Tuli mieleen kun lueskelee tata palstaa, etta sama kaava toistuu tosi usein, myos omassa elamassa. Nainen tapaa miehen, mies alkaa piirittamaan naista, nainen ei aluksi yhta kiinnostunut, mies ihailee, kehuu, soittelee, nainen alkaa pikkuhiljaa lammeta, nainen ihastuu/rakastuu, mies alkaa ottamaan etaisyytta ja lopulta katoaa tai vetoaa kiireisiin ja siihen ettei halua parisuhdetta jne. Aikaraja tassa on muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen.
Onkohan se niin etta nainen jo alkumetreilla tajuaa ettei mies ole hanelle se oikea, he eivat ole tarpeeksi yhteensopivia, mutta mies ei tata heti halua uskoa. Lopulta nainen ihastuu miehessa pelkastaan siihen etta han antaa talle loputonta huomiota, ja nainen paattaa antaa miehelle mahdollisuuden. Tassa vaiheessa naisen mystisyys ja arvoituksellisuus katoaa miehen silmissa, ja mies tajuaa myos ettei jutulla missaan vaiheessa ollutkaan mitaan tulevaisuutta, silla he eivat ole sopivia toisilleen. Eli miehen ihailu ja piiritys perustuikin lopulta naisen jahtaamiseen, ja naisen ihastus perustui huomion saamiseen.
Kumpikaan tassa ei kayttaydy paskamaisemmin kuin toinen, molemmat antavat toisen ymmartaa etta kyse on jostain isommasta, he tajuavat sen vaan eri aikoihin.
Onkohan se niin etta nainen jo alkumetreilla tajuaa ettei mies ole hanelle se oikea, he eivat ole tarpeeksi yhteensopivia, mutta mies ei tata heti halua uskoa. Lopulta nainen ihastuu miehessa pelkastaan siihen etta han antaa talle loputonta huomiota, ja nainen paattaa antaa miehelle mahdollisuuden. Tassa vaiheessa naisen mystisyys ja arvoituksellisuus katoaa miehen silmissa, ja mies tajuaa myos ettei jutulla missaan vaiheessa ollutkaan mitaan tulevaisuutta, silla he eivat ole sopivia toisilleen. Eli miehen ihailu ja piiritys perustuikin lopulta naisen jahtaamiseen, ja naisen ihastus perustui huomion saamiseen.
Kumpikaan tassa ei kayttaydy paskamaisemmin kuin toinen, molemmat antavat toisen ymmartaa etta kyse on jostain isommasta, he tajuavat sen vaan eri aikoihin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siinäpä se on kiteytettynä. Nainen etsii hellyyttä ja huomiota, mies jotain vaikeasti saavutettavaa saalista. Eivätkä tavoitteet aina kohtaa.
Näin se valitettavasti menee. Ja haluaisin mieluummin olla tuo mies, en nainen. Nainen ihastuu ja alkaa ajattelemaan liikaa. Tässä kohtaa en halua olla nainen, koska sattuu niin paljon!
Sellaisia me miehet ollaan...hihii. Mutta naiset ei koskaan ota opikseen, joten se on tosi helppoa.
Meneehän tuo toisin päinkin.. eräs nainen alkoi piirittää minua ja soitteli ja osoitti että on korviaan myöden rakastunut mutta itse olin pitkään epävarma tunteistani ja mietin voiko tästä tulla mitään mutta ajan kuluessa aloin vihdoin itsekin rakastumaan häneen mutta samaan aikaa nainen alkoi ottaa etäisyyttä ja vihdoin kävi niin että minä olin korvia myöden rakastunut häneen mutta hänen tunteensa minua kohtaa hävisivät kuin pieru saharaan ja jätti minut :/ kismittää aivan vietävästi että toinen näkee noin paljon vaivaa saada minut rakastumaan ja sitten heivaa pellolle :S
Tuttu tunne....Aluksi et ole kovinkaan kiinnostunut ja suhtaudut toiseen kaverillisesti ja sitten myöhemmin huomaat et tää toinen osapuoli onkin ihan mukava...Ja toinen antaa ymmärtää et olis kiinnostunut menemään pidemmälle.Mutta voi sitä tuskaa ja pettymystä mikä tulee eteen kun käykin toisinpäin....Kaveri pyörii edelleenkin mielessäni.Hän loukkasi minua pahasti ja en sitten vastannut hänen lähettämäänsä vestiin.Loukkasi niin pahasti minua.Miksi hän sitten haluasi tavata minua jos ei ollut valmis suhteeseen.??????
Sanoi vaan ettei kerkeä.Asuu kuitenkin yksin ja on todella vieraanvarainen mukava persoona.Kehtasi sanoa minulle ettei halua ketään loukata muttei ole valmis suhteeseen.No miksi sitten hän halusi nähdä minua ja mitä hän halusi minusta?????
Miksi minä joka olen kiltit ja herkät ihmiset joutuvat kokemaan tälläistä vääryyttä????? Joudun taas kovettamaaan itseni ja sitten kun se oikea tuleekin vastaan ,hylkään hänet.Kauanko vielä pettymyksiä?????? En jaksa enää tälläistä.
"Aluksi et ole kovinkaan kiinnostunut ja suhtaudut toiseen kaverillisesti ja sitten myöhemmin huomaat et tää toinen osapuoli onkin ihan mukava...Ja toinen antaa ymmärtää et olis kiinnostunut menemään pidemmälle."
-Niin tuo on vähän kakspiippunen juttu. Ehkä se oma ihastuminen saa vain luulemaan, että toinen olisi valmis menemään pidemmälle. Toinen saattaa kuitenkin haluta tapailla ihan oikeasti kaverina..
Ja toisalta, jos kestää liian pitkään omien tunteiden muodostuminen, saattaa toinen keretä jo luovuttamaan (parisuhdemielessä) ja katsastelemaan uusia kohteita..
Ja kyllä mulle miehenä on käyny noin pariin kertaan, ettei ole pelkästään naisten ongelma. Syvältähän se toki on, kun itse alkaa kiintymään ja toinen ei haluakkaan mennä pidemmälle.
Ehkäpä sä luulit väärin ja mies halusikin olla vaan kaverillinen.
Melkein voisi sanoa että useammin tuossa käy niin ettei nainen ikinä ihastu...
Siinä voi käydä niinkin, että mies alkaa ennen pitkää uskomaan, että nainen on itsekäs ja passiivinen, eikä naisella ole mitään annettavaa ja tarjottavaa parisuhdemielessä. Kun mies alkaa uskoa, ettei naista kiinnosta hän alkaa väsyä ja vetäytyä, koska mikäli mies on tunteella ja tositarkoituksella mukana hän alkaa pian kokemaan koko tilanteen jatkuvana torjuntana. Sitten kun nainen tässä vaiheessa huomaakin että mies olikin kiinnostava ja lähenee vuorostaan mies saattaa jo ajatella naista valtapeliä pelaavana pelurina.