Enkä mitään keskenkasvuista lasta vaivoikseni. Mies jaksoi valehdella niin kauan, kunnes todisteet olivat 100% varmat eikä ulospääsyä enää ollut. Sitten alkoi toisenlaiset selittely, joita kesti tasan sen aikaa, kun taas oli 100% varma että on puhunut täyttä p.askaa.
Alkuun tietysti olin ihan rikki, mutta pikkiu hiljaa on alkanut vaan v.tuttamaan äijän naama. Empä usko, että tuo mihinkään olisi tapojaan muuttanut, esittää vaan todella huonosti vastuullista perheen isää. Todellisuudessa minä hoidan kaiken. Hyvä jos miesparka osaa edes sukkiaan itse pestä. Ei hoida lapsia, ei tee siis yhtään mitään. Eipä saa kysellä menoista ja tuloista, minä kun en häntä omista. Josssain vaiheessa, kun tuli kerjättyä sääliä ja itkettyä niin huomasin, että mies tuli lähinnä vain tyytyväisemmäksi. Nyt kun olen alkanut antamaan samalla mitalla takisin onkin miehessä alkanut esiintymään tiettyä epävarmuutta. Olen sanonut suoraan, että turha kysellä minun menoistani, en tarvitse häntä mihinkään pärjään kyllä omillanikin. Marmatti jostain niin tokaisin, että sinä poika määräile minua.
Kyllähän sen nyt tietää, koskaan tuollainen ei normaaliin suhteeseen kykene. Oman ikäisensä vaativat jo hieman aikusiempaa seuraa ja vastuullisuutta. Mies elää kuin 15-vuotias.
Nuoret tytöt eivät huoli ja ei varmasti ala jakamaan aikaansa lasten kanssa.
Mikäpä sitten pitää yhdessä? Ei mikään. Alkuun kuvittelin, että lasten etu on se että on isä. Minkälaisen isä on sellainen joka ei ota vastuuta lapsistaan? Minulle hänestä ei ole kuin harmia ja päänsärkyä. Pysyisi vaan poissa. Itselläni on viritelmiä vähän siellä sun täällä ja tää akka lähtee kuin pieru saharaan kunhan aika on kypsä. Eikä tarvitse perään huudella.Saa mieskin haluamansa vapauden kun en ole menojaan kyttäämässä ja kyselemässä. Saa viettää vapaata sinkkuelämää ilman perheellisen vastuuta täysin rinnoin.
Turha selitellä että lasten etu on myös isä, tokihan se näin on, mutta ei tuollainen ketku mitään perhettä ole edes tavannut. Häntä kun ei jätä kukaan...
Tuntuu hyvältä kun oma säälittävä roikkuminen on alkanut vaihtumaan inhoon miestä kohtaan. Kostaa ei tarvitse, jokainen löytää edestään sen mitä taakseen jättää.
Ei pettäjä tarvitse sääliä, eikä todellakaan kannata pettäjän edessä alkaa anomaa armoa. Toisen ihmisen inhimillinen hätä ja suru on pettäjälle täysin mitätön asia.
Alkuun tietysti olin ihan rikki, mutta pikkiu hiljaa on alkanut vaan v.tuttamaan äijän naama. Empä usko, että tuo mihinkään olisi tapojaan muuttanut, esittää vaan todella huonosti vastuullista perheen isää. Todellisuudessa minä hoidan kaiken. Hyvä jos miesparka osaa edes sukkiaan itse pestä. Ei hoida lapsia, ei tee siis yhtään mitään. Eipä saa kysellä menoista ja tuloista, minä kun en häntä omista. Josssain vaiheessa, kun tuli kerjättyä sääliä ja itkettyä niin huomasin, että mies tuli lähinnä vain tyytyväisemmäksi. Nyt kun olen alkanut antamaan samalla mitalla takisin onkin miehessä alkanut esiintymään tiettyä epävarmuutta. Olen sanonut suoraan, että turha kysellä minun menoistani, en tarvitse häntä mihinkään pärjään kyllä omillanikin. Marmatti jostain niin tokaisin, että sinä poika määräile minua.
