Avoliittoon liian aikaisin?

Eikös se nopea yhteenmuutto ole ennemminkin teinien hommaa... Ja aikuisten tyyli on harkita vähän pidempään.

Mutta miksi pitäisi jarrutella ja odotella, jos ei tunnu siltä?? Itsekin tapasin mieheni viime kesänä ja tiesin että tässä on se oikea. Nyt asumme yhdessä, tosin minä olin se harkitsevampi osapuoli ja puoli vuotta olimme yhdessä ennen kuin muutin hänen luokseen. Kyllähän tietynlainen "järkevyys" on ihan hyvä, ja itsekin tiedostan että eihän tämä välttämättä kestä ja voi tulla vaikeuksia jne mutta en halua katua ainakaan tekemättömiä asioita. Jotkut ovat menneet naimisiinkin parin kuukauden seurustelun jälkeen ja sitten onkin tullut ero mutta ovat selvinneet hengissä ja jälkikäteen sanoneet etteivät siltikään kadu mitään.

Siitä en osaa sanoa, että väljähtyykö suhde sitten nopeammin jos on alussa kiirehditty.. En nyt tiedä miksi väljähtäisi.. Arkihan tulee tottakai nopeammin vastaan kun asutaan yhdessä, mutta siinähän sen ainakin heti näkee että toimiiko. Itse olen suurinpiirtein saman ikäinen kuin sinäkin, enkä halua tuhlata aikaa ihmettelyyn montaa vuotta, jos kerran tuntuu siltä että tämän henkilön kanssa haluan olla tässä ja nyt ja ikuisesti!

Ei se välttämättä mitään pilaa. Ette ihan teinejä kuitenkaan ole ettekä suoraan äidin helmoista muuttaneet yhteen (varmaankaan). Mutta muistakaa puhua asioista tarpeeksi, kun suhde on vielä tuore, moni joustaa helpommin - esim. siivoaa toisen puolesta tai makselee yhteisiä laskuja vain omastaan - sellaisista asioista, jotka sitten myöhemmin voivatkin alkaa kaivella. Eli järki mukaan, eikä tietysti suhdetta kannata pilata ainakaan piruja seinille maalailemalla!

Minäkin muutin poikaystäväni kanssa 6kk seurustelun jälkeen yhteen ja en ole asiaa katunut,vaikka vanha koti onkin 240km päässä ja sielä on sisarukset,vanhemmat. Outoa muuttaa uudelle paikkakunnalle, varsinkin kaupungiin, mutta hyvin olen tänne sopeutunut tällääsenä maalaisjunttina :D . Nyt on 7kk asuttu Keski-suomessa ja miehen kanssa oltu yhdessä vuosi ja 1kk. Poikaystävän kanssa maksetaan laskut ja muut puoliksi. Useimminten siivoan itse ja mies välillä kyllä auttaa ilman kysymättäkin :) Ennemmin pääsen töistä niin ehdin hyvin siivota ja laittaa ruoan siinä samalla :)

Muutettiin yhteen käytännössä viikossa, koska haluttiin olla yhdessä. Siitä on nyt 27 vuotta ja ihanaa on edelleen.

Se on kaikkien oma päätös että muuttaako yhteeen esim. ekan viikon, kolmen kuukauden vaiko viiden vuoden jälkeen.! Siinä pitää kuunnella sydämenääntä eikä muitten mielipiteitä! Heti kun itse on valmis muuttamaan ja on varma että ei tule katumapäälle niin antaa mennä vaan! haistakoon muut pitkän PEEN jotka alkaa arvostelee että " te ootte vasta ollu niin vähän aikaa yhdessä ja nyt jo muutatte yhteen" Luuleeko se arvostelia itse olevan parempi ja kaikkitietäväinen millon toisella on hyvä aika muuttaaa kumppanin kanssa saman katon alle. ?

Minä en itse ole kuunnellut muiden mielipiteitä (jos en ole kysynyt toiselta mielipidettä asiasta) ja hyvin oon pärjännyt ja tulen pärjäämään!

