"Ihan ookoo" -suhde

Täydellistä kumppania ei ole olemassa.. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella :) niin se vaan menee. Ihmiset ajattelee rakkautta aivan väärin kun ollaan opittu elokuvista ja saduista että siinä pitää olla jokin "kipinä" ja kaikki on aina täydellistä mutta todellisuudessa paras kumppani on juuri se joka vastaa parhaiten parasta kaveria kenen kanssa tuntee itsentä omaksi itsekseen ja jossa täydennätte toisiaan.. Missään suhteessa ne perhoset siellä vatsassa eivät kauaa pörise.. jokaisessa suhteessa tulee arki vastaan ja se alku huuma häviää mutta sen voi saada takaisin aina uudestaan erilaisilla tunteiden osoituksilla ja yllätyksillä.

Kaverisi puhuvat potaskaa, tai ovat vielä siinä pari vuotta kestävässä rakkauden huumassa. Monellako Prismassa ostoksilla pyörivällä naisella näyttää olevan unelmien mies? Niinpä.

Riippuu minusta vähän kauan te olette olleet yhdessä? Tosiaan kaikissa suhteissa se arki tulee vastaan, tunteet muuttuu, joskus jopa laimenee.. Mutta tuntuiko sinusta alussa että hän on se oikea, täydellinen juuri sinulle jne? Oliko perhosia? Ei toisten suhteisiin oikein voi verrata, ellei olisi ihan täysin samanlaiset tarinat kaikissa parisuhteissa esim siitä miten suhde on alkanut. Jotkut "parhaista" suhteista esim. alkavat ystävyytenä ja kehittyvät vasta myöhemmin suhteeksi.. Ei silloin voi verrata alkuhuumaa saman mitä jollain toisella parilla jotka ovat sattuneet ihastumaan ja rakastumaan ensisilmäyksellä.

Oma suhteeni kuuluu ensisilmäysrakastumiskategoriaan, ja elellään vieläkin kuherruskuukautta. Kun suhde tästä muuttuu kumppanuudeksi niin uskoisin sen riittävän, sen verran on jo kokemusta ja ikää takana. Haluan elämänkumppanin loppuelämäkseni. Kuinka vanha itse olet? Olisiko parempi vielä nähdä enemmän maailmaa? Niin monet asiat minusta vaikuttavat.

No yhdessä sellanen vajaa 1,5 vuotta.. ja näitä juttuja pyöritellyt päässä jo jonkun aikaa... joskus on kaikki ihan mallillaan mutta välillä sitä jo luulee tietävänsä että ei tästä mitään tuu eikä sellasta rakastumista tuu tapahtuun. Tiedän kyllä miltä tuntuu olla korviaan myöten rakastunut mutta mitään sellaista ei tähän suhteeseen liity. Alussakaan ei tuntunut siltä että hän olisi täydellinen, ei ollut perhosia tai mitään, mulla ainakaan... Homma nyt vaan toimii, vois olla kurjempaakin.
Ystävyydestä tää kai alkoi.

Kuulostat minulta 30 vuotta sitten. Seurustelin ikäiseni mukavan nuoren miehen kanssa, joka oli ihan ok. Ei ollut perhosia vatsassa eikä suurta paloa, mutta hyvältä tuntuvaa yhdessäoloa. Yhteistä tulevaisuuttakin leikillämme suunniteltiin. Minusta vaan tuntui silloin, että ei se voi olla tässä ja aloin katsella uusia kuvioita. Seurustelu päättyi ja poikaystäväni oli tosi hämmästynyt ja surullinen. Minä olin kuulemma se hänen "elämänsä nainen".

Näin vuosien perspektiivin jälkeen voin sanoa - olin täydellinen idiotti!! Sain kokea hetken polvia vavisuttavaa rakkautta, ylimaallisen ihanaa rakastelua, menin naimisiin ja tulin kolme kertaa äidiksi. Mies vaan ei kasvanut aikuiseksi. Arki oli jatkuvaa kamppailua hänen impulsiivisuutensa kanssa. Välillä olin se ihana nainen, johon hän oli rakastunut, mutta enimmäkseen v....mäinen ämmä, joka rajoitti häntä ja teki elämän hankalaksi. Lopputuloksena oli avioero lähes 20n yhteisen vuoden jälkeen. Toisinaan mieleeni hiipi ajatus, millaista elämä olisi ollut sen toisen kanssa.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Panin eroni jälkeen elämäni uusiin puihin; vaihdon työpaikkaa ja asuinpaikkakuntaa. Elin murkkuikäisteni kanssa hyviä ja huonoja aikoja. Muutama vuosi muuttoni jälkeen törmäsin uudella kotipaikkakunnallani entiseen rakastettuuni. Tällä kertaa minulla meinasivat polvet pettää ja sydämen rytmi meni hetkeksi sekaisin. Rauhallisen tunnustelevan alun jälkeen mikään ei enää pidellyt. Menimme kihloihin viime syksynä ja kesähäät perhepiirissä on suunnitelmissa.

