Olen 40-vuotias ja huomannut, että tässä se sitten taitaa olla siis minun seksielämäni. Olen käsittääkseni ikäisekseni nuorekas ja nätin näköinen ja kaipaan itselleni kivan näköistä ja luonteista kumppania. En kiinnostu mitenkään niistä miehistä jotka seuraani olisivat tunkemassa, rumia, tökeröitä ja vanhoja. Kiinnostun seksuaalisesti vain tietynoloisista ja näköisistä miehistä ja olen kokemuksesta huomannut, että suhde ilman seksuaalista kiinnostusta ei onnistu. Aika surkeaa siis elämä. Onko muitakin naisia joilla samajuttu, että ei vain voi pakottaa itseään kiinnostumaan siitä mies sakista jossa tarjontaa olisi joten ovat siksi yksin? Koska olen kuitenkin nätin näköinen seuraani on jatkuvasti tunkemassa näitä elähtäneitä ukkoja ja se, että en asu kenenkään miehen kanssa saa kokoajan ympärilleni pörräämään epätoivottua miesväkeä.
Aika typerä elämä.
pettymys koko elämä
71719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Elämä on usein juuri sellainen millaisen siitä itselleen tekee.
Tuo elämän asenne tepsii tasan niinkauan kuin omassa elämässä asiat ovat jonkinverran hyvin. Ihmisen mahdollisuuden päättää millainen elämä on ovat hyvin rajalliset ja aivan kiinni siitä mitkä eväät hän elämään on saanut.
Skeidaa! Jokainen on saanut jonkinlaiset "eväät" ja jokaisesta itsestään on kiinni, miten leiviskänsä käyttää. Kasvattaako ja kehittääkö annettuja avuja ja lahjoja, vai taantuuko tasapäisten joukkoon valittamaan olotilaansa ja huonoja mahdollisuuksiaan.
Tottakai tiettyyn pisteeseen saakka, mutta totta on, että tuo on lapsellista. Taantua voi tietty tasapäisten joukkoon, eli siihen ryhmään, mihin sinäkin todennäköisesti kuulut, mutta ei se asenne vaan aina ratkaise yhtään mitään. Tiedän ihmisiä, jotka pitäisi kukittaa asenteestaan ja antaa mitali urheudesta, mutta silti, ei se elämä siitä näytä muuksi muuttuvan. Tasan ei käy onnenlahjat.
Ja puhutaan vuosista, ei teini-iän ohittamisesta. Olet joko helpolla päässyt hyväosainen tai parikymppinen. Joo, joo, kaikilla meillä on ollut vaikeeta... Sanot sinä.
Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat esim. neliraajahalvaantuneet onnettomuudessa. Miten sekään siinä on itsestä kiinni miten leiviskänsä käyttää, kun ei pysty edes tappamaan itseään?
Elämä ei tosiaankaan ihan aina ole sitä, minkä siitä tekee: vai menetkö hokemaan sitä samaa mantraasi kehitysmaihin? Brasilian slummeihin? Ihmiskaupan uhreille? Kidutetuille? Tai Suomessa traumatisoituneille, ja/tai mieleltään sairastuneille? Ymmärrätköhän sinäkään edes mistä puhut, kun puhut tämän elämän mahdollisuuksista. Nimittäin niitä riittää.
Tottakai, terve, keskituloinen, tavallinen ihminen, jolla on jonkinmoinen turvaverkko, omaa mahdollisuuksia todella paljon. Hänellä ei ole syytä vaipua masennukseen vaan etsiä keinoja, hänellä on paljonkin asenteesta kiinni. Puhumattakaan siitä "yläpuolelle" menevistä, joista iso osa on myös turhia marmattajia. Inisijöitä. Ja myös tämän mantran hokijoita, koska haluavat tuntea ansaitsevansa enemmän kuin muut. Eli, koska jos he myöntävät, että kyse on myös ja isolta osalta onnesta, he myöntävät, etteivät ole sen kummemmin ansainneet mitään parempaa kuin kukaan muukaan. Huono-osa ei ole aina ansaittu sen kummemmin kuin hyväkään. Mutta hyvä jos ei omaa ajatusta siitä, että niin se vaan elämässä on ja omaa nöyryyttä myöntää, että säkällä tässä enimmäkseen kuitenkin mennään ja hengissä säilytään eikä mitään omaa suurta saavutustaan, niin hän kokee syyllisyyttä: joten hän syyttää heikompia heikommuudestaan, koska ei kestä omaa häpeäänsä.
Mikä sinänsä on aiheeton. Samat arpajaiset meillä kaikilla täällä on.
Mutta on naivi ja sinisilmäinen ajatus, että aina kaikki olisi vain itsestä kiinni. Lisäksi se tuntuu olevan nykyään suora tie epäempaattisuuteen ja itsekeskeisyyteen.
On toki hyvä, jos on asennetta, jaksaa, osaa tsempata, on sitkeä, ja osaa kääntää tappiot voitoksi.
Tiedän ihmisiä, jotka
Sanoisin että kaikilla tulisi olla oikeus perusturvaan; asumiseen, ruokaan ja peruskouluun. Sen jälkeen voisi yrittää muokata elämästään sellaista kuin toivoo/ tahtoo. Suomessa se on mahdollista... köyhissä slummeissa köyhissä maissa ei, joka tietysti on väärin.
Pitkälti onnellisuus on kuitenkin asenteesta kiinni. Vaikka jäisi "köyhäksi" tai kaikki unelmat ei toteutuisi, voi silti elää päivän kerrallaan ja keskittyä olennaiseen. Turha jossitella ja haikailla sellaisen perään, jolla pilata vain oma mieliala ja muiden siinä sivussa valittamalla joka asiasta.
Mitä parinhakuun tulee, niin ihmeen korkealla rima tuntuu olevan toissijaisissa asioissa, kuten painossa, tyylikkyydessä, rahassa jne. Aivan perseestä. Ei ihme ettei kukaan löydä ketään. Sen ymmärrän, että käytöstä ja järjenkäyttöä tuleekin vaatia.
Juoppoa ja muita päihderiippuvaisia ei todellakaan kannata "valita." Naiset silti tuntuvat olevan äärimmäisen kronkeleita; yksikin erikoinen piirre miehessä voi pilata kaiken... tai joku miinus, joka voisi olla "korjattavissakin." Naiset eivät tunnu tuntevan mitään sääliä/ ymmärrystä, että miehetkin ovat vain ihmisiä, eikä supermiehiä. Ja se, että naiset eivät halua kilttiä miestä, muttei kuitenkaan tunnekylmää kusipäätä..... Ääääh, ja miehillä on ne pinnalliset kriteerit ulkonäössä.
Tyhmää porukkaa, ei voi muuta sanoa nykyajan ihmisistä!!!!! Liekö mainonta täysin sokaissut ihmisten mielet. Kukaan ei ole barbie eikä ken.
Joo, parinhaussa kyllä on ihmisillä useinkin aika epärealistisiakin vaatimuksia... Tai ei mitään. Jotkut tuntuu huolivan kenet vaan ja kestävän ketä vaan ja toiset taas ei ketään... Muttei toisaalta niistäkään syistä voi oikeasti tietää. Sitoutumiskammon sijaan voi olla pahasti satutettu ja nirsoilun sijaan pelätä.
