Ylitarkastaja virui kuolleena työhuohuoneessa kaksi yötä.
Kuolema paljastui, kun kaksi työkaveria meni pyytämään yksinäiseksi tiedettyä miestä kahville.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Ylitarkastaja virui kuolleena työhuohuoneessa kaksi yötä/art-1288336447207.html?ref=lk_ts_om_2
Kuolema paljastui, kun kaksi työkaveria meni pyytämään yksinäiseksi tiedettyä miestä kahville.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Ylitarkastaja virui kuolleena työhuohuoneessa kaksi yötä/art-1288336447207.html?ref=lk_ts_om_2
Vastaukset 19
Vanhimmat
Selvä tapaus. Tunnollinen ja kunnollinen sekä todennäköisesti tylsä ATM virkamies. Kuoli ennen aikojaan naisen puutteen takia.
Sussa ei ole mitään tunnollista, ethän sä edes käy töissä, kaiket päivät ja yöt roikut netissä ja haukut ihmisiä, onneton pervorukka.
En puhunut itsestäni vaan tuosta jutun miehestä.
Yksinäinen mies joka teki paljon töitä - turhaan.
Yksinäinen, ihmisvihaaja todennäköisesti, kiusasi ja kadehti muita, oli ilkeä ja katkera. Näitähän on etenkin Turussa.
Surullista kun kukaan ei kaivannut, no oma kohtalo on varmaan samanlainen.
Eipä sulla huolta, noin käy vaan jos on Turusta, katkera, ilkeä ja mahdoton ihmiminen.
Tämä kuoli kyllä ihan Helsingissä. Edes työssäkäynti ja ylitarkastajan titteli eivät pelastaneet miestä yksinäisyydeltä ja hylkäämiseltä. Kukaan ei kaivannut ja odottanut kotona.
Tuon miehen kohtalo oli elämässä kuolemaakin kammottavampi. Velvollisuuden tuntoinen, joka uhrasi elämänsä muiden puolensa saamatta mitään itselleen. Mutta nyt hän on viimeinkin vapaa taakastaan. Voi tosin olla parivalittua sanaa sanottavanaan petturijumalalle, joka suosii vain vähä-älyisiä ekstrovertti narsku pettäjä hedonisteja.
Herää vain kysymys, miksi kenenkään yksinäisen pitäisi kerätä ainuttakaan veroeuroa tällaiselle yhteiskunnalle, missä velvollisuuden tuntoisen kohtalo on olla vain hyväksikäytettävä renki?
Seuraavan kerran kun näet yksinäisen miehen, niin menepä juttelemaan ja pyydä vaikka kahville.
Mies tarvitsee kumppanikseen naisen ja minä olen itsekin mies. Työkaverin kanssa voin toki kaverina kahvilla käydä.
Miehen mieli rakentuu näissäasioissa käsittääkseni hieman eritavalla kuin naisella. Syvät ystävyyssuhteet eräänlainen liittolaisuus rakennetaan jo lapsuudessa ja hyvin usein tuo miehen ainoa ystävä ja liittolainen on oma veli.
Aikuisiällä mies harvemmin enää ystävystyy toiseen mieheen. Luottamusta toiseen ihmisenä ei enää synny. Toinen mies vain panisi vaimoa seläntakana tai veisi tyttökaverin tilaisuuden tullen, jos tähän erehtyisi luottamaan. Muut miehet ovat vain kavereita, työkavereita, armeijakavereita, opiskelukavereita, mutta liittolaisuuteen vaadittavaa ystävyyttä ei enää muodustu lapsuuden jälkeen kahden heteromiehen välille.
Surullinen näkemys, ilmankos niin monet miehet kuolevat yksin. Naiset sopeutuvat tosiaan paremmin yksin elämiseen, rakentavat ystävyyssuhteita ja harrastavat.
Julkaistu: 19.01.2004 00:00
Mitäs tuosta pitäis ajatella. Moni viihtyy paremmin yksin ja jopa erakoituu ihan omasta halustaan. Ja valtion suojatöissä näköjään samantekevää onko läsnä vai ei, ja tekeekö siellä mitään.
"...kunnon virkamieheksi kuvailtu ylitarkastaja oli ehtinyt olla kuolleena huoneessaan kaksi yötä. Päivälläkään häntä ei oltu kaivattu."
Eivät toki kaikki ihmiset ole avoimia ja luonnostaan sosiaalisia!
Jäin miettimään että ketkäköhän jäivät kaipaamaan häntä työpaikalla?
Ja mitenköhän asiaa on käsitelty jälkeenpäin työpaikalla?
Tietysti mietitään sitä kuka ottaa itselleen tilavamman työhuoneen, kuka saa ylennyksen ylitarkastajaksi, ja kenenkä sukulaistyttö sitten palkataan ylennyksen saaneen tilalle. Siitä se riita vasta tuleekin kun omista eduista aletaan tappelemaan.
Sepä tässä outoa onkin. Millainen kulunvalvonta siinä lafkassa on, ja onko normaalia, ettei joku näyttäydy työpäivän aikana edes vilaukselta, vessassa, kahvia hakemassa tms? Olla päivän pois ilman, että soittaa sairaudestaan, matkastaan?
Miten asia koetaan työyhteisössä, riippunee (otaksun) siitä, onko hän posauttanut aivonsa seinään vai saanut luonnollisen sydänkohtauksen. Itse koin kollegan kuoleman hyvin raskaana, vaikkei hän sitä työpaikalla tehnytkään, sillä hän menehtyi parisuhdeväkivaltaan. Asia olisi toki surettanut myös luonnollisen kuoleman yhteydessä, mutta toisen hakkaamana täysin tarpeeton kuolema on raakaa, vastenmielistä, puistattavaa - vielä vuosienkin jälkeen reagoin siihen voimakkaasti. Ja heti kirkosta ulospäästyämme proffan saatua hatun päähänsä hän aloitti keskustelun tutkimuksesta, teki mieleni käydä kamppaamassa hänet.
Toivottavasti edes kuoli soturin kuoleman: muna kädessä.
Hahah, naurattaa.
tuossa muka on? En minäkään päivittäin kaikkia työtovereitani tapaa. Alkaisin ihmetellä, jos toisesta ei esim, viikkoon kuulu mitään. Kaksi päivää ei ole kovin pitkä aika. Työkaverit menivät pyytämään kahville, joten kyseessä ei olliut mikään totaalisyrjäytynyt yksilö, jonka kanssa kukaan ei ole tekemisissä. Sääli tietysti, että tunnollinen puurtaja kuolee ennen eläkeikää eikä pääse nauttimaan ansaituista eläkepäivistä.
Se sopisi kyllä tämän paikan älykkyysosamäärän tasoon, näyttäisi heti että millaista porukkaa täällä on liikkeellä ilman että pidemmälle tarvitsee mennä.