Hei,
olen pitkään haaveillut löytäväni sen unelmien prinssini, mutta heti kun aloin oikeasti katsella miehiä sillä silmällä ja käydä treffeillä huomasin, etten oikein innostunut ajatuksesta, että sitoutuisin vain yhteen ihmiseen ja seurustelisin hänen kanssaan. Ensimmäinen "kokelas" kun ehdotti tällaista menin aivan lukkoon ja tuntui kuin minut olisi teljetty johonkin vankilaan. Hän oli jo lyhyen tapailun jälkeen urkkimassa mitä teen ja kenen kanssa ja ettei minulla vaaaan ole ketään miestä seurassani. Pian juttu menikin pelkäksi kiukutteluksi miehen puolelta, kun hän koko ajan pelkäsi, että "poikkeuksellisen suuren kauneuteni takia" löydän saman tien jonkun muun. Ikinä en olisi uskonut nuorempana, että näin 20 iässä olisin se nainen, jonka perään miehet kuolaavat ja päät kääntyy ja onkin melko rasittavaa, että nyt joka kerta kun tapaan jonkun tosi mukavan ja kiltin miehen (itsekin olen siis painosanalla erittäin kiltti ja luotettava) niin he haluavat omistaa minut, jottei vaan kukaan kaappaa mukaansa. Eikä auta vaikka kuinka selittäisin, etten iske miehiä niin usein kuin vaihdan sukkia. Tuntuu kuin tämä ilmiö olisi aiheuttanut minulle nyt jonkun pysyvän sitoutumiskammon ja aina yritän korostaa tapailemilleni miehille, että joo katsele vaan myös muitakin naisia että kun haluaisin itsekin katsastaa tarjontaa, enkä heti muutamien treffien jälkeen kahlita itseäni yhteen ihmiseen kiinni, jota en vielä edes tunne niin hyvin.. en käsitä, miksi miesten täytyy käyttäytyä niin omistushaluisesti välittömästi, koska se lopettaa kiinnostukseni ko. mieheen kuin seinään, en todellakaan pysty sitoutumaan kehenkään puolituttuun.. Että olenko vain oikeasti sitoutumiskammoinen ihminen, jolle seurustelu ei sovi vai onkohan kohdalleni sattunut vain huono tuuri miesten suhteen? En tiedä kuitenkaan että pystyisinkö ihan avoimeen suhteeseenkaan..
olen pitkään haaveillut löytäväni sen unelmien prinssini, mutta heti kun aloin oikeasti katsella miehiä sillä silmällä ja käydä treffeillä huomasin, etten oikein innostunut ajatuksesta, että sitoutuisin vain yhteen ihmiseen ja seurustelisin hänen kanssaan. Ensimmäinen "kokelas" kun ehdotti tällaista menin aivan lukkoon ja tuntui kuin minut olisi teljetty johonkin vankilaan. Hän oli jo lyhyen tapailun jälkeen urkkimassa mitä teen ja kenen kanssa ja ettei minulla vaaaan ole ketään miestä seurassani. Pian juttu menikin pelkäksi kiukutteluksi miehen puolelta, kun hän koko ajan pelkäsi, että "poikkeuksellisen suuren kauneuteni takia" löydän saman tien jonkun muun. Ikinä en olisi uskonut nuorempana, että näin 20 iässä olisin se nainen, jonka perään miehet kuolaavat ja päät kääntyy ja onkin melko rasittavaa, että nyt joka kerta kun tapaan jonkun tosi mukavan ja kiltin miehen (itsekin olen siis painosanalla erittäin kiltti ja luotettava) niin he haluavat omistaa minut, jottei vaan kukaan kaappaa mukaansa. Eikä auta vaikka kuinka selittäisin, etten iske miehiä niin usein kuin vaihdan sukkia. Tuntuu kuin tämä ilmiö olisi aiheuttanut minulle nyt jonkun pysyvän sitoutumiskammon ja aina yritän korostaa tapailemilleni miehille, että joo katsele vaan myös muitakin naisia että kun haluaisin itsekin katsastaa tarjontaa, enkä heti muutamien treffien jälkeen kahlita itseäni yhteen ihmiseen kiinni, jota en vielä edes tunne niin hyvin.. en käsitä, miksi miesten täytyy käyttäytyä niin omistushaluisesti välittömästi, koska se lopettaa kiinnostukseni ko. mieheen kuin seinään, en todellakaan pysty sitoutumaan kehenkään puolituttuun.. Että olenko vain oikeasti sitoutumiskammoinen ihminen, jolle seurustelu ei sovi vai onkohan kohdalleni sattunut vain huono tuuri miesten suhteen? En tiedä kuitenkaan että pystyisinkö ihan avoimeen suhteeseenkaan..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et vain tiedä itsekään mitä haluat ja voin sanoa, että useita yhtä aikaa deittailemalle se ei tule selviämään yhtään sen paremmin kuin yhtä kerrallaankaan.
