Olin vielä yläkoulussa ja lukioaikaan todella ruma. Se, jota kiusattiin ulkonäön vuoksi. Se jota vieroksuttiin eikä kutsuttu mukaan mihinkään. Se joka hukkui tapettiin ja jota kukaan poika ei lähestynyt.
Mutta kun täytin 23, niin kaikki muttui. En osaa tarkalleen sanoa, mitä minulle tapahtui. Minusta tuli suuren luokan klassinen kaunotar. Kaikki miehet alkoivat juosta perässäni, ja naiset halusivat olla ystäviäni. Olen saanut uskomattoman paljon asioita pelkästään ulkonäölläni.
Ymmärrän, mitä on olla ruma ja mitä kaunis. Ja myös kuinka pinnallisia ihmiset ovat.
Mutta kun täytin 23, niin kaikki muttui. En osaa tarkalleen sanoa, mitä minulle tapahtui. Minusta tuli suuren luokan klassinen kaunotar. Kaikki miehet alkoivat juosta perässäni, ja naiset halusivat olla ystäviäni. Olen saanut uskomattoman paljon asioita pelkästään ulkonäölläni.
Ymmärrän, mitä on olla ruma ja mitä kaunis. Ja myös kuinka pinnallisia ihmiset ovat.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sama täällä. Ihan noin tosin mulle ei käynyt, ettei olisi koskaan mihinkään kutsuttu. Olinpahan lähinnä se varalla oleva. Pojat eivät tosin todellakaan olleet kiinnostuneita.
Ehkä tämä on eräänlaista hyvitystä noista ajoista, mutta jotain tapahtui 18-vuotiaana. Siitä lähtien olen kaunistunut vuosi vuodelta. Nyt olen lähemmäs neljäkymmentä ja kauniimpi kuin koskaan. En edes näytä ikäiseltäni, vaan kolmikymppiseltä. Mulkosilmästä tuli kaunotar.
Oikeassa olet. Ihmiset ovat todella pinnallisia. Omien kokemusten pohjalta minulle ei pelkkään ulkonäköön tuijottaja ole kelvannutkaan kumppaniksi. Jatkuvasti ulkonäköä kehuva mies on lähinnä luotaantyöntävä. Toisaalta onhan se hyvä niinkin. Tietääpähän heti, mitä mies arvostaa - ja mitä tapahtuisi, kun lopulta rupsahtaa.
Häpä höpö. Jo teini-ikäisestä tytöstä näkee onko kaunis vai ei, ei se muutu myöhemmällä iällä toisen näköiseksi. Ehkä jos silloin teininä olit epäsiisti, ylipainoinen, luonteelta inhottava ja pukeuduit rumasti on se saattanut vaikuttaa siltä, että olet vähemmän kaunis ollut.
Piirteet pysyy muuttumattomana samanlaisena pitkälle aikuisuuten asti.
Mun ongelmani oli lähinnä se, että näytin jo hyvin nuorena hyvin aikuiselta. Sen ikäisten mielestä lapsen näköiset ovat tietysti viehättävämpiä.
Aikuiset kommentoivat jo tuolloin, että tästä ugly ducklingista tulee vielä sydäntenmurskaaja.
Monet tytöt ovat teineinä söpöjä. Aikuisemman näköiset kasvot eivät toimi sen ikäisiin poikiin ja tyttö voi olla lisäksi pitkä ja laiha, hieman kömpelö ja hänellä on pienet tissitkin. Pukeutuu huonosti kaiken kukkuraksi. Myöhemmin hän tulee naiseksi, hänellä on pitkät sääret, isommat rinnat, leveä lantio mutta pieni vyötärö ja persoonalliset mallimaiset kasvot. Nähty on.
itsekin koin olevani ruma nuorempana. olin hieman pyöreä ja todella ujo/epävarma. mielestäni luonteeni vaikutti siihen enemmän, etten ollut mikään huippusuosittu. jos ei päästä muita lähelle onko se ihme, ettei minua kutsuttu mukaan mihinkään? kyllä minulla tosin aina oli muutama hyvä naispuolinen kaveri.
nykyään olen vähän vähemmän ujo ja saan jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni, koska panostan itseeni paljon. en ole ehkä "luonnonkaunis", mutta meikillä saa ihmeitä aikaan.
