Alkuvuodesta päätimme mieheni kanssa erota, meillä on kolme lasta ( pieniä vielä ) ja omakotitalo joka on myynnissä. Kummallakaan ei ole ollut rahaa muuttaa omaan asuntoon joten olemme asuneet tässä yhdessä nyt neljä kuukautta. Nyt mieheni sitten muuttaa mökille, kun lapsilla alkaa kesäloma. Olen tämän aikana älynnyt täysin omat virheeni ja sen miksi alunperin halusin erota, ja ne syyt minun puoleltani tuntuvat tällä hetkellä ihan naurettavilta enimmäkseen arjen tylsyys ja pitkään jatkuneet riidat rahasta ym. saivat minut sitten tekemään tämän ero päätöksen.
Seksi ei ole koskaan loppunut eikä rakkauskaan, kummaltakaan puolelta. Mieheni puolelta suostuminen tähän eroon johtui asiasta jonka olen tehnyt kymmenen vuotta sitten jota hän ei pysty anteeksi antamaan ( asia jota kadun enemmän kuin mitään).
Nyt tässä yksi päivä pitkällisen keskustelun jälkeen mieheni laittoi minulle ihanan anteeksi pyytelevän ja rakkautta vannovan viestin, johon sitten vastasin kirjeellä jossa kerroin omista tunteistani ja pyysin anteeksi käytöstäni ym. ja jopa siitä että olen alkanut katumaan tätä päätöstä jo lapsienkin takia.
Vastaus tähän kirjeeseen oli että hänen mielestään tämä on ohi ja lopullista koska vihaa minua liikaa tekojeni takia.
Kysymykseni kuuluukin että Mitenkä voi laittaa toiselle viesti jossa vannoo rakkauttaan ja antaa ymmärtää että haluaisi vielä yrittää mutta sitten kuitenkin kun minäkin sanon samoin niin vetää maton täysin taas jalkojen alta ja "peruunkin" kaiken sanomansa?!?!
Seksi ei ole koskaan loppunut eikä rakkauskaan, kummaltakaan puolelta. Mieheni puolelta suostuminen tähän eroon johtui asiasta jonka olen tehnyt kymmenen vuotta sitten jota hän ei pysty anteeksi antamaan ( asia jota kadun enemmän kuin mitään).
Nyt tässä yksi päivä pitkällisen keskustelun jälkeen mieheni laittoi minulle ihanan anteeksi pyytelevän ja rakkautta vannovan viestin, johon sitten vastasin kirjeellä jossa kerroin omista tunteistani ja pyysin anteeksi käytöstäni ym. ja jopa siitä että olen alkanut katumaan tätä päätöstä jo lapsienkin takia.
Vastaus tähän kirjeeseen oli että hänen mielestään tämä on ohi ja lopullista koska vihaa minua liikaa tekojeni takia.
Kysymykseni kuuluukin että Mitenkä voi laittaa toiselle viesti jossa vannoo rakkauttaan ja antaa ymmärtää että haluaisi vielä yrittää mutta sitten kuitenkin kun minäkin sanon samoin niin vetää maton täysin taas jalkojen alta ja "peruunkin" kaiken sanomansa?!?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinunlaisesi naisen passitin itsekin matkoihinsa yhteisestä kodistamme. Ei ollut luottamukseni eikä rakkauteni arvoinen. Oli pettäjäluonne ja omaan napaansa tuijottaja. Olisi varmaan vielä halunnut yrittää, mutta rajansa kaikella. Toivottavasti miehesi löytää itselleen paremman kumppanin.
>AP:lle kyllähän mies tuossa tapauksessa tekee oikean liikkeen. Ymmärrän
sinun viestistäsi ,ETTÄ OLET OIKEA JAKORASIA. TUOMMOISTA ASIAA MIEHET
EI VOI ANTAA ANTEEKSI.