Joo mä haluasin olla ensin tytön anssa vain ystäviä niin arvaa sekoaako kaikki naiset heti: Kaikilla omat ongelmansa!
"...mutta heti kun aloin oikeasti katsella miehiä sillä silmällä ja käydä treffeillä huomasin, etten oikein innostunut ajatuksesta, että sitoutuisin vain yhteen ihmiseen ja seurustelisin hänen kanssaan..."
En tiedä, mutta voisin veikata, että jos kerrotoisit heti alussa että haet enemmänkin jonkinlaista väliaikaista, avointa, jne. suhdetta ja haluat treffailet ja seurustelet muidenkin miesten kanssa (samaan aikaan), niin uskoisin, ettei miehet välttämättä enää silloin suhtautuisi niin omistushaluisisti.
Eli veikkaan että se johtuu tuosta ettet halua varsinaisesti sitoutua. Et ehkä ole tehnyt sitä tarpeeksi selväksi miehille, vaan ehkä antanut ristiriitaista signaalia, eli olet sanonut miehelle ettet ole vaihtamassa kuin sukkaa (sehän ruokkii kuvaa sitoutumisesta kun sanot ettet ole vaihtamassa), sen sijaan että olisit sanonut että vaihdat sitten kuin vaihdat ja yhteen et sitoudu.
Luultavasti sinun pitäisi hakea selvemmin miehiä, joille on sopivaa tutustua ja tapailla epämääräisemmällä katsellaan tyylillä ja että voi selvemmin katsoa muitakin samaan aikaan. Kyllähän jokainen suhteen aloitus vaatii kuitenkin sitä, että alkuun katsellaan ja tunnustellaan miltä toinen vaikuttaa ja haluaisiko häneen sitoutua. Ei se päätös nyt useinmiten yhtäkkiä voikaan tulla. Mutta minulle tuossa hieman särähti tosiaan tuo, että olit tehnyt miehille ilmeisesti selväksi, että voisivat katsella muitakin ja että itsekin aiot. Yleisissä tapauksissa se ei ole kuitenkaan toisen osapuolen kannalta kovinkaan innostavaa kuulla tuollaista. Ainakin itse miettisin sitä, että et vain sitten ilmeisesti olisi tarpeeksi kiinnostunut ja ehkä hommaa ei välttämättä enää kannatakaan jatkaa. Harvempi haluaa tietoisesti olla ns. varalla kun toinen katselee muitakin jos on toisesta oikeasti kiinnostunut.
Kyllä perinteistä parisuhdetta haluavat pyrkivät monesti tutustumaan kunnolla siihen yhteen ihmiseen ja katsomaan mitä siltä osin voisi syntyä ja voi sitten siirtyä toisaalle, jos se ei onnistu. Eli on tottakai selvää, että useimmat pyrkivät osoittamaan sen sitoutumishalukkuutensa. Useampien ihmisten ihmettely yhtäaikaa saattaa helposti vain sekoittaa asiaa niin, että lopulta niistä kenenkään kanssa ei synny mitään vaikka jonkun kanssa olisikin alunperin mahdollisuus siihen. Suhteen syntyminen kun vaatii kunnollista tutustumista, mutta miten voi tutustua kunnolla, jos katsoo samaan aikaan monia uusia ihmisiä, joista jokainen on omalla tavallaan erilainen ja sitä kautta ei löydy sitä keskittymistä ja ajatuksia vain yhdelle kun pitää miettiä olisiko joku niistä muista parempi tai ylipäätään olisiko jossain muualla joku parempi. Itse lähden ennemmin siitä, että tutustun johonkin ihmiseen ja katson olisiko hän sopiva jatkotutustumisen kannalta ja jos on niin tutustun lisää ja katson mihin se voisi johtaa. Harvemmin sitä tietää etukäteen johtaako se mihinkään ja haluaako ko. ihmisen kanssa olla lopun aikaa, mutta silti haluaisin silti jollain tavalla myös osoittaa, että se olisi oma aikomukseni, jos homma oikein etenee. Ihan siitä syystä, että se on oman seuranhakuni tavoite löytää ihminen, johon sitoutua.
Minulla on aivan tuo sama ongelma.. Haluaisin löytää jonkun jota rakastaa jonka kanssa asettua.. Mutta ennen kun edes ehtii tutustua niin miehet näyttävät tuon puolen itsestään.. Minua rupee ahdistamaan ja sen jälkeen minua ei yhtään sen henkilön seura viehätä...
