Taas se iskee, ikävä sun luo. Kamalaa on että tiedän sullakin olevan ikävä. Karmeinta se, että olen avoliitossa josta en tiedä kuinka rohkenisin lähteä.
Mikset silloin 4 vuotta sitten ollut näin tosissasi kuin nyt???? Meillä olis ollut loistavaa yhdessä, pelkään että olis nytkin jos vain rohkenisin antaa sille tilaisuuden.
En pysty olemaan julma, en pysty jättämään miestä joka repi itsensä irti kaikesta tutusta ja omasta vuokseni. En tiedä pystynkö siihen koskaan, jääkö tämä kaipaus ainoaksi mitä meillä on enää sun kanssa jäljellä. En mä tiedä!!!
Voi elämä....
Mikset silloin 4 vuotta sitten ollut näin tosissasi kuin nyt???? Meillä olis ollut loistavaa yhdessä, pelkään että olis nytkin jos vain rohkenisin antaa sille tilaisuuden.
En pysty olemaan julma, en pysty jättämään miestä joka repi itsensä irti kaikesta tutusta ja omasta vuokseni. En tiedä pystynkö siihen koskaan, jääkö tämä kaipaus ainoaksi mitä meillä on enää sun kanssa jäljellä. En mä tiedä!!!
Voi elämä....
Vastaukset 14
Vanhimmat
No ei tainnu olla sitten mulle tää ..kai? Sillä silloin olin niin tosissani kun vaan voi ja siksi kai pelästyitkin( vai tarkoitatko sitä mun 'pankrottia' silloin aienmmin kun olin ihan loppu..
Oon vaaan sellanen että teen sitten kaikkeni sen eteen mitä haluan.
Aloittajan tapaukseen sanoisin, että ei ole julmaa jollet ole vaatinut kumppaniasi irrottautumaan siitä kaikesta tutusta ja omasta yhdessäolon mahdollistamiseksi.
Jokainen kun tekee omat päätöksensä itse, jos ei niin ne on aina jonkun muun päätöksiä kun omia.
Mutta näin yleisesti ja omasta kokemuksesta sanoisin, että kannattaisi kuunnella sydämen ääntä.
Se kaipaus toisen luo on ikuista, niin pitkään kunnes sille antautuu.
Jos tunteesi ovat oikeasti muualla, niin ei sinulla ole vaihtoehtoja. Ennemmin tai myöhemmin se tulee näkymään päivittäisessä elämässä. Muualle haluat, ja sinne myös kuulutkin?
Nii..iin, olis pitäny toimia toisin tiedän.
Pystyispä vielä asian korjaamaan..
Pystyy jos haluat. En ole unohtanut.
mistä tiedät että hänellä on ikävä?
Joskus sen vaan tietää..
http://www.youtube.com/watch?v=IWWjDLNykqI&feature=related
"Toive vain nyt lentää saa. "
vaan toivetta
älä haikaile vanhojen muistojen perään, arvosta omaa miestäsi , älä tuhoa monen ihmisen elämää.
Juu, jokaisella ihmisellä on oikeus onnellisuuteen jos siihen on mahdollisuus, varmaan nykyinen miehesikään ei halua elää onnettoman ihmisen seurassa.
Sinun pitää vain olla ehdottoman varma, entä hän onko hän luotettava?
http://www.youtube.com/watch?v=2Tg_gjbaulI
Jospa keskusteltaisiin kaikessa rauhassa asiasta, aluksi ihan ystävinä, niinkuin alunperin pitikin.
Oli tosiaan mahtavaa yhdessä ja mulla on sama polte, et vois olla yhtä mahtavaa edelleenkin :)
Mä tein sen.
Enää mun ei tartte miettiä mitä vois olla ja miksen ole onnellinen.. Uskalsin erota ja päätin katsoa kaipaukseni kortit loppuun.
Ja nyt...
En vois enää olla onnellisempi, elämä on ihanaa ja tunne siitä että tämä on tässä ja nyt.
Kiitos mun joutsen... Sä teet musta niin onnellisen, onnellisemman kuin ikuisuuksiin olen ollut.
Onnea sinulle ja teille, varmaan on suhde vakaammalla pohjalla ja molemmat 'viisaampana'kun tietää millaista oli siinä välissä kun toista ei ollut vierellä, näin ainakin itse kokisin osaisin arvostaa sitä vastaavassa tilanteessa.
Mulla tuli mieleen oma tilanteeni ja siksi pidin kirjoituksestasi, vaikka tiesin, ettet ollut hän.