Mitä muuten mahdollisuuksiin tulee... Suomessa kaikille toki on peruskoulu ja suurimmalla osalla jonkinlaiset vanhemmat joilta saa jonkun asunnon ja jotain ruokaa... Mitä se sitten on ja millaiset on jäljet on toinen juttu. Toki elämästään kannattaakin yrittää muokata sellaista kun haluaa, mutta itseasiassa Suomessakin voi, - etenkin nykyään, aika helpostikin olla köyhä. Onko sitten sen helpompaa pelätä joutuvansa kadulle -27 asteen pakkaseen, ja olla köyhällä ravinnolla, kun muut porskuttaa vieressä ja aina vaan pitäisi olla kiltisti hiljaa, ettei vaan valita... Niin, tuskin se nyt niin helppoa on. Jos luulet, että kaikki on aina omaa vikaa ja jokainen huonosti voiva pikavippejä ottava teinijuoppo, olet ikävä kyllä väärässä. Täällä on usein hätä ihan tavallisilla ihmisillä.
Kokemuksesta tiedän että kun kaikki on vaarassa pitkän aikaa, mitä se tosiaankin voi olla, täällä ei ole mitään varmaa eikä ainakaan tasa-arvoista turvasysteemiä, se on stressaavaa, kuluttavaa, masentavaa ja lannistavaa. Täällä ei nimittäin todellakaan ole sitä paljon mainostettua turvaverkkoa kaikille. Sen olen saanut ihan omakohtaisesti kokea. On aika toivotonta olla toivottomassa tilanteessa, missä miettii, että onko todella ainoa vaihtoehto tappaa itsensä... Voi tietenkin haistella ruusuja ja yrittää elää päivä kerrallaan, muttei se missään maassa ole niin helppoa: ei Suomi ole mikään lintukoto. Ei ainakaan kaikille.
En tiedä, miksi sinulla on "köyhä", sillä meillä on ihan oikeitakin köyhiä ja köyhyys on lisääntynyt tuplasti viimeisen 15 vuoden aikana. Se ei tapahdu itsestään tai ole selitettävissä sillä, että muka viimeisen 15 vuoden kuluessa olisi mitään yrittämättömien ihmisten määrä tuplaantunut. Mutta on aina helpompaa katsoa kärsimystä kaukaa. Kun siitä tulee läheinen, verta ja lihaa, se on rasite. On helppoa antaa rahaa unicefille ja käskeä omien kärsivien tukkia suunsa, kun on jo "oman osuutensa tehnyt".
Tietenkin köyhien narina on aina ollut rasittavaa, kuten jo joku aikoinaan totesi jos köyhillä ei ole leipää, söisivät kakkua.
Joillain ei toteudu yksikään unelma ja elämä voi olla aikamoista taistelua Suomessakin. Täällä pitäisi olla hyvinvoivien mieliksi hiljaa, ettei pilaa muiden mielialaa? Se on kyllä aika omituista, tuntuu hieman että voisitko kitua turpa kiinni, ettei minun tarvitse katsella kärsimystäsi, etten minä kärsi.
Mutta sellaista se on. Syytkin tuli jo aikasemmin mainittua. Me emme halua ymmärtää, emme kuulla emmekä nähdä.
Luulen että yksi syy siihenkin ettei kukaan löydä ketään on myös se, että ollaan niin yksin. Ei voi löytää ketään kuulematta, tuntematta ja näkemättä. Sitten ne syyt on pinnallisia, kun ei haluta olla ihmisiä. Ja olisihan se, eikö totta, tuntea nyt ihmisiä. Niissähän tosiaan voi olla huonojakin puolia.
"Ei se aina ratkaise" sanoi niin loistavasti sen mitä olen itsekkin havainnut. Elämää voi "hallita" vain jos siihen on mahdollisuus. Kun on tietyt palikat niin silloin voi asenteellakin tehdä jotakin.
"Palikoita" voi siirrellä, muokata, vääntää, kääntää, nostaa, laskea, heiluttaa, kiillottaa, maalata, tehdä hienoiksi ja kauniiksi tai ikäviksi, rumiksi, mustiksi, surullisiksi ...
Mahdollisuudet ovat jokaisella, liian monilta uupuu tahto, halu, motivaatio, ahkeruus, intohimo, näkemys, taito, tieto, unelma, haave, yrittäminen ...
Kun palikat on annettu jokaiselle, niin asenne tarkoittaa sitä, että sinä valitset jonkun vaihtoehdon ajatella ja toteuttaa omia palikoitasi, päättää niitten asennosta, näöstä, hyvyydestä tai huonoudesta. Se, minkä tavan valitsee, kertoo valitsijan asenteen laadusta.
Sanottakooin, että jos katsastat oman elämäsi palikat ja päätät asenteella selvitä ja tehdä niistä omannäköisen elämän niin se toki on hienoa, mutta jokaisella loppuu usko jos ne palikat joutuu kokoamaan kymmeniäkertoja ja jokainen yritys tuohoutuu. Minä olen ollut mestari tekemään mielekästä elämää vähin eväin, mutta nyt kun elämästäni on viety pohja niin lukuisia kertoja en enää jaksa.
Jos joku ulkopuolinen pystyy viemään jonkun toisen elämältä pohjan, niin sitä ei ole ollut ikinä olemassakaan. Perustukset rakennetaan taloihinkin yleensä niin, että ne eivät sorru, vaikka koko muu höskä leviäisi kasaan.
Kun palikka / palikat tuhoutuvat, uudet kootaan niin, että niistä tulee entistä vahvempia. Tarkoittaa; entisistä erheistä opitaan jotain ja uusin ideoin mennään eteen päin. Sitä sanotaan myös kasvamiseksi, kehittymiseksi, uudistumiseksi, muuttumiseksi, näkemykseksi, kokemukseksi ...
Usko ja toivo ovat no. ne, joita ei parane menettää = asenne.
>> Jos joku ulkopuolinen pystyy viemään jonkun toisen elämältä pohjan, niin sitä ei ole ollut ikinä olemassakaan.
Kuulostaa hieman elämäntaito-oppaasta ulkoa opitulta. Tokihan tuossa on osin tottakin, mutta todellisuudessa ihminen on varsin moninmutkainen ja hienorakenteinen olento. Ihmiset eivät ole koneita.
Näkisin, että mikäli joku on todellakin käynyt raakojen henkilökotaisten syvältä repivien vaikeusien lävitse, niin hänellä on huomattavasti nyanssisempi ja maltilisempi lähestymistapa ja hän kykenee sisäistämään miten elämän erilaiset vakavat tapahtumat voivat aiheuttaa suurta vahinkoa.
Tuon logiikan mukaan vaikkapa hyväksikäytön ja / tai raikauksen kohteeksi joutunut on "heikko ja huonoilla perustuksilla" koska se vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä monin eri tavoin ja tämä vaikka se olisi tapahtunut aikuisiässä. Nykyisin myö miehet joutuvat toisinaan pervojen raiskaamiksi.
Tai vaikkapa nainen, joka on erinäisistä syistä johtuen tullut valinneeksi itselleen narsisitistyyppisen puolison, jonka vuosikausia harrastama enempi vähempi suora ja / tai hienojakoinen henkinen väkivalta on saanut hänestä sellaisen otteen ettei hän osaa edes lähteä pois suhteesta ennenkuin on jo erityisen vakavaa henkistä ja tunneperäistä vahinkoa tapahtunut.
