tein viikko sitten eropäätöksen, sitä ennen olimme koittaneet saada asioita selkiytymään perheasiainneuvottelukeskuksessakin, turhaan. Vappuaattona vein paperit käräjäoikeuteen ja nyt eletään perhe-helvettiä saman katon alla kun miehellä ei tietoa asunnosta.
Tilanne siis tälläinen (tottahan tietysti minun puolisko tarinasta ja jos mieheltä kysyttäisiin olisi asiat aivan toisin) Mies on haukkunut minua erinäisillä nimityksillä, viimeimpänä huorittelu jo pitkään. Tälläiset tilanteet ovat yleensä liittyneet siihen että mies on ollut maistissaan (kun melkoisen reilusti oluttakin tykkää ottaa, vaan alkuvuodesta lähtien vähemmin kun pistin rajat)..niin, maistissaan ja minä olen saanut kilarin siitä..riita on ollut valmis ja sitten on hakuttu vaikka miksi. Lisäksi on kiinni käymistä, reuhtomista ja jopa lyömistä ollut. Tosin itsekkin olen saattanu tönäistä tai jopa tarrata niskasta kiinni eli toisaalta en kait ole sen parempi, mutta..mies on se vahvempi osapuoli ja väkivaltaa hällä ollu edellisissäkin suhteissa.
Kaikkihan toki on nyt sitten miehen mielestä minun vika ja hän on hoitanut omalta osaltaan elämänsä mallikkaasti ja minä taas olen kaiken pahan alku ja juuri. Hän jäi viime kesänä työttömäksi ja kun minä syksyllä pitkän sairasloman jälkeen palasin töihin ja kun vielä joulukuun alusta asti työkuviot kuntoutuksen suhteen muuttuivat ja olen nyt oppisopimuksella jotta en vakipaikkaani menettäisi niin eikö ole oikeus ja kohtuus että se kuka on kotona niin tekee suurimman osan kotitöistä.. koska kun minä olin sairaslomalla tai sitäennen tein vuorotyötä kun hänkin oli töissä niin tottahan hän odotti että minä vaimona hoidan kaiken (perheemme 10 henkinen uusperhe ja 2 koiraa)..tosin jälkikäteen hän syytti että aina on kaiken joutunut tekemään.. niin, kotihommat, ne suurimmaksi osaksi nyt sitten kaatuneet hälle ja ovat olleet ainainen hampaiden kiristys.. Lisäksi se että rajoitin hänen juomistaan on nyt kääntynyt minua vastaan sillä nyt hän esittää ettei sekään minulle riittänyt ja kelvannut ja että hän on ollut koko alkuvuoden selvinpäin ja kunnollinen sekä tunnollinen perheenisä ( lyönyt kännipäissään ulko-oven ikkunan paskaksi kun todistajiakin oli meillä..eli veljeni ja hänen avokkinsa) ja onhan noita kertoja.. Minä lopetin tupakanpolton helmikuun alussa niin hänpä yritti myös ja kehui kaverilleen kuinka senkin teki minun takia..vaan nytpä polttaa taas..sama se minnulle mutta tuo esittäminen minua ärsyttää. Minä olen aivan eri ihminen kuin alussa hänen mielestään ja oikeastaan sehän on totta koska en enää jaksanut olla piika ja lattiamatto ja tervettä itsekkyyttä kasasin ja vaadin muiltakin paneutumista .. Asioita joista voisin kertoa on NIIN paljon mutta varmaan tämä riittää jo näin aluksi.
Minäkään en ole täydellinen.. kovia olen kokenut entisissäkin suhteissa joissa olen joutunut narsistinkin kynsiin ja epäilen sellaisen nykyisenkin mieheni olevan.. nämä elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sellaisen ihmisen joka en välttämättä haluaisi olla. Minulla on esikuva toimivalle parisuhteelle ja se on omat vanhemmat jotka ovat olleet 40 vuotta naimisissa..niihinkin vuosiin on varmasti mahtunut vaikka mitä mutta joku raja on ollut ainakin haukkumisen ja kiinnikäymisen suhteen..