Sama ongelma mullakin... Tapaan kiinnostavan miehen, mutta parien treffien jälkeen herra käy niin takertuvaksi, että alkaa ahdistamaan. Kokoajan pitäisi olla joko toisen kanssa tai vähintään puhelimessa roikkua. Huolimatta tästä uskon kyllä haluavani parisuhteen, mutta ehkä todellisuudessa minulle sopisi paremmin sellainen rento hengaus ilman mitään vakavan suhteen paineita. Ehkä siinä on sekin, että kun toinen on niin avoimen kiinnostunut heti alusta, siitä tilanteesta lähtee jännitys ja samalla lopahtaa oma mielenkiintoni.
En kuitenkaan oikein haluaisi heti alkuun alkaa mitään keskustelua käymään siitä, saako muitakin tapailla tai miten vakavissaan ollaan. Olen itse aina ajatellut, että niin kauon kun en ole luvannut olla vain yhden miehen kanssa, minulla on oikeus deittailla muitakin - ja niin on miehilläkin. Joskus vaan tästä on seurannut pikkasen ikäviä väärinkäsityksiä, kun mies on kuvitellut meneillään olevan jotain vakavampaa kuin itse olen halunnut.
Täällä samaa ongelmaa :/
Yksi on jopa piinannut pari kuukautta... Todella ahdistavaa. Itse haluan edetä hitaasti huonojen suhteiden jälkeen. Eräs mies vei minut toisilla treffeillä tapaamaan sukulaisiaan ja esitteli minua ihan, kun olisin ollut hänen tyttöystävänsä.
Ja tosiaan tämä joka on piinannut minua kolmisen kuukautta on olevinaan rakastunut minuun vaikka ollaan nähty 3 kertaa. Olen sanonut alkuun nätisti ettei kiinnosta ja lopulta piti muuttua ilkeämmäksi. Ei auttanut. Varmaan puhelinnumeron vaihto auttaa seuraavaksi. Alkuun hän oli fb kavereissani, mutta oli poistettava. Laitoin kerran tilanpäivytykseen, mihin olin menossa, niin hän tuli kyyläämään minua sinne.
Auts, joskus miehet ei oikeen osaa ymmärtää hienovaraisia vihjeitä ja sillon tosiaan on pakko olla vähän ilkeä, vaikka ei haluaisi. Mulla on kuitenkin pahimmillaan mennyt se siihen muutaman viikon kestävään tekstailuun/soitteluun, ei sentään ihan tuollaiseen lievään(?) stalkkaamiseen.
Haha, kerran muuten alko mies ekoilla treffeillä puhua siitä, miten hänen äitinsä tulee rakastamaan minua ja tulen muutenkin sopimaan hyvin perheeseen. Samaan syssyyn se jo suunnitteli yhteiset lomatkin seuraavalle parille vuodelle. Voin kertoa, että ei tullut äidin tapaamista, yhteisiä lomia tai toisia treffejäkään sen puoleen... ;)
Mulla oli kerran stalkkaajamies, josta pääsi eroon vasta kun valehtelin menneeni sänkyyn toisen kanssa. Hänestäkin oli merkit näkyvissä jo heti, oli poikkeuksellisen omistavan oloinen, vaikka ei tunnettu vielä ollenkaan. Ja ensimmäisillä treffeillä (!!!) vei tapaamaan vanhempiaan. Aluksi niin määrätietoinen tavoiteltavana oleminen tuntui kiihottavlta, mutta kääntyi piakkoin vastenmieliseksi. Hänellä oli historiaa erilaisista riippuvuuksista, joten luulen että kyse oli siitä, että hän jostain syystä kehitti minuun riippuvuuden samalla lailla, ei ollut normaali ihmissuhde.
Stalkkausta lähentelevä käytös ja eksklusiivinen deittailu lienevät kuitenkin hieman eri asioita. :) Alkuperäinenhän suurinpiirtein ahdistuu, jos toinen haluaa tavata toistekin. Ei se seurustelu ole niin vakavaa. Ei se välttämättä jatku hautaan asti, saati tarkoita, että elämä on ohi (normaalilla, henkisesti ehjällä ihmisellä). Varmistaa kuitenkin, että toiseen tutustuu muutoinkin kuin pintapuolisesti tai pelkästään sängyssä.
Juurikin näin. Hyvin tiivistetty.
"Vain elämää, ei sen enmpää on kaikki tää, koeta ymmärtää..." :)
Hyyyiiii!!! Ei saa käyttää miehiä pelinappuloina!!!!
Olen aloittaa roimasti vanhempi. Tapasin keväällä netin kautta erään naisen. Hän oli kovin kiinnostunut ja niin olin minäkin. Hän soitteli pitkiä puheluita vähän väliä, minä halusin enemmän tavata livenä. Sitten se into vaan katosi häneltä jotenkin. Aluksi soitteli vähän väliä ja sitten sanoi että hänelle riittäisi että nähdään kerran kuukaudessa... just.
