kun rakas on ulkomaalainen? Olen siis ihan aikuinen nainen parisuhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja kyselisin miten teihin muihin pariskuntiin ollaan suhtauduttu? kaikki ystäväni pitävät miehestäni mutta vanhempani eivät vain voi hyväksyä suhdetta ja tämä surettaa kovasti minua. Kamalasti ennakkoluuloja heillä ja alkaa mietityttämään että voinko miestä edes viedä koskaan kotiin näytillekään? He eivät siis ole edes tavanneet miestä jonka kanssa asun ja joka tekee minut erittäin onnelliseksi koska "tietävät" että hän ei osaa muuta kuin valehdella ja että turpiinkin tulen saamaan ihan minä päivänä tahansa kuulemma.
Miten perhe/ystävät suhtautuneet suhteeseen
mitätehdä
21350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meillä suhde oli vasta tapailuasteella, joten vanhemmille en ehtinyt vielä häntä esitellä, puheissani hän oli vain "kaverini". Moneen ystävääni kyllä tutustutin hänet, joista harmikseni vain pari suhtautui asiaan positiivisesti. Muiden kanta suhteestamme oli: "ei se kuitenkaan tule onnistumaan", "saisit paremmankin" jne.. siihen päälle 700 tuntia valistusta muslimien tavoista, kulttuurieroista yms. Se oli henkisesti tosi raskasta, kun revittiin kokoajan kahteen suuntaan. :/ Silti en epäröisi hetkeäkään, jos se mies haluaisi vielä jatkaa tapailuamme.
Olen ollut nyt 7 v naimisissa Aasialaisen (ei muslimi) ihanan miehen kanssa. Ensiyllätyksen jälkeen ovat kaverit ja sukulaiset isovanhempia myöten ottaneet positiivisesti vastaan suhteemme, heille on tärkeintä että olemme onnellisia. Asumme miehen kotimaassa, joten oikeastaan minä olen se suhteemme ulkomaalainen, mutta täälläkään ei ole ollut ongelmia.
Mikäli olisin kohdannut yhtä paljon epäluuloja kuin ap, en ehkä olisi jatkanut suhdettamme koska en olisi halunnut ikuisia ongelmia perheeni kanssa, mutta tämä on nyt jälkikäteen mietittyä, ei siis onneksi kokemukseen perustuvaa.
Luulen, että epäluuloihin vaikuttaa eniten se, ettei ole oltu ulkomaalaisten kanssa tekemississä, eikä heidän tavoistaan tiedetä mitään. Media antaa skandaaalinkäryistä kuvaa monenmaalaisista. Auttaisiko vanhempien kanssa jutustelu asiapohjalta? Sano, että haluaisit keskustella niin, että kaikki saavat sanoa mielipiteensä avoimessa yhteisymmärryksessä.
Kauanko olette olleet seurustelleet? Asutteko yhdessä?
Olen tapaillut jonkin verran muslimimiehiä ja vanhempani eivät ole tästä pitäneet ollenkaan. Eritoten isälläni on asiaan nokan koputtamista. Ätini taas on hiljaa, mutta tiedän että asia vaivaa häntä. Tällä hetkellä olen seurustellut vasta muutaman kuukauden kurdimiehen kanssa, mutta en ole kyennyt kertomaan tästä vanhemmilleni peläten heidän reaktiotaan. Perheeni on minulle tärkeä ja olenkin aina kysynyt heidän mielipidettään asiaan kuin asiaan, lukuun ottamatta miehiä. Silti olen päättänyt jatkaa seurustelua tämän miehen kanssa ja kertoa jossain vaiheessa vanhemmille, sitten kuin aika tuntuu sopivalta ja pystyn osoittamaan että olen vakavissani tämän suhteen kanssa.
Ystäväpiirissäni hyväksytään suhteeni, mutta olen myös kuullut vittuilua osakseni mutta sellaisilta henkilöiltä jotka eivät ole läheisiäni, joten asia ei kiinnosta minua pätkän vertaa :-D Olen siis aikuinen nainen, en mikään teini-ikäinen enään.
