Irtisanouduin paskaduunista n. kuukausi sitten. Oli pirun tylsää hommaa, enkä jaksanut tehdä sitä. Koskaan en ole pitkään tehnyt töitä, masennustaustaa, ollut pitkiä sairaslomia sekä opintojen loppuun viemistä. Jotenkin ajattelin, että parempi olla hajottamatta päätään töissä, josta ei nauti mutta nyt tämä tekemättömyys alkaa käydä voimille.
Kaikki päivät on samanlaisia. Herään joskus 8-11 aikaan, makaan sängyssä, roikun netissä, katson telkkaria ja syön yksinäisyyteen. Tapaan kyllä kavereita, nyt tullut istuttua puistoissa, kun on ollut ihana ilma, oltua viihteellä ja perusmeininkiä mutta silloinkin inohottava levottomuus-ahdistus on koko aika läsnä. Ei pysty nauttimaan asioista.
Kova halu olisi tehdä jotain mutta toisaalta mikään ei kiinnosta eikä huvita ja ahdistaa vaan kaikki. Elämä tuntuu paskalta. Olen 25-vuotias yksineläjä, ammatti on väärältä alalta, pyrin kouluun ensi syksynä.
Miten te jaksatte näitä päiviä? Työhakemuksiakaan ei voi koko ajan jaksaa vääntää. Plaaaaah.
Kaikki päivät on samanlaisia. Herään joskus 8-11 aikaan, makaan sängyssä, roikun netissä, katson telkkaria ja syön yksinäisyyteen. Tapaan kyllä kavereita, nyt tullut istuttua puistoissa, kun on ollut ihana ilma, oltua viihteellä ja perusmeininkiä mutta silloinkin inohottava levottomuus-ahdistus on koko aika läsnä. Ei pysty nauttimaan asioista.
Kova halu olisi tehdä jotain mutta toisaalta mikään ei kiinnosta eikä huvita ja ahdistaa vaan kaikki. Elämä tuntuu paskalta. Olen 25-vuotias yksineläjä, ammatti on väärältä alalta, pyrin kouluun ensi syksynä.
Miten te jaksatte näitä päiviä? Työhakemuksiakaan ei voi koko ajan jaksaa vääntää. Plaaaaah.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hakeudu ajoissa työvoiman palvelukeskusen auttavien asiantuntijoiden puheille.
Työkkärin asiaks olen. Tietty. Enpä ole siitä kauhessti kostunut.
Masennus vai? No,millainen hoito sulla on ollut, joku hulttiolääkäri sua hoitanut? Katsos sun tilanteessa todennäköisesti oikea mielialaan vaikuttava lääke olisi ollut hyödyllistä, että olisit jatkanut töissäsi!
AINAHAN SE ON PAREMPI SAADA PALKKA KUIN OLLA RAHATTA!
Terveisin eräs, joka huomasi tulleensa kusetetuksi työpaikalla, oli tarve saada joku kiireesti töihin kun oli työt jonossa eikä jono kuin kasvanut; perehdytys nolla, eli vain sen verran että saatiin hommat käyntiin; jonot hävisi; koko talvi kuitenkin kiirettä; yksi oli sitten kuukauden lomalla eli tarvetta oli vielä sen verran; sitten tulikin se että ei enää tarvita, ja heikompikin pärjää kun kesä tulee, eli sitten ruvetaan "Kyllä se sieltä kohta lähtee" ja kaikenlaisella epäasiallisella käyttäytymisellä häätämään pois; no, sitten lähdetään - ja rahatta saa sitten olla aina siihen asti kuin on tili tyhjä! Että kivaa - kaiken lisäksi se paska paikka ei edes toimita työsuhteen jälkeen tarvittavia papereita - että sellainen - ja työsuojelupiiri ei vastaa vaikka on kysytty sieltäkin, mitäs taitaa olla tuttua porukkaa sen työpaikan kanssa - parhaat kaverit!
Että mitä itua oli ottaa töihin, kun kerran sitten ruvetaan sopivassa kohdassa näin kesän tullessa häätämään pois, että saadaan joku oma kaveri kesäksi duuniin! MIKÄ PAIKKA!
nosto ylös ketjua niin, kalervot
Ehkä Ei olisi pitänyt kirjoittaa tänne. Arvasin, et täällä on näitä laiskaksi haukkujia. Toivottavasti teillä elämä sujuu ilman yhtäkään vastoinkäymistä. Hahha, lol. Haluutko, et tulisin ilkkuu sua silloin? Juntti.
Mielialalääkkeitä en suostu enää syömään. Tästä asiasta minulla on hyvin vahva mielipide ja tietoa. Voin paremmin ilman.
P.s. tuolla on joku toinenkin nimimerkillä Naima_. Eivät ole minun kirjoittamiani viestejä. Aloitin vain tämän ketjun.
Olet vain laiska.
Voit paremmin ilman, vaikka kerrot että makaat kotona ja mikään ei huvita! Oho.
Ei kannata ottaa stressiä muista ihmisistä, itsekin stressasin aiemmin kun kaikki painostivat töihin ja/tai kouluun. Mutta minkäs minä sille voin jos täällä päin ei ole tarjolla töitä joihin sovellun, eikä koulut kiinnosta tällä hetkellä. Pätkätöitä sentään on jonkun verran ollut. Ongelmani on myös se että aristelen uusia ihmisiä ja tilanteita. Ironisesti, mitä enemmän muut painostavat sitä että pitäisi mennä töihin ja kouluun, sitä vaikeampi on minun hakea paikkoja.
