Mikä teidän mielestänne on kaikkein kamalin ala/ammatti?? Siis sellainen mistä oikeata työkokemusta??
Jos ei nyt mietitä palkkaa tai työtilannettaa vaan sitä työtä, sen vaatimuksia yms??
Jos ei nyt mietitä palkkaa tai työtilannettaa vaan sitä työtä, sen vaatimuksia yms??
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siivous ja ravintolahommat. Molempia kuitenkin tarvitaan... Itse pyrkisin niitä hommia välttämään viimeiseen saakka. Ja muuttomiehen hommat on kans vihoviimeisiä. Olen kokeillut nuoruudessani näitä kaikkia, enkä suosittele niitä kenellekään!
Huippu oli lounas-ravintolassa: joka kolmas viikko lauantaisin duunii ja siit sai vaan vapaapäivän, jonka ajankohdan esimies sai päättää 18 viikon sisällä. (Siis ilman ylityökorvausta!) Kaiken huippu oli se, että lauantai näkyi palkassa miinus-merkkisenä, koska siltä päivältä otettiin ruokaraha tietysti pois. Sen tili-jakson rahamäärä oli siis seitsemän euroa normaalia pienempi, vaikka tein päivän enemmän töitä.
Ja tessin mukaan ihan ok.
Voi olla että koulutus ja joku hyvä palkkainen käytännön ala on pidemmän päälle parempi valinta.
Minä taas olen siivousalalla ja pidän paljonkin työstäni. Ammattilaisen kun ei tarvitse tyytyä pieniin kusetusfirmoihin, palkanpoljentaan ja kohtuuttomiin vaatimuksiin. Ainakin julkisen sektorin työpaikat ovat olosuhteiltaan varsin ok, edellyttäen tietysti että pitää alasta.
Minusta ei tulisi koskaan vanhustenhoitajaa, liian intiimiä, raskasta, kiireistä, sekin alipallkattua, sotkuista, itseään toistavaa ja epäsäännöllinen vuorotyö, no thanks. Kokemukseni on vanhainkodin hoivaosastoilta ja vuosien takaa, joten tiedostan, että silläkin alalla on vaihtoehtoja. Se on ihmisestä kiinni :)
Kenenkään ei pitäisi ryhtyä aloille, jotka liittyvät lentoliikenteeseen.
Java-ohjelmoijaa ei enää tarvita, hiekkalaatikon reunat eivät enää pidä.
MILLEKKÄÄN ALALLE. Ei ole töitä enää suomessa kun valmistut joksikin.
kaikki hoito-alat ovat hirveimpiämitä kuvitella saattaa !!! varokaa menemästä hoito-aloille
ÄLÄ KOSKAAN OPISKELE HOITOALAA tai vastavaa.
Itse 20 vuotta sairaanhoitajana ja nyt on täydellinen stoppi. aion irtisanoutua ja hakeutua myöhemmin mille tahansa muulle alalle koulutukseen ja toivottavasti myös töihin.
hoitotyö syö ihmistä joka ikiseltä osa-alueelta niin paljon, ettei koskaan kannata tuudittutua vaan siihen, että alalla on hyvät työllisyysnäkymät.
Minulle eivät sopisi puhelinmyynti, ravintola-ala tai hoito-ala, mutta kaikille aloille tarvitaan tekijöitä, joten onneksi me ihmiset olemme erilaisia...
Ravintola-ala on kettumainen. Itse olen alalle opiskellut ja alalla työskennellyt, enkä ole yhteenkään asialliseen esimieheen törmännyt. On kokeiltu tilaus-, buffa, kahvila- ja vaikka minkänäköstä -tarjoilijaa, mutta oma hyvinvointi työpaikalla kaatuu AINA esimieheen.
Itse työnä pidän tarjoilijan hommista. Saan olla tekemisissä ihmisten kanssa ja tehdä fyysistä työtä, mutta paskansietokynnys on pakko olla korkea.