Oli ollut 7 vuotta enempi tai vähempi sinkkuna. Ei halunnut puhua tunteista, muutaman kerran lipsautti suustaan herkällä hetkellä oikein hempeitä juttuja ja minua vietiin taas. No, hän ei seurustellut vaan halusi katsella muitakin. Muutaman viikon sitä jaksoin, minä kun en halua tapailla montaa naista enkä tykkää että nainenkaan sitä tekee joten päästin menemään.
Eli aloittaja, muista tehdä peli selväksi jo heti ensi hetkellä ettei toinen/toiset ala kuvittelemaan liikoja.
Tällaista se elämä on, etsitään toista ihmistä, joka haluaa samaa kuin sinä itse. Ei häntä yleensä löydy 1. eikä 2. kerralla. Toisille sopii "suhde", missä nähdään pari kertaa kuussa, pidetään varalla sellainen luottohenkilö josta tietää mitä saa. Sitten siinä välissä villitellään satunnaisten tuttavuuksien kanssa. Toiset taas haluavat löytää sen henkilön, jonka saisi nähdä joka ilta tullessaan kotiin, koska tuo ihminen on hänelle parasta vapaa-aikaa ja se, kenen kanssaan viihtyy parhaiten.
Minulla on aina ollut 100% samat tunnelmat. SIksi olen ollut ikisunkku. Nyt todella paljon vanhempana olen ensimmäistä kertaa kiinnostunut miehestä eri lailla, ja yksi piirteistä joka viehättää, on juuri tuollainen pienehkö mustasukkaisuus. Erona on se, että valitsin/iskin tämän miehen itse, eli kai sitten enemmän pidin hänestä heti alusta asti. Ehkä ne kaikki muut miehet ovat olleet jollain tavalla vääriä. Ehkä parinvalinta ei ole ihan täydellisen tehokas, jos on itse passiivinen ja odottaa, että joku täydellinen mies tulee tekemään tuttavuutta, niin harvoin tuntuu käyvän. Joten ehkä ap:lla on ollut vain vääriä miehiä, joiden kanssa on vain normaalia, ettei halua jämähtää, koska tietää alitajuisesti ettei oikeasti halua olla heidän kanssaan pysyvästi. Aivan normaalia siis mielestäni ja kannustan pitämään tasoa yllä.
Sitten kun se oikea tulee kohdalle (on muuten ehkä jo tullut). Voin odottaa, mutta en vuosia. Mutta naisen kannattaa kertoa tuo asia suoraan. Tosirakkaus odottaa, niin se on!
tietää oletko jutussa todella 100% mukana ja valmis siis sitoutumaan siihen yhteen mieheen. Jos mieskin on tosissaan eikä halua vain jotain hetken hauskanpitoa hän kyllä haluaa molemmilta sitoutumisen siihen yhteiseen juttuun, eikä mitään pelejä/säätöä.
Mikähän mun miehenvalinnassa on vialla? Löydän vaan miehiä, joista joskus jo kirjotteluvaiheessa huomaan, että saattaa olla muutama kymmenen muutakin naista yrityksessä. Joskus ikävä kyllä vasta tapailuvaiheessa.
Saan viesteiksi kummallisia kliselausahduksia. Silti joka toinen viesti yrittää varmistella miten kiinnostuneita musta oikeasti ollaan. Onko tämä läpileikkaus suomalaisesta miehestä tänään vai onko nää tyypit vähän erikoisia...
Mistä ihmeestä löydän kunnollisen, päästään terveen suomalaismiehen?
Olis kiva löytää mies, joka olis vähän mustasukkanen, eikä epätoivosesti yrittäis sitä kakkua syödä ja säästää.
itsekin lähestyä miehiä? Ja vielä ihan sellaisiakin miehiä, joiden profiilikuva ei nyt ihan sitä unelma bodaria vastaa?
Jos minä alan säännöllisesti tapaamaan naista ten sen siksi, että olen hänestä vakavammin kiinnostunut ja haluan selvittää voiko suhde muuttua seurusteluksi. En silloin enää itse tapaa muita naisia ko. mielessä ja oletan myös ettei nainenkaan sitä tekisi.
No kun suurin osa naisista heittää miehiä pellolle kuin käytettyjä sukkia, niin tottakai me aletaan pelaamaan kaikkien naisien kanssa.
Se on sitten ihan tuurista kiinni, jos syntyy vakavempaa.
Turha syyttää miehiä, ihmiset käyttäytyy sen mukaan, mikä suojelee niitä. Niin te naisetkin teette.