Lukkopolkimet

Se ei ole polku-polku-polku-polku vaan pyöritystä, mahdollisimman tasaisesti, koko jalka jalkaterää ja nilkkaa myöten osallistuu siihen. Sitä ei opita kuin harjoittelemalla ja harjoittelu on pienillä välityksillä tapahtuvaa kevyttä, mutta nopeaa pyöritystä. Keskiön kierrokset pitäisi pitää n. 100 kierrosta minuutissa. Muutaman tuhat kilometriä joka kevättalvi tällaista. Ja pitää muistaa myös ehdottoman oikea ajoasento. Talvella voi samaa tehdä jollakin kuntopyörällä sisällä. Siinä on helppo kontrolloida kierroksia ja sykkeitä.

Kun ei tiedä millanen pyöräilijä olet ja mikä on harjoittelun (?) tausta ja mitä tavoittelet, niin asianmukaisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

Kuntopyöräilijälle on pyöritystekniikka lähes yhdentekevää, kunhan vaan 'dekker'in mainitsemat perusasiat ; satulan korkeus, ajoasento ja jalan oikea kohdistus polkimelle on suurin piirtein ok.
Fitness-pyöräilijälle suuret kampikierrokset eivät ole läheskään yhtä merkittäviä kuin aktiiville kisakuntoa hakevalle. Mielestäni kunto- ja huviajajalle sopiva pyöritys tasamaalla on 70 - 90 1/min. Pieniä kierroksia ja samanaikaista voiman käyttöä on syytä välttää, sillä sellainen ajo jäykistää lihaksia ja tuntuu myöhemmmin kävellessä jalkojen kankeutena.
Lukkopolkimien edun kyllä itse kukin helposti havaitsee ajaessaan ja ensimmäinen ylämäki jo kertoo paljon. Luonto se on joka tikanpojankin puuhun nostaa, eli ajamalla tekniikka kehittyy.
Ajamisen kannalta satulan sopiva korkeus on avainasemassa. Liian korkealla olevaa satulaa tulee välttää, vaikka näin ajaessa polvikulma kasvaakin ja polkimille tuntee saavansa enemmän voimaa. Samaan polvikulmaan pääsee myös matalammalla olevan satulan kanssa, painamalla polkiessaan kantapäätä alaspäin.

Jos tavoitteenasi on aktiivinen kilpapyöräily, niin edellä kerrottua pitää vielä täydentää muutamalla jutulla, mutta jätetään se kuitenkin tällä erää tekemättä.

Kerro omista tavoitteistasi pyöräilyn suhten.