkauksen itselleen.
Ei se olisi ensimmäin ero tässä maailmassa eikä viimeinen, jos isälle ei mikään muu tässä maailmassa enää merkitse kuin seksi. Jos isi todella haluaa sitä äidiltä niin tehkööt sen asian eteen jotakin. Isi voisi antaa äidille vapaa päivän kotitöistä ja itse siivota, pyykätä, tehdä ruuan ja siinä kotitöiden lomassa tietenkin helliä vaimoonsa. Hän voisi järjestää lapset yökylään ja loihtia ihana illalle äidille. ( kynttilöitä ja viiniä unohtamatta) tuon illallisen jälkeen voisi siivota jäljet ja pyytää äitiä menemään suihkuun/saunaan jo etukäteen.
Jonkin ajan kuluttua tulisi perässä peseytymään. Tuon pesun jälkeen tarjoaisi hiukan viiniä lisää ja sytyttäisi muutaman kynttilän makuuhuoneeseen ( on jo päivällä vaihtanut puhtaat lakanat sänkyyn )ja laittisi soimaan jotakin hyvää musiikkia taustalle. Sen jälkeen sanoisi, että äiti voisi käydä makuulle ja hän voisi hieroa äidin jännityksen pois, jos tämänkään hellyyden jälkeen ei onnistu saamaan niin voisin sanoa, minksi edes ylipäätänsä ollaan naimissa. Ero on silloin paras ratkaisu.
No kukaan ei kyllä usko, että sinä, "esimerkki", olet kenenkään kotona asuva lapsi... Ei tuollaisia kirjoita mikään "yökylään vietävä", vaan aikuinen parisuhteessa elävä ihminen, joka yrittää puolustella omaa panostamattomuuttaan seksielämään sillä, että kun toi toinenkaan ei tee mitään... HAH! Samaa soopaa kerta toisensa jälkeen. Onko se sitten "isin" asia 10 tunnin työpäivän jälkeen alkaa "sisäköksi" pyykkäämään ja kokkaamaan, että saisi hellyyttä? Hemmetti vie, että tuollainen kaupankäynti ottaa aivoon! Ja kirjoitan tämän muuten perheellisenä naisena, jolle ei kotityöt tai seksi oman miehen kanssa ole olleet koskaan mikään ikävä velvollisuus.
Tasa-arvoisen ja hyvän parisuhteen luo kaksi aikuista, joista kumpikin kantaa yhtälailla vastuuta kotitöistä ja ansiotöistä. Jos "isi" kokee olevansa "sisäkkö" tehdessään normaaliin tapaan kotitöitä, ei varmaankaan tarvitse kaukaa hakea syitä huonoon parisuhteeseen.
No otetaanpa esimerkki kaveripiiristä: nainen tekee osa-aikatyötä, alle 30 h viikossa eli keskimäärin alle 6 h arkisin. Mies tekee täyttä päivää, toisin ajoin menee tuo 10 tuntiakin sesongissa riippuen. Vaimo ehtii olemaan kotona 4 tuntia enemmän kuin mies ja luonnollisestikin mies on eniten vetovastuussa siitä, että yhteiseltä tililtä löytyy rahaa MYÖS vaimon "omiin" menoihin, ei vain perheen yhteisiin. Vaimo kuitenkin on se vääryyttä kärsivä osapuoli taloudessa, kun joutuu pyykkäämään ja siivoamaan sillä aikaa, kun mies on "vain" töissä. Mies kuitenkin hoitaa osuutensa kotitöistä tekemällä esim lauantaisin viikkosiivouksen huushollissa - sitähän kaverini rehvastelee, ettei ole vielä kertaakaan joutunut esim tamppaamaan mattoja heidän yhteiselonsa aikana. Lisäksi mies hoitaa kaikki kouluikäisten lasten harrastuksiin liittyvät velvoitteet eli kuskaukset talkootyöt. Silti kaverini valittaa koko ajan siitä, ettei heillä kotityöt jakaudu tasan eikä häntä loppuun saakka nääntyneenä huvita seksi ym ym.
Onko tilanne kokonaan miehen syy?