Joo mullekin on tutut&sukulaiset yms. sanoneet että "ette tunne toisianne, pitikö muuttaa yhteen. Sitten kun toinen näyttää karvansa niin erotaan"

Onko sitten parempi seurustella x vuosia ja yhteenmuuton jälkeen selviää, että toinen on vaikka fanaattinen siivooja, kyttääjä, pornon suurkuluttaja tms...

Nyt rakennamme elämää ja yhteistä kotia yhdessä meidänlaiseksi. Toisesta on selvinnyt monenlaista, sellaista mikä selviää vain kokemalla kaiki arjenkin pienet asiat yhdessä, mutta ei ole koskaan kaduttanut!

Mun mielestä on parasta muuttaa yhteen aika äkkiä, ainakin ennen muita vakiintumisia. Kaverini meni kihloihin jamppansa kanssa ennen yhteenmuuttoa, ja vaikeudet alkoi heti ja erohan siinä tuli. Parempi huomata heti alkuunsa, millaista sen toisen kanssa on oikeasti elää. Ei sitä nyt heti tarvii yhteenmuuttaa, mutta mitäpä sitä jarruttelemaan jos fiilis on hyvä. En mä ainakaan haluais seurustella vuosia ja sit muuttaa yhteen ja huomata miehen olevankin täysmulkku eikä yhteisasuminen toinen. Olen oppinut kantapään kautta ystävyyssuhteesta sen, että toisen tuntee kunnolla vasta sitten kun sen kanssa asuu.Mä olen huomannut itsessäni (!) ja miehessä sellaisia piirteitä, joita en tiennyt olevan olemassakaan ennen kuin yhteenmuutettiin. Jotenkin se arki ja arkisten asioiden jakaminen ja niistä selviytyminen kertoo paljon.

Muutimme poikaystäväni kanssa yhteen n 3 kk seurustelun jälkeen. Olemme vieläkin onnellisesti yhdessä

puolentoista vuoden kohdalla on vielä menossa suhteen kuherruskuukausi, palaa asiaan vuoden-parin päästä.

Ei ole olemassa mitään sääntöä, kuinka suhteen pitää edetä, vaan jokainen saa tehdä niin kuin itsestä tuntuu luontevalta. Jos heti halusitte elää yhdessä, niin siitä vaan. Älä ihmeessä rupea tekemään siitä ongelmaa. Niin kauan kun teillä menee hyvin, on turha miettiä tuommosta. Jos menee huonosti, voi tietysti pohtia kaikkia syitä ongelmiin.

Mutta kyllä todellakin jotkut sopivat niin hyvin yhteen että tietävät sen heti, ja vaikka tutustuminen tapahtuu vasta yhdessä asumisen aikana, niin sen ehtii hyvin sittenkin. Kun tutustutaan lisää, joko huomataan että on tehty oikea ratkaisu tai huomataan että ratkaisu oli väärä, kumpikin on mahdollista - mutta lopputulos ei johdu asumisratkaisusta kummassakaan tapauksessa.

Viestin aloittaja

Me olemme N27 ja M34 pari.

Tutustuimme, Tapasimme ja aloimme seurustelemaan 28.03.2012 (oltiin juteltu 28.03.2012 netissä jonkin aikaa), muutimme yhteen 10.05.2012 ja menimme kihloihin 12.06.2012 ja häitämme juhlitaan ensi kesänä (2013).

Kaikki ovat kauhistelleet kuinka nopeaa olemme edenneet, mutta se on meidän oma asiamme.

Itselläni oli koirien kanssa oma kämppä ja miehelläni oma.

Juttelimme siitä, että kuinka kalliiksi tulee jos kummatkin maksamme omista vuokra kämpistämme vuokran ja kuitenkin olisimme olleet näin: minun luona 1-2kk ja mieheni luona 1-2kk taas minun luonani 1-2kk ja mieheni luona 1-2kk jne.. joten päätimme, että muutetaan yhteen, niin kulutkin pienenee.

Yhdessä olemme olleet 5kk, joista avoliitossa 3kk ja kihloissa 2kk ja hyvin menee.

Ei ole teinien hommaa muuttaa nopeaa yhteen.

Jokkainen etenee suhteessaan niin nopeasti kuin haluaa.

