Voisiko joku viisaampi auttaa.. Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta :)
Olen kaksvitonen nainen, joka ei ole koskaan aiemmin ollut parisuhteessa epävarma omasta viehätyksestään. En ole aiemmissa suhteissa ollut mustasukkainen, olen jopa pitänyt hauskana sitä, että toiset naiset tarjosivat exälleni drinkkejä baarissa jne. Olen aina tiennyt poikaystävieni pitävän minua "hyvänä saaliina". Takana on siis useampi pitempi suhde ja aika kasa sekalaista tapailua. Mutta nyt uuden miehen kanssa pahoitan mieleni todella helposti ja epäilen hänen pitävän muita naisia minua "parempina". Olemme seurustelleet kohta vuoden ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta.
Loukkaannun, jos mieheni katselee hyvännäköisiä naisia. Olen mustasukkainen ja teroittelen kynsiäni, jos joku tällainen nainen on mieheni lähettyvillä. Minulle tulee paha mieli, jos telkkarissa keikkuu alastomia naisia, pornotissejä yms. jopa american pie-tyyliset naurettavat p"anokohtaukset. Minuun sattui todella paljon, kun hän jäi runkkaamisesta kiinni. Aiemmin olen voinut exilleni vilpittömästi sanoa esim. baarissa, että "kiva hame" tarkoittaen jotain minarissa mielestäni hyvännäköistä pyllyä. Nyt kun sanoin niin ja mies jäi toljottamaan "joo niin kyllä on", tulin vihaiseksi ja tiuskaisin että lopettaa.
Itse en keksi muuttumiselleni muita syitä kuin sen, että aiemmat poikaystävät ovat olleet seksistä paljon kiinnostuneimpia. Itsekin olen (ollut) suht aktiivinen ja haluaisin min. joka toinen päivä. Miestä ei kuitenkaan kiinnosta kuin ehkä viikonloppuisin. Aika harvoin hän myöskään hyväilee minua (muuten kuin ennen seksiä/sen aikana). Olisi kiva tuntea olevansa haluttava ilman että on jommalla kummalla paineet seksistä. Olisi kiva vain kiusoitella. (Pusuttelemme ja halimme kyllä paljon.)
En ole mitenkään erityisemmin muuttunut ulkonäöllisesti, olen kyllä suht vetävä pakkaus, hoikka, hyvä pylly ja ihan kivat tisut. Sinkkuna ei OLISI koskaan tarvinnut olla yksin saatikka lähteä viihteeltä yksin kotiin. Mieheni myös kehuu ulkonäköäni silloin tällöin, joten kyse ei ole siitäkään.
Minua ahdistaa oma käytökseni, surkuttelen yksin kotona ollessani että missähän hän mahtaa viipyä ja miksiköhän meillä ei ole ollut seksiä viikkoon. Itse en tee enää aloitteita sillä hän torjui ne aina "en tykkää painostamisesta". Toivon, että hän olisi se viimeinen enkä menettäisi häntä (aika typerä pelko? ottaen huomioon, että olen aina ollut se, joka "kyllästyy" ja lopettaa suhteen. olen myös itse pettänyt, kun taas päin vastoin miestäni on petetty.)
Tai ehkä olen ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa "minulla on menetettävää"? Haluaisin vain päästä eroon noista tunteista, jotka eivät sovi luonteelleni ollenkaan, joita minulla ei koskaan aiemmin ole ollut ja joiden takia inhoan itseniä -tiedän, että on turhaa olla mustasukkainen, mutta en voi estää sitä melkeinpä kuristavaa tunnetta. En halua tiuskia tällaisen takia turhaan -voisinhan minäkin joskus katsella muita, ja kaikilla taitaa siihen olla oikeus :)
Olisiko kohtalontovereita? Miten tästä pääsee eroon?
Olen kaksvitonen nainen, joka ei ole koskaan aiemmin ollut parisuhteessa epävarma omasta viehätyksestään. En ole aiemmissa suhteissa ollut mustasukkainen, olen jopa pitänyt hauskana sitä, että toiset naiset tarjosivat exälleni drinkkejä baarissa jne. Olen aina tiennyt poikaystävieni pitävän minua "hyvänä saaliina". Takana on siis useampi pitempi suhde ja aika kasa sekalaista tapailua. Mutta nyt uuden miehen kanssa pahoitan mieleni todella helposti ja epäilen hänen pitävän muita naisia minua "parempina". Olemme seurustelleet kohta vuoden ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta.