Nyt tämä aika kun vielä asutaan saman katon alla on yhtä helvettiä. Meillä ei yhteisiä lapsia ole onneksi mutta täällä asustaa minun 6 lastani ja hänen 2 nuorinta.. en tiedä miten tässä edetään jotta järki päässä pysyisi. Kuinka kauan saadaan odottaa jotta mies saa asunnon ja muuttaa pois. Ilmapiiri on kireä ja jos suustamme jotain pääsee tulee se miltei syyttävään tyyliin.. korjattua mitään ei enää saa, sen tiedän ja oikeasti en kyllä haluakkaan sillä tämä mies ei ole minun arvoiseni oli se kuinka rumasti tahtojaan sanottu. Välirikkoon ei liity muita osapuolia.. Kuinka jatkan vaan tässä helvetissä ja ahdistuksessa..?..
Tilanne siis tälläinen (tottahan tietysti minun puolisko tarinasta ja jos mieheltä kysyttäisiin olisi asiat aivan toisin) Mies on haukkunut minua erinäisillä nimityksillä, viimeimpänä huorittelu jo pitkään. Tälläiset tilanteet ovat yleensä liittyneet siihen että mies on ollut maistissaan (kun melkoisen reilusti oluttakin tykkää ottaa, vaan alkuvuodesta lähtien vähemmin kun pistin rajat)..niin, maistissaan ja minä olen saanut kilarin siitä..riita on ollut valmis ja sitten on hakuttu vaikka miksi. Lisäksi on kiinni käymistä, reuhtomista ja jopa lyömistä ollut. Tosin itsekkin olen saattanu tönäistä tai jopa tarrata niskasta kiinni eli toisaalta en kait ole sen parempi, mutta..mies on se vahvempi osapuoli ja väkivaltaa hällä ollu edellisissäkin suhteissa.
Kaikkihan toki on nyt sitten miehen mielestä minun vika ja hän on hoitanut omalta osaltaan elämänsä mallikkaasti ja minä taas olen kaiken pahan alku ja juuri. Hän jäi viime kesänä työttömäksi ja kun minä syksyllä pitkän sairasloman jälkeen palasin töihin ja kun vielä joulukuun alusta asti työkuviot kuntoutuksen suhteen muuttuivat ja olen nyt oppisopimuksella jotta en vakipaikkaani menettäisi niin eikö ole oikeus ja kohtuus että se kuka on kotona niin tekee suurimman osan kotitöistä.. koska kun minä olin sairaslomalla tai sitäennen tein vuorotyötä kun hänkin oli töissä niin tottahan hän odotti että minä vaimona hoidan kaiken (perheemme 10 henkinen uusperhe ja 2 koiraa)..tosin jälkikäteen hän syytti että aina on kaiken joutunut tekemään.. niin, kotihommat, ne suurimmaksi osaksi nyt sitten kaatuneet hälle ja ovat olleet ainainen hampaiden kiristys.. Lisäksi se että rajoitin hänen juomistaan on nyt kääntynyt minua vastaan sillä nyt hän esittää ettei sekään minulle riittänyt ja kelvannut ja että hän on ollut koko alkuvuoden selvinpäin ja kunnollinen sekä tunnollinen perheenisä ( lyönyt kännipäissään ulko-oven ikkunan paskaksi kun todistajiakin oli meillä..eli veljeni ja hänen avokkinsa) ja onhan noita kertoja.. Minä lopetin tupakanpolton helmikuun alussa niin hänpä yritti myös ja kehui kaverilleen kuinka senkin teki minun takia..vaan nytpä polttaa taas..sama se minnulle mutta tuo esittäminen minua ärsyttää. Minä olen aivan eri ihminen kuin alussa hänen mielestään ja oikeastaan sehän on totta koska en enää jaksanut olla piika ja lattiamatto ja tervettä itsekkyyttä kasasin ja vaadin muiltakin paneutumista .. Asioita joista voisin kertoa on NIIN paljon mutta varmaan tämä riittää jo näin aluksi.