Olen vahvasti tietoinen, että todennäköisesti elämäni olisi ollut paljon onnellisempaa ja tasapainoisempaa tämä "ihan ok. miehen" kanssa. Siinä ei ehkä olisi ollut valtavia onnenhetkiä, mutta ei todennäköisesti suurempia huoliakaan. Lapset ovat parasta, mitä entisen mieheni kanssa olen saanut, mutta uskon että nykyinen kihlattuni olisi varmasti ollut paljon parempi isä.

Kuuntele sydäntäsi ja tee niin kuin tuntuu. Hyvä elämä on kuitenkin enemmän arkista hyvää oloa kuin järisyttäviä tunteita. Puhumalla avoimesti pääsee pitkälle.

Jos kaikki on hyvin nykyisessä suhteessa ja olet onnellinen niin kannattaisi ajatella ja mennä itseesti mitä oikeasti haluat? onko se rakastumisen tunne se tärkein asia suhteessa? varmasti jos löydät jonkun kehen rakastuisit korvia myöden niin ei se tunne kauaa kestä.. kaikkeen tottuu aikanaa ja tulee arki vastaan ja pian huomaat että olet taas samassa tilanteessa joten mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista että jätät hyvän suhteen vain sen vuoksi että haet sitä rakastumisen tunnetta koska tämä uusi rakkauden kohde voikin olla ihan kuraa ja kohdella sinua huonosti... Ehkä sinun kannattaisi ensin hakea sitä rakkautta nykyisestä suhteesta? puhut kumppanisi kanssa tunteistasi ja keksitte yhdessä jotain mikä saisi sen kipinän syttymään.

Nuo ovat aika tyypillisiä tunteita tuossa iässä, kun kolmenkympin kriisi alkaa nostaa päätään. Näin siis tapahtuu, vaikka suhde olisi hyväkin. Jotenkin tuntuu, että tuo kriisi tulee naisilla voimakkaampana kuin miehillä.

Ainakin minua tuo rakastumisen tunne on vienyt harhaan monet kerrat. Se tekee sokeaksi eikä silloin kykene näkemään toisen huonoja puolia. Nyt olen siten ihan ookoo -suhteessa. Rakastumisesta en enää haaveile, mutta hiukan intensiivisemmästä suhteesta kyllä.

Kannattaa lopettaa ihan sen toisen takiakin jo, ei ole reilua.

Pari viimeistä tapailua ei ole edennyt mihinkään kun koin edellisessä suhteessa niin paljon tunnetta ja siinä oli sitä "jotakin" en tyydy vähempää, mutta en pidä ketään myös sen takia et ns. kunhan on joku.

Niinno, jos noin ajattelet, et tule koskaan lyötämään tai rakastamaan.

Sinulla on 2 vaihtoehtoa ;

joko opettelet rakastamaan kumppaniasi tai jätät hänet. On väärin ollas "ihan ookoo suhteessa".

Isäni ja äitini olivat tälläisessä ihan ookoo suhteessa, viimeiset vuodet meidän lasten takia. 6-vuotiaasta lähtien rukoilin joka ilta, että kumpa he eroaisivat, he olivat niin surullisia. Ei riitelyä, mutta ei onnellisuuttakaan kuin ajoittain.Viimein 10 vuoden jälkeen rukoukseni toteutui, ja he erosivat.

Äitini sairastui syöpään, ja nukkui pois vuosi sitten. Isäni on löytänyt uuden rakkauden 5 vuotta sitten, ja he käyttäytyvät edelleen kuin vastarakastuneet 15 vuotiaat. En ole koskaan nähnyt isääni näin onnellisena. Tietty heilläkin on ollut omat alamäet mutta heidän väliltään näkee sen kipinöivän rakkauden, edelleen. Vaikka molemmat alkavat olla jo aika iäkkäitä, on tämä isän uusi rakkaus saanut isäni tekemään mitä uskomattomimpia asioita :-D

Riittää. jos on kuitenkin vahva yhteenkuuluvuuden tunne omalta puolelta toiseen.
os ei sitä ole ja koko ajan ajattelee että sais jonkun ns. "paremman" tai toinen ei fyysisestikään vetävän puoleinen niin ei.Mitäs järkee siinä olis?
Missä on muuten sun tunteet?Onko sulla niitä tai onko joskus ollu?Kannattaa ottaa puheeksi kumppanin kanssa se että miten ihastusta toiseen vois pitää yllä, kuten vaikapa läheisyydellä tai muulla koska se voi olla pikkujutuilla hoidettavissa.