Onnea teille suhteeseen ja avoliittoon älkääkä välittäkö muitten mielipiteistä :D

Itse olen seurustellut nyt reippaat 8kk, joista virallisesti asuttu yhdessä 2kk - käytännössä kauemminkin, mutta kirjat muutettiin yhteen vasta heinäkuussa. Kaikki on tähän mennessä sujunut kuin tanssi. :)

Mielestäni on turhaa seurustella vuosikausia, jos tekee mieli yhteenmuuttoa jo aikaisemmin ja kaikki sujuu hyvin. Mitä sitä turhia jarruttelemaan. Tosin tässäkin asiassa myös järki käteen. Kannattaako muuttaa yhteen vaikka toiselle paikkakunnalle viikon seurustelun jälkeen, vaikka kuinka olisi umpirakastunut ja elämä ihanaa?

Avioliitto onkin sitten jo asia erikseen. Siinä kuitenkin sitoudutaan toiseen loppuelämäksi. Itse pidän typeränä kihlautua/mennä naimisiin alle vuoden tai parinkin seurustelun jälkeen, varsinkin jos ei olla edes yhdessä asuttu. Ja mikä helvetti tätä nykyajan nuorisoa vaivaa, kun 16-kesäsenä kihlaudutaan? Jos toiseen aikoo sitoutua loppuelämäksi, onko oikeasti väliä mennäänkö naimisiin heti vai vaikka kolmen vuoden päästä? Jos suhteen kestäminen on avioon menemisestä kiinni, niin jossain on kyllä vikaa.

Unohda mitä muut ajattelee tai miten teidän kuuluisi toimia. Kuuntele mitä sydämesi kertoo sulle tästä miehestä. Jos olet epävarma hänestä niin pysähdy hetkeksi ja hengähdä. Jos tunnet syvää varmuutta hänestä niin miksi ei saisi edetä nopeasti? Rakkaushan on muutenki vähän hullua eikä toista voi ikinä kuitenkaan tuntea täysin, varsinkin kun muutumme itsekin koko ajan! :)

Itse muutimme yhteen pari kuukauden jälkeen ja mentiin samana vuonna naimisiinkin. Kaks vuotta ollaan yhdessä nyt oltu ja arki tietty tullut vastaan, mut tunteet ei oo häipyny minnekkään! Jos se on aitoa niin ei se tunne koskaan häivy, siihen itse uskon ja oon edelleenki umpirakastunut! :)

Eiköhän jokaisen kannata tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Itse aloin seurustella puolisoni kanssa, kun olin 19 v. ja puolisoni 23 v. Alusta asti molemmilla oli tunne, että tämä oli tässä ja toisen kanssa haluaa olla loppuun asti. Muutimme sitten saman katon alle 10 kk seurustelun jälkeen ja nyt ollaan pidetty yhtä reilut 7 v. Saman katon alle muuttaminen oli vain positiivinen muutos. Kuitenkin oltiin yhdessä koko ajan, niin oli helpompaa kun asuttiin samassa paikassa :) Pari vuotta olimme vuokralla ja sitten ostimme oman asunnnon. Jonkun mielestä saattaa olla liian nopeaa toimintaa, mutta tämä tuntui meistä molemmista loistavalta idealta ja sitä se on ollutkin. Arki on ihanaa!

Onko ja onko. Onko tietoa edes siitä mitä itse haluatte? Ei kuulosta siltä.

Itse muutin yhteen mieheni kanssa vuoden seurustelun jälkeen, mikä oli mielestäni hyvä aika. Kun asuttiin erillään suhteessa oli enemmän jännitystä, kaipuuta, intohimoa, ikävää ja seksiä.. Yhteenmuutto toi arjen, enemmän riitelyä mutta toisaalta henkistä läheisyyttä, mukavia koti-iltoja jne.
En suosittelisi muuttamaan liian aikaisin yhteen vaikka toista rakastaakin. Koska se alkuhuuma mikä on ennen yhteenmuuttoa, se on just sitä parasta aikaa :)

Jiskus meneee nopeammin, joskus hitaammin. Se nyt vaan sattu olemaan sellaista. Itse olen aika nuori eikä teini ikäisenä ole hideasta aina, vaan se vaihtelee.
Oa iisisti, Rakkausapu