Parisuhteen säännöt

Luulenpa etten sellaisen kanssa vakavassa suhteessa uskaltaisi olla jonka kanssa pitäisi erikseen oikein sopia säännöt. Tai siis en uskoisi siksi oikeaksi jos säännöt ja vakavuus ei tuntuisi molemmista itsestään selvältä.

Poislukien ammatit joissa flirtti kuuluu asiaan kuten baarityöntekijät ja erilaiset esiintyjät. Silloin voisi olla syytä käydä läpi ettei tule epäselvyyttä.

Simasuuneiti: minulle parisuhteen "säännöt" ovat juuri noita arvoja ja periaatteita. Sitä, että keskustellaan, missä kummanki osapuolen mukavuusalue menee. Saako vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä suudella poskelle? Entä samaa sukupuolta olevia? Ahdistuuko toinen, jos flirttailen kevyesti tuntemattomille vaikkapa baarissa?

Ja asiana erikseen vielä avoimet suhteet. Niissä itse ainakin haluaisin käydä kesksutelun, mikä on sallittua ja mikä ei.

Suhteen vakavuudesta taas, siitä tulee keskusteltua rivien välistä. Tai itse ainakin pyrin ilmoittamaan, että en harrasta kevyitä "kunhan odottelen tässä parempaa"-suhteita, ja toivon toisenkin osapuolen olevan samalla aaltopituudella.

Säännöillä minäkin tarkoitin lähinnä keskustelua periaatteista ja arvoista sekä siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Mun mielestä on heti kärkeen tärkeää tehdä toiselle selväksi mitä haluaa ja miten pitkälle on valmis menemään suhteessa. Toki sitä ei tiedä tuleeko tuoreesta suhteesta sitten sitä suurta rakkautta, mutta keskustelun kautta ainakin tulee selväksi mitä toinen haluaa.

Ihan heti eka treffeillä en lähtisi lapsiluvusta ja hääpäivästä neuvottelemaan, mutta mulle ainakin on tärkeää saada selville millä linjoilla toinen on näistä "suurista" linjoista. Ei sitten tule pettymyksiä/yllätyksiä puolin ja toisin suhteen mahdollisesti edetessä.

Tapailuvaiheessa keskustellaan pääpiirteet. Seurustelun alussa syvennetään. Jossain vaiheessa tapailua tulee aika, kun varmennan, että on aika olla tapailematta muita. Ihan varmuuden vuoks. Ei siinä kauaa mene, kun olennaiset kortit on lyöty pöytään. Itse en halua enää hukata aikaani sellaisiin, jotka eivät halua lapsia. Miksi? No koska hedelmällinen aikani ei siihen anna myönnytystä. Vituttaa vähäsen, kun on tuhlannut useampia vuosia sellaiseen, joka ei tiennyt MILLOIN alkaa niitä lapsia haluta, mutta kuitenkin arveli haluavansa. Kyllä mä kerron suoraan, minkälainen olen. Sitten toinen joko ottaa tai jättää. Mulla on kuitenkin sellasia tulevaisuuden näkymiä, jotka on toisella ihan hyvä olla yhtenevät. Eli muutto maalle, lapsi tai pari kun aika on sopiva, eläimiä onkin jo. Ei mun kannata ees yrittää mitään minkään metroseksuaalin cityboyn kanssa :D no eipä se kyllä alkuunkaan sytyttäis..

Eikä näitä tartte vartavasten istua alas ja keskustella. Asiat yleensä tulee sujautettua sopivaan väliin, kun muuten tykkään keskustella paljonkin syvällisiä ja maailmanmenosta.

Siis koska nykyisin mikään ei ole itsestään selvää on parempi aina sopia pelisäännöt jotta molemmat sen tietävät.
mm pettämisen raja on jokaisella yksilöllinen ja jos vain toimitaan oletuksen pohjalta on ongelmia ennemmin tai myöhemmin tiedossa.

Näkeehän nuita missä toinen osapuoli "olettaa" suhteen olevan vakava ja toiselle se on vain kevyt seksi suhde. Avioliittoja missä toinen olettaa uskollisuuden olevan itsestään selvyys ja toinen on sitä mieltä että koska siitä ei koskaan ole ääneen sovittu niin myöskään sellaista sääntöä ei ole.

Siis paras tapa on aina sopia ne pelisäännöt ja muistaa ettei aika ym muuta niitä jos niiden muutoksita ei yhdessä sovita.

Minä itse tapailin yhtä naista ( hyvää seksiä) noin kaksi vuotta. Kun tavattiin kerroin etten lupaa mitään mutta seksi kiinostaisi. Nyt kun löysin naisen johon halua tutustua ihan vakkari merkeissä. Tämä tilapäis pano nosti metelin koska kuulemman petän häntä ( en koskaan edes vihajannut että hän olisi ainut, tai että suhde olisi vakava) mutta hän oletti että aika muutti alkuperäistä ja piti suhdetta vakavana. Mitä helvettiä. Ei se alkuperäinen sopimus sisältännyt muuta kun puhdasta seksiä ilman tunteita. Mutta osa muijista on ihan ihmeellisä, toimiva säännöllinen seksisuhde muuntuu niiden silmissä vakavaksi parisuhteeksi pelkästään heidän oman oletuksen pohjalta. Nyt kun katkaisin tämän suhteen on hän kun raivotar, ja vaatii selityksiä, miksi minä petin hänen omat mielikuvitusodotukset. Huomautin etten koskaan tai missään vaiheessa ole pitänyt suhdetta vakavana tai edes vihannut siihen suuntaan tai hän minun. Jos olisin aavistannut olisin lempannut hänet heti ulos elämästän.

Siis ÄLKÄÄ olettako mitään omien haaveiden, moraalikäsitysten, toiveiden ym pohjalta sillä jokaisella on ne omat eikä yhtä ja oikeaa ole. Ja mitä ei ole sovittu äänee niin sellaista sopimusta ei sitten ole. Ja jos jotain sovitaan alussa pysykää niissä tai ne on YHDESSÄ muutettava tai sitten lopettakaa suhde.

Itse olen jokaisessa suhteessani käynyt miehen kanssa läpi joitain asioita. Olen esimerkiksi kysynyt, että onko kysymyksessä seurustelu vai esim. hauskanpito. Lisäksi olen sopinut miehen kanssa, että mikä on pettämistä. Näin ei tule väärinkäsityksiä kummallekaan. Olen sopinut myös, että ei saa jättää yhtäkkiä ilman mitään varoitusta, eikä tekstiviestillä eikä sähköpostilla. Tämä ehkä kuulostaa joidenkin korvaan hassulta, mutta koska tuollaistakin on tapahtunut tuttavapiirissä joten kaikesta kannataa sopia.

Eli vielä vastaus kysymykseen, että onko homma mennyt kuin itsekseen vai oletteko selkeästi keskustelleet rajoista, niin tällaiset jutut eivät yleensä mene itsestään, vaan asiat pitää ottaa puheeksi.

☹💔

Emme oikeastaan mitenkään. Toisen ajatukset ja arvot ovat käyneet ilmi ihan yleisessä keskustelussa, joten mitään sellaista "suhteemme arvot ja säännöt" keskustelua ei ole koskaan käyty.