Oon "harrastanu" juoksua nelisen vuotta täysin säännöllisen-epäsäännöllisesti. Keväällä kun tiet sulaa, alotan (asun böndellä;)) ja kesä menee miten-kuten juostessa pimeen syksyn saavuttua pikkuhiljaa loppuu kokonaan..
Talven kasvatan vatsaa ihan löhöilemällä.
Mut eihän tästä tuu mitään! Millä saan ittestäni sen verran otetta, että harrastus olis jokseenkin ympärivuotinen ja järkevä?? Ongelma syksyn tullessa on valon puute, kun meillä ei ole missään katuvaloja ja oon huono töitten jälkeen (viideltä aina kotona) lähtemään autolla jonnekin sivistyksen pariin lenkille.
Talven kasvatan vatsaa ihan löhöilemällä.
Mut eihän tästä tuu mitään! Millä saan ittestäni sen verran otetta, että harrastus olis jokseenkin ympärivuotinen ja järkevä?? Ongelma syksyn tullessa on valon puute, kun meillä ei ole missään katuvaloja ja oon huono töitten jälkeen (viideltä aina kotona) lähtemään autolla jonnekin sivistyksen pariin lenkille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juurikin ton takia en haluais asua böndellä. Mene vaikka kunnan keskustaan salille ja mitä nyt siellä maaseudulla onkaan jotain esim. valaistuja hiihtolatuja.
Viikonloppuisin sitten kotoa lenkille. Tärkeää olis vähintään se 3-4 kertaa saada sitä liikuntaa, niin olisi helpompi jatkaa kesällä. Mulla myös vatsa kasvanut viime talvena ja se on turkasen työlästä sulatella färssiä pois, kun toisaalta ei juoksu kulje ja motivaatio on koetuksella.
Sopivasti kevääseen asetettu tavoite auttaa kummasti pysymään treeniohjelmassa! Ilmoittaudu hyvissä ajoin syksyllä johonkin juoksutapahtumaan, joka on keväällä. Ja kerro siitä kaikille tutuille!
Bönde on vain tekosyy olematta kuntoilemaan. Olen asunut syrjäseudulla koko elämäni ja harrastan juoksua säännöllisesti. Osta otsalamppu, heijastinliivi ja musiikkisoitin korviin sekä hyvät talvivaatteet.
Luulisi, että nimenomaan böndellä olis aikaa harrastaa urheilua, kun ei ole mitään järkevää tekemistä.
Mutta kyllä kai ne nettiyhteydet on vedetty syrjäisimpäänkin takapajulaan, joten nuoriso istuu koulun jälkeen netin ääressä ja puputtaa sipsejä ja koka-kolaa.
Urheilu on elämäntapa, jota pitää vaalia. Ennen oli joka kylässä oma urheiluseura ja siellä tulisieluisia aktiiveja, jotka vetivät nuoret yhteisiin rientoihin. Nyt elämä on privatisoitunut, eikä yhteistä tekemistä enää ole. Lukuunottamatta ehkä Suomen Keskustan tupailtoja.