Vähän vaikea uskoa tätä juttua. Mitä tapahtuu 23-vuotiaana, että naisesta tulee suuren luokan klassinen kaunotar? Ei ne peruspiirteet siinä vaiheessa paljon muutu.
Jospa metsässä tuli vastaan joku hyvä haltija, joka muutti ulkonäön taikasauvan heilautuksella.
Minullakin oli niin, että nuorena olin ruma ja pojatkin haukkuivat minua rumaksi ja kukaan ei halunut olla minun kanssa ja jne. ja luokallani oli kaunis tyttö, jota kadehdin, koska halusin olla samanlainen ja jne.
mutta sittenkun olin yli 17 vuotias kaikki alkoivat sanomaan miten kaunis olen ja jne. ja tuo tyttö jota näin silloin kun olin nuori on aikuisena tullut rumaksi.
Ihmettelen suuresti tätä myös ja tiedän miten pinnallisia ihmiset ovat. Ja olen paljon nähnyt nuoria tyttöjä kun ne ovat olleet 13-16v, mutta kun aikuiseksi ovat kasvaneet niin huhuhuhuh!! Tullut todella kauniiksi naisiksi, ettei itsekkään voi uskoa :) Yksikin kaveri sanoi minulle, että olen todella paljon muuttunut kauniiksi naiseksi kasvanut! On kyllä hyvä kuulla tällaista aikuisiässä, koska nuorena on niin paljon haukuttu ja jne. ettei itekkään usko näitä kohteliaisuuksia!
Oma äitikin sanoi, että siskoista olin rumin tyttö pienenä, mutta nyt kaunein sisko kun isompi olen.
Ehkä sulla oli teininä kasvot niin lapsen pyöreyden alla, että todelliset piirteesi tulivat esiin, vasta päästyäsi tuosta lapsenpyöreydestä. Yleensä kyllä käy suurimmalla osalla niin, että kun siitä lapsenomaisesta teinipyöreydestä pääsee niin naiset muuttuvat yleensä vähemmän kauniiksi ja kauneus perustuu juuri naisella lapsenomaisuuteen kasvoissa.
Murrosiässä saattaa helposti tulla ruman näköiseksi, kun kasvonpiirteet kehittyvät eri tahtiin ja mittasuhteet näyttävät omituisilta. Myöhemmällä iällä nuo tasoittuvat sitten. Myös esimerkiksi hiusten ja ihon rasvoittuminen ja hiustenvärin samentuminen vaikuttavat paljonkin. Noita sitten osaa paremmin "huoltaa" ajan myötä, aluksi rutiinit kun ovat samat kuin lapsuudessa.
Itse olin söpö lapsi, ja minua kehuttiinkin paljon. Teininä sitten kasvaessani minulla ei yhtäkkiä ollut leukaa, nenäni rustottui vasta lukioaikana ja silmätkin olivat pienet kokonaisuuteen nähden. Ja hiuksia en aluksi tajunnut pestä kyllin usein ja vahvat kulmanikin jäivät nyppimättä. Mutta nyt parikymppisenä onneksi ovat piirteet taas tasoittuneet ihan hyvännäköisiksi ja osaan ehostaa itseäni oikein. Silti uskon uuden suosioni salaisuuden olevan ennemminkin avoimessa ja positiivisessa asenteessa sekä helposti lähestyttävässä ja elämänmyönteisessä olemuksessani, joita en todella murrosiässä ollut.