Maatalouslomittajaksi: koko päivän olet tavoitettavissa, mutta palkan saat vaan muutamalta tunnilta. On aamunavetta, siementäjä käy jossain välissä - olet paikalla, eläinlääkäri käy - taas olet paikalla, pitää käydä laittamassa vettä kesken päivän, iltanavetta, iltatarkastus, joku poikii jne....
Varsinaista vapaa-aikaa työpäivään jää vain pienissä paloissa ja niidenkään sijoittelusta et pysty päättämään. Lisäksi, jos työtunnit eivät riitä, voidaan käyttää viikon toinen vapaapäivä.
Vastuu toisen yrityksestä ja ihan p-palkalla.
Eikai noin ole?!
Kuka tuota sietää?
Olen puhelinmyyntityössä, jossa jatkuvasti vähennellään työtunteja ja vaaditaan tulosta. Kun teet sitä päivän toisensa perään ja kuuntelet negatiivisuutta asiakkailta itse toistaen samaa levyä ja repliikkiä koko ajan, niin vankeusrangaistuskin alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.
varmasti on vittumaista tuo puhelinmyynti, itse en osta koskaan mitään puhelinmyyjältä. vielä v-mäisempiä ovat kuitenkin hoito-alat
Iso suurkeittiö/ruokala vuorotyö= vie koko elämän.
Tajuttoman raskasta, kamala kiire, ei tarvittavia apuvälineitä olemassakaan tuskin edes keksitty, nekin vanhat mitä on ovat nyky kiireessä vain hidaste. Työ tuntuu välillä vain loputtomalta urakalta joka ei lopu koskaan, aina ei ehdi edes tehdä työtä kunnolla kun kello käy ja kiire on. Tuki -ja liikuntaelinsairaudet monen riesana, osalla henkinenpuoli alkaa vaivata kiireessä ja unenpuutteessa. Muuta elämää ei kannata edes suunnitella. Vapaat ja lomat menee toipumiseen.
teollisuustyö, vtun raskaat työt, huono palkka, epäinhimilliset työajat, epäergonomiset ja suorastaan typerät työolosuhteet joita ei ole ihmiselle suunniteltu, melu, pöly, veto, kuumuus kesällä ja kylmyys talvella, huonot koneet, huonot materiaalit koska kaikki raaka-aineet on aina sitä halvinta pa8kaa laadusta piittaamatta, jne.
Teollisuus,varsinkin metalliala.En suosittele kellekään.
Onneksi kohta pääsee takasin kouluun.
Mä en suosittele firmaa joka mainostaa rakentavansa hyvinvointia,tavan työntekijät
aivan loppu,siit on hyvinvointi kaukana!!
Kaupan työt on hanurista - sieltä ja syvältä! Kuuntelet eämäänsä kyllästyneiden eläkeläisten vaitukset, kun tarjouskahvipakettia pitää etsiä. Oi, voi, oi ja voi. Kun oli taas kaupan tarjoukset loppuneet. Kun kaupassa on jonoa. Kun ulkona on kuuma tai kylmä tai sataa vettä.
Perjantaisin ja lauantaisin on aina kiire ja jonoa. Ei ole työntekijöiden vika, kun kaupassa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa työvuorossa. Vahdit näpistelijöitä ja ammattivarkaita. Kun kieltäydyt - alkoholilakiin vedoten - myymästä alkoholia lievässä laitamyötäisessä oleville hampuuseille, saat ******luja ja haistatteluja.
Kun tuotteessa on hintavirhe, soittelet ympäri kauppaa, jotta saat oikean hinnan tuotteelle. Kuuntelet ammattivalittajien kootut tarinat. Kaikki kaupan epäkohdat vyörytetään kassamyyjien syyksi! Mikä näitä asiakkaita oikein vaivaa??? Todellakaan ei ole kaupan työntekijöitten syytä, jos asiakkaan elämnhallinta on kateissa.
