Joskus päätin etten ala seurustelemaan ennenkuin rakastun johonkin mieheen joka myös rakastuu minuun eli löytyy se oikea.
Nyt kun näyttää ettei tämmöistä ihmettä tapahdu niin mitä muita syitä on olemassa aloittaa seurustelu?
Taloudellisesti tulen omillani toimeen joten rahan takia en ala. Seksi on niitä viimeisiä syitä miksi alkaisin (jos ei rakasta miestä ei tee mieli seksiäkään). Seuraa saan kavereista aina kun tarvitsen. Naisena osaan myös kotiani hoitaa joten en mieskotiapulaistakaan tarvitse.
Lapsien saaminen ei myöskään ole haaveissani.
Haluaisin siis todella tietää mitä muita syitä on olemassa että kannattaisi ehkä alkaa seurustella vaikka ei olisikaan ihastunut?
Nyt kun näyttää ettei tämmöistä ihmettä tapahdu niin mitä muita syitä on olemassa aloittaa seurustelu?
Taloudellisesti tulen omillani toimeen joten rahan takia en ala. Seksi on niitä viimeisiä syitä miksi alkaisin (jos ei rakasta miestä ei tee mieli seksiäkään). Seuraa saan kavereista aina kun tarvitsen. Naisena osaan myös kotiani hoitaa joten en mieskotiapulaistakaan tarvitse.
Lapsien saaminen ei myöskään ole haaveissani.
Haluaisin siis todella tietää mitä muita syitä on olemassa että kannattaisi ehkä alkaa seurustella vaikka ei olisikaan ihastunut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei kai ole syitä, jos kerta et halua seurustella miehen kaa, johon et ole ihastunut? :)
vai haluatko? pakottaako joku sua?
Itse olin sinkkuna 7v ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Olin/olen myös ns. itsenäinen, omillani toimeentuleva nainen ja monen lyhyen pettymyksen jälkeen päätin että "kakkosvaihtoehtoa" en huoli- mieluummin sitten yksin! Ja odottaminen kannatti- nyt olen löytänyt miehen jota voin todella sanoa Rakastavani:)
Olen siis kanssasi samoilla linjoilla, eli en pelkän seurustelun vuoksi huolisi vierelleni "ketä tahansa". Nyt pariutuneena huomaan itsessäänkin aivan uusia piirteitä, jotka olivat ilmeisesti vuosien saatossa hävinneet jonnekkin. Toisen ihmisen läheisyys, halailu, keskustelut jne. tuntuvat upeammalta kuin olin koskaan voinut ajatella, mutta tähän tarvittiinkin se oikea ihminen jonka kanssa ajatukset ym. käyvät yksiin.
Aikaisemmin olin myös "ei lapsia" -linjalla, mutta kummasti sitäkin vaihtoehtoa on ruvennut ajattelemaan (ei tosin vielä lähiaikoina..). Mutta pointtini on, että mielestäni ei kannata tuhlata omaa eikä toisen aikaa siihen, että ollaan vain yhdessä -kun kerran kuuluu olla-. Löydät sinäkin vielä sen oikean, usko pois!
entäs se veneretki, sinne aivan tyynelle järvelle. Ihan vaan kaksistaan, oltais hiljaa ja ihailtais kuinka kaunis luonto voikaa olla.
Hei! Sulla on oikea asenne elämään! Elämä on paljon muutakin kuin kumppanin löytäminen. On tosi jees ettet ala seurustelee kenenkään kanssa pelkän seurustelun takia. Ei kannata ottaa mitään paineita. Sulla on ystäviä, et ole yksinäinen vaikka oletkin yksin. Uskon, että sullekin vielä se tosirakkaus löytyy ja sehän ei löydy etsimällä, niinkuin me tiedetään. Se tulee jos on tullakseen. Hyvää kesänjatkoa sulle ja muille sinkuille!
Koska moni tuntee silti yksinäisyyttä, ja kaipaa lähelleen jotakuta henkilöä. Onko se yksinäisyys sitten se ainut ja oikea vaihtoehto? Itse ainakin tunnustan kaipaavani fyysistä läheisyyttä (en tarkoita pelkkää seksiä) vaan läheisyyttä...
...että sitä oikeaa ei löydä seurustelematta.
Miten ihmeessä sinä kuvittelet voivasi tuntea ihmisen ja rakastua häneen, jos et seurustele hänen kanssaan? Hei HALOO! Satukirjoissa rakastutaan prinsseihin ja prinsessoihin ja eletään onnellisina elämän loppuun, mutta täällä reaalielämässä on tarpeen seurustella ja sen myötä todeta, sovitaanko yksiin vai ei.