itse olen jo yli kolmekymppinen nainen ja itselleni kävi niin, että koko ala-asteiän olin se ns. ruma tyttö (näytin mm ihan pojalta), mutta sitten kun tulin murrosikään, kasvonpiirteeni jotenkin muotoutuivat sellaiseksi, että muutuin kauniiksi tytöksi, jota pojat kuolasivat ja tytöt kadehtivat. Kesti pitkään tajuta tilanne ja minua pidetään vieläkin kauniina, enkä sitä käsitä ollenkaan. Esim. toisten naisten ulkonäköön liittyvä kateus ja pahansuopaisuus on sellaista, etten omalta kohdaltani sitä edes huomaa sen uhriksi jouduttuani, ellei joku ystäväni herättele minua asiaan. Sisältä olen aina ollut se ruma tyttö. Sitten kun oikeasti rupsahdan, voi olla että käykin niin, että alan pitämään itseäni kaunottarena... ;)
Mä olen aina ollut ruma, lapsena ja aikuisenakin saanut kuulla olevani ruma. Ei mua kiusattu sen takia että olisin ollut lihava vaan mulla on rumat kasvot. Aina ollut se joka jäi yksin kun muut menivät yhdessä jonnekin. Kerran lukiolaisten illanvietossa oli mun luokalta ja rinnakkaisluokalta tyttöjä samassa pyödässä istumassa, erehdyin kysymään ett voinko tulla samaan pöytään heidän kanssaan, niin yks rinnakkaisluokalla ollut tyttö tokaisi suureen ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä. En edes ollut juuri missään tekemisissä kyseisen tytön kanssa, niin tuntui aika pahalta kuulla, ett pelkkä mun läsnäolo riitti pilaamaan hänen päivänsä. No, en tupannut siihen pöytään. Onneks löytyi sellanenkin pöytä ja porukka joitten päivä ei mennyt pilalle mun läsnäolon takia. Missään vaiheessa koulussa ollessa pojat eivät olleet musta kiinnostuneita. Ainoastaan kiusattavaksi kelpasin, muita tyttöjä ei kiusattu millään tavalla. Ei ne pojat tykkäämisen takia kiusanneet mua vaan mun ulkonäössä olleen vian ja pahan puhevian takia. Lukioaikana pojat eivät enää onneksi kiusanneet, mutta eivät kiinnostuneet minusta, olin heille pelkkää ilmaa. Aikuisenakin olen joutunut kiusatuksi ulkonäön takia. Muutamat entiset naispuoliset tutut sanoivat jopa päin naamaa, ett olen heidän mielestään luontaantyöntävän näkönen ja muutamassa työpaikassa olen saanut kuulla ett olen muitten mielestä ruma. Ei miehet musta olleet ikinä kiinnostuneet, ainoastaan känniset ja jotkut vanhat papat ovat yrittäneet mua, kai ajattelivat ett näin ruma antaa kelle vaan, joka pyytää =(. Joten mulle ei käynyt, niin kuin sille sadun rumalle ankanpoikaselle josta tuli aikuisena kaunis joutsen vaan mä pysyn hamaan hautaan asti rumana. Mun rumuutta ei voi meikeillä tai kauniilla vaatteilla hävittää, eikä edes laihtuminenkaan tätä rumuutta mihinkään muuta. Kerran kun satuin laihtumaan, eräs naispuolinen tuttava tokaisi mulle ettei mun kannata enempää laihtua,ei mun ulkonäkö sen kummemmaksi muutu. Eli tarkoitti ettei se rumuus laihtumalla mihinkään katoa. Onneksi muut ihmiset ovat aina sanoneet mulle ett olen ruma, ei ole ikinä ollut turhia kuvitelmia omasta ulkonäöstä missään vaiheessa.
Et kai ole oikeasti tätä rumempi? Tuolla naisella on silti aviomies.