Elämässä on lukematon kirjo tapahtumia joihin voi jopa joutua tahtomattaankin ja jotka jättävät syvät loppuelämän kesktävät jäljet. Osa ei edes hyvästä ammatiavusta huolimatta enää kykene löytämään elämäniloa ja tasapainoa.
Kommenttisi perusteella riittää vain analysoida tapahtumia, asetella "palikoita" uuteen järjestykeen, mahdollisesti heman maalata ja veistää niitä uuteen muotoon ja hop, upea ja tasapainoinen elämä jatkuu entistäkin kirkkaampana.
Ps. Tuli mieleen muan dokumenttiohjelma ulkolaisella kanavalla jossa käsiteltiin laajasti työpaikkakiusaamista ja sen eri muotoja. Ohjelmassa oli myös psykologeja laittaen hienosti veraaliseen muotoon ko. tapahtumia, niihin liittyviä mekanismeja ja niiden moninaisia vaikutuksia.
Ohjelmassa oli mm. muuan korkeasti koulutettu nainen ( puolisonsakin oli varsin koekeassa asemassa toisaalla yritysjohtajana ), joka oli vuosikausia hoitanut menestyksellisesti tehtäviään. Sitten tuli yritykseen uusi toimitusjohtaja ja tuo ko. nainen joutui poikkeusellisen kieron, sytemaattisen ja henkisesti erityisen häikäilemättömä ajojahdin kohteeksi.
Älykkäänä, hyvin koulutettuna ja menestyneenä hyvällä sosiaalisella verkolla olevana ( eli hyvä taustatuki ja tasapaino arjessa ) hän oletti selviytyvänsä ja saavansa tilanten hallintaan. Hän piti kaiken sisällään eikä edes kehdannut asista kertoa läheisillekään. Muistaaksen noin vuoden-kahden kuluttua tilanne oli syönyt hänen ihmisyytensä siihen pisteeseen saaka, että hän tarvitsi psykoterapiaa ollessan henkisesti aivan rikkonainen. Henkinen väkivalta on kuin toisen ihmisyyden raiskaamista. Myös hänen avioliittonsa hajosi ja hän joutui myös taloudellisesti hyvin vaikeaan tilanteesen iman työtä. Lopulta hän oli vain varjo entisestään, eteni päivästä toiseen psykologiseella lääkityksellä ja koetti rakentaa täysin rikkinäistä itseään uudestaan.
Tulee mieleen toinen tapaus. Menestynyt rikas suuryrityksen johtaja, joka kidnapattin ja joutui muistaaksen useamman viikon vai oliki jpa kaksikin kuukautta kestäneeseen raakaan mankeliin, kidutukseenkin ja hänen perheensäkin uhattin tappaa ellei lunnaita makseta. Vaikka kyseessä oli fyysisesti kookas, vahva, "raaka karju", älykäs parhaassa iässään ja lukuisien harmaiden kivien läpi puskeneen parkkiintuenisuudella, niin lopulta tilanteesta selvittyään ei enää ollut sama mies varmuuksineen. Oli myös sormen kahden paria nivemltä lyhyemmillä sormilla, jotka oli lähetetty postissa omaisille.
Niin, tai Irakista ja Afganista palanneet sotilaat joista merkittävällä osalla on vakavia psykologisia seuraamuksia kokemastaan. Ovatko hekin kaikki vain omanneet olemattomat perustukset elämässään?
Kaikki ei ole niin simppeliä ja mustavalkista elämän leegoista rakentamista, udistamista ja jälleenrakentamista ja uutta auringonpaistetta.
Kyllä ihminen kestää tietyn määrän vastoinkäymisiä, mutta ei kaikkea.
Sodan, kidutuksen tai muun sellaisen julmuuden, joka koskee ja satuttaa syvimpiä turvallisuuden tunteen ja varmuuden 'palikoita', seuraukset ovat tietysti aivan toista luokkaa kuin esim. aloittajan seksi- ym. pariutumisongelmat. Käsittämättömät hulluudet vioittavat myös peruspilareita, niitä, joitten varaan "tasapainoinen, upea elämä" on laskettu.
Että ehkä hyvät esimerkkisi ovat sillä lailla hieman kaukaa haettuja. Ainakin täällä meidän kotomaassamme on perusturvallisuus hyvällä tolalla. Siitäkö sitten johtuu, että ihmisten pitää tehdä henkilökohtaisen elämänsä 'pienistä' ongelmista elämää suurempia tragedioita. Nälkä, vilu ja monta muutakin perustarvetta kun on nykyään tuntamatonta.
Näinhän se on, että kun todella tiukka paikka tulee niin, ettei rahasta tai hyvistä suhteistakaan ole enää apua, alkaa ateistikin uskoa korkeampiin voimiin ja pyytää niiltä edes lohtua.
On luonnollista olla nuorena toiveikas ja uskoa omiin kykyihin jopa ennemmän, kuin olisi aihetta. Ja jos elämä soljuu "isonakin" pääosin miellyttävästi omien toiveiden mukaan ja välillä yli odotusten, tottahan ihminen uskoon kaikkien olevan oman onnensa seppiä. Minua elämä on opettanut välillä kovallakin kädellä ja nyt huomaan sattuman osuuden monessa jutussa, niin omassa kuin toistenkin elämässä. Useimmilla on asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi saada.
Hombre, olet asian ytimessä! yleensä noita elämäntaito oppaista poimittuja vastauksia heittävät ne joilla ei ole taikka ei ole vielä ollut sellaisia ongelmia jotak murtavat. Jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä. Se on hienoa ja upeaa jos ei koskaan joudu lähellekkään sitä, mutta äärettömän ylimielistä jaella ohjeita niille joilla on ollut rankempaa.
Onko 40 vuotiaana enää seksielämää?
Tämän siitä saa kun seksikasvatustunnit koulussa poistettiin. Aikuiset ihmiset kyselevät sellaisia, mitä yleensä siinä varhaisteini-iässä kysellään ja viimeistään teininä selviää.
Valitettavasti. Komeasta miehestä ei kannata unelmoidakkaan ja mukavia on todella vähän.
Olen ihan näyttävä ja kunnossa oleva 40 v nainen. Seuraani tunkevat vanhat öykkärit, kavereiden varatut, juopot ja täydellisyyttä tavoittelevat sekopäät. Tavallista, hyväkäytöksistä ja vapaata ei taida enää ollakkaan.
Suomalaist miehet on pilattu uskomaan, ettei heidän tarvitse tsempata käytöstään yhtään. Jokaiselle rupuäijälle on tähän asti löytynyt nainen. Sellaisella ne nyt etenee. Ovat itse luolamiehiä (ja häpeät heidän käytöstä) ja vaativat sinulta täydellisyyttä. Jos eivät saa, heittäytyvät hankaliksi kuin lapset karkkihyllyllä.
Naisilta on tähän asti viety tahto ja oikeus toivoa puolisolta ominaisuuksia. Vaan ei enää...joten tässä ollaan.