Miten heivaat hemmettiin "loistotyypin" kun "unelmien täyttymys" sattuu tielle?

Unelmien täyttymys on nimittäin samanlaista luuta ja lihaa kuin kaikki muutkin ongelmineen, heikkouksineen, pahoine päivineen, ristiriitaisuuksineen ... kaikkineen. Loistotyyppi voi peitota monta kertaa.

Itse seurustelin ihan ok-tyypin kanssa pari vuotta. Jätin hänet, koska tunsin kaipaavani jotain elämää suurempaa. Nykyisen avokkini löydettyäni en ole hetkeäkään katunut päätöstäni; hänen ajattelemisensa saa edelleen perhosia vatsaani, olen niin rakastunut! Jätä se ok-tyyppi ja löydä elämäsi mies.

Mulla on tosiaan myös tämä sama ongelma. Upea mies, tuntuu hyvältä seksissä, mutta vain se jokin puuttuu... Huomaan olevani masentunut ja odotan koko ajan, että jotain tapahtuisi että saisimme suhteen kuntoon. Ja kuntoon tarkoittaa sitä, että voisin olla onnellinen.. :/

sitä sanotaan ettei se vaihtamalla parane. Hullut ja väkivaltaiset vaihtaisin heti ja sellaiset jotka vain riitelevät turhista eivätkä suostu kuuntelemaan ja yrittämään. Sinun tapauksessa en todellakaan vaihtaisi (ainakaan heppoisasti).

Uskon että jossain vaiheessa suhdetta kaikille tulee eteen se hetki kun alkuhuuma alkaa hiipua ja perhoset hävitä vatsasta. Se on normaalia. Tällöin ihastuminen muuttuu rakkaudeksi ja välittämiseksi. Teillä ei mielestäni ole suurta ongelmaa. Ei kukaan jaksa olla imelän hullantunut jatkuvasti, se rasittaa jo kroppaakin. On hienoa nauttia toisen seurasta kun voi vain olla ja tuntee toisen. Kyllä se sama into on yhä olemassa ja sitä voi välilä herätellä tekemällä jotain poikkeavaa yhessä. Kannatttaa myös aina jutella ajatuksistaan, sillä jos et kerro mikä on vialla, niin se saattaa lopulta heijastua suhteeseen. Omilla teoilla ja innostuksella pidät toisenkin innostuksen yllä. Etenkin masennus mistä mainittiin edellisessä viestissä sumentaa usein näkemystä. Miten voi iloita ja saada huumaa jos mikään ei kiinnosta. Masentuneena et ole se sama ihminen. Masennus myös lamaannuttaa tosen puoliskon ja se on hänellekin varmasti vaikeaa, että miten toimia ja auttaa. Masennus on hoidettava ensin pois yhdessä ja sen jälkeen voidaan alkaa tehdä niitä asioita mitä ennenkin. Esim järjestäkää treffit, menkää piknikille tai tehkää jotain yhdessä muuallakuin normi ympäristössä (vaikka ei olisi mitään masennustakaan).

Sanoisin vaan, että ok suhde on ihan normaalia. Juhlissa ja julkisesti ihmiset esittävät täydellistä liittoa, mutta valtaosalla pidempään seurustelleista on tavallinen ok arki. Sitä voi kuitenkin piristää yhdessä, puhukaa ja yrittäkää molemmat huomioida toinen, ei rakkautta kannata heittää menemään (ongelmat on usein ratkottavissa, varsinkaan kun ok ei ole mikään iso ongelma, pahoinpitely tai muu olisi eri juttu). Jos ei ole valmis suhteen arkistumiseen, niin en tiedä onko parisuhde ihmiseksi ja voiko koskaan saada mitään, kyllä ok suhteeseenkin kuuluu hienoja ja tunteikkaitakin hetkiä. Se että miettii näitä asioita on hyvä, koska se auttaa parantamaan suhdetta. Eli nyt vaan keksimään jotain virikkeitä, kyllä se siitä :) aina voi ihastua uudelleen samaan ihmiseen, sama ihana ihminen se on!