Hei! Olen 25 vuotias nainen ja ensimmäistä kertaa elämässäni parisuhteessa. Olemme seurustelleet nyt vuoden. Ensimmäiset 10kk olin aivan rakastunut, puhuimme lapsista ja avioliitosta jo 4kk kohdalla. Tiesin alusta asti, että meissä on paljon eroavaisuuksia, mutta suhteemme perustui syvällisemmälle ymmärrykselle ja kunnioitukselle eikä pinnalliset erot haitanneet.
nyt minua on alkanut häiritsemään kaikki erilaisuutemme.... esimerkiksi se, että olemme puhuneet että muutan hänen luokseen, mutta en voi sietää sitä seutua jossa hän asuu. Haluaisin asua täällä missä asun nyt, mutta hän ei taas voisi asua näin ihmisvilinässä.
Toiseksi, ystäväpiirimme ovat ihan erilaiset. Tämä tulee vastaan juhlapäivinä kuten nyt vappuna. Meillä on yksi yhteinen kaveriporukka jonka kanssa molemmat viihdymme, mutta parhaiten viihdyn omien ystävieni kanssa, ja olisi ihanaa jos poikaystävänikin viihtyisi tässä porukassa. sen sijaan hän viihtyy pilveä polttavien lapsuudenystäviensä kanssa jotka asuvat sisäsiittoisen pienellä alueella josta eivät ikinä poistu (tästä poikaystävänikään ei kylläkään pidä). Hän ymmärtää kuitenkin minua miksi en ole kiinnostunut näistä kavereista ja hänen mielestään on ok että meillä on lähinnä vain omia kavereita. hänen kaverinsa kuitenkin ahdistaa minua, koska kertoohan kaveripiiri ihmisestä jotain... hän on kuitenkin menevä ja päihteetön itse.
Luulen, että hän pitää minun ystäviäni lellittyinä rikkaiden perheiden kersoina, vaikka ei edes tunne heitä.... argh voiko tällainen suhde kestää? jos molemmilla niin omat kaveripiirit....? Käsitän parisuhteen kuitenkin yhdessäelävänä pariskuntana joka tekee asioita yhdessä eikä erikseen, ja sitten vaan syödään ja nukutaan yhdessä.
nyt minua on alkanut häiritsemään kaikki erilaisuutemme.... esimerkiksi se, että olemme puhuneet että muutan hänen luokseen, mutta en voi sietää sitä seutua jossa hän asuu. Haluaisin asua täällä missä asun nyt, mutta hän ei taas voisi asua näin ihmisvilinässä.
Toiseksi, ystäväpiirimme ovat ihan erilaiset. Tämä tulee vastaan juhlapäivinä kuten nyt vappuna. Meillä on yksi yhteinen kaveriporukka jonka kanssa molemmat viihdymme, mutta parhaiten viihdyn omien ystävieni kanssa, ja olisi ihanaa jos poikaystävänikin viihtyisi tässä porukassa. sen sijaan hän viihtyy pilveä polttavien lapsuudenystäviensä kanssa jotka asuvat sisäsiittoisen pienellä alueella josta eivät ikinä poistu (tästä poikaystävänikään ei kylläkään pidä). Hän ymmärtää kuitenkin minua miksi en ole kiinnostunut näistä kavereista ja hänen mielestään on ok että meillä on lähinnä vain omia kavereita. hänen kaverinsa kuitenkin ahdistaa minua, koska kertoohan kaveripiiri ihmisestä jotain... hän on kuitenkin menevä ja päihteetön itse.
Luulen, että hän pitää minun ystäviäni lellittyinä rikkaiden perheiden kersoina, vaikka ei edes tunne heitä.... argh voiko tällainen suhde kestää? jos molemmilla niin omat kaveripiirit....? Käsitän parisuhteen kuitenkin yhdessäelävänä pariskuntana joka tekee asioita yhdessä eikä erikseen, ja sitten vaan syödään ja nukutaan yhdessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huomaatko tekstistäsi kuinka sinä et voi myöntyä asioille,mutta poikaystävä myöntyy?
SE ei ole parisuhdetta. Myönnytyksiä pitää tehdä kumpaakin suuntaan,olkoot ihmiset erilaisia tai ei.
