japanilaiset miehet

Itävaltalaiset naiset onko kellään tietoo miten ne käyttäytyy.?

En ole koskaan seurustellut japanilaisen miehen kanssa koska henkkohtaisesti minua eivät aasialaiset miehet sytytä vaan pidättäydyn ennemmin eurooppalaisissa. Mutta olen opiskellut monta vuotta ulkomailla ja tavannut myös useita japanilaisia, niin naisia kuin miehiäkin.

Yksi näistä japanilaisista on eräs läheisimpiä kavereitani täällä, joten hänen kauttaan kulttuuri on minulle jonkin verran auennut. Ensinnäkin, ulospäin kaikki tapaamani japanilaiset miehet ovat hyvin nöyriä, vaatimattomia, hiljaisia ja kohteliaita siinä missä japanilaiset naisetkin.

Mutta hämmästyksenä voi monelle tulla tieto että tästä vieraille osoitetusta nöyryydestä huolimatta japanilainen mies on yleensä melko konservatiivinen. Ainakin japanilaisen tytön isä yleensä haluaa tyttärensä menevän naimisiin japanilaisen pojan kanssa.

Kaverini painii paraikaa ko. ongelman kanssa koska hänen poikaystävänsä on brasilialainen eikä hän vuosien seurustelun jälkeenkään tämän ongelman takia pysty asiasta isälleen kertomaan. Lisäksi hänen sisarensa, joka sentään nai edes toisen aasialaisen eli kiinalaisen, sai myös pitkään tuta heidän isänsä epäluuloisen asenteen niskassaan ennen kuin tämä lopulta hyväksyi vävypojan.

Toisaalta jälkimmäiseen tapaukseen voi vaikuttaa myös se etteivät japanilaiset ja kiinalaiset pidä toisistaan, mutta joka tapauksessa japanilaiset miehet yleensä odottavat tyttäriensä (ehkä myös poikiensa?) menevän naimisiin samanmaalaisen kanssa.

Lisäksi Japanissa rauhallisesta kulttuurista huolimatta tasa-arvo ei ole samalla tasolla kuin Pohjoismaissa. Naisilla on tietyt roolinsa ja heidän yleensä odotetaan pysyvän niissä nöyrästi. Perheen välinen hierarkia on erittäin selkeä eikä siitä tingitä. Perinteitä yhä arvostetaan ja kunnioitetaan suuresti.

Lisäksi ihan yleisesti esim. monilla työpaikoilla naiset yhä valitaan virkaan yksinomaan pärstäkertoimen eikä pätevyyden perusteella. Niinpä pohjoismaiselle tasa-arvoon tottuneelle naiselle konservatiiviset asenteet voi olla liikaa. Mitä jos olet tottunut siihen että kotityöt jaetaan puoliksi yms?

Japanilaisessa kulttuurissa myös maine on hyvin tärkeä: kasvojen menetys pienessäkin jutussa on vakava asia, jota ei oteta rennosti huumorilla tai ohiteta olankolautuksella kuten länsimaissa saatetaan tehdä. Kaiken kaikkiaan japanilainen kulttuuri on hyvin vakava ja ihmiset ovat ainakin omaan makuuni liiankin varautuneita.

Kaverini ei esimerkiksi käsitä kuinka voin tutustua uusiin ihmisiin niin avoimesti ja jutella heidän kanssaan small talkia niin rennosti, koska hän on kaikkien kanssa äärimmäisen varovainen - riippumatta siitä millaisen ensivaikutelman tyyppi antaa. Hän pitää moista varomattomuutena ja jopa naiiviutena, mutta itse koen taas että elämä on lyhyt ja se pitää elää, enkä siksi halua kyräillä ensin 3:a kuukautta ennen kehenkään uuteen tuttavuuteen tutustumista.

Itse koen japanilaisen kulttuurin siis myös hivenen masentavaksi ja negatiiviseksi, vaikka monista asioista siinä pidänkin. Kun vielä mukaan laskee työkeskeisyyden ja jo koulusta asti kovaan keskinäiseen kilpailuun painostamisen, ei mikään ihme että itsemurhaluvut ovat maassa niin korkeat.

Tietysti jokainen ihminen on yksilö, mutta kannattaa ottaa huomioon että miehesi voi todennäköisesti olla kasvatettu kyseisen työnarkomaani-asenteen mukaan. Hän saattaa ottaa työn liiankin vakavasti ja uhrata siinä menestymiselle liian suuren osan elämästään.

Japanilaiselle työ kun usein ei ole pelkästään työ ja elannon lähde, vaan asia joka määrittää myös sosiaalisen statuksen: siitä riippuen sukulaiset ja tuttavapiiri voi joko katsoa alaspäin tai ihailla, ja lähipiirin hyväksyntä on japanilaiselle henki ja elämä.

Tästä osittain johtuu että perinteisesti japanilaisilla on ollut sama työpaikka läpi elämän: työntekijän uskollisuus yhtiölle on tärkeää, ja sitä vastaan yhtiö on varmistanut että työntekijällä on jatkuva elannonlähde eikä pelkoa työttömyydestä.

Paljon riippuu myös siitä mistä päin Japania mies on kotoisin. Varsinkin tokiolaiset nuoret alkavat jo kovaa vauhtia hylätä vanhat asenteet, samoin parissa muussa isommassa kaupungissa. Mutta jos mies on Japanin maaseudulta, melko todennäköisesti hän on hyvin perinteitä arvossa pitävä mikä saattaa tuoda hankaluuksia suhteeseen.

Mutta toisaalta, onhan tosiaan niitä hyviä puoliakin. Vaikka naiselta tiettyjä rooleja odotetaankin, niin perinteisen rauhallinen japanilainen mies ei yleensä ole niin äkkipikainen että hakkaisi vaimoaan tai pakottaisi omapäisen vaimon uhkailuilla "kuriin". Ei hän välttämättä tasa-arvoa vaativasta naisesta pidä eikä ko. asennetta helpolla hyväksy, mutta yleensä vastaan pistäminen jää väittelyn tai kiistelyn asteelle.

Jos olisi pakko ottaa joku muu kuin eurooppalainen mies, sitten valitsisin varmaankin japanilaisen.