Mä vihaan mun avomiestäni sen vuoksi mitä hän teki.Ja nyt en tiedä miten pääsen siitä yli, pelkään että kaikki paska alkaa uudelleen. Oltiin erossa vähän aikaa ja nyt yritetään uudelleen. Eron aikana hän ehti jo asua toisen naisen kanssa.
Kunnon kolmenkympin kriisi.
Alettiin tappelemaan viime talvena kun tiesin että hän oli soitellut eräälle naiselle.Ei siinä sen enempää ollu tapahtunut mutta halusin katkaista sen vähänkin mitä oli tapahtunut. Kummatkin oltiin tylsistyneitä ja mikään ei oikein tuntunut miltään mutta mikä tekosyy se on. Siinä sitten pidettiin mykkäkoulua ja yhtenä viikonloppuna mies sanoi lähtevänsä kaverilleen mutta oli tietenkin tämän naisen luona koko ajan. Maanantai aamuna tulee kotiin kuin joku kuningas omahyväinen ilme naamallaan.
Hänen ratkaisu samantien oli että erotaan ja edelleen valehteli että ei ole ketään muuta.
En nyt jaksa kaikkea kirjoittaa mutta hän asui tämän naisen kanssa kolme kuukautta, valehteli siitä minulle ja sen jälkeen tuli oven taakse kysymään jos hän saisi tulla kotiin ja kertoi kaiken. No päätin että yritetään ja meillä menee ihan hyvin mutta välillä tulen niin vihaiseksi, kuten nytkin. Miten hän on voinut valehdella minulle päin naamaa, miten voi muka olla toiselle jota rakastaa niin vihainen että häipyy toisen naisen luo viikonlopuksi. Kyllähän minä sen silloin arvasin en nyt niin sinisilmäinen ole ja siitähän se kaikki alkoi kun olin muka niin epäluuloinen ja syystä.
Mies sanoo että ei hän ymmärrä itsekkään miten on voinut käyttäytyä niin minua kohtaa ja uskon että hän on todella pahoillaan mutta hitto että se tuntuu vieläkin pahalta. Välillä menee hyvin mutta välillä kuten nyt on niin paha olla.
En oikein tiedä miten pystyn luottamaan uudelleen. Mies puhuu innoissaan lapsista ja tulevaisuudesta ja minä istun hiljaa tekohymy naamalla ja mietin että miten uskallan hankkia lapsia sellaisen kanssa joka suuttuessaan pystyy näköjään mihin vain.
Toisaalta ajattelen että ehkä se oli hänelle se viimeinen sekoilu ja nyt hän on valmis asettumaan aloilleen ainakin puheet on sen mukaiset mutta mutta...
Jos joku kohtalotoveri lukee olisi kiva kuulla kommentteja tai kokemuksia.
Kunnon kolmenkympin kriisi.
Alettiin tappelemaan viime talvena kun tiesin että hän oli soitellut eräälle naiselle.Ei siinä sen enempää ollu tapahtunut mutta halusin katkaista sen vähänkin mitä oli tapahtunut. Kummatkin oltiin tylsistyneitä ja mikään ei oikein tuntunut miltään mutta mikä tekosyy se on. Siinä sitten pidettiin mykkäkoulua ja yhtenä viikonloppuna mies sanoi lähtevänsä kaverilleen mutta oli tietenkin tämän naisen luona koko ajan. Maanantai aamuna tulee kotiin kuin joku kuningas omahyväinen ilme naamallaan.
Hänen ratkaisu samantien oli että erotaan ja edelleen valehteli että ei ole ketään muuta.
En nyt jaksa kaikkea kirjoittaa mutta hän asui tämän naisen kanssa kolme kuukautta, valehteli siitä minulle ja sen jälkeen tuli oven taakse kysymään jos hän saisi tulla kotiin ja kertoi kaiken. No päätin että yritetään ja meillä menee ihan hyvin mutta välillä tulen niin vihaiseksi, kuten nytkin. Miten hän on voinut valehdella minulle päin naamaa, miten voi muka olla toiselle jota rakastaa niin vihainen että häipyy toisen naisen luo viikonlopuksi. Kyllähän minä sen silloin arvasin en nyt niin sinisilmäinen ole ja siitähän se kaikki alkoi kun olin muka niin epäluuloinen ja syystä.
Mies sanoo että ei hän ymmärrä itsekkään miten on voinut käyttäytyä niin minua kohtaa ja uskon että hän on todella pahoillaan mutta hitto että se tuntuu vieläkin pahalta. Välillä menee hyvin mutta välillä kuten nyt on niin paha olla.
