Olen seurustellut vähän yli 2 kk erään aivan upean ihmisen kanssa, mutta ajoittain en tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Huolettaa myös tuo reilu 100km välimatka asuinpaikkojemme välillä (vaikka eikai se niin maitamullistavan iso olekkaan...)
elikkäs kumppanini ei luota minuun yhtään, en ymmärrä tätä. Syyksi epäilen hänen aikaisempia kokemuksiaan, mutta miksi minä joudun kärsimään siitä jos ex on tehnyt väärin? Haluaisin saada suhteemme toimimaan ja yritän olla kärsivällinen. Nyt kuitenkin en enää tiedä miten pitäisi menetellä.
Lisäksi hän on esimerkiksi mustasukkainen miespuolisista kavereistani (ei ole sellaisia joita sanoisin edes ystäviksi, kaveri on kuvaavampi sana) eikä meinaa uskoa ettei minulla ole mitään "juttua" kenenkään muun kanssa. En tämän(kään) asian suhteen tiedä mitä tehdä, en oikein pidä vaihtoehdosta että lakkaisin juttelemasta kavereilleni (ja kun kysyin miltä se kuulostaisi hän sanoi että toki kavereita saa olla).
Rakastan tätä ihmistä. Haluaisin olla hänen lähellään ja haluaisin hänet osaksi elämääni jatkossakin. En ole hyvä puhumaan, yleensä avautuminen tietyistä asioista vie aikaa, mielestäni siinä että asioista puhuu vähitellen on ihan ok, mutta hänen mielestään salailen ja peittelen asioita. Tilanne harmittaa kovasti.
Lisäksi ristiriitaisia tunteita aiheuttaa se että hän saattaa sanoa välittävänsä ja päästää tunnetasolla lähelleen, sitten hän sysää kauemmas. En väitä ettenkö itsekin olisi esim mustasukkainen ja asiaa vain pahentaa tieto etten voi olla hänen lähellään niin paljoa kuin tahtoisin, mutta haluan luottaa häneen enkä ole saanut mitään syytä epäillä häntä mistään. Mutta miksi minusta tuntuu että saan todellakin kärsiä hänen ex-iensä takia? Ehkä vain haen syyllisiä enkä näe itsessäni kaikkia niitä vikoja mitä minussa on, ehken vain ole tarpeeksi hyvä hänelle? Mutta yritän! en vain enää tiedä miten pitäisi yrittää, olen meistä se joka matkustaa toisen luokse - ei sillä että se mikään hirittävä uhraus olisi...
Eli varsinaisesti kaipaisin apua miten lähestyä tilannetta? miten itse toimisitte? onko vastaavan kaltaisia kokemuksia? tai jotain muuta sanottavaa asiaan liittyen..
elikkäs kumppanini ei luota minuun yhtään, en ymmärrä tätä. Syyksi epäilen hänen aikaisempia kokemuksiaan, mutta miksi minä joudun kärsimään siitä jos ex on tehnyt väärin? Haluaisin saada suhteemme toimimaan ja yritän olla kärsivällinen. Nyt kuitenkin en enää tiedä miten pitäisi menetellä.
Lisäksi hän on esimerkiksi mustasukkainen miespuolisista kavereistani (ei ole sellaisia joita sanoisin edes ystäviksi, kaveri on kuvaavampi sana) eikä meinaa uskoa ettei minulla ole mitään "juttua" kenenkään muun kanssa. En tämän(kään) asian suhteen tiedä mitä tehdä, en oikein pidä vaihtoehdosta että lakkaisin juttelemasta kavereilleni (ja kun kysyin miltä se kuulostaisi hän sanoi että toki kavereita saa olla).
Rakastan tätä ihmistä. Haluaisin olla hänen lähellään ja haluaisin hänet osaksi elämääni jatkossakin. En ole hyvä puhumaan, yleensä avautuminen tietyistä asioista vie aikaa, mielestäni siinä että asioista puhuu vähitellen on ihan ok, mutta hänen mielestään salailen ja peittelen asioita. Tilanne harmittaa kovasti.
Lisäksi ristiriitaisia tunteita aiheuttaa se että hän saattaa sanoa välittävänsä ja päästää tunnetasolla lähelleen, sitten hän sysää kauemmas. En väitä ettenkö itsekin olisi esim mustasukkainen ja asiaa vain pahentaa tieto etten voi olla hänen lähellään niin paljoa kuin tahtoisin, mutta haluan luottaa häneen enkä ole saanut mitään syytä epäillä häntä mistään. Mutta miksi minusta tuntuu että saan todellakin kärsiä hänen ex-iensä takia? Ehkä vain haen syyllisiä enkä näe itsessäni kaikkia niitä vikoja mitä minussa on, ehken vain ole tarpeeksi hyvä hänelle? Mutta yritän! en vain enää tiedä miten pitäisi yrittää, olen meistä se joka matkustaa toisen luokse - ei sillä että se mikään hirittävä uhraus olisi...
Eli varsinaisesti kaipaisin apua miten lähestyä tilannetta? miten itse toimisitte? onko vastaavan kaltaisia kokemuksia? tai jotain muuta sanottavaa asiaan liittyen..
Vastaukset 1
Vanhimmat
minun aikaisemmassa parisuhteessa(3vuotta) olis samankaltainen tilanne. exäni epäili ja syytti minua pettämisestä. minua joka en ikinä tekisi sellaista rakkaalleni. ja totuushan tässäkin jutussa oli se, että joka pettää, epäilee viatonta..