http://www.youtube.com/watch?v=e-MkIKe9Mgw&feature=related
Ehkä voin olla muitten mielestä rumempi kuin tuo nainen. Tuolla kyseisellä naisella on kauniit silmät, mitä esimerkiksi minulla ei ole. Ehkä mussa on vaan sitten ulkonäön lisäksi liikaa muitakin vikoja. Kuitenkaan kukaan mies ei ole koskaan vaivautunut tutustumaan minuun, kukaan ei ollut kiinnostunut minusta. Ehkä jotkut luulivat mun olevan ylpeä koska olin hiljanen ja omissa oloissani. Ehkä ne koulukiusaamisvuodet muuttivat mut vielä enempi aremmaksi ja hiljaisemmaksi kuin alunperin olin. Mulla on ollut aina pahana vikana myös paha ujous ja arkuus muita ihmisiä kohtaan, ne kiusaamiset ei ainakaan auttaneet tuohon asiaan. Kai mun ulkonäkö täytyy olla tuota linkin naista pahempi, koska olen saanut potkutkin petolinnun persettä muistuttavan naamani takia. Liikkeessä oli omistaja vaihtunut ja uus pomo antoi potkut muutama kuukautta myöhemmin ja otti uuden työntekijän mun tilalle. Muut jotka oli mun kanssa olleet myös sen aikasemman pomon aikaan töissä, heillä työt jatkui, joten mun täytyy silloin olla tosi ruma. Uus pomo oli sanonut liiton toimitsijallekin tuon syyn ja papereissakin annettiin ymmärtää ett mun ulkonäkö karkoitti heiltä asiakkaita ja pelastaakseen liiketoimintansa he irtisanoivat mut. Eli taidan olla tuota linkin naista rumempi tapaus. Ehkäpä olen ulkoisesti ja sekä sisäisestikin liian ruma kelvatakseni muille ihmisille.Tuskin muut ovat aina sanoneet mulle totuuksia mulle mun ulkoisesta rumuudesta pelkkää ilkeyttään. Eikö kuitenkin ole toisaalta hyvä ett joku myöntää suoraan olevansa muita rumempi, on jalat maassa, eikä elä luulossa ett on yhtä hyvä kuin muutkin ihmiset. Enää edes viitsi nähdä vaivaa puuttuvan ulkonäköni takia eli en pahemmin meikkaa tai hanki hienoja vaatteita, ne menee näin ruman kohdalla hukkaan. Ruma ei kelpaa koskaan, koska ei näytä ikinä tarpeeksi hyvältä kelvatakseen muille ihmisille.
Uskon kyllä, että ihmiset voivat sanoa suoraan jotain noin töykeää ja vielä aikuiset ihmiset. Toisen ulkonäköä haukkuvat ihmiset ovat rumia sisäisesti ja toivottavasti saavat kurjan kohtalon osakseen.
Jos työpaikalta saa potkut ulkonäön takia niin eikö siihenki ole joku laki syrjinnästä? Voit saada hyvät rahat jos veisit asian oikeuteen.
Et varmaan ole niin ruma kuin sanot tai mitä muut idiootit sanovat. Ei kukaan niin hirveän näköinen voi olla kun kumminki olet suoriutunut normaali elämästä kuten koulu ja työssäkäynti. Lähetä kuvasi minulle niin sanon oman rehellisen mielipiteeni tai jos haluat voit kirjoitella ihan muutenkin. Sähköpostini tässä. .
[email protected]
No siinä mielessä järki käteen, että tuo nainen joka sanoi ettet laihtumisella muuksi muutu, oli kateellinen painonpudotuksesta. Mikään, korostan mikään (edes kiusaaminen) ei toimi motiivina tuollaiselle kommentille. Ainoastaan puhdas kateus toisen laihtumisesta. Ja kyllä laihtumisesta voi todellakin olla kateellinen kasvoista ei niin viehättävälle.
Laihduttaminen voi muuten tehdä paljonkin kasvoille, itse alkoi satelemaan positiivisia kommentteja kun muutaman kilon pudotin. Ja sekään ei siis minun rumimpaan piirteeseen (isoon nenään) vaikuttanut mitenkään, mutta jotenkin kasvojen malli muuttui nätimmäksi..
Samaa koen minäkin. Yläasteella olin niitä luokkani rumimpia tyttökä. Samoin myös lukion alussa. En ole koskaan ollut suosittu vaan juurikin syrjitty tyyppi, vaikka kavereita onkin ollut.
Nykyään monet kehuvat minua kauniiksi ja olen paljon sosiaalisempi ja itsevarmempi. Tuntuu hyvältä, kun ihmiset, jotka ovat aina pitäneet mitättömänä, alkavatkin katsomaan minua uusin silmin.
Miten rumat kasvonpiirteet voi muuttua yhtäkkiä kauniiksi, en sano tätä pahalla! Vai tarkoitiko tuolla omalla "rumuudellasi" sitä että sinulla ei ollut trendikkäitä vaatteita, ruma kampaus, hammasraudat tai muuta vastaavaa vai tarkoititko sinä tällä rumuudella kroppaa ja kasvoja?
Unohdin tuossa mainita että tämä kysymys oli suunnattu aloittajalle.