Olen tahtomattani 40 senä uudelleen vapaana, eikä tolkullista kaveria meinaa löytyä. Ulkomaalaista en tahtois, liian nuori ei käy, joten heitänkö toivoni?
Enkä edes etsi rahaa ja koulutusta vaan tolkullista miestä, kunhan on sinut itsensä kanssa ja osaa huomioida muutkin.
Voithan sä AP lähteä baariin hakemaan nuorempia tai satunnaisia, mutta ne ei kaikkien sielua täytä. Vakituinen ja kunnollinen sais olla.
>> Olen ihan näyttävä ja kunnossa oleva 40 v nainen. Seuraani tunkevat vanhat öykkärit, kavereiden varatut, juopot ja täydellisyyttä tavoittelevat sekopäät. Tavallista, hyväkäytöksistä ja vapaata ei taida enää ollakkaan.
Sorry vain, mutta jossakin on jokin yhtälö joka ei nyt ole aivan kohdillaan. Mikäli todellakin kuvailemasi kaltaisi yksilöitä karvitoi ympärilläsi, niin liikut aivan väärässä miljöössä ( missä ihmeessä tuollaisten yksilöiden tiivistymä on edes mahdollista ? ) tai sitten sanattomalla käytökselläsi ja olemuksellasi karkoitat kaikki vähänkin fiksut ja asialliset miehet pois.
Tekstisi huokuu melkoisen negatiivista ja hapanta latausta ja sen täytyy huokua myös sanattomasti ulospäin riippumatta olosuhteista ja missä liikut. Saattaisi olla paikallaan ihan vakava elämänarvojen inventaarion ja introspektion paikka. Todellinen ongelma on aivan jossakin muualla kuin iässä.
Todellisuudessa fiksu, siisti ja itsestään huolehtiva, habitukseltaan ja käytökseltään mielyttävä, sivistynyt, positiivinen ja elämässä utelias, sekä toisia ihmisiä kunnioittava ja arvostava sosiaalinen, laaja-alaisesti kesksutelutaitoinen 40-kympinen nainen on aivan haluttua seuraa ( vakavaakin ) ikähaarukassaan oleville miehille.
Ps. Haluamatta syyllistyä yleistämiseen, niin pitää myös paikkansa, että liikkeellä on melko paljonkin 40-45 v naisia joilla on jostakin syytä suorastaan aivan megalomaniset mielikuvat itsestään. Usein tähän liittyy miehiä yleistävän väheksyvä asenne ja henki ( jonkin asteinen negativiivisyyden värjäämä "kaiken nähnyt ja kokenut-tympääntynyt" piilofeministi-mentaliteetti ). Visuaalisesti he eivät ole välttämättä mitenkään kanssasisariinsa nähden poikkeuksellisia ja pian suunsa avattuaan heidän "fiksuus-barometri" aiheuttaa miehessä välittömän peruutusreaktion.
Lisäksi huomattavan monikin suomalainen nelikymppinen saattaa simpsakkuudestaan ja siisteydestään huolimatta omata hieman "mummoluukin" ( hiukset & habitus ) kuvitellen olevansa tyylikäs. Osalla taasen on itselleen sopiva ajattoman tyylikäs ja symppis sopivalla tavalla nuorekas looki.
Korjaus: Mikäli todellakin kuvailemasi kaltaisi yksilöitä kravitoi ympärilläsi...
hombre_
Olet juuri esimerkillinen epic ääliö. Haista äijä ihan mikä tahansa. Sä et ole nainen, etkä tiedä naisen maailmasta yhtään mitään. Pidä vaan turpas kiinni niinku tähänki asti, äläkä tule kommentoimaan asiaa josta et tiedä yhtään mitään.
Tais osua kohille kerran tulit uikuttamaan. Sen sijaan, että jatkoit niin miehille tyypillistä haukkumista, olisit voinut lohduttaa sanomalla ettei kaikki miehet ole samanlaisia kusipäitä. Mutta koska sä olet itseäsi täynnä ja luulet tietäväsi minunkin maailmani....tästä ei tule mitään. Käsitätkö? IDIOOTTI.
Juuri tuollaisia miehiä....kun naiset ovat omaksuneet teidän oman asenteen, te tulette uikuttamaan.
Sitä saa mitä tilaa. Äijät on valittanu naisten ulkonäöstä ja käytöksestä AINA AINA. Mä en kuuntele enää tota. Oli lyyli millainen tahansa, aina on jokin vialla. Ei kelpaa enää. Renttujen ja vähäälyisten miesten markkinat on ohi. Mene kotiis.
"nyt riittää"
Mistähän tuollainen syvä vulgaarin solvaava, sivistymätön ja suorastaan psykoottinen viha-agressio-reaktio todellisuudessa kumpuaa?
Ps. Yksi surullisin piirre joissakin ihmisissä sukupuoleen katsomatta on heidän kyvytömyyteensä olla rehellisiä itsensä kanssa ja haluttomuutensa kasvaa ihmisinä. Syy omiin ongelmiin on aina toisissa.
PsPs. Vaikea tietää kenelle vastaa, kun kirjoittajilla ei ole tahdikkuutta edes kirjoittaa yhdellä nikillä per ketju. Mutta mikäli olet sama henkilö jonka kirjoitukseen kommentoin, niin taidat sisvistymättömän kommenttisi perusteella olla jopa itseäsi fiksummassa seurassa.
"Olen ihan näyttävä ja kunnossa oleva 40 v nainen. Seuraani tunkevat vanhat öykkärit, kavereiden varatut, juopot ja täydellisyyttä tavoittelevat sekopäät. Tavallista, hyväkäytöksistä ja vapaata ei taida enää ollakkaan."
Hae ja ota lääkkeesi nyt.
Sä harot tyhjää pimeässä.
Ja pyydä anteeksi loukkauksiasi, HETI.
Sinäkö hombre_ opetat minulle tai kenellekkään muullekkaan kuinka ollaan ja eletään kuten nainen tässä ajassa?
Sä olet viimeinen opettamaan mua yhtään mihinkään.
>> Sinäkö hombre_ opetat minulle tai kenellekkään muullekkaan kuinka ollaan ja eletään kuten nainen tässä ajassa?
Tuollaiset arkaiset tunnelataukselliset riitaa hastavat ylireaktiot kertovat enempikin kirjoittajastaan kuin sen kohteesta.
Toisaalta, sukupuoleen katsomatta meuhkaavan pyrkyri-uhoavan mielenlaadun omaavat henkilöt todellisuudessa koettavat paikata sillä itsessään jotakin, joka on paikattavissa ja korjattavissa vain psykoterapian avulla ja tämäkin toki hypoteettisessa muodossa.
Ohessa vai kaksi esimerkkiä hyvin älykkäistä ja menestyneistä naisista. Heidän kohdallaan älykkyyden ja toimissaan menestymisen lisäksi heidän arvomaailmansa, käytöksensä ja suhtautumisensa toisiin heijastaa samaa tasoa kuin heidä älykkytensä. Heillä on myös henkistä älyä ja arvojen eleganssia.
