Otso- projekti mainostaa itseään ennaltaehkäiseväksi ja varhaiseksi tueksi lapsiperheille mutta vaikuttaa pikemmin perheiden seulonnalta ja huoliluokittelulta. Otso- hankkeen perheille suunnatun esitteen tavoitteet ( kuuntelijan ja tuen tarjoaminen perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin) ovat aivan erilaiset kuin hankeraportissa ( perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen ja hoitoonohjaus). Eikö olisi reilua kertoa perheille suoraan, mihin projekti tosiasiassa tähtää? http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/70829_otso_esite_NET.pdf
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke
Keskenään verkostoituneille Otso- byrokraateille tarjotaan Lapset puheeksi- työmenetelmäkoulutusta, joka on osa THL:n Toimiva lapsi & perhe- työmenetelmäkokonaisuutta . Peräti kahden päivän koulutuksella byrokraattien katsotaan olevan valmiita tekemään Lapset puheeksi- interventio ( tarkoittaako tämä huostaanotolla uhkailua , elleivät vanhemmat suostu jonkin "perhekuntoutusta", "perhetyötä" tai " intensiivihoitoa" tarjoavan lastensuojelulaitoksen tai -projektin julkisrahoitteeseen sosiaalivankeuteen ?).
Projektissa selvitetään työntekijöiden huolia kohtaamistaan lapsiperheistä.
Neuvoloiden, koulujen, päivähoidon ja seurakuntien vaihtuvat ja puutteellisesti koulutetut työntekijät, joilla ei ole tarvittavaa ammattitaitoa tai pätevyyttä psykiatristen diagnoosien tekemiseen luokittelevat ja diagnostisoivat jälleen kerran ( laittomasti ) kohtaamiaan lapsiperheitä eli lapsia ja vanhempia omien ennakkoluulojensa perusteella. Toivoa sopii, ettei näitä ennakkoluuloja ja tekaistuja diagnooseja kirjata projektin kohteena olevien lapsiperheiden 75 vuotta ilman korjausmahdollisuutta säilytettäviin asiakasrekistereihin "totuuksina".
Hankkeen väliraportti ilmoittaa , että "Päivähoidon työntekijöiden ja Otso- työntekijän välinen yhteistyö on ollut hyvin merkittävässä osassa vanhemmuuden tukemisessa ( =varhainen puuttuminen) päivähoidossa, työntekijöiden spontaanit konsultaatiot asiakasasioissa ovat lisääntyneet huomattavasti ja avointa dialogia käydään viikoittain ". Käydäänkö avointa dialogia myös perheiden kanssa vai vain byrokraattien välillä? Kirjataanko byrokraattien välinen avoin dialogi ja "spontaani konsultaatio" johonkin ja näytetäänkö asiakkaille? Vaikuttaako tämä epävirallinen perheiden selän takana käytävä byrokraattien välinen keskustelu perheistä tehtäviin asiakaskirjauksiin, johtopäätöksiin, diagnooseihin ja hoitotoimenpiteisiin?
Miten tämä laiton ja eettisesti arveluttava, varhaista leimaamista ja syrjäytymistä tuottava ja ylläpitävä huoliluokittelu ja mutu- tuntumalla ja tutkimatta tehtyjen sairausdiagnoosien teko mahtaa hyödyttää kohteena olevia lapsiperheitä?
Lapset puheeksi- koulutus kuulostaa erehdyttävästi pahamaineiselta huostaanottojen räjähdysmäiseen kasvuun johtaneelta varhaisen puuttumisen huoli- puheeksi - koulutukselta, jossa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kehotetaan tekemään huoli- ilmoituksia omien ennakkoluulojensa perusteella ja ilmiantamaan riskeiksi kuviteltuja perheitä. Tähän ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. Varhainen puuttuminen on käytännössä vanhempien syyllistämistä, valvontaa ja selän takana toimimista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin.
"Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt. Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset."http://www.knuutilaki.net/node/31
Projekti, jossa kaikkia lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä kannustetaan seulomaan ja löytämään asiakkaistaan salaa mt- ja päihdeongelmia lisännee varmasti ainakin vääriä löydöksiä, turhia lastensuojeluasiakkuuksia ja huostaanottoja, karkottaa avuntarvitsijat palvelujärjestelmästä ja heikentää kaikkien perheiden luottamusta viranomaistoimintaan.
http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/terveyspalvelut/mielenterveys/vantaalaisen_hyva_mieli_-hanke/otso-hanke
Keskenään verkostoituneille Otso- byrokraateille tarjotaan Lapset puheeksi- työmenetelmäkoulutusta, joka on osa THL:n Toimiva lapsi & perhe- työmenetelmäkokonaisuutta . Peräti kahden päivän koulutuksella byrokraattien katsotaan olevan valmiita tekemään Lapset puheeksi- interventio ( tarkoittaako tämä huostaanotolla uhkailua , elleivät vanhemmat suostu jonkin "perhekuntoutusta", "perhetyötä" tai " intensiivihoitoa" tarjoavan lastensuojelulaitoksen tai -projektin julkisrahoitteeseen sosiaalivankeuteen ?).
Projektissa selvitetään työntekijöiden huolia kohtaamistaan lapsiperheistä.
Neuvoloiden, koulujen, päivähoidon ja seurakuntien vaihtuvat ja puutteellisesti koulutetut työntekijät, joilla ei ole tarvittavaa ammattitaitoa tai pätevyyttä psykiatristen diagnoosien tekemiseen luokittelevat ja diagnostisoivat jälleen kerran ( laittomasti ) kohtaamiaan lapsiperheitä eli lapsia ja vanhempia omien ennakkoluulojensa perusteella. Toivoa sopii, ettei näitä ennakkoluuloja ja tekaistuja diagnooseja kirjata projektin kohteena olevien lapsiperheiden 75 vuotta ilman korjausmahdollisuutta säilytettäviin asiakasrekistereihin "totuuksina".
Hankkeen väliraportti ilmoittaa , että "Päivähoidon työntekijöiden ja Otso- työntekijän välinen yhteistyö on ollut hyvin merkittävässä osassa vanhemmuuden tukemisessa ( =varhainen puuttuminen) päivähoidossa, työntekijöiden spontaanit konsultaatiot asiakasasioissa ovat lisääntyneet huomattavasti ja avointa dialogia käydään viikoittain ". Käydäänkö avointa dialogia myös perheiden kanssa vai vain byrokraattien välillä? Kirjataanko byrokraattien välinen avoin dialogi ja "spontaani konsultaatio" johonkin ja näytetäänkö asiakkaille? Vaikuttaako tämä epävirallinen perheiden selän takana käytävä byrokraattien välinen keskustelu perheistä tehtäviin asiakaskirjauksiin, johtopäätöksiin, diagnooseihin ja hoitotoimenpiteisiin?
Miten tämä laiton ja eettisesti arveluttava, varhaista leimaamista ja syrjäytymistä tuottava ja ylläpitävä huoliluokittelu ja mutu- tuntumalla ja tutkimatta tehtyjen sairausdiagnoosien teko mahtaa hyödyttää kohteena olevia lapsiperheitä?
Lapset puheeksi- koulutus kuulostaa erehdyttävästi pahamaineiselta huostaanottojen räjähdysmäiseen kasvuun johtaneelta varhaisen puuttumisen huoli- puheeksi - koulutukselta, jossa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kehotetaan tekemään huoli- ilmoituksia omien ennakkoluulojensa perusteella ja ilmiantamaan riskeiksi kuviteltuja perheitä. Tähän ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. Varhainen puuttuminen on käytännössä vanhempien syyllistämistä, valvontaa ja selän takana toimimista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin.
"Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. Maassamme ei liene koskaan ollut niin paljon sosiaalityöntekijöitä, eri alojen asiantuntijoita ja tiimejä lasta kohden kuin tänä päivänä. Koskaan aikaisemmin ei maassamme ole ollut sellaista sosiaalitoimen valvontaverkostoa kuin nyt. Panostuksista huolimatta tuloksia ei synny ja perhe-elämään perusteettomasta kajoamisesta ja sijoituksista aiheutuu lapsille, vanhemmille ja läheisille mittaamattomia vaurioita. Laista puuttuvat viranomaisten vastuusäännökset."http://www.knuutilaki.net/node/31
Projekti, jossa kaikkia lasten ja perheiden kanssa työskenteleviä kannustetaan seulomaan ja löytämään asiakkaistaan salaa mt- ja päihdeongelmia lisännee varmasti ainakin vääriä löydöksiä, turhia lastensuojeluasiakkuuksia ja huostaanottoja, karkottaa avuntarvitsijat palvelujärjestelmästä ja heikentää kaikkien perheiden luottamusta viranomaistoimintaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.