Minä nyt jo pian 24 olen eroperheen tyttö.
Äiti aikanaan hyvin teatraalisen dramaattisesti heitti isän ulos ja selitti meille lapsille kuinka isä voi vetää sen päähänsä sielä uuden hoonsa luona. Tietty me uskottiin äitiä, isä ei päässyt omaa versiota kertomaan.
Aika nopeaan äitikin löysi uuden miehen. Sitä sit katseltiin, suukottelua sohvalla ja jokaviikonlopulla juhlimista.
Naimisiin eivät sentään menneet. Muutenvaan se mies notkui meillä kaiken aikaa.
Sitten yhden juopotteluillan päätteeksi äiti nukkui sammuneena sohvalla, kun äidin uusi mies poukkoili boksereissaan aamuyöllä meidän, minun ja siskoni huoneeseen.
Ei nukuttu, esitettiin nukkuvaa kun ei juopon äijän lässytys jaksanut 14 ja 16 vuotiaita tyttöjä kiinostaa.
Yö huipentui vaan siihen, että äidin rakas iistui minun sängynlaidalle
silittämään peiton läpi minun takapuoltani. Sisko nousi omassa sängyssään istumaan ja alkoi huutaa samoin minä, kun tajusin mitä siinä selän takana tapahtuu.
Kamala metelihän siitä syntyi. Me pakattiin kassimme ja soitettiin isälle joka haki meidät yöllä luokseen nukkumaan.
Tämän inhottavan yön jälkeen muutettiin isän luo molemmat.
Ehkä iskä olisi voinu meille kertoa edes äidin alkoholiongelmasta, me oltiin kuultu vaan äidin versio heidän erostaan.
Olen 20 vuotias kotona asuva tyttö. Opiskelen sosiaali-alaa ja tiedän mistä puhun. Toki voitte kuvitella mitä haluatte. Kirjoitan juuri sitä mitä ajattelen. Mitä minä arvostaisin kun minulla olisi lapsia ja olisin haluton. Minulla on aivan ihana poikaystävä, joka ainakin vielä kohtelee minua hyvin ja osaa arvostaa minua omana itsenäni.
Ihan oikeasti, vaikka mies pettäisi, vaikka mies rakastuisi toiseen, ei hän tee sitä satuttaakseen lapsiaan, joten minkä ihmeen takia petetty vaimo katsoo oikeudekseen hankaloittaa isän ja lasten suhdetta kertomalla heillepettämisestä ja toisesta naisesta?!? Ymmärrän, että moni ei siinä tilanteessa ajatelle järkevästi, mutta suhteessa lapsiin pitäisi ajatella! Ja vaikka petetty vaimo ajattelisi, että kostaa sillä sille petturimiehensä tulevalle puolisolle, etteivät lapset halua tutustua häneen, mutta eniten hän sotkee sillä lastensa ja heidän isänsä välejä.
Kyllä, olen ykkösöitynyt kakkonen ja sydämeni särkyy päivittäin sen vuoksi, että mieheni ex-vaimo mustamaalasi sekä miehen että minut suhteemme tultua ilmi. Mies kun kertoi samaan syssyyn haluavansa erota. Nyt lapset eivät halua olla tekemisissä isänsä kanssa, toki juttu on vielä melko tuore. Minäkin haluaisin toki jonain päivänä voida luoda edes jonkinaisen suhteen mieheni lapsiin, mutta en minä itseni takia ole pahoillani tai huolissani, mutta mies on tilanteesta todella pahoillaan. Miksi piti toimia noin? Vaikka avioliitto ja rakkaus päättyisivät, niin isä rakastaa silti lapsiaan aivan yhtä paljon ja haluaa olla heille isä siinä missä avioliiton aikanakin.
Jos isä tahtoo olla kunnollinen isä niin voi miettiä tekojaan ennen kuin lähtee perhettään itsekkyydellään hajottamaan. Asiat voi hoitaa tyylikkäämminkin kuin pettämällä.
Jossittelu on kaikkein tyylittömintä eikä siitä ole mitään apua, harmia vain kaikille. Kannattaisi keskittyä elämään, siihen mitä todella on tapahtunut ja hoitaa asiat sen pohjalta niin hyvin kuin osaa.