Olen seurannut useita dokumenttiohjelmia joissa Vlaude Haigneré on ollut haastateltavana tai asiantuntijana ja on merkille pantavaa hänen älyllis-maltillinen ja toisia kunnioittava käytöksensä, olkoon sitten ollut kyseessä toiset alansa ( itse asiassa hänellä on hyvin monitahoinen tieto-taito ) spesialistit tai ohjelmaa tekevät toimittajat. Vastaava tulee esiin Christine Lagarden kohdalla.
a) Claudie Haigneré
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Claudie_Haigneré
- http://kuvaton.com/u/yuS
b) Christine Lagarde, directrice générale du Fonds monétaire international (FMI)
- http://en.wikipedia.org/wiki/Christine_Lagarde
- http://kuvaton.com/u/yuJ
Ps. Kommenttejasi luettuani ja niistä huokuvaa "ihmisyyden arvomaailmaa" on hyvin ymmärrettävää miksi mies-naissuhteissa ja tunne-elämän alueella on vakavaa ongelmallisuutta.
Tässä on sulle suomalaista sivistynyttä miestä
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/05/1537969/vappua-on-juhlittu-perinteisin-menoin---katso-kuvia
Suosittelen sulle elämää, oikeaa elämää
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_hominem
niinpä niin..hombre aikaisempi kirjoituksesi oli minusta fiksu, mutta tämä ei. Yleistämistä, ihmisen elämä on niin kummallista, että aivan oikeasti sitä voi jäädä yksin monesta syystä sekä nainen että mies. Tässä on vastannut moni 40-vuotias nainen joten ongelma lienee yleinen. Syitä voi olla monia ja joskus oikeasti ihmisellä voi olla todella suhteettoman huono tuurikin ja se on se syy.
Mutta siis jos ajatellaan, parisuhteen jatkuvuuden kannalta olisi hyvä, että kumppaneilla olisi yhteinen arvomailmä, kumpikin kokee seksuaalista kiinnostusta toisesta ja kommunikointi pelaa elikkä kyetään puhumaan "samaa kiletä". Jos näkee vähän miehiä ja paljon juuri ei toivottuja (juopot, epärehelliset, huomattavasti liian vanhoja, liian nuoria, varattuja ) änkeää seuraan niin sitä jotenkin menettää toivonsa. kaikilla ei ole tilannetta, että pääsisi tapaamaan itselleen sopivia miehiä taikka naisia, ei ole aikaa arjelta panostaa kumppanin etsintään. ja vaikka sitä tapaisi sitten vaikka yhden "sopivan" vuodessa, mutta huomaa, että ei kiinnosta seksuaalisesti mitenkään niin ei ollut sitäkään. On varmaan naisia ja miehiä joita kiinnostaa kaikki, mutta itse sytyn harvoista miehistä. Diipaduuta on sekin kun toitotetaan , että suhteessa sitten alkaa kiinnostaa. Olin itse suhteessa jonka toivoin niin onnistuvan vaikka en ollut seksuaalisesti kiinnostunut ja suhteesta tuli helvetti. Jos ei koe seksuaalista kiinnostusta heti niin on epätodennäköistä, että kokee myöhemminkään. Seksuaalinen kiinnostsu on joku syvempi juttu sitä ei voi tahdolla pakottaa. Kyse ei siis ole siitä, että en ketään saisi, vaan kyse on siitä, että en löydä seksuaalisesti itselleni sopivaa. Syy lienee se, että pääsen tapaamaan miehiä vain vähän joten koska jo luonnostaan kiinnostun harvemmista kuin joku toinen häviävät mahdollisuuteni olemattomiin. Tarvittaisiin tuuria, mutta minulla sitä lähivuosina ollut todella heikosti.
Ja anteeksi kirjoituserheet.
Minun ongelmani on se, että ylipäänsä saisin seuraa miehistä, mutta pidän enempi naisista.
Uskon olevani tavallisen näköinen ja -oloinen mies. Hyvä duuni ja asiat kunnossa. Minua kiinnostavat fiksut ja hyvännäköiset naiset. Olen huomannut, että moni keski-ikää lähestyvä nainen kuvittelee olevansa jotenkin keskimääräistä nuorekkaampi ja fiksumpi ja asettaa vaatimukset yllättävän korkeiksi koskien miesystävää. Tosiasiassa suurin osa näistä naisista on ihan tavallisia ja usein eivät edes viehättäviä saatikka fiksuja.
Suosittelen omien kriteerien tarkistamista ja sitä, mitä itsellä oikeasti on tarjolla. Se nuorekkuus ei ole minkään mittari, ja aivan yliarvostettua, ei iske aikuisiin miehiin, usein päin vastoin.
Niin ehkäpä tässä tulee vastaan se, että moni 40-vuotias nainen harrastaa liikuntaa todella paljon, ei juopottele ja on kuitenkin ulkonäöltään ja olemukseltaan enemmän kunnossa kuin nämä tuurijuopot jotka seuraan änkee. Monella miehellä on myös käsitys, että sen naisen täytyy olla 10- vuotta nuorempi...Mutta tosiaan jos itse harrastaa liikuntaa niin on vaikea innostua miehestä joka on toista maata. Ei vain sytytä. Omille seksuaalisille haluille ei voi oikein mitään joten yksin ollaan sitten.
Tähän tekee mieli sanoa ja sanonkin: jos ajatus ja asenne on negatiivinen, niin se alkaa näkyä naamasta ja olemuksesta muutenkin. Joten korjaa välittömästi oma suhtautumisesi asiaan, jos sinä hymyilet maailmalle, niin se hymyilee takaisin ja 'se' oikea hyvännäköinen huomaa sen jonain päivänä. Katkeroitunutta hapannaamaa 'se' ei huomaa takuuvarmasti.
"Rumat, tökeröt ja vanhat" ovat myös ihmisiä ja heitä voi ymmärtää ja käyttäytyä ystävällisesti eikä se tarkoita, että olisi muun laista kiinnostusta. Ei muakaan kiinnosta kuin tietynlaiset, mutta en syytä siitä olemukseltaan toisenlaisia, että komistuksia ei ole aina tarjolla.
Minä olen nimenomaan saanut palautetta hymyilemisestä, olen se joka on aina melkein ystävälline, mutta nimenomaan hymyily tulkitaan usein väärin.. ei se vaan mene noin..positiivista ihmistä monesti kohdellaan kaltoin kunnes ei enää hymyilytä.
Tiedän vallankin hyvin, mitä hymynaama ja ystävällisyys saavat miehissä aikaan, ainakin vanhempi polvi käsittää ne säännönmukaisesti väärin. Ja tästä aiheesta vedin nuorempana pultteja tosissaan, en jaksanut kestää enkä ymmärtää.
Onneksi vuodet ovat muuttaneet ajattelu- ja suhtautumistapaa; minä en ole vastuussa siitä, mitä joku toinen luulee ja kuvittelee enkä voi siihen juurikaan mitenkään vaikuttaa. Ja hymyilyä en lopeta takuuvarmasti ainakaan siksi, että joku junttiuunoeinari luulee sen olevan kutsu tai soidinmeno. Se on pelkästään hänen luulonsa ja häpeänsä, mutta jos hän tulee siitä onnelliseksi, niin tulkoon, hittolainen vieköön.
Sivustaseuraajana kerron, että on maailmassa ja tässä ketjussa on muutama asia, joita en minäkään edes yritä ymmärtää.
Keski-ikäiset, itsensä repsahtamaan päässeet miehet haikailevat nuorten tyttöjen seuraan. Kun tämä onnistuu vain pornokuvitelmissa, samaiset miehet tyrkyttävät itseään kaikille timmikuntoisille kaunottarille.