Hei "Seinäkello",
en tiedä, mitä pahaa olet tehnyt miehellesi tuolloin 10 vuotta sitten, mutta toisaalta kuulostaa siltä, että ainakin jollain tasolla hän on sinulle anteeksi antanut, koska tuosta sinun mokastasi on kulunut jo noinkin kauan aikaa. Jollei hän olisi asiaa millään tasolla sinulle anteeksi antanut, ette olisi enää ythdessä.
Tuollainen, että miehesi vetä maton äkillisesti jalkojesi alta vaikuttaa minusta siletä, miehesi on hyvin epävarma omista tunteistaan ja se purkautuu sitten tuollaisena poukkoilevana käytöksenä.
Mielestäni teidän pitäisi istuutua nyt kahden kesken pöydän ääreen puhumaan, ilman, että ne lapset siinä ovat mukana. Eli keskustelu ihan aikuisten kesken ja aikuisten oikeasti. Kysy mieheltäsi vakaasti (ja vain enää tämän yhden kerran, älä käy jankkaamaan), että kykeneekö hän aidosti antamaan sinulle anteeksi tuon kaukaisenn mokasi. Sano miehellesi, että pohtii vastustaan hyvin tarkkaan. Siis, hyvin tarkkaaan. Jos hän vastaa, ettei kykene asiaa mitenkään unohtamaan ja anteeksi antamaaan, mielestäni teidän sitten tulisi siitä tehdä omat johtopäätöksenne. Eihän sellaisessa suhteessa, jossa on luottamuspula eikä anteeksiantoa, voi elää täysipainoista elämää. Jos taas miehesi toteaa, että kyllä hän kykeneee sen tapahtuneen antamaan anteeksi, niin sitten teidän täytyy yhteistuumin päättää, ettei siitä asiasta enää puhuta (jos se on jo aiemmmin puhuttu selväksi) ja sitten tuo asia on historiaaa elämässänne. Piste.
Jos teillä on tällä hetkellä sellainen ns. normiavioliitto murheineen, iloineen, riitoineen, niistä sopimisineen, hyvine ja huonoine hetkineen, kannattaa teidän harkita tarkoin, että kannattaako erota. Kaikessa koittaa arki, niin siinä ihanassa uudessa suhteessakin. Ei elämä ole juhlaa vaaan siinä arjessa kulkemista.
Uskon, että miehesi on tilanteessanne epävarma, eksyksissä, ihmeisssään ja pohtii, että uskaltaako hän luottaa sinuun.
En osaa tämän enempää sinua "neuvoa", mutta toivon, että mihin ratkaisuus ikinä päädyttekään, niin se on yhteisenne ja osaatte ratkaisunne kanssa edes suht tyytyväisinä elää.
Tsemppiä teille molemmille!
Olet selvästi kasvamassa henkisesti aikuisemmaksi jos ja kun olet jo tiedostanut omia puutteitasi ja noita "lapsellisia" syitä jotka johtivat erohakemukseesi.
Miehesi ei ehkä ole vielä muutostasi itselleen tiedostanut, eikä hän välttämättä ole kokenut mitään henkistä kasvua samaan aikaan. Sinulla on nyt oikeastaan näytön paikka, oletko todella kasvanut yli parisuhdepelin pelaamisesta vastuulliseksi aikuiseksi, vai seuraatko yhä egoasi.
Älä ylireagoi miehesi tunteenpurkauksiin, muistele miten itsekin ennen käyttäydyit. Anna hänelle aikaa nähdä aikuistunut itsesi, niin hänkin pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään että olet todella "eri ihminen" kuin ennen.
Onnea jatkoon!
Mitä on normiarki? Paljonko mielestänne suhteessa saa olla huonoa suhteessa hyvään että se olisi vielä hyvksyttävä?