Kun sukset menevät ristiin, ei yhtään hyödytä sanoa, ettei sukset olisi saaneet mennä ristiin.
Parisuhteen voi lopettaa ja avioeron ottaa kunnioittavasti ja kaikkia osapuolia ajatellen. Valitettavasti pettäjä ei ajattele ketään muuta kuin itseään eikä todellakaan kanna huolta lasten tai puolison hyvinvoinnista. Avioero on muutenkin raastava prosessi ja sitä on aivan turha hankaloittaa pettämällä. Pettämiselle on aina muita, rakentavia vaihtoehtoja. Joka väittää muuta, valehtelee! Hyvä vanhempi ei petä.
Minun mielestäni kaikkein tyylittömintä on ensin itse törttöilllä ajattelematta tippaakaan ketään muuta ja sen jälkeen vaatia, että muiden pitäisi käyttäytyä paremmin. Aikamoista kaksinaismoralismia!
"Kyllä, olen ykkösöitynyt kakkonen ja sydämeni särkyy päivittäin sen vuoksi, että mieheni ex-vaimo mustamaalasi sekä miehen että minut suhteemme tultua ilmi. "
NO voi, voi voi. Kyllä lapset varmaan olisivat tyytyväisenä ja hyvin mielin ottaneet "perheenrikkojan" vastaan ellei _vaimo_ olisi äidin uuutta naista mustamaalannut.
Ihan varmasti. Joo.
"Nyt lapset eivät halua olla tekemisissä isänsä kanssa, toki juttu on vielä melko tuore."
Tuliko tämä jotenkin yllätyksenä? Tajuatko ettei tuohon oikeasti välttämättä tarvita minkäänlaista vinkkiä vaimolta? Ainakin itse olisin yksinkertaisesti katkaissut välit siihen vanhempaan, joka olisi lähteny jonkun toisen mukaan.
"Miksi piti toimia noin?"
Nii-in. Olisiko teidän miehen kanssa kannattanut miettiä ajoissa? Lasten ja vanhemman välirikossa se on _aina_ vanhempi joka häviää.
"ja haluaa olla heille isä siinä missä avioliiton aikanakin."
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Maailma on täynnä valintoja ja jotkut niistä sulkevat toisia pois. Esimerkiksi avokkini isä lähti aikoinaan toisen naisen matkaan. Käytännössä me emme ole missään tekemisissä avokkini isän kanssa, näemme ainoastaan juhlapäiviä.
Samaa mieltä.
Eivätkö ihmiset oikeasti tajua että käyttäytymällä kaiken moraalin vastaisesti ja rikkomalla perhettään vastaan, perhe ei tästä välittäisi.
Ja ihan turha on lässyttää että pettäminen ei olisi moraalitonta, se on kuulkaa ihan sama minkä yleisimmista moraalikoodistoistaa valitsee, kristinuskosta uusaetismiin tai johonkin wiccalaisuuteen, niin aina siellä on jossain muodossa se "älä tee huorin" tai "älä loukkaaa toista" ja ihan hyvästä syystä.
Minusta on täysin luonnollista että lapset, jos ovat semmoisessa iässä että jostain jotain tajuavat, yksinkertaisesti kieltäytyvät kaikesta yhteistyöstä semmoisen heille tuntemattoman henkilön kanssa, joka on satuttanut toista vanhempaa erittäin syvästi. On täysin normaalia myös että välit toiseen vanhempaan viilenevät pysyvästi, ehkä jopa katkeavat kokonaan.
MUTTA: lapsilla pitää olla oikeus kuulla myös sen "syyllisen" osapuolen kanta asioiden kulkuun. Kuten muutkin ovat kommentoinneet, vihan tunteista huolimatta pitäisi pystyä säilyttämään järki päässä niin, että lapsilla on kuitenkin molemmat vanhemmat, kävi miten kävi.