Niin vanhanaikainen olen, että suhtaudun kummeksuen kestohymyileviin ihmisiin. Nykymaailmassa epäilemättä edellyttää hymyilemistä ja sitä kautta voi saavuttaa, vaikuttaa ja voittaa jotain. Ystävällinen, hyväksyvä suhtautuminen toisiin ihmisiin on kuitenkin aito asia, kun taas laskelmoitu, opeteltu hymyn on jotain muuta.
"Kestohymystäkö" edellisessä kommentissa mielestäsi kerrottiin ?
Fiksu huomautus. Siinähän sanottiin todellakin "hymyilyä en lopeta". Tästä voi tulkita, että kirjoittaja on päättämällä päättänyt hymyillä.
Jaaa, tai sitten päättämällä päättänyt olla iloinen, ystävällinen, nauravainen, kohtelias, huomaavainen, avulias, auttavainen, välittäväinen, helläsydäminen, humaani ... siitä huolimatta, että vastapuoli ei anna siihen aihetta.
No et itsekkään enää mikään nuori ole. Mikset ole hommannut nuorempana sitä nuorta miestä ? Minä hommasin ja on seksielämää, vaikka olen myös 40-vuotias. Olen hyvin säilynyt, hoikka, urheilullinen....Ja epäilen, että ettet ole kovin nätinnäköinen tuollaisella asenteella, asennevamma näkyy päällepäin.
Elämässä voi tapahtua aikalailla asioita joita ei voi ennakoida ja se jos mies on ollut nuorempana ei tarkoita, että on myöhemmin..sitä voi tulla ero taikka kumppani kuolla.
ja nuoremmille tiedoksi ihmsellä on toiveita vanhempanakin eikä ihminen koskaan tule valmiiksi. Nopsat, kätevät vastaukset asioihin osoittautuva ennenpitkään vääriksi. Elämä on oikeasti hirivttävän epäoikeudenmukaista ja sen kestäminen lienee sitä sankaruutta .
Niin voi sattua kaikenlaista. Mutta mitä tuota ruikuttamaan, äitini löysi yli 60 vuotiaana miehen, isäni oli kuollut jo vuosia aiemmin.
Ihmisen seksuaalisuus on myös asia jota ei oikein kunnolla pysty sulkemaan pois elämästä ainakaan vuosiksi, suurinosa ihmisistä tulee jollakin lailla hiukkasen onnettomaksi jos eivät koskaan löydä itselleen sopivaa kumppania. Asenteella voi moneen asiaan vaikuttaa, mutta seksuaalisuuteen ei oikein voi, jos ei halua jotakin niin ei halua taikka jos joku sytyttää niin sytyttää. Seksuaalisuus muotoutuu josaakin alun hämärissä niin, että aikuisena siihen liittyy paljon hallitsematonta. En yhtään ihmettele sitä kuinka paljon onnettomuutta se aiheuttaa ihmisille.
Totta. Toisaalta seksuaaliset tarpeet hiipuvat hiljalleen hormonitoiminnan myötä. Vanhetessa viisastuu ja oppii hyväksymään parisuhteettomuutensa ja siitä seuraavat realiteetit. Näin ainakin minulle on käynyt. Rakkautta ei ole ollut missään elämänvaiheessa niin, kuin olisin toivonut, mutta vuosien myötä olen tottunut tähän paremmin ja paremmin.
Jos itse odottaa passiivisena, niin silloin saa ympärilleen vain ne ei-toivotut pörrääjät. Eli aktiivisesti vaan etsimään ja tutustumaan. Voi tulla muutamat pakit, mutta kyllä lopulta tärppää. Onnea!
Tässä ketjussa tuli oikeastaan kaksi eri teemaa esille. Olen niin samaa mieltä yhteikunnallisen tilanteen vaikutuksesta ihmiseen ja siitä miten itseasiassa usein on tuurista kiinni miten käy. Ihmisen elämää rasittaa kohtuuttomasti myös jos ei lapsuudessa ole saanut tukea. Kyllä suomessakin voi saada huonot lähtökohdat elämään. Ronkelius ja se, että oikeasti tapaa ketään itselle sopivaa ovat eriasia. Ehkä niitä ronkeleita on, jotka siis miettivät liikaa. Itsellä on kokemus suhteesta johon menin vaikka ein tuntenut seksuaalista vetovoimaa ja se oli tuhoon tuomittu suhde, on äärimmäisen satuttavaa toiselle jos häntä ei haluta. Elikkä ei se mene niin, että jonkun kanssa vaan mennään yhteen. Voi vain itse kuvitella, että jos on suhteessa jossa toinen ei halua sinua niin miltä tuntuu.
Minäkin olen nelikymmpinen ja ajattelin juuri, että tässä nämä suhteet taisivat sitten olla. Ongelma on juuri siinä, etten kiinnostu kuin hyvin harvoista miehistä seksuaalisesti, sellainen tulee vastaan ehkä kerran vuodessa. Ja voi arvata, onko hän sitten kiinnostunut minusta...
Kyse ei ole ulkonäköasioista, itse asiassa sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ylipaino on ehdoton turn off, mutta muuten vanhempi ja rumempikin mies voi hyvin sytyttää, seksi on korvien välissä. Ongelma on, että en tosiaan tapaa näitä kiinnostavia miehiä missään, joten todennäköisyydet miehen löytymiselle alkavat väkisinkin laskea iän karttuessa.
En tiedä mitä asialle voisi tehdä, koska väkisin kiinnsotus ei styty. Olen vuosien mittaan sitäkin yrittänyt, mutta jos ei ole kemiaa, sitä ei vaan ole.
Juuri noin, toisilla on paremmat mahdollsiuudet jos ovat työssä jossa paljon miehiä taikka sosiaalisessa elämässä törmäävät paljon miehiin silloin todennäköisyys törmätä vapaaseen kiinnostavaan mieheen lisääntyy.
Miehille on kova pala jos nainen valikoiniin kuin miehet ovat aina tehneet. Arvostelleet ja valikoineet.
Toinen on , että mulla meni aika kauan opinnoissa (poikaystävä ei muuttanut mukanani toiselle puolelle Suomea opinahjoni mukana), sitten alkoi työt ulkomailla ja toisella puolen Suomea ja nyt pyöritän yritystä ( yksikään mies ei seuraa naisen uraa kuten naiset ja tytöt ovat seurannet puolisoaan uran viedessä). En tapaa vapaa-ajalla ketään mielenkiintoista. En käy "missään" harrastan liikuntaa, pihanlaittoa, joskun käyn ulkona yksin syömässä tai leffassa. Baarit ei kiinnosta ja nettitreffit on ollut todella loukkaava kokemus.
Äijät kiroilee, haukkuu ja näykii näkemättä ja kuulematta.
Sieltä olen oppinut. Ei minunkaa pidä sopeutua huonoon kohteluun jos mies ei tule yhtään vastaan.
Joten minua pokailevat kavereiden varatut, ohikulkevat öykkärit, eronneet täydellisyyden tavoittelijat jne. Missä niitä tolkullisia tapaisi? Hain pizzan ja se paistaja oli tosi mukava, samaten auton renkaan vaihtaja...sieltäkö sitten haen?