En oikein tiedä miten pystyn luottamaan uudelleen. Mies puhuu innoissaan lapsista ja tulevaisuudesta ja minä istun hiljaa tekohymy naamalla ja mietin että miten uskallan hankkia lapsia sellaisen kanssa joka suuttuessaan pystyy näköjään mihin vain.
Toisaalta ajattelen että ehkä se oli hänelle se viimeinen sekoilu ja nyt hän on valmis asettumaan aloilleen ainakin puheet on sen mukaiset mutta mutta...
Jos joku kohtalotoveri lukee olisi kiva kuulla kommentteja tai kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on samankaltainen systeemi menossa. Tosin pettämistä on todennäköisesti jatkunut pidempään ja kyseessä on ns. sarjapettäjä eli hänellä on minun lisäkseni kahdesta viiteen naiseen kierroksessa! Meidän tilanteemme on sikäli vaikea, että ON LAPSIA 2 kpl. Lapset eivät tosin hänelle mitään merkitse aina kun tulee vaihe "nyt löysin sen oikean". Silloin unohtuu niin firma, lapset kuin kaikki muutkin "arkiset" asiat. Ja tätä on jatkunut vuodesta toiseen! Aina välillä parkuen tultu takaisin ja oltu vähän aikaa kunnolla. Etsin kokoajan uutta työpaikka, että pääsisin takaisin kotikonnuilleni! Ja aloittamaan vihdoinkin oman elämän lastemme kanssa. En nyt tarkoita, että sinun miehesi olisi samanlainen kuin minun, mutta olen sitä mieltä, että kun aloittaa pettäjän tien niin sitä helpompi on seuraava ja seuraava ja seuraava kerta! Ja kaikkein parashan on jos kotona on aina odottamassa "varav...." jos ei vieraalta heti saa tai kehtaa pyytää. JA MILLÄS SITÄ NAISEN SAA PAREMMIN PYSYMÄÄN KOTONA KUIN ODOTUSAJAN JA IMETYSAJAN...Tsemppiä, mitä ikinä päätätkin;-)
Ei se välttämättä virhe ole että annoit uuden mahdollisuuden mutta jos toistuu niin sitten tiedät että on ainakin yritetty ja mies pellolle.
Toivotaan että mies todella otti opikseen.
Sinulle ei ole muuta mahdollisuutta kuin vain yrittää luottaa ja toivottavasti mieskin ymmärtää sen että sinulla ei ihan helppoa ole.
Nyt te ainakin tiedätte että suhde ei toimi itsestään joten jos alkaa tuntua tylsältä jne niin on aika tehdä jotain ennen kuin asiat menevät huonoon jamaan. Sitä kasvaa erilleen kumman äkkiä.
Tavallinen tarina - tähän asti. Tarinan jatko on kiinni teistä itsestänne. Tiedän kokemuksesta, että pettämisen jälkeen luottamuksen ja kiintymyksen rakentaminen voi olla työlästä ja vaatia aikaa. Meidän tapauksessamme minä olin lähdössä toisen luo, siis se pettäjä, mutta päätimme kuitenkin jatkaa.
Tulette kokemaan kenties hyvinkin vaikeita aikoja, syyllisyyttä, syyllistämistä, mutta myös niitäkin hetkiä, minkä takia on kannattanut jatkaa.
Kuullostaa paljon vaaditulta, mutta parasta olisi kuitenkin yrittää unohtaa tuo mennyt episodi ja lähteä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Keskustele miehesi kanssa tapahtuneesta niin asiallisesti kuin mahdollista - ei ole helppoa, tiedän sen. Yksi hyvä lähtökohta teillä kuitenkin on: hän tuli takaisin sinun ja lastenne luokse haluten jakaa elämänsä teidän kanssanne.
Sinulla on oikeus vihata ja kiukutella, mutta älä tuhlaa elämääsi katkeroitumiseen. Tehkää - uudestaan - yhteiset pelisääntönne selviksi ja yrittäkää elää niiden mukaan ja vähitellen, yrittäkää kaivaa kadonnut paratiisinne takaisin. Tasapainoisessa - onnellisuudesta on vielä liian aikaista puhua - parisuhteessa lapsennekin saavat parhaan kasvuympäristönsä. Riitoja ei auta pelätä, täytyy vai osata sopia ja sopeutua.
Onnea matkaan, sitäkin te tarvitsette.
olet sinä. Ei muuta.
..ennen kuin joutuu taas lukemaan iltasanomista "tappoi puolisonsa".
Jos on noin paska jätkä,niin unohda koko tyyppi!
Parempiakin löytyy!