Min käytin termiä normiavioliitto. Kaipa minä ajattelen normiarjella sitä, mitä yleisimmin eletään. Eli käydään töissä/opiskellaan, harrastetaan, tavataan ystäviä, syödään katsotaan televvisiota, käydään museoissa/konserteissa/erilaisissa tapahtumissa. Eli ihan sitä tavallista elämää tarkoitan normilla.
En osaa sanoa tuohon, että paljonko suhteessa saa olla huonoa suhteessa hyvään. Ehkä se riippuu sitten asiasta. Kysymyksesi on hyvä mutta siihen on tosi vaikea vastata.
Sun miehelläs on kyllä helppoo kun ei ole ikinä tehnyt mitään väärää. Kuitenkin kaikki mitä suhteessa tapahtuu on jotenkin riippuvainen toiseen ja kuitenkin ootte olleet yhdessä pitkään sen jälkeen. Kuulostaa toiselta naiselta, sorry
Olen itse petetty ja jätetty. En "ehkä" fyysisellä tasolla, mutta henkisellä kuitenkin. Sillä ei kai väliä. En tunne sinua saati miestäsi, mutta kertomasi perusteella voin mielestäni samaistua tunnekuohuun/tunteiden vaihteluun miehesi osalta. Sinä olet hänelle kuitenkin se tuttu ja hyvissä fiiliksissä turvallinen, mutta huonoissa fiiliksissä turvaton ihminen. Kun muutatte lopulta erilleen, asiat voivat muuttua vielä vaikeammiksi siinä suhteessa, että tunteita ei saa purettua suoraan "siihen toiseen". Mielikuvitus vielä teke omat tepposensa siihen lisäksi, kun "se toinen" ei ole siinä vieressä kelle sanoa (oli sitten hyvää tai pahaa). Etäisyys voi tehdä hyvääkin teille. Toivottavasti pystytte olemaan toisillenne armollisia ja katsomaan kokonaisuutta lapsiperheenä. Tsemppiä teille molemmille!!
Tuo miehesi loppuniitti on selvästi kosto siitä kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta
syrjähypystäkö ?
Hän ei ole mielestäni lainkaan epävarma erosta, vaan päinvastoin.
Otan osaa suruusi, mutta täytyy sanoa että täydellinen lopetus ihmiseltä joka on täysin pottuuntunut ja haluaa loukata kybällä. Siitä pointsit exällesi.
Mitä tapahtui 10 vuotta sitten on vanha asia ja hän käyttää sitä tekosyynä. Et voi koko ikääsi elää anteeksi pyytäen. Jos näytät että haluat ja ajan kanssa se tulee esiin että myös tarkotat sitä että haluat hänet ja pitää perheen kasassa ja että jos sovitte että yritätte molemmat niin hänen pitää myös luvata pistää se mitä teit sillon komeroon ja pitää se siellä muuten siitä ei tule mitään ja kuulet siitä joka kerta kun tappelette. Jos ei anna anteeksi ja mene eteenpäin niin ei siitä tule mitään. Me kaikki tehään virheitä mutta jos rakastaa tarpeeksi niin suhteen eteen kannattaa tehä työtä.
sinuna veisin hänet jonnekkin ulos syömään tai jotain missä voitte olla kahdestaan ja vaan puhua nauttien toisistanne, ei syyttelyä eikä mitä toisessa on vikaa vaan mitä haluat ja miten eteenpäin.
On helppo sanoa asioita mitä ei oikeastaan tarkota se on semmosta toisen testaamista koko ajan. Kuulostaa että teillä on ne pohjat mitä tarvitaan avioliittoon ja kaikille tulee semmonen aika liitossa jossa ajatellaan että on helpompaa jos erotaan mutta jos on ne pohjat niin niihin on hyvä alkaa rakentaa. Teillä on rakkautta ja seksiä niin tehkää työtä että pystytte henkisesti löytämään toisenne ja eläämään sovussa. Ero on tosi rankkaa kaikille, jos voitte niin välttäkää sitä kaikin keinoin.