Kannattaisiko kokeilla ihan vähän nuorempaa miestä? Siellä vois olla vielä kivannäköisiä ja tapaisia suht kunnollisia tarjolla. Ei kannata siinä kohtaa nirsoilla, voit vaikka rakastua vielä.
Toinen asia tietty, jos oot vielä edellisen suhteen jäljiltä romuna, jolloin onkin ymmärrettävää, että kaikki miehet tuntuu ääliöiltä hetken. Sitä vaan purkaa omaa pettymystä siihen ex-mieheen ihan muihin miehiin. Kyllä se siitä.
Aloittaja pitää itseään kauniina kuten monet rumat naiset joille ei kelpaa kuin komia mies. Kyllä aloittajan kannattais pitäytyy vaan oman tasoisissa rumissa miehissä ja jättää ne komeat miehet kauniille naisille koska sulla ei ole jakoa kuitenkaan.
Kyse oli siitä, että onko kemiaa vaiko ei, ei niinkään ulkonäöstä (vaikka toki sekin vaikuttaa).Vaikka olisi täydellisen komea, mutta jos on kusipää niin ei se minua ainakaan sytytä. Ei sytytä valehtelijat ja jupotkaan---
Voi hyvät ihmiset, on tapahtunut 200v muutos muutamassa vuodessa.
Suomen kansanperinne on naista alistavia vitsejä täynnä. Naisella ei ole oikeutta tuntea edes kiukkua, saati valita seuraansa. Jos nainen valittaa ääneen kaikki (myös naiset) on tuomitsemaassa, ettei saa valittaa ja jatka vaan hymyilyä. Naisen asenteessa on vikaa, vaikka äijä olis miten asennevamma-paska- tahansa.
Perinteisesti mies retostelee naisen elämän pilaamisella, esim tällaisilla vitseillä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10624489
~Ei käytetä kumia, koska menee fiilis, nainen on pelkkä pillu ja tyhmä olio ~ naisella ei ole oikeutta vaatia mieheltä älyä tai mitään muutakaan...paitsi rahaa.
Naisen tahto ja itsevarmuus pelottaa miehiä.
Nyt nämä heti jumalasta seuraavat suomalaiset miehet ja itsevarmoiksi kasvaneet naiset eivät löydä yhteistä säveltä...vaivoin sietävät toisiaan.
Esim. olen n 40v kaupunkilainen, koulutettu, työt ovat vieneet koti ja ulkomaille.
Määrätietoinen alle 50 v poikaystäväni osoitti minulle omaa maailmaansa, komentamalla ruuanlaittoon. Hänen itki humalassa kuinka hänen äitinsä tuli piikana rajalta etelä-Suomeen töihin ja alistui jyräävän isänsä vaimoksi. Mä en pysty mitenkään eläytymään tähän 200 vuoden aikakausieroon.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen todella mukava ja lempeä mutta myös puolustaudun tarvittaessa. Kenenkään ei tarvitse sietää huonoa kohtelua.
Nämä 40 vuotiaat miehet on piiskalla kasvatettu, eivät kyseenalaista mtään, vaan jumaloivat isiensä kylvämää asennetta, että nainen on piika ja vaietkoon.
Tässä ketjussa kirjoittaneet miehet eivät oikeasti tajua. Heillä on sanoja mutta ei ymmärrystä. He tuomitsevat oman maailmansa perusteella, eivätkä tajua, että se mikä oman pään sisällä ei ole koko maailma.
Naiset siirtyivät jo eteenpäin, miehet ei sulata sitä muutosta.
AP: sä olet upea itsevarma nainen. Koita jaksaa. Sulla on oikeus mielipiteeseesi, tunteisiisi ja täysin samat oikeudet olla tyytymätön kuin muillakin.
Jatka etsintää, toivotan onnea jatkoon. Älä anna kommettien masentaa, on tuolla mukaviakin miehiä. 40-50v miehissä on valtava vaihtelu näitä menneen maailman tyyppejä, todella mukavia on (mutta liian vähän), eronneet vaatii naiselta täydellisyyttä....
Kiitos kannustuksesta. Aloittaja tässä siis kirjoittaa. Todellakin olen naisena varmasti "edelläkävelijä",haluan kirjoittaa siitä mitä oikeasti tunnen ja koen enkä sitä mitä tiedän ,että haluttaisiin 40-vuotiaan kirjoittavan ;).
no, olen itse törmännyt erääseen fiksuun noin 40-v naiseen, jolla ei ole ollut montaakaan kunnon miessuhdetta. Mielipiteeni hänestä on: erittäin kylmäsydäminen, laiska, ylimielinen, luulee olevansa muita parempi, ja ei ehosta itseään mitenkään erikoisesti, tai ei ollenkaan. Ehostus on naiselle a ja o jos haluaa sen miehen mitä haluaa.
Itseni ongelma on se että ihastun niihin jotka eivät minuun, ja ne haluavat minut joita minä en halua. Olen jatkuvasti väliinputoava.
Itse tiedän paljon kaunniita naisia joilla ei ole ollut onnea miseten suhteen kun taas vastaani tulee useinkin ei niin edustavia naisia (ja miehiä) joilla silti itseään paremman näköinen kumppani.
Moni nainen saa olla yksin vanhemmiten juuri siksi koska on nuorempana uskonut tuota höpötystä että ei saa olla ronkeli. Jos valitsee altariman vain koska itsetunto huono on se huono juttu. Moni kaunis nainen valitsee ongelmaisen miehen ( jotta olisi varmoilla) ja pettyy kun elämästä tulee helvetti. Naisen kannattaa olla valikoiva silloin kun on nuori välttyäkseen liian suurilta suruilta.
Mun seksielämä loppui myös 35-vuotiaana, mies vaihtoi minut silloin nuorempaan ja ehkä naisellisempaan.
Olen semmoinen joka ei pynttää eikä ehosta. olen silti ehdottoman uskollinen ja rehellinen. En halua ehostaa itseäni koska tunnen oloni luonnottomaksi tälläytyneenä. Olen sitten yksin ja ilman miestä. näen asian niin että asiat voisi olla huonomminkin...jos olisi sellainen mies joka haluaisi minun olevan muuta kuin olen. Se rakkaus josta useimmat unelmoi on aika iso kupla kuitenkin.
Itse en osannut valita nuorena koska minut oli opetettu liian kiltiksi. Itsetunto on parempi kuin nuorena vaikka ulkonäkö ei. Olen huomannut sen naisissa, itsetunto kasvaa iänmyötä ja vaikka miehet sanois mitä ei se perus itsetunto enää lähde. Kevät tuo seksuaaliset mieliteot esille ja tyytymättömyyden, mutta muuten mennään sitten ilman miestä jos kunnollista kumppania ei kerta löydy.
Sinulla on ongelma, mutta et ole viellä hoksannut sen todellista syytä, älä nyt heti raivostu ja käy syyttelevään hyökkäykseen, vaan mieti asiaa toiselta kantilta.
Olet luonut mielessäsi miestyypin, joka sinua kiinnostaisi, voit ehkä tyydyttää itseäsi häntä ajatellen, mutta oikeasti sellaista miestä ei ole olemassa. Ihminen kun on kokonaisuus, vain mielikuvissa voi poimia rusinat pullasta ja elää niiden mielikuvien kanssa.