Jos vain toinen myötäilee,ei suhde kanna pitemmän päälle. Tekstistäsi saa sen kuvan että sinä määräät miten asiat tehdään ja miten tehdään. Ei teitä erilaisuus erota. Lähinnä sinun MINÄ-asenne.
Miksi et tutustu poikaystäväsi kavereihin? Miksi hänen pitäisi sitten tykätä sinun kavereista? Haukut hänen kaverit mutta kehut omiasi. Tunnetko nämä ystävät lähemmin kuin vain pintapuoleisesti?
Mikä muu syy sinulla on muuttamiseen kuin että vaan tykkäät asua siellä missä nyt asut? Poikaystävälläsi tuntuu olevan oikea syy miksi haluaa asua siellä missä asuu. Et tunnu haluavan parisuhteessa tulevan asioissa yhtään vastaan. Tuntuu että on sinun tapasi tai tapaa ei ole ollenkaan.
Parisuhde on kompromisseja. Joskus itse ei tykkää mitä päätetään,joskus päätetään sinun hyväksesi asioita.
Mä en näe teissä mitään erilaisuutta. Lähinnä sinun minäminäminä-asenteen.
Tekstistäsi tosiaan paistaa aika pahasti tämä minä sitä ja minä tätä. Huomaa kyllä, että olet yli 24 vuotta saanut elää vain itsellesi. Oletko ehkä ainoa lapsikin?
Pitääkö teidän olla joka päivä jonkun kaverinne kanssa? Eikö parisuhde ole kuitenkin suurimmaksi osaksi sitä, että ollaan kahdestaan ja tavataan kavereita esim. viikonloppuisin tai juuri juhlapäivinä? Jos teillä on kivaa keskenänne, niin se tekee jo paljon. Onko sinun pakko nähdä näitä pilveä polttavia kavereita? Tee jotain muuta tai näe omia kavereitasi silloin, kun poikaystäväsi on heidän kanssaan.
Tai sitten tee kuten minä ja hanki mies, jolla ei ole kavereita. Tätä en tosin tehnyt tarkoituksella! On meillä molemmilla työkaverit joiden kanssa ollaan tekemisissä myös työajan ulkopuolellakin, mutta suurimmaksi osaksi ollaan kahdestaan kotona ja tehdään reissuja milloin mihinkin.
Ja muuttamisesta: itse asuin sinkkuaikana isossa kaupungissa työpaikan lähellä, miehen perässä muutin pienelle paikkakunnalle 30km:n päähän työpaikastani ja jouduin ostamaan auton, että pääsen kulkemaan työmatkojani pitkien työpäivieni vuoksi. Että mieti vähän pystytkö tosiaan joustamaan?
Ahdistavaa, jos kaikki pitää tehdä yhdessä... hyvässä parisuhteessa ollaan luotettavia ja kunnioittavia toista kohtaan. Et siis osaa kunnioittaa miestäsi sellaisena kuin hän on, vaan haluat muuttaa häntä. Parisuhteessa on myös tärkeää oma aika, ystävät, harrastukset jne. Parisuhteessa, jossa kaikki on kohdillaan, on myös nuo edellä mainitsemani asiat. Jos yrität kahlita ja hallita, menetät rakkaasi varmasti, ellet sitten itse lähde lätkimään kun ei kerran kelpaa.
Erokaa niin sun kaikki ongelmat poistuu ja ei tarvii valittaa et toinen on erilainen
Aloittaja on jälleen hyvä esimerkki naisesta jolle mikään ei kelpaa ja miehen pitäis suhteessa antaa periksi joka asiassa. Jos mies ei anna periksi on suhde heti "kriisissä". Naisia vaivaa erittäin vakava prinsessa-syndrooma.
tämä prinsessailmiö on muuten todella yleinen myös miesten keskuudessa.
voisin ehkä osittain ymmärtää sen pilvenpolton olevan haitallinen. en itse tykkää huumeista, alkoholista tai tupakasta, joten en usko tulevani niiden kanssa, jotka näitä aineita käyttää toimeen, mutta mielestäni on tyhmää silti tyrmätä nämä kaverit heti ja yrittää saada mies tykkäämään omista kavereistaan. Olen lähes varma, kun olette noin erilaisia, ettei miehesi koskaan sinun kavereistasi tule pitämään. Omat kaverit tulevat aina olemaan omia.