Oma äitini on onneksi viisas nainen ; hän totesi eron jälkeen, että he isän kanssa erosivat, ei me lapset ja isä. Jatkoi, että olisi epäreilua painostaa meitä valitsemaan, ollaanko äidin vai isän "puolella" - kumpikin meitä toivoi, kumpikin meitä on aina rakastanut. Tuosta olen äidille ikuisesti kiitollinen, koska helppoa olisi ollut "lyödä luukku kiinni" isän nokan edestä ja tuomita hänet menettäneeksi oikeutensa olla meidän isä. Myöskään isän uutta naista äiti ei meille moittinut - no ei kiittänytkään, ei ottanut mitään kantaa. Hieno teko häneltä sekin.
Meillä isä kertoi lapsille itse että on uusi nainen ja hän eroaa äidistänne.
Siitä se riemu repesi, lapset (3) ilmoittivat etteivät halua olla missään tekemisissä uuden kanssa eikä isänsä luokse tule koskaan kyläilemään.
Nimittely oli laatuan jotain mitä en olisi ikinä uskonut heidän suustaan kuulevan, itse olin hiljaa, isä purskahti itkuun ja lastenhuoneen ovet läimähtivät hänen nenän edestä kiinni.
Jälkeenpäin mies totesi että hän on kyllä pettänyt lapsensakin ja pahaa jälkeä syntyi uudessakin suhteessa tuon jälkeen niin paljon että se kariutui siihen.
4 vuotta mennyt ja lapset yhtä vaille omillaan, vanhimman pojan 3kk vauvan vaunuja tuossa isoisä pihalla heiluttelee, mutta se onkin sitten toinen tarina :)
"MUTTA: lapsilla pitää olla oikeus kuulla myös sen "syyllisen" osapuolen kanta asioiden kulkuun. "
Joo mutta jos lasten kommentit ovat senkin jälkeen "se vit**n hu***a ei vitt***u ikinä v**ttu tähän v*tun taloon astu" tai jotain muuta yhtä järkevää, niin silloin ei paljoa ole vaihtoehtoja kuin hyväksyä lasten näkökulma.
Varsinkin teini-iässä lapset voivat olla todella ehdottomia, sinne on ihan turha mennä esittämään mistään harmaansävyistä sillä lasten mielestä paska-isä on pettänyt ja hyljännyt koko perheen jonkun h0r0n takia..
"ei hän tee sitä satuttaakseen lapsiaan
Täytyykin olla tosi sairas yksilö, jos haluaa tahallaan satuttaa lapsiaan. Aikuinen on aina vastuussa omasta käytöksestään ja sen seurauksista.
"isä rakastaa silti lapsiaan aivan yhtä paljon ja haluaa olla heille isä"
Mietitäänpä hetki, millainen on vanhempi, joka rakastaa lastaan. Rakastava vanhempi pitää lastensa hyvinvointia tärkeänä, Rakastava vanhempi huolehtii hyvin parisuhteestaan ja puolisostaan ja keskittyy niihin eikä hajoita itseään solmimalla rinnakkaissuhteita. Jos ongelmia tulee, rakastava aikuinen hakee ulkopuolista apua ja pyrkii ratkaisemaan ongelmat. Jos ongelmat eivät ratkea, voidaan päätyä avioeroon yhteisymmärryksessä ja lapset etusijalle asettaen. Rakastava aikuinen antaa lapsille aikaa sopeutua eroon ja uuteen elämäntilanteeseen. Uudet kumppanit esitetellään vasta, kun lapset ovat sopeutuneet avioeroon.
Miten sinun nykyinen kumppanisi on hoitanut asiat? Onko hän rakastava isä, joka huolehtii lastensa hyvinvoinnista?
Olet unohtanut, että liitossa on AINA kaksi. Liitossa - ja erityisesti erossa on toimittava useinkin niin, että valitsee monesta surkeasta vaihtoehdosta sen, jonka katsoo parhaimmaksi, vaikka kaukana hyvästä sekin on. Kaikki maailman ihmiset eivät elä elämäänsä esim sinun asettamien ihanteellisten käsitysten ja sääntöjen mukaan.