Voisit myöntää itsellesi, sinua ei oikeasti pano ja yhdyntä kiinnosta! Ne nätit naiset joilla on korkea sukupuolivietti, naivat joka kerta, kun lähtevät ravintolasta seuraa hakemaan. Heikko sukupuoliviettisi näkyy myös siinä, olet passiivinen, et etsi tehokkaasti miestä, sitten tyydyt valittamaan sitä mitä tulee tyrkylle. Tällä toimintatavalla todellakin kohtaat enimmäkseen haisevia kännisiä, joilta on estot pois ja rumiluksia, jotka joutuvat tekemään paljon aloitteita. Komeammat miehet tekevät vähemmän aloitteita, he ovat tottuneet, että naiset lähestyvät.
Ei voi vaatia kovin kummoista seksielämää, jos seksi ei oikeasti kiinnosta. Kun lukee riittävästi naistenlehtiä, huomaa että seksiä pitää olla a X viikossa, jotta parisuhde on oikenalainen, muuten ei voi saavuttaa enään edes parisuhdetta millään tasolla ja elämä on piloilla.
Jos kävisi niin onnelisesti, että kohtaisit sen tietyn näköisen kiinnostavan miehen, seksi voisi olla surkeaa muutaman kerran jälkeen, kun pano ei oikeasti kiinnosta, vaan suoritat sitä suhteen vuoksi.
Ehkä sinun kannataisi etsiä kaltaistasi miestä, jota ei seksi kiinnosta, ei se sulje pois romantiikkaa kokonaan, suhde ei tosiaan voi toimia, jos toista kiinnostaa ja toista ei.
Ja sä et ole mies tajunnut naisesta vielä juuri yhtään mitään.
Suurimmalle osalle naisista pitää olla se oikea. Enkä tarkoita prinssi-koko-kylän-perse tai prinssi-koko maailman-komein mies.
Vaan se minulle sopivin.
=Mukava, halattava, suhde, luottamus ja kiintymys. Jotta suostuisi seksiin tai saisi sitä haluttavaa seksiä.
Mies voi kulkea tuolla ulkona koko ikänsä panemassa ilman tunnetta.
Ja jotkut nuoremmat naisetkin. Aikuiset naiset haluaa muutakin.
Ketjun aloittanut nainen (sinä?) ei puhunut halattavasta ja kiintymyksestä, vaan siitä, että ei tunne seksuaalista vetovoimaa, kuin tietyn tyyppiseen mieheen ja niitäkään ei ole missään ja homma kiikastaa tästä seksipuolesta. Toisin sanoen, ensin pitäisi olla mies, joka on seksuaalisesti kiinnostava, ennen kuin voi ajatellakkaan näitä sinun listaamiasi asioita, halattava, kiintymys, luottamus, jne.
Jos nainen on yli 40 v ja yhä sinkkuna etsii sitä mielikuvituksessa luotua miestä, joka alkaisi seksuaalisesti kiinnostamaan, niin voi lähes 100% varmuudella sanoa, ei sellaista ole olemassa, ei ainakaa vastaan tule olemalla passiivinen.
,
Etkä sinäkään.
Se ei mene naisilla tuossa järjestyksessä.
Ensin pitää olla muutoin kiinnostava mies....jos näyttää ja kuulostaa hyvältä sitten vasta aletaan miettimään seksiä. Pitäähän miehen olla haluttava, halattava...EIKÖ?
Jos äijä on vastenmielinen ulkoisesti ja luonteeltaan, siltä ei haluta seksiä.
Tajusitko?
En ole ap. Ja ap puhuu "tietyntyyppisestä miehestä".
Tyypillistä naisen puhetta. Uskoisin ymmärtäväni mistä hän ehkä puhuu.
MIES: nainen tekee päätöksensä eri tavalla kuin mies (ja sinä). Kaikkien pään sisällä ei ole samaa kuin oman pääsi sisällä.
Nimenomaan jos minua ei seksi kiinnostaisi en nyt keväällä kärvistelisi. Ei mitään tajua..nainen voi harrastaa irtosuhteita nuorena hunon itsetuunon takia..kännissä baarin jälkeen puudutus voi olla niin suuri, että ei siinä mitään seksuaalsiat viettiä hoideta.
Oletpas sinä kireä, sekö estää näkemästä todellisuutta ja katsomaan tilannetta kuin ulkopuolinen, silloin näkee asioita, joita ei muuten huomaa.
Jos 40 vuoteen ei ole kohdannut kuin vastemielisiä miehiä, niin on syytä katsoa peiliin ja todeta, että seksi ei kiinnosta. Järkevää on siinä tilanteessa lopettaa muiden syytteleminen, jos ei oikeasti vain kiinnosta tarpeeksi. Tajuatko?
Asia voi tietysti olla näinkin, mutta kun elämä kaikkineen ei ole noin yksinkertaista, niin aika simppeli ajatus ja vastaus.
Vanhoilliseen äijäkulttuuriin kuuluu vähätellä, latistaa ja mitätöidä vahvat naiset - näiden ulkonäköön ja ikään katsomatta. Nämä urospuoliset muinaisjäänteet uskovat myös, että plösähtäneelläkin ukkelelilla on oikeus haukkua ikäisiään naisia sekä kuvitella saavansa petiin nuoria typyköitä.
Tässä puhuu aloittaja ( täällä monia hyviä kommentteja muilta ). Mistä päättelet, että en ole 40 -vuoteen tavannut miestä jota haluaisin? Olen tavannut myös miehiä jotka kiinnostavat minua seksuaalisesti.
Naisilla ja miehillä on eroavaisuuksia, mutta niin suksupuolten sisälläkin. Itselläni voi olla pelkästään seksuaalinen kiinnostus, mutta suhteeseen en ala jos ei ole muutakin. Suhteeseen tarvitaan seksuaalinen kiinnostus, yhteinen arvomaiilma ja hyvä kommunikointi yhteys taikka ymmärrys toista kohtaan.
Minusta suhteeseen tulee ongelmia jos toinen ei halua toista taikka kumppanit eivät voi olla ystäviä keskenään, luottaa toisiinsa. Seksuaalinen kiinnostus on minulla yhteydessä myös luottamukseen. pelkkä sekis ei kanna ja latistuu jos kuvassa ei ole rakkautta, mutta voin kyllä silti kokea puhdasta seksuaalista vetovoimaa johonkin.
Pettymystä kuule voi olla elämä kumppaninkin kanssa. Oma vaimoni on nykyisin äärimmäisen laiska, valittaa aika usein ja kärsii masennuksesta. Vuosi tolkulla sitten häntä olen ollut tukemassa ja nyt rupeaa eväät loppumaan. Olen myös huomannut että vika on aina muka minussa. Minussa!? Teen kaikkeni, tuon leivän pöytään, teen ruuat, siivoan, huollan asiat,.. Hän taasen on työttömänä kotona.
Olen vuosia yrittänyt ymmärtää, mutta nyt riittää. Rupean elämään elämään omaan tahtiin ja lakkaan passaamasta asioita hänelle kuin pikkulapselle.
No joo siis eksyin vähän aiheesta, mutta voi elämä olla typerään ihan milloin vaan.