Minäkään en ole täydellinen.. kovia olen kokenut entisissäkin suhteissa joissa olen joutunut narsistinkin kynsiin ja epäilen sellaisen nykyisenkin mieheni olevan.. nämä elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sellaisen ihmisen joka en välttämättä haluaisi olla. Minulla on esikuva toimivalle parisuhteelle ja se on omat vanhemmat jotka ovat olleet 40 vuotta naimisissa..niihinkin vuosiin on varmasti mahtunut vaikka mitä mutta joku raja on ollut ainakin haukkumisen ja kiinnikäymisen suhteen..
Nyt tämä aika kun vielä asutaan saman katon alla on yhtä helvettiä. Meillä ei yhteisiä lapsia ole onneksi mutta täällä asustaa minun 6 lastani ja hänen 2 nuorinta.. en tiedä miten tässä edetään jotta järki päässä pysyisi. Kuinka kauan saadaan odottaa jotta mies saa asunnon ja muuttaa pois. Ilmapiiri on kireä ja jos suustamme jotain pääsee tulee se miltei syyttävään tyyliin.. korjattua mitään ei enää saa, sen tiedän ja oikeasti en kyllä haluakkaan sillä tämä mies ei ole minun arvoiseni oli se kuinka rumasti tahtojaan sanottu. Välirikkoon ei liity muita osapuolia.. Kuinka jatkan vaan tässä helvetissä ja ahdistuksessa..?..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hui! Kamalassa suhteessa ja pinteessä olet. Älä enää jatka helvettiä ja ahdistusta. Kipaise oikeusaputoimistoon, jotta saatte osituksen tehtyä (jos sitä tarvitaan tähän hätään). Mene myös sosiaalitoimistoon ja kerro tilanne. Voisi olla jopa helpompaa muuttaa kuuden lapsen kanssa pois nykyisestä asunnosta kuin jäädä siihen vääntämään kaikesta ja ahdistua lisää. Onneksi teillä ei ole yhteisiä lapsia.
Tuli mieleen kun kerroit menneistä suhteista jotka ovat tehneet sinusta jotain mitä et halua olla. Itselläni oli pari vuotta sama tilanne. Kävin psykoterapiassa ja sain haavani parannettua. Terapiassa käyminen ei tarkoita samaa kuin olisi mielenterveysongelmainen vaan halu kasvaa sellaiseksi aikuiseksi kuin tahtoo olla ja selvittää menneet tunnetilat perinpohjin ja kasvaa niistä ulos. Nyt vasta kykenen täysvertaiseen suhteeseen toisen kanssa ilman menneitä haamuja joita minulla riitti päästyäni täysin patologisen valehtelijan ja sairaalloisen mustasukkaisen miehen kynsistä.
Hintaa tuli maksettua mutta joka euro oli sen arvoista.
Viime kesänä varasin aikaa psykologille jonka luona muutamia kertoja kävinkin juttelemassa. Käynnit lopetettiin siihen kun todettiin kummatkin etten niitä enempää tarvinnut sillä minulla ei ollut tarvetta käsitellä menneitä asiota enää enempää ja että vahvuuteni täällä elämässä pärjäämiseen on ollut se että puhun asioista suoraan enkä panttaa niitä sisälleni..ja se, että minulla on äärettömän ihana ja melkoisen laaja tukiverkosto jotka ovat jaksaneet kuunnella ja tukea. Silloin jo puhuin olemassaolevista ongelmista tässäkin parisuhteessa ja sain paljonkin vahvistusta sille minkälaiset ratkaisut olen nyt tehnyt ja millaisen työn olen tässä liki vuoden aikana tehnyt oman hyvinvointini ja jaksamiseni vuoksi. Toki tuo tuleva ex näkee asiat varmasti aivan eri kantilta ja syyllistää minua kaikesta mikä tässä suhteessa on pieleen mennyt. Kasvan kyllä ja olenkin kasvanut noista aiemmista eroistani ulos..toki tämä suhde on vaan nyt lisänään repinyt noita entisiä haavojakin auki karmeudessaan ja syventänyt niitä..