Erittäin monen liiton ongelmat ovat järjestäin vain toisen ongelmia. Eli toinen ei tunnusta ongelmia, koska se vaatisi häneltä toimintaa, toimenpiteitä, osallistumista jne. Ja kun ei huvita! Koska ei oikein suoraan voi sanoa kumppanilleen "ei huvita ratkoa ongelmiasi", niin keksitään mitä nerokkaimpia tekosyitä. Niin älykkäitä, että ne menevät läpi. Jonkin aikaa. Joitain vuosiakin. Kunnes toinen ymmärtää elävänsä täysin yksin liitossaan, kumppaninsa ehdoilla. Koska puhuminen ei ole koskaan tuottanut tulosta, ero on ainoa ratkaisu. Mutta voi kökkö, kun kumppanin mielestä liitto on ihan hyvä. Hän ei halua erota. Ero tällaiselta pohjalta on erittäin yleinen, mutta vaativa. Usein jopa sota - ellei ammukset lentele, niin kylmä sota on ainakin.
Elikkäs ihanteellisesti ei voi erota, jos itse haluaa eron ja kumppani ei. Tämä on syytä painaa tarkasti mieleen. Itseään eikä lapsiaankaan voi erossa huomioida mitenkään täysillä, jos pitää kokoajan pelätä eroa haluamattoman hyökkäyksiä. Perinteisesti ihminen/vanhempi pystyy rakastamaan toisia, kuten lapsiaan, ainoastaan jos hän rakastaa itseään ja saa vastarakkautta.
Ei ole mitään sääntöä milloin eron jälkeen voi esitellä lapsille uuden suhteensa. Täysin tapauskohtaista. Lapset sopeutuvat yleensä muutoksiinkin paremmin kuin vanhempansa. Jotkut lapset sopeutuvat heti muitta mutkitta, toiset ajan kuluessa. Elämässä ei ole mitään muuta pysyvää kuin jatkuva muutos. Ihmiset harvemmin eroavat ihanteellisesti toimivasta, rakkaudentäyttämästä liitosta. He eroavat surullisesta, vaikeasta, mitäänsanomattomasta, hankalasta, ongelmaisesta, ristiriitaisesta jne liitosta. Jos ja kun avioliiton aikana ei ole vanhempien väliltä yhteisymmärrystä löytynyt, ei sitä myöskään erossa löydy. Etenkin jos toinen ei halua erota.
Meillä mies on kärähtänyt ja itse ole laittamassa eropapereita vireille. Se jatkaako tuleva ex mieheni tuon kakkosnaisen kanssa vai ei. Ei kiinnosta minua. Lapsemme tietävät ja tietävät myös sen, että en ole heidän ja isänsä välissä vaan heidän välit on ihan heistä itsestään kiinni. Nyt kun sivusta seuraan tilannetta niin eivät välit ole nyt ainakaan parhaat mahdolliset ja tuosta kakkosesta teinit puhuvat juuti sanoilla huo.., lut.. tai lump.. jne.. ikävää, mutta nuoriso käyttää tätä kieltä.
Teidän on ihan turha sanoa miten lapset saavat käyttäytyä. Heillä on oikeus pahaan oloon ja syyttämiseen. Syyllisiä on kaksi isä ja tämä kakkonen. Äiti on kärsijä ja luuletteko etteivätkö lapset äitiään puolustaisi ja etteivätkö lapset kärsisi. Kyllä tuo petturuus on alhaisin teko mikä voidaan toiselle tehdä ja onneksi on fiksuja lapsiakin, jotka myös ymmärtävät mistä on kyse.
Kun lapset ovat teinejä niin kyllä hekin saavat omat päätöksensä.
"Olet unohtanut, että liitossa on AINA kaksi.""Erittäin monen liiton ongelmat ovat järjestäin vain toisen ongelmia."
Eiköhän näissä väitteissäsi oli looginen ristiriita. Liitossa on aina kaksi ihmistä ja kumpikin vaikuttaa liiton onnellisuuteen ja toimivuuteen. Kukaan ei tee yksin "huonoa liittoa ts. sinun sanoillasi surullista, vaikeaa, mitäänsanomatonta, hankalaa, ongelmaista tai ristiriitaista liittoa. Jos ei osaa katsoa peiliin, ei osaa elää parisuhteessakaan.