Peruspalkka kaupassa on kehno. Tulisitko Sinä toimeen 10 euron tuntipalkalla? Työajat ovat mitä sattuuta - aikaisin aamusta iltamyöhään ja viikonloput päälle. Lyhin työvuoro kestää 4 tuntia. Sairaslomia on kaupoissa paljon. Jatkuvat sairauspoissaolot johtuvat urakkatahtisesta, haasteettomasta työstä ja asiakaspalvelutyön henkisestä kuormituksesta.
Kaupassa voi olla töissä väliaikaisesti, opiskelun tai lastenhoidon ohella. Ammatiksi ei kaupan alaa voi suositella.
Työelämästä ylipäätään on kuin tekemällä tehty mahdollisimman v1ttumaista, epäkohtia ei korjata, mitään työtä helpottavia tai keventäviä laitteita ei hankita kun ne on muka liian kalliita, saattaahan se sijoittajien hirmuvoitoista olla hetken pois jolloin työnteosta tulee aina ennemmin tai myöhemmin vastenmielistä ja kohtuuttoman raskasta.
Työviihtyvyydestä ei piitata kuin juhlapuheissa, käytännössä tehdään pikemminkin niinpäin että töissä ei ainakaan viihdy kukaan.
Kuitenkaan toimeentulolle ei ole mitään käytännön vaihtoehtoa muuten kuin työtä tekemällä! Kannatan perustuloa!
eipä ihme että tähän vastanneille hapannaamoille ei ole osunut työtä kohdalle eikä varmaan koskaan tule osumaankaan... Aina naama norsun v---lla ja kaikki huonosti, työkaverit paskoja ja pomo paska. Tosiasiassa vika löytyy peiliin katsomalla.
turpa kiinni virkamiesloinen.
Tästä olen niin samaa mieltä! Orjuus ei ole suinkaan kadonnut aikojen saatossa. Se on vain muuttanut muotoaan. Isäntä ei enää tarjoa työn vastineeksi ruokaa ja yösijaa, vaan rahaa juuri sen verran, että pystyt ostamaan ne itse.
Ihmisten enemmistä myös länsimaissa pyörittää yhteiskunnan oravanpyörää kuvitellen, että joskus rahaa vielä kertyy ja sitten voi alkaa nauttimaan olemassaolostaan. Ei se niin mene. N. 38 viikkotuntia paskaduunia ja palkkaa tulee juuri sen verran, että perusjutut voi itselleen kustantaa. Koko ajan uhkaillaan työn loppumisella eli yhteiskunnasta syrjäyttämisellä. Moni tippuu pelistä ulos, vaikka tekeekin nöyrästi työnsä. Olipa työllisenä tai työttömänä, moni sairastuu ja yllättävän pian alkaa vanhuuskin häämöttää. Pikku palkoista kertyy pikkuisia eläkkeitä. Vanhuus vietetään vaipoissa kroonikko-osastolla, eikä hoitajia näy. Lopulta kuolema tulee ja armahtaa rivi-ihmisen.
Ja mikä ironisinta, suostumalla (niin niin, elämä ja kuolema -kysymys) tähän me itse, omin käsin, uusinnamme meille haitallisen systeemin, mahdollistamme sen jatkumisen sukupolvelta seuraavalle. Onko jossain vaiheessa enää helppoa sanoakaan mistä kaikki on saanut alkunsa? Onko se edes oleellista...
Jotkuthan tästä tiettävästi lamaantuu ja nostaa kädet ylös eikä suostu tekeen enää yhtään töitä. En voi syyttää heitä. Prolet on perinteisesti ahtaalla, annetut vaihtoehdot on alkuunsa huonot. Sittenkään oma henkilökohtainen valinta yksinään ei muuta mitään kun muut jatkaa, kenties kaikkien tulisi lopettaa ...
