Jos Jumalakaan ei auta - kuka sitten - kipeä ero.

Mahtaako Jumala olla sua hylännyt? Etköhän ole itse hylännyt itsesi tuossa ongelmavyyhdessä. Koska näet, ettet sinä eikä Jumala ole syypää, jos miehesi on avioliittoon sopimaton?

Ole nyt hetki hiljaa, lepää, nauti keväästä. Et voi juuri nyt tehdä muuta kuin antaa tilanteen elää painollaan. Hellitä ohjaksista. Tee itsellesi jotain mukavaa, pidä itsestäsi huolta. Tietenkään et jaksa enää mitään raskasta lisää, ota lomaa kaikesta kurjasta! Poikasi huolehtivat itsestään ja miehesi ei enää ole sun murheesi. Älä rakastu kurjuuteen!

samanlaista kokeneena, noin se menee kun erosta vähän aikaa, kunnes tulee parmpi olo, ja aikahan se haavat parantaa..

ei kannata olla itselle liian ankara, vaan nyt viimeinkin alkaa rakastamaan itseään..

ketään ei voi omistaa ja jotkin miehet tarvii, et joku nainen on heistä mustasukkainen, mutta: älä ole enää!

tein samat virheet ja mies vaan innostu, nyt olen kuullut, ettei olekkaan onnellinen?,vaikka saikin aloittaa salaisen rakkautensa kanssa yhteisen elämän.

Voi tavaton. Kyllä sinä kuulut omaan kotiisi, ex-miehesi omaan ja oikeastaan poikakin jo kuuluisi omaan kotiin. Jatka elämääsi, älä juutu menneeseen. Ex-miehesi on sinulle kertakaikkisen sopimaton kumppani (ja varmaan suurelle osalle naisista. Harva haluaa rinnalleen miehen, joka etsii jännitystä elämään muista naisista.)

minusta taas alko tuntumaan, kun shokista toivuin, et hällä väliä ja varatut alko olla yhtä kiinnostavia kun vapaat, koskapa tässä elämässä näin tekee muutkin, antaa mennä vaan ja sillä minä pääsin jaloilleni, nyt en kanna kaunaa enkä syyllisyyttä, se oli minun keino, en kuitenkaan muille suosittele, mutta jokaisella oma tapansa..

Ootko ikinä kuullut: 'Se' ei auta muuta kuin sellaisia, jotka osaavat auttaa itse itseään. Kotiin miehen luo on ihan turha rukoilla, jos se on sinulle väärä paikka. Snaijaatko ?

Aloittajalle. Ensinnäkin on hyvä että muutiti toiselle paikkakunnalle, siellä on helpompi aloittaa uutta kun ex ei ole päivittäin edessässi.

Minulla täysin sama tilanne, mies tuli ja meni. oli kauheaa saada huomata kuinka haki naisia lehtien treffipalstoiltakin. Oli kerrankin vastannut neljän naisen ilmoitukseen. Siihen netti-ilmoitukset päälle. Jotkut naiset jopa soittivat minulle kertoen mieheni toimista.

Olin koko avioliittommeajan autellut appivanhempia monenlaisissa asioissa. Yritin lopettaa sen mutta appeni sanoi että haluaa itse päättää kenen kans on tekemisissä, että jos minull ei mitään sitä vastaan niin hän haluaisi soittaa minulle kun tarvii apua. Niin minä sitten auttelin siihen asti kunes nukkui/vat pois. Hautajaisiin en saanut mennä koska siellä kukkoili ykköstönyt kakkonen.
En kaivannutkaan mihinkään hautajaisiin menin kylläkin haudalle jättämään hyvästiti rakkaille appivanhemmilleni.(nukkuivat pois 3 viikon välein)

Tuo teki luopumisesta paljon vaikeamman, en saanut kuulua perheeseen j a kuitenkin minun halutiin kuuluvan siihen. Taistelin parivuotta appivanhempien poismenon jälkeen itseni kanssa. Kunnes tapasin miehen josta pidin. MEillä synkkäsi heti. HArrastukset, kaikki toimi. Ihanteellinen ihminen empaattinen.
Olin luullut että en enää koskaan osaa enkä pysty olemaan kenenkään kanssa.