Loukkaannun, jos mieheni katselee hyvännäköisiä naisia. Olen mustasukkainen ja teroittelen kynsiäni, jos joku tällainen nainen on mieheni lähettyvillä. Minulle tulee paha mieli, jos telkkarissa keikkuu alastomia naisia, pornotissejä yms. jopa american pie-tyyliset naurettavat p"anokohtaukset. Minuun sattui todella paljon, kun hän jäi runkkaamisesta kiinni. Aiemmin olen voinut exilleni vilpittömästi sanoa esim. baarissa, että "kiva hame" tarkoittaen jotain minarissa mielestäni hyvännäköistä pyllyä. Nyt kun sanoin niin ja mies jäi toljottamaan "joo niin kyllä on", tulin vihaiseksi ja tiuskaisin että lopettaa.
Itse en keksi muuttumiselleni muita syitä kuin sen, että aiemmat poikaystävät ovat olleet seksistä paljon kiinnostuneimpia. Itsekin olen (ollut) suht aktiivinen ja haluaisin min. joka toinen päivä. Miestä ei kuitenkaan kiinnosta kuin ehkä viikonloppuisin. Aika harvoin hän myöskään hyväilee minua (muuten kuin ennen seksiä/sen aikana). Olisi kiva tuntea olevansa haluttava ilman että on jommalla kummalla paineet seksistä. Olisi kiva vain kiusoitella. (Pusuttelemme ja halimme kyllä paljon.)
En ole mitenkään erityisemmin muuttunut ulkonäöllisesti, olen kyllä suht vetävä pakkaus, hoikka, hyvä pylly ja ihan kivat tisut. Sinkkuna ei OLISI koskaan tarvinnut olla yksin saatikka lähteä viihteeltä yksin kotiin. Mieheni myös kehuu ulkonäköäni silloin tällöin, joten kyse ei ole siitäkään.
Minua ahdistaa oma käytökseni, surkuttelen yksin kotona ollessani että missähän hän mahtaa viipyä ja miksiköhän meillä ei ole ollut seksiä viikkoon. Itse en tee enää aloitteita sillä hän torjui ne aina "en tykkää painostamisesta". Toivon, että hän olisi se viimeinen enkä menettäisi häntä (aika typerä pelko? ottaen huomioon, että olen aina ollut se, joka "kyllästyy" ja lopettaa suhteen. olen myös itse pettänyt, kun taas päin vastoin miestäni on petetty.)
Tai ehkä olen ensimmäistä kertaa suhteessa, jossa "minulla on menetettävää"? Haluaisin vain päästä eroon noista tunteista, jotka eivät sovi luonteelleni ollenkaan, joita minulla ei koskaan aiemmin ole ollut ja joiden takia inhoan itseniä -tiedän, että on turhaa olla mustasukkainen, mutta en voi estää sitä melkeinpä kuristavaa tunnetta. En halua tiuskia tällaisen takia turhaan -voisinhan minäkin joskus katsella muita, ja kaikilla taitaa siihen olla oikeus :)
Olisiko kohtalontovereita? Miten tästä pääsee eroon?
Vastaukset 14
Vanhimmat
No et koe olevasi tarpeeksi viehättävä juuri tälle miehelle. Kyse ei ole vain fyysisestä kiinnostavuudesta - niin, hän ei ole sinusta siis kiinnostunut ja se aiheuttaa kaiken oireilun. Teillä ei ole henkisellä tasolla sielunkumppanuutta, joten et koe olevasi hänen elämänsä tärkein henkilö.
Niin kauan kuin tuossa suhteessa olet, tulet olemaan mustis ja tyytymätön. Tyyppi nyt vaan ei ole sinusta enää niin kiinnostunut, että sinun ei tarvitsisi kokea huonommuutta suhteessa muihin. Suosittelen poikaystävän vaihtoa.
Mietin pitkään mitä voisin tähän vastata.. Nimimerkistä päätellen olet joko menettänyt kiinnostuksesi kumppaniisi, ollut vailla sielunkumppania tai roikkunut ihmisessä, joka ei ole ollut sinusta kiinnostunut?