Ihastuminen on mielestäni hömpötystä ja mielikuvituksen luomaa harhaa. Siinä rakastutaan rakastumisen tunteeseen. Ei juuri mitään yhtymäkohtaa oikean ja todellisen rakkauden kanssa.
..ihastumien ole mitään hömpötystä.. Ensin ihastutaan, sen takia halutaan toiseen ihmiseen tutustua paremmin. Sitten rakastutaan ja ajan kuluessa ihastuminen ja rakastuminen muuttuvat rakkaudeksi, jonka soisi kestävän läpi elämän. Siis normaalin elämän rakkaan kumppanin kanssa vaikeuksien kautta voittoon. Vaikka nuoremmasta iästä huolimatta olen jo paljon nähnyt elämän karua puolta, liikaakin siitä osaa saaneena, jaksan uskoa myös elinikäiseen rakastamiseen ja kumppanuuteen.
Ja alkuperäiselle.. jos tunnet eläväsi onnellisena ilman parisuhdetta, se on sinulle oikea ratkaisu. Ja oikein myös se, että et ala vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jonka et tunne olevan oikea elämänkumppani sinulle, se olisi vain molempien pettämistä ja lopulta ehkä myös tuhoisaa. Toivottavasti joku vielä täyttää elämäsi rakkaudella, myös parisuhteessa.
Voi sen noinkin tehdä. Itselläni on erittäin huonoja kokemuksia ihastumisesta alkaneista suhteista ja siksi suhtaudun niin varauksella ja kielteisesti. En väitä, etteikö niinkin voi onnistua, koska monet ovat onnistuneet, mutta itselleni ihastumisista on seurannut silkkaa tuskaa ja paskaa ennemmin tai myöhemmin. Yleensä jo ennemmin :(
Naisille tuntuu olevan tavattoman tärkeää ihastua ja se tekee tällaisen toisinajattelijan elämästä "tukalaa". Minä nimittäin sivuutan sujuvasti sekä itseeni ihastuneet että ne, joihin tunnen selittämätöntä vetoa (=ihastusta). Ongelmat riittää jo tähän kiintiöön. Hankaluus on siinä, että on pahuksen vaikeaa löytää sellaista naista, joka olisi myös kiinnostunut tutustumaan siitä lähtökohdasta, että viihdytään yhdessä ilman sen suurempia huminoita päässä.
Suo siellä, vetelä täällä. Minulla on hyviä harrastuksia, joissa tapaa myös naisia ja uskon, että ajan myöten putkahtaa vastaan myös "se oikea", jonka kanssa kaveruus syvenee rakkaudeksi :)
Juuri näin minäkin ajattelen. aivan kuin omaa tekstiäni! En seurustele, koska en ole löytänyt sopivan kiinnostavaa miestä, joka olisi kiinnostunut minusta. En näe mitään järkeä seurustella ihmisen kanssa, johon en ole viehättynyt/ihastunut. Se nyt ei tarkoita, ettei minulla olisi paljon tuttuja ja kavereita eikä sitä, etten haluaisi tutustua miehiin. Mielelläni tutustun uusiin ihmisiin miehiin ja naisiin. En vaan halua sänkyyn jokaisen tapaamani miehen kanssa saadakseni läheisyyttä. En myöskään halua seurustella "ihan kenen kanssa vaan" vain koska tarvitsen miesystävän. Ei, haluan tavata ihmisen, johon ihastun. Totta kai oikeaan rakkauteen pitää kasvaa, mutta kyllä ihmisessä täytyy olla "se jokin", mikä viehättää jotta olisi valmis tutustumaan ihmiseen - kaverina tai kumppanina.
... ryhdy seurustelemaan vaan sen takia, että kunhan joku olisi yksinäisiä iltoja lämmittämässä. Ei ole reilua sille toiselle pitää sitä siinä varalla paremman puutteessa. Turhaa tuskaa aiheutuisi kaikille, jos tapaisikin jonkun sopivamman.
Ja miksi kaikki sanoo, että kyllä sinäkin vielä jonkun löydät? Miten niin jonkun? En halua ketä tahansa. Ja entä sitten, jos ei löydäkään sitä 'oikeaa'? Ei ole kiva olla katkeroitunut vanhus sen takia, että koko ikänsä elätteli turhia toiveita. Kyllä sen elämän täytyy olla elämisen arvoista ilman parisuhdettakin. Ei tässä toisten sääliä kaivata.