Koosta32 kokoon 38

Itsellänikin BED, kasvanu esiin täss vähä yli vuos sitten. Paheni kesän jälkeen, joten tiedän tasan tarkkaan ton fiiliksen, et "aääää nämäkään vaatteet ei mahu enää". Mulla oli viime kesän alussa anoreksiansuuntasta, mutt ei kerinny sitt pahentuu ku vaihtu takas BEDiks, ja paheni pahenemistaan niinku jo sanoinkin. 10 kg tullu puoles vuodess painoo lisää, ja tuntuu kamalalt ku haluisin olla lihasta ja luuta. Emetofobia on (onneks?) nii siks ei oo bulimiaa, muuten ois satavarmasti. Mutt siis tiedätkö ollenkaa mikä o sun syy miks sait SHn? mulla on kai se et haluaisin olla sukupuolineutraali ja siks haluaisin kaikki muodot pois.

en uskalla ehkä sähköpostia alkaa vaihtamaan, tuntuu niin "läheiseltä" näin yhtäkkiä, mutta muutoin olisin mielelläni yhteydessä. Itselläni anoreksia, BEDin oireita ollut n. 3 kk, pahenemaan päin. Ja paino senkun nousee.

Sairastuin 15-16 vuotiaana, nyt 18. kesä edessä.

Toivon teille kaikille voimia BEDin kukistamiseksi. En ole itse sairastanut minkäänlaista syömishäiriötä, mutta seurasin yli kaksi vuotta vierestä, kun silloinen tyttöystäväni sairasti BEDiä. Hän painoi pahimmillaan 37,5 kiloa. Muistan, kuinka joskus lohduttaessani häntä, hänen luunsa painautuivat minuun niin että sain välillä mustelmia.

Suhteemme päättyi, mutta hän parantui. Kaikelle on lähtökohdat, miksi jotain tapahtuu, niin myös sille, että joku kärsii syömishäiriöstä. Selvittäkää mistä tilanteenne johtuu, se on ensiaskel toipumiseen. Läheisenne rakastaa teitä sen takia, mitä olette ihmisenä, ei siksi mitä sairastatte. En koskaan määritellyt tyttöystävääni sen perusteella, että hän sairasti ko. tautia. Määrittelin hänet sen kautta, mitä tunsin häntä kohtaan. Uskaltautukaa kertomaan läheisillenne, mikä teillä on:) Jos puhuminen on vaikeaa, kirjoittakaa kirje. Voimia kaikille.

joo olin itekin just tulossa kirjottamaan tästä aiheesta. siis mulla tullu nyt puolessa vuodessa 25 kg lisää, juts sopivasti tälleen ennen kesää. Bulimiasta bediin. Ja sen myötä tuli myös masennus. Ja nyt... inhottaa sanoa, mutta kaipaan bulimiaa.

toivon välillä et saisin anoreksian takaisin, niin pääsis laihtumaan. olen käynyt terapiasta mistä ei mitään apua, koska olen niin hiton iloinen luonne, että enhän tarvitse mitään kunnon terapiaa. niin ja olenhan myös normaalipainoinen nyt niin "täysin terve yksilö" :/ SH lähti läheste ilkeistä kommenteista ja siitä seuranneesta laihuttamisesta ja huonosta itsetunnosta..

Joo itelläni sama homma. Sairastuin ensiksi anoreksiaan/bulimiaan, pahimmillani painoin 40kg, olin luiseva, horkassa koko ajan ja väsynyt mutta silti jotenkin sairaalla tavalla tyytyväinen kun tunsin esille työntyneet luut ja kun sain muilta kauhistuneita kommentteja laihuudestani.
Bulimia itselläni oli aikaisemmin satunnaista, noin 2krt kuukaudessa tuli oksenneltua ja sitten se loppuikin kun vannoin etten enää ikinä oksenna.
NIINPÄ bulimia vaihtuikin BED:iin, ahmiminen jatkui ja jopa lisääntyi huomattavasti mutta oksentaminen jäi pois. Anorektisesti ajattelen edelleen, mutta liikkuminen on jäänyt masennuksen takia, en enää jaksa nousta sängystä (muuta kuin syömään), ja monena päivänä on tullutkin vedettyä ruokaa noin 4000kcal edestä. Kiloja on tullut lyhyessä ajassa huomattavasti lisää, mutta normaalipainon rajoissa olen vielä. Terapiassa käyn anorektisten aikojeni takia mutta ei siitäkään tunnu olevan tähän asiaan yhtään apua.
Olen ahdistunut, masentunut, inhoan itseäni ja monesti mieleeni tulevat itsetuhoiset ajatukset. Kaipaan laihuusaikojani, silloin jollain jännällä tavalla asiat olivat henkiseltä kantilta paremmin, syömiseni olivat tiukasti kontrollissa eikä näin ollen ahistusta asiasta päässyt edes tulemaan.
En jaksa enää

Olen 19 vuotta täyttävä nuori nainen ja poden samaa ongelmaa. Minulla on vuoronperään paastojaksoja joiden aikana syön vain 200-500 kcal päivässä ja sitten ahmimisjaksoja joilta en edes kaloreita laske, kun en uskalla enkä halua kai tietääkään mutta 3000 kcal kieppeillä varmaan liikutaan. Ulkoisesti en näytä sopivan mihinkään syömishäiriöön kun olen normaalipainoinen, jopa hoikahko, vaikken sellaiseksi kyllä itseäni koe. Ystäville ja tutuille jaksan myös näytellä pirteää ja iloista, joten kukaan ei varmaan voisi kuvitellakkaan miten hemmetin ahdistunut olen.
Ennen olin luonnostaan hoikka ja laiha, ja mikä hassuinta: silloin toivoin olevani muodokkampi. No sitten elämänmuutosten, e-pillereiden ja iän mukana lihoin koosta 32 kokoon 36. Huomasin etten pitänytkään pehmeämmän muotoisesta minästäni ja aloin itseinhon pakottamana laihduttamaan. Ensin tuli ortoreksia, sitten anoreksia ja nyt BED. Nykyään kaikki vuorottelevat iloisessa sekamelskassa.
Jos joku haluaisi keskustella ennemmän voisin alkaa s-postivaihtoon. Vaikkapa ketjun aloittaja, tai ihan kuka muu. En vain jotenkin uskaltaisi laittaa s-postiani tähän näkyville jo joku tuttu sattuu tunnistamaan...