Väittäisin, että ongelma ei ole se, etteikö poikaystäväni olisi minusta kiinnostunut. Mutta rupesin miettimään tuota "et koe olevasi hänen elämänsä tärkein henkilö". Jospa hän tekeekin kaiken oikein, pitää hyvänä ja kertoo rakastavansa, ostaa pikkulahjoja ilman syytä jne. mutta minä vain en koe sitä oikein? Olen varmaankin tottunut edellisissä kanssakäymisissäni miesten kanssa toisenlaiseen "palautteeseen".
Mulla samantapainen tilanne. En ole ennen ollut mustasukkainen mutta nyt taidan olla ensi kertaa rakastunut ja myöskin mustasukkainen :)
Tiedän että mieheni rakastaa minua ja minä häntä. Asumme yhdessä ja olemme onnellisia. SIlti aina ärsyynnyn kun kuvittelen että hän katselee muita naisia jne. Meilläkin minä olen se joka haluaisi enemmän seksiä ja kun en saa tarpeeksi usein, tulen surulliseksi ja kuvittelen olevani epäseksikäs jne. vaikka tiedän ettei niin ole.
En tosiaan tiedä mikä auttaa mustasukkaisuuteen. Pitäisi vaan hyväksyä itsensä ja olla onnellinen siitä että on löytänyt ihanan miehen joka haluaa olla juuri sinun kanssasi. Hyvää kesän odotusta sinulle :)
Kiitos vastauksesta :) Josko vaikka hankkisi taulun:
"Pitäisi vaan hyväksyä itsensä ja olla onnellinen siitä että on löytänyt ihanan miehen joka haluaa olla juuri sinun kanssasi."
Mukavaa kesää myös sinulle!
Oletko aloittanut hormonaalisen ehkäisyn tai vaihtanut pillereitä?
olenkin joskus ajatellut, että jos hormonaalisen ehkäisyn teho perustuukin siihen, että omalla vit*umaisella käytöksellään karkottaa kumppanit. Ja jos ei heti karkotakaan, niin seksi ei ainakaan huvita.
Muuttuu siis itselleen vieraaksi ihmiseksi.
Hei. Hyvä idea, mutta ei osu minuun. Pillerit kyllä tosiaan pistää pään sekaisin! Nykyään käytän rengasta, kun pahimmillaan väärät pillerit tosiaan aiheuttivat mielialan muutoksia, kuivuutta jne.
Tommonen käytös ahistaa toista osapuolta! Painostaminen kaikkeen, omistushaluisuus, yltiöpäinen huomionhakuisuus, itsensä vähättely ja surkuttelu jne. Varmasti tuolla kaavalla ajat toisen kauas sinusta. Mitä enemmän jatkat, tilanne pahenee ja mies lähtee käveleen. Mies haluaa rinnallee vahvan naisen ja varmasti kyllä sanoo jos on jotain pielessä tai jos et kelpaa hänelle. Asiaa ei auta jokapäiväinen surkuttelu ja mustasukkaisuus, se on varma suhteen tapon kaava. Anna nyt tilanteiden olla ja näytä miehelles että oot vahva ja haluttava, niin sitä tulet myös saamaan.
No nimenomaan tuon takia haluankin tästä eroon! En tunne ollenkaan itseäni huomiohakuiseksi, omistuishaluiseksi tai mustasukkaiseksi ihmiseksi. Olen ehkä turhankin itsenäinen, ja kuten sanottu, aiemmin ollut hyvinkin itsevarma, koska ulkonäössä ei mitään vikaan ja päänkin sisältä löytyy jotain.. Kumma juttu, että nykyään vieraiden kohteliaisuudet ovat helpompi uskoa kuin oman kullan!
Tilanne on todellakin pirullinen, eikä sille mustasukkaisuudelle itse oikein osaa mitään tehdä. Ainakin näin oletan.
Minä itse en ole mustasukkainen, ja siitä olen saanutkin usein huomautuksia. Kiutenkin kokemuksia mustasukkaisuudesta parisuhteessa minullakin on.
Ainakin miehelle mustasukkainen nainen kumppanina on todellakin , lievästi sanottuna helvetti makuuhuoneessa ja vähän muuallakin.
Itse pyrin välttämään mustasukkaisuuskohtaukset välttelemällä tilanteita, joissa ulkopuoliset naiset kävivät tuttavalliseksi. Tai tilanteita, joissa olisin joutunut mainitsemaankin jonkun tuntemani naisen, koska seuraus aina olisi ollut hirmuinen kuulustelu ja kiukuttelu. Sitten syyttelyä ja mykkäkoulua jne.