"Olen tapaillut jonkin verran muslimimiehiä"
Eli suomeksi sanottuna, olet kiertänyt koko kaveripiirin läpi. Kun nykyinen suhteesi päättyy, varmasti löytyy taas joku miehen kaveri tai kaverin kaveri, joka mielellään on valmis "poikaystäväksesi".
"Olen siis aikuinen nainen, en mikään teini-ikäinen enään."
19-vuotiaskin voi kutsua itseään aikuiseksi, mutta on eri asia onko 19-vuotias "aikuinen" vai nelikymppinen aikuinen.
Näillä miehillä ei ole ollut mitään yhteyksiä toisiinsa. Enhän minäkään kaikkia kristittyjä tunne? Edes kansalaisuus ei ole ollut sama.
En ole 19-vuotias, mutta nuori alle 30-vuotias kylläkin. Haluan kirjoittaa tänne mahdollisimman anonyyminä, joten mielestäni minun ei tarvitse ilmoittaa tarkkaa ikääni tänne.
Kyllä, asumme yhdessä ja olemme seurustelleet 7 kk. Pitänee käydä vakava keskustelu vanhempien kanssa jossain vaiheessa kun ovat siihen valmiit.
Minun perheeni ja ystäväni tuntevat minut niin hyvin, että eivät suuremmin edes yllättyneet, kun kerroin tapailevani afrikkalaista miestä, multa voi kuulema odottaa mitä vaan. :D Ei edes 80-vuotias mummuni, totesi vain, että mitäpä se hänelle kuuluu kenenkin mieltymykset. :D Ja tapaaminenkin meni todella hyvin, seurustelukumppanini on älykäs ja huumorintajuinen mies, ja tuli hyvin juttuun läheisteni kanssa. Ja hän itsekin ihmetteli tätä, sillä hänen mukaansa monet parisuhteet katkeavat juuri sen takia, kun perhe ei hyväksy ulkomaalaista puolisoa. Mutta joskus näinkin päin. Ja siis seurustelua takana kohta 8 kk.
Ihanaa että sinulla noin ihana perhe ja ystävät. Toivottavasti vanhempani antavat miehelleni edes mahdollisuuden. Aivan järjetöntä tällainen touhu. :/
oikeassa, kun sanot että järjetöntä tällainen touhu!
Itse pohdin vastaavia juttuja noin 10 vuotta sitten. Tilanteen teki erityisen hankalaksi se, että tunnen isäni niin hyvin että tiesin odottaa mahdollisesti hyvinkin jyrkän kielteistä suhtautumista. Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista, ja se kannatti.
Meidän suhteemme oli siinä vaiheessa niin pitkällä, että olimme päättäneet mennä naimisiin. Aiemmin tapaamisen järjestäminen ei ollut mahdollista, sillä tuleva aviomieheni asui ja työskenteli omassa kotimaassaan. Sitten hän tuli Suomeen lomalle, ja päätimme järjestää tapaamisen, sekä samalla kertoa, että olemme menossa naimisiin kohta puoliin. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jopa tiukka isäpappa otti vävykokelaan lämpimästi vastaan. Apen ja vävyn ystävyys on vuosien varrella vain syventynyt, mistä tietysti olen erittäin onnellinen. He tekevät yhdessä omia miestenjuttujaan, käyvät kalassa, kiertelevät katsomassa autoja (siis silloin kun jommalla kummalla on autonvaihto edessä), remppaavat kesäpaikkaa jne.
Kysyin joskus isältä syytä miksi hän niin varauksetta hyväksyi valintani. Isän vastaus oli että hänen mielestään olin löytänyt rinnalleni juuri sen Oikean Ihmisen. Se on niin paljon tärkeämpää kuin se minkä maalainen ihminen on, tai mitä uskontokuntaa hän edustaa. Miehen rehellisyys ja avoimuus teki myös häneen vaikutusen jo heti alusta pitäen. Hän kertoi minkälaisesta perheestä hän tulee, oman koulutuksensa, mitä hän on tehnyt työkseen, mitä hän haluaa tehdä Suomessa, ja mitkä ovat hänen haaveensa ja toiveensa.
