Olen yh-äiti ja haluaisin löytää kivan ja luotettavan kumppanin elämääni. Minä en etsi elättäjää meille tai kasvattajaa lapselleni.. Etsin vain miestä joka hyväksyy elämäni. Miksi kaikki tuntuvat uskovan että yh-äidit ovat epätoivoisia miesten etsijöitä joille kelpaa kuka tahansa. Ja jotka antavat koska muuten ei saisi. Ei kaikki ole sellaisia. Olisi kiva että ihmiset voisivat olla avoimempia ja vähemmän tuomitsevaisia meitä kohtaan. :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle kelpais ihan hyvin yh-äiti. En tuomitse ketään eikä mulla ole ennakkoluuloja.
Olen myös luotettava ja en ole ikinä pettänyt. Olen rehellinen ja avoin, rauhallinen persoona.
nyt kaikki seksiä kaipaavat naiset jättäkää yhteystietoja olen uudellamaalla
Niinhän se menee, ensin muksut mielenkiintoisen YTM:n kansa ja sitten kun villit vuodet ohi etsitään kilttiä koti-ATM:ää.
Voi olla että monet yh:t takertuvat johonkin mistä vain kiinni saavat. On totta että yksin maksaessa kaikesta on perin selvää että rahaa ei ole ylimääräiseen. Itse en kykene edes treffeille lähtemään huonon taloudellisen tilanteen takia. Tosin kenen kanssa menisin?
Jotkut YH:t ovat todella epätoivoisia, kuten osa lapsettomistakin. Ihmiset vain yleistään ja ajattelee asioita mustavalkoisesti. Olen tapaillut muutamia yksinhuoltajia, he olivat todella fiksuja ja kauniita naisia (yhtä ajattelen edelleen)
Lapset eivät ole koskaan ollut minulle mikään ongelma, mutta ulkonäkö on jos nainen oli se sitten lapseton tai ei on ylipainoinen niin ei kiitos. En ole pinnallinen ihminen mutta, pitää miellyttää silmää.
Noin moni mies ajattelee. Siksi ylipainoiset jäävät ylijäämiksi. Seuraavassa elämässä voi heitäkin onnistaa jos madot syövät hoikemmiksi..
Ennenkuin alat syyttelemään, niin noin puhuu itsestään huoltapitävä mies. Olen ammatiltani personal trainer ja se olisi luonnotonta ottaa ylipainoinen nainen, tasot kohtaa toisensa.
Eikä kukaan ole pakottanut ylipainoiseksi, rasvainen ja sokerinen ruoka on korvattavissa terveellisellä vaihtoehdolla ja hyötyliikunnalla. Tuohon vielä itsekuria niin saa tuloksia aikaan. Fyysinen että mentaalinen hyvinvointi paranee huomattavasti.
En usko, että tilanteen hyväksyminen on ongelma, varsinkaan jos miehelläkin on lapsia. Suurin ongelma yksin- ja yhteishuoltajiin tutustumisessa on yhteisen ajan puute. Jos vapaana on vain joka toinen viikonloppu ja niistäkin menee yleensä joka toinen huti, syystä tai toisesta, niin ainakin mulle tulee helposti luovutusmeininki. Lapsia en halua lähteä tutustuttamaan, ennen kuin olen varma, että jutusta saattas tulla jotain.
Yhtälö on siis haastava, mutta ei mahdoton.
aikanaa paskan päällesi ähkimään?
Et voi arvostella noin ihmisiä. Minä en tiennyt enkä aavistanut että hän olisi tuollainen tai pystyisi tuollaiseen. Kaikkea ei vaan voi ennustaa...