Ainahan syy oli minussa, kun en ollut kertonut vaikkapa työpaikan naisesta, joka sitten yllättäen vaikka kaupassa sattuu vastaan ja tervehtii.
Juttu paheni pikkuhiljaa yhä kurjemmalle tolalle ja kyllä siinä omat tunteet jäähtyivät.
En osaa antaa mitään neuvoa, mutta jos joku osaa, niin auttakaa näitä ihmisiä ja autatte samalla aina sitä toistakin osapuolta.
Kirjoituksesi sai minut surulliseksi. Toivon, ettei koskaan tilanne mene noin pitkälle minulla! En todellakaan halua poikaystäväni joutuvan välttelemään tilanteita, jossa toisia naisia olisi. Mitenkä semmoinen edes onnistuu?!?
Ja nimenomaan tuo pelottaa, että asia vain pahenee ja ajan miehen pois. Tällä hetkellä tuntuu aivan absurdilta se, ettei hänellä saisi olla naispuolisia (työ)kavereita; minulla on kuitenkin paljonkin miespuolisia tuttavia lähinnä koulutuksen puolelta -- joihinkin olemme törmänneetkin esim. kaupassa.
Hei ap!
Olisikohan aika hyväksyä että elämässä on muutakin tärkeää kuin ulkonäkö.
Joskus se rapistumisen pelko voi johtaa kaikenlaisiin (turhiiin) ajatuksiin. Kyllähän useimmat miehet toki ovat enemmän kuin valmiita seikkailuun hyvännäköisen naisen kanssa mutta avioliittoon tai vakavaan suhteeseen tarvitaan muutakin.
Toivottavasti osaat nauttia siitä että miehesi on valinnut juuri sinut elämänkumppanikseen ja osoittanut että merkitset hänelle enemmän kuin yhden yön huvia. Ei pienessä mustasukkaisuudessa ole mitään pahaa kunhan et anna sen vaikuttaa kohtuuttomasti käytökseesi. Ainakin omalta kohdaltani auttoi kun tulin siihen tulokseen että toista ei voi omistaa. Voin ainoastaan tehdä parhaani että hän viihtyisi kanssani.
Mitä tulee torjutuksi tulemiseen ja aloitteista kieltäytymiseen mietipä hetken. Jos kaverisi pyytää sinua ulos ja se ei jostain syystä sopisi sinulle pitäisikä hänen tehdä täys stoppi ja lakata pyytämästä sinua minnekään? Tunteet ja seksi ovat monelle arkoja asioita mutta kyllä niistäkin voi keskustella - ja pitääkin kun miehesi tuskin on ajatustenlukija (ehkä onneksi).
Lopuksi - älä odota että elämä pitkässä suhteessa olisi samanlaista ruusunpunaista unelmaa kuin rakastuneena. Sen korvaa ainakin omalta osaltani turvallinen ja tuttu ihminen joka kuuntelee ja johon voin luottaa niin hyvinä kuin vähemmän hyvinä päivinä.
Kaikkea hyvää
iha oikee tollaselle pettäjähuoralle!!! it's payback time bitch.
et ansaistse miestäs.
Kuullostaa hyvin tutulta. Oon itse samankaltaisessa tilanteessa seurusteltuani nyt melkein vuoden. Aikasemmissa suhteissa olin itekin se joka menee mielensä mukaan, ja en kokenut tarvetta olla mustasukkainen. Olin aikani, kyllästyin turvalliseen hommaan ja erosin. Nyt oon ihan järkyttävän mustasukkainen tässä suhteesta. Oon jopa alentunu lukee poikaystäväni tekstareita. Luulen sen johtuvan jostain menettämisen pelosta, koska kerran kun oon ite vakavasti hommassa mukana. Poikaystäväni on myös hyvin sosiaalinen ja ihmiset tykkää hakeutua hänen seuraansa.
Oon pyrkiny olla näyttämättä mustasukkaisuutta, koska en oo tottunu olemaan nalkuttava akka. Nää on hirveitä puolia, joita ei oo aikasemmin esiintynyt. Mutta vaikka niitä ei näyttäiskään, ne mustaa mielen. E ikivaa, mutta ilmeisesti yleisempää kuin luulinkaan.. Toivotaan, että mustasukkaisuus sit vähenee, kun on jotenki "varma" suhteen kestävyydestä.