Jo on markkinat, tapasin miehen joka sanoi että mukava kun seurustellaan, ehkäpä minä saan hänet vieroitettua viinan ja pillerien sekakäytöstä! Heitänkö pellolle?
Naisen tehtävä vieroittaa mies?
Ihmettelijä
9467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ennenkuin ostekt itsesi tosi paskaan!
Nyt älä jää ihmettelemään että heitätkö yommosen ukon ulos!!!Nyt heti vaan se pihalle..ite seurustelin sekakäyttäjän kanssa ja milloin se sai mitä ihmeellisimpiä kohtausia ollessaan sekasin ja silloin sain mä osumaa..selvittyään se ei muistanu mitään..millon se tyhjens asunnon/auton ym. Et älä ihmeessä jää enää miettimää, sanon vaan kokemuksen syvällä rinta äänellä!!Tsemppiä!
Ehkäpä mies ajattelee, että nyt hänellä on hyvä syy ryhtyä raittiiksi.Siis sinä. Mutta mene ja tiedä. Voi onnistua tai sitten ei.
Riippuu siitäkin, kuinka tosissaan mies on ja kuinka sinä jaksat kannustaa.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että mies esitti avunpyynnön.
Miten sen otat selville, onko tosissaan ? Taidat olla oikea asiantuntija neuvomaan..olenko väärässä ?
Jokaisen on itse otettava vastuu parantumisestaan. Sitä ei voi eikä saa sälyttää kenenkään toisen hartioille: kuinka sinä jaksat kannustaa.
Halu ja tarve pitää olla omassa päässä, vaikka olisi aivan yksin maailmassa, vailla ketään joka seisoisi vapaaehtoisesti saman kuilun partaalla. Aivan itsesä takia sieltä on pyrittävä pois, kuivalle ja tasaiselle maalle. Vai siten voi onnistua purkimyksissään; nousemalla omille jaloilleen ja kantamalla itse vastuun itsestään ja toipumisestaan. Parisuhteessa kuuluu kummankin seisoa omin jaloin,eikä kumpikaan saa nojata toiseen koko painollaan, olla toisen voiman varassa.Ei siitä tule mitään. Naisystävä ei ole sitä varten. Pelastavan enkelin rooli on raskas, mutta epäkiitollinen.
Selville ottaminen onkkin vaikeaa, eihän sitä voi tietää koskaan tarkalleen.
Ns. parantuminen voi saada potkua, jos on joku syy, minkä vuoksi muuttaa elämäänsä. Olkoonkin se lähtökohta sitten joku toinen ihminen. Jossakin kohtaa syy voi muuttua yhteisesksi tulevaisuudeksi. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu tärkeänä osana toisen tukeminen.Ja puoliso pystyy tekemään sen paremmin kuin joku terapeutti kerran viikossa puoli tuntia.(kaikella kunnioituksella ko. ammattikunnalle, toki heitäkin tarvitaan)
Ja kyllä ehkä voi sanoa olevani jopa eräänlainen "asiantuntija", sillä olen aikoinani ottanut riskin samantyyppisen ihmisen kanssa ja nyt me molemmat elämme tasapainoista elämää yhdessä ja molemmat kantavat vastuuta arjesta.
Selville ottamiseen voi mennä vuosia. Siinä sivussa voi suhteeseen tulla, ja usein tuleekin uuden paremman elämän toiveikkuudessa muutama tenava, ja pian aikaa parisuhteen tukevammalla (henkisesti) osapuolella on harteillaan paitsi parantumaan päin oleva kumppani myös imeväiset, joita pitää heitäkin hiissata eteenpäin. Voimat voi joutua ylenpalttiselle koetukselle, jos koko porukka ja sen hyvinvointi on yhden varassa.
Sulle on kenties käynyt hyvin, mulle esimerkiksi ei käynyt. Mä olin exäni äitin mielestä pelastava enkeli, jonka avulla ja kautta hänen poikansa pelastuu. Kaikki kunnia exälle, hän jätti aineet heti alkumatkastamme, hänellä itsellään oli halu päästä ja kestää kuivilla, mutta kuten sanottu: tarve olla jostain riippuvainen on järkeäkin vahvempi. Aineet vaihtui peliriippuvuuteen, vellova ja epätasainen elämä jatkui selvinkin päin.PÄihdeorjuus on pahimmillaan vaihtunut velkaorjuudeksi.