Sanotaanko näin, että kasvoni hakivat muotoaan. Näytin jotenkin epäsopusuhtaiselta enkä kauniilta. Pikkuhiljaa se tapahtui, mutta 23-vuotiaana tajusin itse puhjenneeni kukkaan. Sen muistan, että 19-vuotiaana sain vielä kuulla olevani ruma.
On hyvin mahdollista, että kasvonpiirteet eivät ole vielä teininä saaneet muotojaan eli ovat kehittymässä vielä. Ja siinä kehitysvaiheessa ei välttämättä ole vielä oman itsensä näköinen eikä ehkä kauniskaan. Moni saaattaa aikuisena vasta olla saavuttanut todelliset piirteensä ja piirteet jotka aikuisena vasta näyttävät hyvältä.
Niin minullakin oli niin, että pienenä oli lapsen pyöreys ja muutenkin hiukset oli leikattuna lyhyiksi ja oli finnejä paljon ja vähän pyöreyttä niin näytin ihan pojalta ja todella rumalta!!! :) sain kyllä kuullakkin siitä, kun pojat haukkuivat rumaksi minua ja äitini myös ja siskot, mutta kun olin yli 16-17v minulle tuli kauniit vahvat kasvojen piirteet ja kaikki ovat sanoneet minua todella kauniiksi ja jätkäni kaverit ovat kyselleet, että mistä sä olet löytänyt noin kauniin naisen .. :) kyllä se on niin, että jos pienenä on ruma niin kyllä susta voi tulla kaunis aikuisena!!
Mulle taas kävi niin päin, että olin todella kaunis lapsi. Kaikki aina ihailivat ja tuntemattomat ihmiset tulivat ihastelemaan jossain Sokoksen eteisaulassa. Murrosikä muutti kaiken, Nykyään en voi sanoa olevani kaunis :(.
Olen muuten huomannut yhden jutun: ne ihmiset jotka ovat lapsena nättejä eivät ole aikuisena minkäännäköisiä ja ne taas jotka lapsena ovat olleet hassun tai suorastaan jopa ruman näköisiä, ovat kaunistuneet valtavasti aikuistuessaan. Enkä pidä tätä oikeana mielipiteenä vaan sen takia että se on minun mielipide, tämä on nimittäin oikeastikin totta! Katsokaapa monien missien, mallien ja muitten hyvännäköisten julkkisten lapsuuskuvia, osa on ollut kaukana siitä kauneudesta ja komeudesta mitä he ovat nykyään, kasvonpiirteet ovat muuttuneet aika rajusti. Osaa heistä ei meinaa tunnistaa samaksi ihmiseksi aikaisempien kuvien perusteella.
Itse yritän välttää pinnallisuutta sillä olin hirvittävässä autooneetomuudessa ja kehoni on kroteski varjo entisestään mutta lähes epäinhimillesn kirurgisen taidon ansiosta kehoni toimii melkein normaalisti slti minun on vaikea hyväksyä sitä että enäytän hirviöltä ja etsin yhä tyttöä jolle kelpaisin vammaoistani huolimatta mutta he ovat harvassa!
Ja itedän että rahallahan istä noh naisen kauneinta osaa saisi mutta olen kunnianhimoisempi kuin useimma tmiehet en aio tyytyä maksullisiin naisiin!
Finnit on muuten musta oikeasti sexikkäitä!
Todennäköisesti et kuitenkaan ollut edes yläkoulussa tai lukiossa oikeasti ruma. Sinua kiusattiin ihan muista syistä.
Eli et puhjennut kukkaan, vaan tajusit vasta myöhemmin olevasi kaunis. Kiusaaminen syö sisältä.
Itse ainakin olin nuorena todella epävarma ja huono itsetuntoinen, johtuen lapsuudestani. Uskoin vilpittömästi, että olen kaikkia muita huonompi, eikä minulla ole edes oikeutta elää.
Sitten myöhemmin, kun aloin parantua nuista traumoistani ja ns. löytää ja arvostaa itseäni, niin oikeasti ulkonäkönikin muuttui todella paljon. Koin että henkisen kasvun myötä puhkesin kukkaan myös ulkoisesti. Jos ennen painoin pääni alas ja vetäydyin kuoreeni niin nyt uskallan kulkea ryhdikkäästi ja hymyillä ihmisille.