Pariterapiasta voi hakea apua, jos omat parisuhdetaidot ovat puutteellisia. Pariterapiassa on vain se ikävä juttu, että sinne ei voi mennä esittämään väitettä: "Liittoni on huono ja se on kokonaan puolisoni vika". Parisuhde on systeemi ja pariterapiassa kumpikin joutuu katsomaan peiliin.
Hyvä ero on aina mahdollinen, mutta se vaatii aikuisuutta ja kypsyyttä. Hyvän eron ohjeet eivät todellakaan ole minun keksimiäni. Samat ohjeet saat perheterapeuteilta tai vaikkapa vanhemman eroyhmästä. Lasten sopeutuvuus on myytti, joka kumottiin jo 70-luvulla. Ero vaikuttaa aina lapsiin, ja vanhempien kypsyydestä riippuu, miten hyvin lapset erosta selviävät.
Juuri näin, kaikinpuolin. Minunkin ex-liitossa minulla oli ongelmia, jotka johtuivat exästä. Exän mielestä ne olivat ainoastaan minun ongelmia. Hänellähän asiat olivat liitossamme hyvin. Tottahan ne olivat, kun tein kaiken, ex ei mitään. Puuhasi omiaan ja luisti jollain verukkeella joka asiallisesta asiasta. Kukapa sellaisesta elämästä vapaaehtoisesti luopuisi. Ero ei tosiaan ole koskaan helppo, kun vain toinen haluaa erota.
Hahhaa! Mistä olet saanut päähäsi, että MOLEMMAT haluavat vaikuttaa liiton onnellisuuteen ja toimivuuteen? Kun toinen haluaa ajaa vain hänen omaa etuaan, hän viisveisaa kumppaninsa onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Perheterapia ei näihin omanetunsa tavoittelijoihin auta. Miksi he menisivät terapiaan, kun heillä on kaikki hyvin? Puoliso saa selvittää omat ongelmansa. Puoliso hyvin usein juuri hakeutuukin terapiaan, jossa kuulee, ettei mitään ole tehtävissä suhteen hyväksi. Täytyy hakea eroa tai hyväksyä ahdistava liitto. Kun sattuu saamaan kumppanikseen hyväksikäyttäjän/narsistin/muun persoonallisuushäiriöisen/alkoholistin/narkkarin jne, niin eron kanssa on AINA YKSIN.
Korjaan "Kun sattuu saamaan kumppanikseen " muotoon: Kun kumppanista tulee hyväksikäyttäjä/narsisti/muu persoonallisuushäiriöinen/alkoholisti/narkkari jne.
Hyvä vanhempi ei arvostele muita vanhempia eikä toisia ihmisiä ylipäänsä.
Siis annatko teinarien käyttää tuollaista kieltä toisista ihmisistä kuullesi? Oikeus pahaan oloon kyllä on mutta toisten syyttelyyn? Ja vaikka kuinka paha olo olisi, kannattaisi silti, ihan lastesi vuoksi, yrittää heidän keskinäiset välit säilyttää hyvinä. Viime kädessä, se ei ole isältä pois vaan lapsilta. Vihaisena sitä ei ehkä pysty näkemään mutta anna kulua muutama vuosi ja katso. Lämpimät välit MOLEMPIIN vanhempiin on ihmisellä valtava voimavara elämässä.
Persoonallisuushäiriöt ovat asia erikseen, mutta ne ovat aivan marginaalinen juttu avioerojen taustalla. Suurin osa liitoista on kahden suht normaalin ihmisen liittoja, mutta parisuhdetaidot ovat kovin puutteelliset ja siksi eroja tulee. Eroihin vaikuttaa paljon persoonallisuushäiriöitä suuremmin kiintymyssuhdeongelmat, joita on tutkimusten mukaan 40% suomalaisista.
MInun mielestäni sellainen vanhempi, joka ottaa lapsensa huomioon ratkaisuja tehdessään, on hyvä. Arvostelua pelkäävät ovat yleensä ihmisiä, jotka tietävät toimineensa väärin.