Yhteiset vuodet ovat vain syventäneet puolisoni ja perheeni välistä suhdetta. Ainoa murheemme on, että vanhempamme eivät ole koskaan tavanneet. Miehen vanhemmat eivät ole saaneet turistiviisumia Suomeen, ja minun vanhempani eivät terveydellisistä syistä voi matkustaa mieheni kaukaiseen kotimaahan. Onneksi ovat edes skypeen välityksellä voineet keskustella ja nähdä toisensa. Tuntuisi vaan niin upealta, jos he voisivat tavata joskus. Kuinka kaksi niin erilaisesta kulttuurista peräisin olevaa pariskuntaa onnistui kasvattamaan niin samalaisin arvoin ja elämänasentein varustettua lasta.
Toivon sinulle rohkeutta kohdata vanhempasi, ja että lopputulos on kaikkien kannalta mahdollisimman hyvä. Eihän vanhempasi ole menettämässä yhtään mitään, päinvastoin, hehän ovat saamapuolella jos vain jaksavat pitää mielensä avoimina!
Arvostan kyllä perhettäni entistä enemmän tämän jälkeen, miten hyvin ovat miesystäväni vastaan ottaneet. Tilanne on teillä todella harmillinen, toivon teille kaikkea parasta ja tsemppiä tapaamiseen! Nimenomaan mahdollisuus pitää antaa, eikä leimata ihmistä taustan tai uskonnon vuoksi. Avointa juttelua, myös siitä uskonnosta, niin jospa möröt pienenee. Jaksamista!
Jo eipä tässä auta muu kuin viedä mies näytille piakkoin ja katsotaan sitten miten käy.:) Rakastan vanhempiani todella paljon ja minulle on tärkeää että kaikki tulisimme toimeen. Isäni varsinkin on täysin varma asiasta; muslimimies ei voi olla hyvä vaihtoehto minulle. (eikä kyllä kenellekään muullekaan suomi-naiselle) Itse taas en ole koskaan ollut näin onnellinen aiemmin. Ei kivaa.
Alkuun oli vähän hämminkiä, johtuen siitä että mies ei silloin vielä osannut suomea kuin jokusen sanan ja vanhempani eivät puhu lainkaan englantia. Minun piti siis olla tulkkina koko ajan ja tämä vaikeutti heidän tutustumistaan. Vanhemmilla ei muutenkaan ollut tapana kommentoida meidän lasten poika/tyttöystäviä, joten ei mulle mitään sen kummempia kommentteja tullut, sitä en tiedä puhuivatko se selkäni takana jotain (äidillä on sellainen paha tapa).
Kannattaa tosiaankin miettiä ottaako sen ulkomaalaisen miehen, jos ystävät ja suku vastustaa. Usein ne ystävät näkevät miehen realistisesti, ja rakastuneut ei näe. Liian monta suhdetta olen nähnyt, jossa se ihana kultamussukka ulkomaanelävä parasihanamiesikinä on alistanut naisensa henkisesti ja lopulta myös fyysisellä väkivallalla. Muutamassa tapauksessa mies on jopa mättänyt turpaan anoppiaanki sekä muita sukulaisia, puhumattakaan nuorempien tyttöserkkujen viettelystä jne.
voi olla niinkin, että ystäväpiiri on parasta pistää vaihtoon!
Kummaa porukkaa sun lähipiirissä kun onnistuvat valitsemaan ulkomaalaisista miehistä juuri ne pahimmat tapaukset. Vai olisiko kenties niin, että heidän valintansa osuisivat yhtä pahasti pieleen jos kysymyksessä olisi ollut suomalainen mies.
Meillä on ihan omassa suvussakin useampia monikulttuurisia avioliittoja, eikä ole koskaan tarvinnut todistaa yhtään turpaanmättämistapausta, sen enempää kuin naispuolisten sukulaistenkaan viettely-yrityksiä.
Ja kaikki muut liitot ovat kestäneet, vanhemman serkun liitto jo yli 20 vuotta, vain yksi mokuero mahtuu sukuun. Siinäkin tapauksessa afrikkalainen nainen jätti miehensä, otti lapsen kainaloon ja karisti Suomen tomut jaloistaan.