Mitenkö nuo lääkkeet sulla? Ite olen syönyt nyt useita vuosia. Eka viikko tai kaks oli päänsärkyjä mutta sitten oireet loppu ja alkoi vaikuttaa, pari ekaa vuotta meni tosi tasaisesti tunteet, ei oikein kokenut iloa, mutta ei onneksi niitä alhaisimpia allikoitakaan, sitten vasta alkoi olo normalisoitumaan. Sanoivat että syön näitä useita vuosia, mikä käytännössä vissiin tarkoittaa loppuikäni, koska mitään seurantaa ei enää ole.. Mutta mikäpä siinä kun toimii. Kokeile jos pääsisit psykologille juttelemaan terv. keskuksen kautta, pelkkä pillerien syönti ei auta, pitää myös saada ajatusmaailma kohdilleen. Yrittää olla positiivinen ajattelija. Iloita pienistä asioista, esimerkiksi vuoden ensimmäisten voikukkien ilmestymisestä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta :)
Sinuun purisi parhaiten ns. kuntouttava työkokeilu.
Mitenkäkö minä jaksan? Jaksan tehdä ilomielin harmaita hommia silloin kun huvittaa. Aina en viitsi suostua, kun nyt on omassa pellossa hommia, jos satoa meinaa kesällä saada.
Enpä tiiä.. Kyllä mä ihan normiduunin haluisin. Työkkärin kursilla homehduin kolme viikkoa, se oli turhaa se, jos jokin. Tosin ei se ollut mitään kuntoutustoimintaa. Ei ole kyse siitä, etten jaksaisi työssä (nykyään). Jos vaan olisi jotain mieleistä.. Itse asun kaupungissa, betoniviidakossa. Ihmiset on nykyään niin erkaantunut luonnosta ja elää vaan täällä internetissä, että sekin vaikuttaa tähän nykymenoon. Ihmiset on onnettomia.
Ei muuta kuin miettimään mikä kiinnostaa ja sitten tekemään sitä. Myös kannattaa miettiä haluaako harrastaa vai tehdä sitä työkseen. Fyysiset rajoitteet ovat oikeastaan ainoa este tekemiselle.
Älä ota ulkoisia paineita, vaan kelaile ihan rauhassa, suunnittele huolella ja tutkiskele itseäsi. Mitkä asiat liikuttaa ja kiinnostaa, sitä kautta löytyy usein ammatti. Masentelu loppuu, kun otat sellaisen jutun työstää missä sun motivaatio on kympissä, eli mieti ihan rauhassa kaikki mikä vähääkin kiinnostaa.
Tiedän kokemuksesta et kun on paska itsetunto, haluaa tehdä taiteellista mutta usko puuttuu, niin jossain vaiheessa tajuaa et ei ole mitään menetettävää, Kokeilen niitä luovia ammatteja, miten käy, se selviää aikanaan. Kouluja en ole käynyt loppuun asti (kaksi keskeneräistä tutkintoa, joillakin ei mitään, täysin syrjäytyneitä) Paskahommia minäkin olen tehnyt, ja kaikki keskeyttänyt mikä vituttanut. Itse en käsitä tyyppejä jotka tuhlaa elämänsä, voimavaransa ja sen henkisen terveyden paskaduunissa, en arvosta.
Sulla on nyt ohjakset käsissä, menneet ei sua määritä, vaan nyt sinä itse otat vastuun omasta elämästäsi.
Ja jos ahdistaa, niin antaa ahdistaa, käännä se positiiviseksi energiaksi. Sit on olemassa lääkkeitä. Käyttää niitä niin kauan että tajuaa miten saadan elämän syrjään kiinni, eikä enää tartte lääkkeitä. Nykyaikaiset lääkkeet ei aiheuta edes riippuvuutta, ellet itse kehitä riippuvuutta. Ciao!
Asiaa puhelet. Ja lisään: pysy kaukana työttömyystoimiston byrokraateista. Minä olen pysynyt jo vuosikausia. Kaduttaa vieläkin, että ylipäätään ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi: tyollistin silloin vain näitä veronmaksajien varoilla eleleviä byrokraatteja.
Hävettää vieläkin, vaikka työllistämisestä on kulunut vuosia...
Nyt työllistän vain itseni, en ketään muuta.
Naima_ meneekö jo paremmin?
valintoja valoisia, After this years..., dfneiofrh: Kiitos viesteistänne! Kyllä tässä jo vähän paremmat fiilikset. Tää on tällasta aaltoilua aina.
Päätin hakea oman alan töitä (sos.- ja terv.ala), vaikka en niistä pidäkään. Yksi haastattelu ensi viikolle. Sain myös valintakoekutsun hakemaani kouluun! Yippii. Tässä sitten samaa arkea muuten. Leffoja tullut katottua ja kävelemässä/kavereita tapaamassa. Nyt vähän siideriä ja relaamista vaan.
Ja vielä aikasempiin viesteihin; psyk. hoitokuviot on tullut kahlattua psykoterapiaa, suljettuja osastoja ja kaikenmaailman lääkkeitä myöten. Eli kiitos hoitovinkeistä, but I think I have seen it all. Ja olen onnelisempi kuin koskaan ilman mitään hoitoa.