Matkatyö on sellaista, mikä syö miestä. Aloitin vuonna -78. Välillä olen ollut paikallaan mutta viimeiset 20 vuotta olen liikkunut ison osan (keskim yli 200 päivää)vuodesta Euroopan ulkopuolella töissä. Jonkun mielestä olen saanut paljon kun olen "saanut" matkustaa niin paljon. Omasta mielestäni olen menettänyt elämässäni enemmän kuin olen saanut.
Joo toi on tuttua, kadehditaan vaikkei tiedetä asioista yhtikäs mitään. Jatkuva reissaaminen ja hotelleissa pyöriminen syö pitkällä tähtäimellä miestä, miksei naistakin ja perhettä ylipäätään.
Mene sosiaali- tai terveysalalle, siellä on tekemistä.
AInakin niin kauan KUN verorahat loppuu.
Mä en halua tehdä toimistotöitä. Jakkupukukansa, yök. Mitä pinnallisia ihmisiä. Kynnet hyvin, tukka hyvin, meikit hyvin, kaikki hyvin. Keskustelunaiheet viinin lipitys ja toisten arvosteleminen. Olen onnellinen, että saan vaihtaa jakkupukuni (YÖK, menee samantien UFFille) takaisin siihen, mistä alunperin lähdin, eli tehtaan haalareihin ja saan käytettyä korkeakoulututkintoni ihan käytännössä hyväkseni enkä vain keskustella asiantuntevasti muiden pukunuijien kanssa. Saan kädet rasvaan, siitä tykkään.
Hyvin sanottu!!Ite olen työssäoppimassa toimistossa ja tykkään työstäni ja siitä et on miehiäkin talossa.Mutta ne akat.Voi herranen aika,jos joku kehtaa mennä eri porukassa kahville,niin soppahan siitä syntyy.Sit suoraan ei sanota yhtään mitään.Seläntakan heitellään ihmisistä paskaa,sen enempiä miettimättä et onko se niin vai onko se vaan oma mielipide.Sit oletetaan et se ihminen ei sit muidenkaan mielestä ole mitään.Ollaan niin kiireisiä,et unohdetaan tehdä työt,kun suu vaahdossa huudetaan et työtä on paljon eikä sitä kerkee tekemään.
Itse olen saanut hyvää palautetta siitä et sanon niinkuin asiat on,enkä jaksa turhaa lätistä.Teen työni ja lähen kotia.
Mutta se ala on mulla edelleenkin hakusessa.Toimistotyö on tylsä varmasti muutenkin pidemmän päälle.En vaan tiedä mikä se ala sitten on.
Itselläkin aika monesta paikasta kokemusta, asiakaspalvelusta enimmäkseen. Parhaillaan olen kuitenkin reklamaatiokäsittelijä. Siinä jos jossain saa kuulla kuinka huono ihminen on, miten kaikki maailmassa on juuri sinun vikasi, pitäisi hankkia oikeaa työtä ym ym ym.
Osaan jättää työt työpaikalle mutta vihaan työtäni. Olen yrittänyt hakea uutta työpaikkaa mutta työtilanne on huono. Jossain vaiheessa tulee varmaan muutto töiden perässä pääkaupunkiseudulle.
Kiinteistöhuollossa ainakin saa tuntea itsensä kauluskansan palvelijaksi.
Metalli, metalli ja metalli. Työt häviävät halpamaihin, niistä jotka eivät häviä maksetaan 8 euroa tunnilta.
Siivousalalle, siellä on päällikköt niin hienoperseitä ja ahneita että kustaan silmään mikä keritään.
Palveluneuvoja. Työssä ei kasva ammattiylpeys, koska työtä kytätään koko ajan. Mitään et saa itse tehdä tai päättää. Aina löytyy jotain sanottavaa ja "valmennusta" riittää aivan naurettavuuksiin asti.
Pitää toimettomille ja epäpäteville esimiehille keksiä tekemistä.
ruokakaupan kassa