Siis kaikki ystäväni ovat tavanneet miehen ja pitävät hänestä. Tässä olikin alun perin kyse vanhemmistani jotka vastustavat miestä täysin vaikka eivät ole edes vielä tavanneet häntä. Kyllä minäkin huolestuisin jos sellaiset ihmiset(kuten nyt ystäväni) jotka ovat tavanneet hänet alkaisivat varoitella asioista joita en ehkä itse huomaisi kun olen niin rakastunut.
Olen pahoillani että olet jo noin rakastunut. Koska särjet isäsi sydämen. Minulla on 16-vuotias tytär, ja maailmani lähes romahtaisi jos hän menisi naimisiin/saisi lapsen muslimin kanssa.
Erittäin monet suomalaiset miehet ajattelevat samoin kuin minä. Mutta tietyistä syistä pitävät mölyt mahassaan.
Miten ihmeessä et löytänyt suomalaista miestä?
"Miten ihmeessä et löytänyt suomalaista miestä?"
Tai edes jotain muuta valkoihoista eurooppalaisperäistä miestä. Täytyy naisessa olla jotain vikaa jos ei länsimaalaista miestä saa. Jos tytär toisi muslimin tai nokikepin näytille, niin välit menis poikki lopullisesti ja tekisin tyttären perinnöttömäksi, tuhlaisin omaisuuteni ja ottaisin vielä velkaakin, maksakoon nokikeppinsä/musulmaaninsa kanssa velkani pois kuoltuani.
Voi huhhuh :) siis onhan euroopassakin muslimeja ja vielä ihan valkoihoisiakin sellaisia!! En tiedä edes mitä kirjoittaa tuollaisille rasisiteille!
Kyllä nainen sinunkin silmäsi vielä aukeavat. Vielä kun muksun tai pari pyöräytät, ei kukaan suomalainen mies sinua enää huoli. Sen jälkeen voit rauhassa etsiä kurdia kurdin tilalle.
Onnea valitsemallasi tiellä. Sitä tarvitset. Tai vaihtoehtoisesti: kuuntele isääsi.
xenomania kiitos laittamastasi linkistä tiedätkö,että kun luin tuon lehti kirjoituksen ja tulin siihen kohtaan jossa kerrottiin miehen vaativan 20 000 naiselta tai muuten tappaa itsensä niin vedet silmissä nauran täällä siis aivan oikeasti toi kuulostaa niin koomiselta.En naura siksi,että asia oli oikein jonka toi mies teki mut toi,et kaikki välähtää mieleen millä saisi rahaa jos ei muuta niin uhkaamalla tappaa itsensä buahahahaahahahahahaha........:D ja nainen maksaa rahat..voi hyvänen aika jo on aikoihin eletty.No jos ei aikuinen nainen ymmärrä millon vedetään höplästä kun sitä mies usein tekee niin on jo tyhmä ja jokseenkin oikeinkin että kävi näin Eipä naisille monillekaan kelpaa tavallinen duunari tai peräti työtön mies katsotaan vaatetusta yms vaikka mies olisikin siisti ja hyvä käytöksinen ym.Mutta kun tulee jokin tumma komistus joka voi täyttää samoja kriteereitä niin heti tulee monille suominaisille emo vietti.Siis ihan oikeesti ne rupee jokskuks emo hahmoksi miehille ja se on tosi käsittämätöntä.
Jopa tahallisesti hoivaillaan jne..annetaan rahaa.Olisikohan tuokaan nainen antanut "avustus rahaa" esim: suomalaiselle yh-isälle tai työttömälle miehelle?! mut toi juttu,et tapan itseni jos en saa rahaa toi oli huippu hahahahahaahahhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhaaaa..
Itsellä meni ensimmäiset puoli vuotta kurdi miehen kanssa hyvin ja molemmat vanhemmat hyväksyivät ja tykkäsivät miehestä. Parin ison riidan ja eron jälkeen sitten molemmat vanhemmat alkoivat varoittelemaan ja "puhumaan mulle järkeä", että en enää ottaisi miestä takaisin. Pari kk on/off leikin jälkeen sitten itse pistin jutun kokonaan jäihin. Mies huoritteli mut kaupungilla mun isän nähden :) en ole enää takaisin ottamassa.. eiköhän tuon ihmisen kanssa yrittäminen loppunut nyt.