Ihan hirveätä jeesustelua ja skeidaa täällä taas suolletaan, voi hyvä tavaton sentään. Miten jotkut ihmiset voivatkin olla noin irronneita todellisuudesta???
"? Ja vaikka kuinka paha olo olisi, kannattaisi silti, ihan lastesi vuoksi, yrittää heidän keskinäiset välit säilyttää hyvinä."
Eipä ole kuulu äidin velvollisuus pitää kakkosen puolia lapsia vastaan.
"Viime kädessä, se ei ole isältä pois vaan lapsilta."
Älä nyt viitsi jauhaa p****aa. Lasten ja aikuisten välirikossa se on aina aikuinen joka häviää enemmän (vaikka kummatkin ottavat takkiinsa).
"Lämpimät välit MOLEMPIIN vanhempiin on ihmisellä valtava voimavara elämässä."
Haloo, seon kuule iskän oma tehtävä lämmittää välit lapsosiinsa. Ei se kuulu petetyttlä äidille.
Kuulin terapeutillta, että toisilla ihmisillä ero jatkuu kaikkiin sukujuhliin asti. Hautajaisiakin on järjestettävä kahdet. Ei ole ollenkaan harvinaista. Kakkosen kunnioitus ja arvostus - lasten mahdollisuus olla ylpeä isästään. Kumpi on arvokkaampaa? Kun kakkosen kunnioitus tulee siitä, että mies pettää vaimoaan ostaisin tälle draamateatteriin liput.
Toisten ihmisten pettymys on todella syvä. Parisuhdehaavojen syvyydestä kertoo lukuisat perhesurmat ja itsemurhat. Vihaisuus on kovin vähättelevä nimitys petetyksi tulemisen tunteelle. Ehkä kakkonen voi olla joskus VIHAINEN, jos mies ei saavu illalla panemaan.
Teineillä on vielä idealistinen puhtaus jäljellä. Sitä puolustetaan, joka on heikoimmilla. Varsinkin jos perhettä kohtaavaa pahaa vastaan puolustaudutaan.
Minulle kerrottiin lapsena kolmannesta pyörästä ja se oli ihan oikein koska muuten olisin jäänyt miettimään vuosiksi että mitä perheelleni oikein tapahtui.
Ainoa oikea tapa toimia lasten kannalta oikein on erota ennen kuin lähtee pettämään. Kenenkään ei tarvitse silloin kertoa lapsille mitään toisista naisista tai miehistä. Jos ei ole kakkosta ei tätä ongelmaa edes tule. Ero ensin ja sitten yksineloa ja sitten vasta uutta kehiin. Aina kun valehdellaan ja petetään puolisoa niin otetaan riski että jotakin sattuu. Kun sattuu kovasti järki ei enään kulje. Et voi luvata rakastavasi toista loppuelämääsi mutta rehellisyyden voit luvata. Ole sitä myös itsellesi kun kotiolot allkaa ahdistaa. Hae apua tai lähde ennen kuin petät. Näin vältetään tälläiset pohdiskelut.
Ei turhaa..tuolla jossain joku kirjoitti etteivät ihmiset eroa etukäteen, varmuuden vuoksi. Yleensä eroon johtaneita syitä on esim. rakastuminen toiseen. Monessa liitossa mennään huonosti mutta harvassa sen vuoksi erotaan kun kerran ollan totuttu siihen. Saatetaan pelätä yksinoloa ihan hirveästi.
Mielestäni siinne liitton kolmas ei mahdu jos sille ei ole tilaa jo etukäteen.
Ei kukaan pysty samaan aikaan rakastumaan toisaalle jos toisaalla on onneton. Lohtua hän hakee ja kuvittelee sen itsekkin rakkaudeksi. Onneton ihminen ei ole kykenevä oikeasti rakastumaan. On ensin oltava ihan itsekseen onnellinen jotta voi sitten jakaa sen onnen toisen kanssa. Minulta vei viisi vuotta nollata edellinen suhde jotta kykenin tyhjältä pöydältä aloittamaan uuden. Toki lohdukkeita siihen väliin mahtui.