Tässä muutamia, joidenka eri aikakausien tuotantoa ei luulemalta osaisi välttämättä yhdistää:
UK:
Genesis - Gabrielin aikaiset hoilotukset ovat tyyliltään suunnilleen yhtä kaukana siitä 80-luvun Collinsin popkonebändistä kuin Pluto Auringosta. Tähän vielä yksi Ray Wilsonin kanssa tehty kokeilualbumi 90-luvun lopulla.
Def Leppard: alkuaikojen perusrähinärock-bändistä stadionhirviöksi ja siitä grungekokeilujen kautta kaupalliseksi ...skaksi.
SWE:
Europe - 2 ensimmäistä levyä aliarvostettuja heavyjulkaisuja, seuraava popimimpi (Final Countd.) kasarirockin merkkipaalu vieden bändin kesympään suuntaan johtuen myös Norumin lähdöstä. 2000-luvun tuotanto täysin mitäänsanomatonta renkutusta (mukamas kai aidompaa rockia kuin hittiaikakauden tuotanto).
USA:
ZZ TOP:
Southern bluesrock-bändistä 80-luvun discorock-ikoniksi ja siitä taas kaiketi roots-tyyliseksi rämpyttelyksi ilman hittibiisejä 20 vuoteen.
Miten paljon bändin on sopivaa tehdä kokeiluja ja uudistua vanhoja faneja hylkäämättä?
UK:
Genesis - Gabrielin aikaiset hoilotukset ovat tyyliltään suunnilleen yhtä kaukana siitä 80-luvun Collinsin popkonebändistä kuin Pluto Auringosta. Tähän vielä yksi Ray Wilsonin kanssa tehty kokeilualbumi 90-luvun lopulla.
Def Leppard: alkuaikojen perusrähinärock-bändistä stadionhirviöksi ja siitä grungekokeilujen kautta kaupalliseksi ...skaksi.
SWE:
Europe - 2 ensimmäistä levyä aliarvostettuja heavyjulkaisuja, seuraava popimimpi (Final Countd.) kasarirockin merkkipaalu vieden bändin kesympään suuntaan johtuen myös Norumin lähdöstä. 2000-luvun tuotanto täysin mitäänsanomatonta renkutusta (mukamas kai aidompaa rockia kuin hittiaikakauden tuotanto).
USA:
ZZ TOP:
Southern bluesrock-bändistä 80-luvun discorock-ikoniksi ja siitä taas kaiketi roots-tyyliseksi rämpyttelyksi ilman hittibiisejä 20 vuoteen.
Miten paljon bändin on sopivaa tehdä kokeiluja ja uudistua vanhoja faneja hylkäämättä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Listasta uupuu yksi (menestyneimmistä), eli Fleetwood Mac. Peter Greenin aikaisella bändillä ei ole Buckingham-Nicks version kanssa muuta yhteistä, kuin nimi.
Fleetwood Mac on yksi parhaista esimerkeistä tähän aiheeseen. 60-luvulla Peter Greenin kanssa blues rockia. Greenin lähdettyä lähinnä pop/rockia ja 80-luvulla silkkaa kasaripoppia. Helppo päätös vaihtaa tyyliä sellaiseksi joka myy. Raha tällä bändillä oli vain mielessä.
Alice Cooper on vaihtanut tyyliään useasti uransa aikana, mutta hänellä tuo tyylinvaihdos näkyi kenties selkeimmin 80-luvun lopussa kun Poison -comeback tuli. Bändihän aloitti psykedeelisenä garage rock -bändinä ja sitä kautta muuntautui 70-luvun alun hittivuosien glam rock -ikoniksi. 80-luvun alussa kokeili New Wavea muutaman albumin verran Gary Numanin ja muiden innoittamana. 80-luvun lopulla äijä oli vaihtanut tyylinsä pop-metalliksi tuon alkuperäisen hyvin raa'an autotallirockin sijaan. Helppoa rahaahan se Cooperkin halusi 80-luvulla.
Kyllähän näitä löytyy. Useimmiten tyylivaihdoksen syynä on se, että bändin originaali soundi ei myy, ja halutaan tahkota helppoa rahaa.
king crimson 60 luvulla
king crimson 90 luvulla
ei mitään yhteistä paitsi fripp kitarassa
Alkuaikojen Pantera soitti aivan erilaista musiikkia, kuin mitä se suosionsa huipulla oli. Se oli hardrockimpaa ja näyttikin aivan erilaiselta yhtyeeltä glam -lookissaan.
Tämän videon mukaan Bee Gees'kään ei ollut alkujaan kiekuva dicobändi:
https://www.youtube.com/watch?v=z0nZ4MMZmTo
Jumankauta, tuollaista BeeGeesiä en ollut koskaan nähnytkään! Ei tietoakaan ylös vedetyistä kireistä valkoisista housuista ja niillä hankitusta falsetosta.
Amophis
Sepulttura
pantera
In flames
MetallicA
The 69eys