Kyllähän sen nyt tietää, koskaan tuollainen ei normaaliin suhteeseen kykene. Oman ikäisensä vaativat jo hieman aikusiempaa seuraa ja vastuullisuutta. Mies elää kuin 15-vuotias.
Nuoret tytöt eivät huoli ja ei varmasti ala jakamaan aikaansa lasten kanssa.
Mikäpä sitten pitää yhdessä? Ei mikään. Alkuun kuvittelin, että lasten etu on se että on isä. Minkälaisen isä on sellainen joka ei ota vastuuta lapsistaan? Minulle hänestä ei ole kuin harmia ja päänsärkyä. Pysyisi vaan poissa. Itselläni on viritelmiä vähän siellä sun täällä ja tää akka lähtee kuin pieru saharaan kunhan aika on kypsä. Eikä tarvitse perään huudella.Saa mieskin haluamansa vapauden kun en ole menojaan kyttäämässä ja kyselemässä. Saa viettää vapaata sinkkuelämää ilman perheellisen vastuuta täysin rinnoin.
Turha selitellä että lasten etu on myös isä, tokihan se näin on, mutta ei tuollainen ketku mitään perhettä ole edes tavannut. Häntä kun ei jätä kukaan...
Tuntuu hyvältä kun oma säälittävä roikkuminen on alkanut vaihtumaan inhoon miestä kohtaan. Kostaa ei tarvitse, jokainen löytää edestään sen mitä taakseen jättää.
Ei pettäjä tarvitse sääliä, eikä todellakaan kannata pettäjän edessä alkaa anomaa armoa. Toisen ihmisen inhimillinen hätä ja suru on pettäjälle täysin mitätön asia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja meillä on ollut aina seksiä, myös silloin kuin mies valehteli, ettei olen enää kakkosta. Eli pani meitä molempia koko ajan. Mies on mustasukkainen kuin harhainen ankka kännissä. Seuraa saan kyllä jos haluan. En ole baareissa viihtyvää tyyppiä, eikä oikeastaan edes kiinosta alkaa mihinkään ihmissuhdehärdelliin vähäänn aikaan. Pettämään en ala koska se sotisi itseäni vastaan, tosi olishan tuo se ansainnut. Luotan siihen että jokainen saa ansionsa mukaan, ennemmin tai myöhemmin.
olinko mä kirjoittanut tuon? Kuulosti ihan minun tekstilta. Minä tosin olen ottanut ns seuraavan askelen ja alkanut pettää. Tai oikeastaan rakastu toiseen mutta en tieda tuleeko meistä ikinä mitään.
Mutta lähteminen paska suhteesta on vaikeaa. Kun on pitkä liitto ja lapsia. Mutta ei se enää kaukana ole.
Sama täällä. Mies käy panna nylkyttämässä kakkostaan milloin tahtoo, muttei eroakaan halua. Hänen käsitys asioiden sopimisesta on se, et hän menee menojaa ja panee kakkostaan kun ehtii. Minä saan hoitaa perheen ja elämän luistamisen (ja kakkoselle liukastusvoidetta postiin).. ja kakkonen odottaa avosylin pimppa märkänä. Jeesus mitä elämää...
Onko tää sitten niin roikkumista. No on sen puoleen, että pitäis näyttää tuolle paskalle närhen värkit.
Heitä jo tuollainen ukko mäkeen. Tietty helpommin sanottu kuin tehty.
Kyllä Suomen naiset ovat tehneet miehen elämästä liian helppoa. Mies saa naida pitkin mantuja ja naiset ymmärtää. Pitäisi jostain saada suunnan muutos naisten suhtautumiseen miehiä kohtaan.