Mä en olisi jatkanut päivääkään hänen kanssaan, jos aineet olisivat tulleet takaisin kuvaan. Uskoin,toivoin ja luotin selkärankaa löytyvän myös normaaliin perhe-elämään, mutta valmiiksi rikkinäinen ihminen ei välttämättä kykene itseään rakentamaan enää ehjäksi. Eikä kukaan toinenkaan, vaikka ja etenkin jos on parisuhteessa tämän kanssa. Ulkopuoliset terapeutit kenties, mutta silloinkin halun ja voiman on tultava ongelmaisesta itsestään.
Tietysti tuki on paikallaan: voihan ongelmattomanpi puolisko tehdä osaltaan asioita helpommaksi tai vaikeammaksi. Jos kuiville pyrkivän puolisko ottaa samaan tahtiin, eikä näe vaikeuttavansa tilannetta, ollaan tietysti allikkoakin pahemmassa ojassa. Mutta jos toinen ei koskaan ole edes kokeillut lääkkeitä ja viinaa yhtäaikaa, ei ole ottanut krapularyyppyä eläessään, ei se voi ainakaan viedä pahempaan. Mä en painostanut en motkottanut en vaaninut ja vahtinut, edellytin vaan yks kantaan, ettei päihteitä käytetä ainakaan tässä parisuhteessa.
Suhde kaatui muuhun kuin päihteisiin. Haluttomuuteen aikuistua. Homma jäi puolitiehen. Edellytyksiä olisi kenties ollut, muttei halua.
Niin, se pelastavan enkelin rooli onkin pahin, mitä voi olla. Mä en siihen ole ryhtynyt, vaikka alkuun se tuntuikin jopa houkuttelevalta. Mutta marttyyriksi ei kannata ruveta.
Ja jokaisessahan suhteessa on se vaara, että ne voi kaatua johonkin. Ongelmia tulee aina jonkunlaisia. Kuinka ne ratkaistaan on asia erikseen.
En nyt välttämättä kehoita ketään etsimään itselleen vartavasten riippuvaista ihmistä, totean vaan, että joskus riskitkin kannattaa. Meillä siis kaikki hyvin, menneisyys ei kummittele ja vastuu on yhteinen tulevaisuudesta. Ja se lapsikin on jo tulossa, mutta sitä ei alulle laitettu mitenkään paremman elämän toivossa. Kuten jo kerroin, meidän elämämme on ollut hyvää jo ennen raskautta.
Mutta mitä sitä selittelemään sen enempää. Pääajatus mulla oli se, että joskus kannattaa vaan seurata vaistoa,mä tein niin ja olen nyt onnellinen.
Mutta kuitenkin, kaikki ihmiset ja parisuhteet on erilaisia. Etukäteen ei voi tietää mitä tuleman pitää.
älä mene tuohon halpaan. Jos on avunpyyntö, niin apua saa niiltä ketkä sitä antaa palkkansa edestä. Olisi paljon sanottavaa aiheesta, mutta loppujen lopuksi jokainen päättää itse mihin elämänsä tuhlaa. Jonkun päihteitten (seka)käyttäjän omaksitunnoksi ja selkärangaksi ryhtyminen on yksi niistä parhaimmista tavoista hankkia itsensä mitä oudoimpiin ja ennalta-arvaamattomiin ongelmiin. Heitä pellolle.
Noissa on se ovela puoli, että riippuvuus vaihtuu toiseen: aineitten käyttö voi vaihtua esim. peli-,tai nettiriippuvuuteen, mottona jonkun tahdottomana orjana pitää olla. Mä valitettavasti tiedän mistä puhun, vaikka en paljoa nyt puhukaan.
Niinkuin muutkin, äkkiä ulos suhteesta vielä kuin kerkeät, voi olla et koht löytyy muutakin, kaveripiiri mikä ei oo välttämättä ihan sun kategoriasa. Tunsin yhden rankemman kaverin, dokattiin reilusti kimpassa, sanoin sille et älä koskaan edes tyrkytä pubrea, mikä on vieroituslääke, reilu oli mua kohtaan mut minkä takia hänellä oli 2 pesismailaa himassa toinen punkassa ja 9mm puoliautomaatti. joo eiköhän siitä brenkusta saa ihan mukavasti potkua, vaikka onkin miedompaa