Mitäköhän tämän miehen päässä liikkui? Olemme olleet tuttavia jokusen vuoden ja tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua. Olen pitänyt häntä ystävänä enkä ole hänestä tippaakaan kiinnostunut "sillai". Emme ole tavanneet kahdestaan emmekä ole netissäkään keskustelleet mistään intiimistä, kaksi tai kolme viestä olemme vaihtaneet työhön liittyvistä keskustelunaiheista, siinä kaikki. Vähän aikaa sitten aavistelin pahaa, koska mies mm. lähetti minulle syntymäpäivälahjan, mutta kuitenkin rakkaudentunnustus tuli yllättäen, mies oli jopa suunnitellut yhteistä tulevaisuutta!
No, ystävyys loppui siihen. (Olemme molemmat naimisissa.) Mutta minua jäi askarruttamaan miten pelkästään ystävällisyyttä voi tulkita noin väärin. Muistan sinkkuvuosiltani, että kävi muutamia kertoja samalla tavalla. Minä olin ystävä ja mies rakastui. Ilmeisesti miehen kanssa ei voi olla ystävä? Muuten käy niin, että hän tulkitsee ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ainakin jos on jotenkin "alttiissa" tilanteessa, avioliitossa vaikeuksia tms.
Harmittaa vaimon puolesta, hän varmaan vihaa minua. Mutta emme enää ole tekemisissä, joten toivottavasti saavat suhteensa kuntoon, lapsetkin pieniä. Itse asiassa menetin täysin kunnioitukseni tuota miestä kohtaan. Nyt vasta olen ajatellut tarkemmin miten hän on kohdellut omaa vaimoaan jo aikaisemmin. Heidän suhteensa on huonossa jamassa ja varmaankin syy rakastumiseen on siinä. Minä vain satuin olemaan lähellä ja sattumalta edustin jotakin mitä hän kaipasi.
No, ystävyys loppui siihen. (Olemme molemmat naimisissa.) Mutta minua jäi askarruttamaan miten pelkästään ystävällisyyttä voi tulkita noin väärin. Muistan sinkkuvuosiltani, että kävi muutamia kertoja samalla tavalla. Minä olin ystävä ja mies rakastui. Ilmeisesti miehen kanssa ei voi olla ystävä? Muuten käy niin, että hän tulkitsee ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ainakin jos on jotenkin "alttiissa" tilanteessa, avioliitossa vaikeuksia tms.
Harmittaa vaimon puolesta, hän varmaan vihaa minua. Mutta emme enää ole tekemisissä, joten toivottavasti saavat suhteensa kuntoon, lapsetkin pieniä. Itse asiassa menetin täysin kunnioitukseni tuota miestä kohtaan. Nyt vasta olen ajatellut tarkemmin miten hän on kohdellut omaa vaimoaan jo aikaisemmin. Heidän suhteensa on huonossa jamassa ja varmaankin syy rakastumiseen on siinä. Minä vain satuin olemaan lähellä ja sattumalta edustin jotakin mitä hän kaipasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinä satuit olemaan lähellä, siksipä juuri. Ei kai kukaan mies rakastu ihmiseen,jota ei tunne lainkaan ja jonka kanssa ei ole koskaan ollut edes kahdenkesken. Kai sinäkin sen aikuisena naisena ymmärrät.
Kyse on jostakin muusta mutta oletko jotenkin yksikertaisen oloinen,jolloin miehet olettavat, että rakkauspuhe tepsii sinuun?
Vaimo tuskin on sinulle vihainen, satuit vain olemaan siinä lähellä ja miehen koetuskivi.
"Ei kai kukaan mies rakastu ihmiseen, jota ei tunne lainkaan ja jonka kanssa ei ole koskaan ollut edes kahdenkesken."
Häh, taidat olla aika nuori! Suurin osa rakastumisesta tapahtuu ihmisiin, joita ei tunne ja joiden kanssa ei ole ollut edes kahden kesken. Rakastuminen perustuu idealisaatiolle, haavekuvalle.
Jokaisella hyvännäköisellä naisella on kokemuksia ei-toivotuista rakkauspuheista, ei tässä aiheessa sen kummempaa ole. Hämmästyttävän moni itseään pelimiehenä pitävä myös kuvittelee, että lemmenluritukset otetaan aina todesta. Jos iskupuheet kiinnostaa, se ei tarkoita, että nainen ottaisi ne todesta. Se on molemminpuolista peliä, jos vastapuoli kiinnostaa. Useimmiten ei kiinnosta. Joku perä niissä puheissa on, että vastapuolen pitää olla suurin piirtein yhtä tasokas kuin itse on, mikä ei välttämättä tarkoita vain ulkonäköä, enemmänkin tyyliä, yhteiskunnallista asemaa jne.
Olet oikeassa. Pelimies-tyyppinen mies "rakastuu" ensi näkemältä kohteeseensa ja päättää mielessään, että saa naisen itselleen. Hän ei ota huomioon lainkaan sitä, onko kyseinen nainen kiinnostunut, vapaa tms.
Minulle kävi näin; itseäni huomattavasti vanhempi, naimisissa oleva pelimies iski minuun silmäni ja oli täysin vakuuttunut, että olen hänestä kiinnostunut pelkästään jo siksi, kun minulla ei ollut sormuksia sormessa. Hänestä eroon pääseminen oli vaikeaa, koska hienovaraisesti esiin tuotu epäkiinnostuneisuus ja selvä "EI" treffiehdotuksille meni kuuroille korville.
Sormus suojaa parhaiten naista juuri näiltä tuntemattomilta "rakastujilta". Jos kyse on tuttavaperheen miehestä, niin asia onkin toinen...
Miehet eivät usein saa huomiota omilta vaimoiltaan ja sitten kun joku onkin ystävällinen, niin tähän vähintään ihastutaan.
Eli naiset eivät osaa panostaa parisuhteessa oman miehen onnellisena pitämiseen. Eli loppuen lopuksi tarinan opetus on se että oma kumppani on huomioitava.
Kiitos vastauksista. Aivoaviomies, tunnut ajattelevan samaan tapaan kuin minäkin. En viitsi heidän parisuhteestaan tässä sen enempää sanoa kuin että huomioimattomuus oli mielestäni molemminpuolista, ei vain niin etteikö vaimo huomioisi, siksi ymmärrän miksi näin kävi.
Olen siis oikeassa, miesten kanssa ei siis oikeastaan voi olla ystävä, vaikka olisivat kuinka fiksun oloisia. Yksinäisyyttä on paljon parisuhteissakin, eipä se tietysti yllätä, ja pikkulapsiaika on raskasta joissakin parisuhteissa. Toivotaan, että selvittävät välinsä. Mies väitti, että vaimo oli rakastumisen huomannut, joten kriisi ehkä selvittää ilmaa.
Mies sanoo rakastavansa jotta sais pimppiä vieraalta naiselta. Tuskin se oikeesti siis sua rakastaa
Ei oikein toiminu rakkauspuheet.