Pienellä paikkakunnalla satuimme väkisinkin exnyxäparin kans samoihin paikkoihin ja heillepä ei sopinutkaan että olin tavannut uuden ystävän vaan he tekivät kaikkensa pilatakseen suhteeni. Parjaamista, nimittelyä ystäväni häiritsemistä ym.
2,5 vuotta yritettiin mennä eteenpäin. En koskaan muuttanut uuden ystäväni kans yhteen. Jotenkin ei van tuntutnut oikealta vielä. Siitä puhuttiin kyllä.
tuo aika siis a yritettiin olla välittämättä ilkeyksistä ja viime syksynä minun hermot loppu en enää jaksanut kun melkein päivittäin tuli jotain. ( Ehkä siihen vaikutti se että äitini oli tosi huonona, hänkin nukkui pois viikoa ennen joulua). En tiiedä oliko ystäväni mustasukkasuuden tuotetta mutta kaiken ilkeämileisten juttujen takana oli hänen mukaansa exnyxäpari. Puhalsin pelin poikki. En ala enää kuunteleen.
Lopullisesta erostamme tulee kesällä viisi vuotta ja olen kokenut toisenkin exäni aiheuttaman eron.

Kerron siksi että olen iloinen puolestasi kun jaksoit ja pystyit muuttamaan paikkakuntaa.Kunhan jaksat taistella ikävää vastaan. Poika käy kai luonasi joten hänen kanssa ei välisi ole poikki. Ymmärrän että tekee kipeää jos tuo viestejä miehestä mutta sovi pojan kans että isästä ei puhuta.

Asetutaan vaan uudestaan lähtökuoppiin meillä kummallakin on uusi ja puhdas rata edessä. Edetään sitä sillä voimalla ja vauhdilla johon päivittäin kykenemme.
Kaikkea hyvää sinulle.

Jumala kyllä auttaa, Hän vastaa rukouksiisi, jatka sinnikkäästi vaan. Jumala vastaa omalla tavallaan ja omalla aikataulullaan. Hän kannattelee Sinua nytkin!

Tunne ylpeyttä ettäolet saanut lapsistasi kunnon aikuisia.
He eivät ole tyhmiä, vaikka toinen onkin jäänyt isänsä luo, hän ei välttämättä hyväksy isänsä moraalista käytostä.

Kuitenkin he kaiki ovat jo aikuisia. Tunnesyistä tietenkin olet hyvin kiinni lapsissasi ja pidä heihin yhteyttä, tapaa heitä jne.Kyllä he aivan varmasti tajuavat että sinä et enää halua kuulla heidän isästään, sinä haluat teidän yhteisen ajan olevan vain sinulle ja heille.

Nyt alkaa uusi kappale kirjassasi. Täytä se hyäksymällä tosiasiat ja jätä jo tuo mies taakse. Se alkaa kuulostamaan kivireeltä jota on täydellisen tarpeetonta raahata perässäsi. Vain yksinkertaisesti jätä hänet. Hän kuuluu historiaan jota ei voi muuttaa.

Käännä puhdas uusi sivu, nauti tästä päivästä ja katso eteenpäin. Joku kerran sanoikin että jokainen päivä jota ei vietä maan ALLA on hyvä päivä ja täynnä elämää!
Oikein tietoisesti ala huomaamaan kauneus ympärilläsi, aurinko, kevät, linnut, musiikki.
Myoskin auttaa kun alat kuntoilemaan, vaikka oikein reippaalla kävely vauhdilla 5km/t, pusket negatiivisuudet mielestäsi - joka päivä.

Ja hae ihmisten seuraan, tuntemattomien, joiden kanssa sinun ei tarvitse puida miestäsi vaan voitte keskustella aivan uusista asioista.