Ihan sama ongelma... Syömisten kanssa kamppaillut melkein sen kolme vuotta. Eka oli anoreksiaa ja paino tippui 12kg sitten tuli mukaan oksentelu. Oksentelun aloitettuani heräsi maailman tyhmin ajatus siitä, että "hei mähän voin syödä mitä vaan"... Syömiset on vaan kasvanu ja kasvanu ja koko viime kevät oli pelkkää ahmimista ja oksentelua.. Nyt yritän kovasti päästä oksentelusta eroon ja pelkään että tää on menossa sihe BEDiin, koska en vaan enää hallitse syömisiäni.. Ahmin joka ikinen päivä ja kontrolli on hävinnyt kokonaan. Anoreksia aikoina en edes tajunnut olevani sairas, mutta nyt tekisin mitä vain, että pääsisin takaisin kontrolliin. Oma keho vaan ahdistaa ja ällöttää. Jatkuva läskiahdistus tekee mut hulluks! lihon ja lihon ja vaatteet ei mahu enää päälle. Tällä hetkellä koko on 36, vaikka vasta äskenhän se oli vielä se 34. Kovaa vauhtia menossa sinne 40:een...

Tuntuu ettei tästä ahdsituksesta pääse mitenkään eroon. Itsemurha ajatuksiakin paljon useemmin, mutta ei siis niin vahvoja, että oikeasti tekisin sen. Tuntuu vaan ettei oo enää muuta keinoa saada mielenrauhaa. Nytkin istun koneella, kun en saanut unta ahdistukseltani. Ahdistaa niiin paljon, eikä se mee pois. Enkä ymmärrä sitä, että jos mua ahdistaa joka ilta näin paljon, niin miksi ihmeessä mä toistan samat virheet päivästä toiseen.. -.- Muistan sen ihanan tunteen kun vatsa oli littea onnistuneiden päivien jälkeen. Sen tunteen kun oli vain onnellinen ja ylpeä itsetään. Miksi he****** mä sit tungen sitä ruokaa kurkusta alas joka ikinen päivä?? Missä on vika etten mä pysty lopettaa ja nytkin tekee mieli syödä... Onneks oon hakenut jo apua, mutta siinäkin saattaa mennä vielä monen monta kuukautta :/

Sama tilanne täällä, bulimiaa ja B.E.D sairastanu 3 vuotta ja painovaihdellu 48-62 ja nyt ikävä kyllä olen lihavimmillani, eli olen lihonnut puolessa vuodessa 14 kiloa!! aivan uskomatonta, joka paikkaan tullu raskasuarpia ja mitkään vaatteet ei siis mitkään mene päälle! ennen kokoa 32-36, riippuen vaatteesta koska omista isot rinnat, kokoa 70E. ja nyt vaatekoko taitaa olla 40-42, hyi vittu. yritän laihtua semmoset 10 kiloa ennen koulun alkua ja haluaisin tukea ja motivaatio, koska en halua olla tälläinen läskipallo :(

Olen syyskuussa 20v täyttävä nainen ja olen sairastanut syömishäiriötä vuodesta 2008. Kaikilla meillä tuntuu olevan sama historia, lähtöisin anoreksiasta. Anyway olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Laita meiliä jos vielä tarvitset kohtalotoveria: [email protected]

Mulla alkoi niin, että ensin laihduin yhtenä kesänä ihan huomaamatta kun oli paljon tekemistä eikä kuumalla säällä ruoka maistunut. Sitten huomasin kuinka kivaa oli olla laihempi ja siitä se lähti. Laihduin 15kg ja söin n. 300kcal/päivä. Olen siis 172cm ja ennen tätä kaikkea painoin 57kg. Sitten aloin taas syömään ja se muuttui ahminnaksi ja sen jälkeen bulimiaksi, jota edelleen sairastan. :( Mietin joka päivä voinko enää syödä normaalisti sen kummemmin ajattelematta ruokaa.....

Täälläkin ahmimishäiriöstä kärsivä nuori nainen.

Täytän kaikki mahdolliset ahmimishäiriön kriteerit paitsi ylipainon, paino kuitenkin nousee koko ajan pikku hiljaa, mutta vielä mennään normaalipainossa, toistaiseksi.....

Tätä prkl syömispelleilyä ollut 2010 lähtien, ahmimispäiviä 2 x viikossa keskimäärin. Itsekuri 0. Tä on ihan kamalaa, ajattelen syömistä ihan koko ajan, missä tilanteessa tahansa :( olisi kiva saada apua, mutta mistä?

"Tätä prkl syömispelleilyä ollut 2010 lähtien, ahmimispäiviä 2 x viikossa keskimäärin. Itsekuri 0. Tä on ihan kamalaa, ajattelen syömistä ihan koko ajan, missä tilanteessa tahansa :("

Mulla on täsmälleen sama juttu. Kaameeta. Oisin voinu kirjottaa ton.