Eronneet, toivoisin näkökulmianne. Itsekin olen aikoinaan eronnut yli kymmenen vuotta kestäneestä liitosta. Mutta toivuin nopeasti enkä jäänyt tunnetasolla kiinni menneeseen, joten itseeni ja menneisiin kokemuksiini en osaa nyt verrata miesystäväni tilannetta. Olen siis tavannut miehen, joka on eronnut muutaman vuoden kestäneestä liitosta joitakin kuukausia sitten, ja olemme alkaneet seurustelemaan.
Minä pelkään jälleen satuttaa itseni. Minun lähelleni on usein hakeutunut miehiä, jotka tarvitsevat jotain "terapeuttista suhdetta", mutta suhteesta ei ole tullut tasa-arvoinen rakkauteen perustuva parisuhde niillä eväin. Mistä ihmeestä nyt kykenen arvioimaan, onko meillä mahdollisuuksia uuden miesystäväni kanssa...siis onko hän oikeasti minusta kiinnostunut vai olenko vain jonkinlainen laastari ja sopiva pahan mielen poistaja "erokauden" ajaksi? Minulla itselläni on odotuksia suhteemme ja otan tämän suhteen vakavasti ja toivon, että se johtaisi pysyvään elämänkumppanuuteen ja rakkauteen. Mutta kyllä pelottaa, jos olenkin vain jokin korvike. Miehen ex-vaimolla on ymmärtääkseni vielä tunteita ja ehkä jopa paluuhalukkuutta mutta mies on vakuuttanut minulle, että hänellä ei ole romanttisia tunteita ex-vaimoa kohtaan eikä aio palata hänen luokseen.
Mistä siis voin päätellä, että olen hänelle todellinen naisystävä enkä vain laastari? Onko mitään ajatuksia?
Minä pelkään jälleen satuttaa itseni. Minun lähelleni on usein hakeutunut miehiä, jotka tarvitsevat jotain "terapeuttista suhdetta", mutta suhteesta ei ole tullut tasa-arvoinen rakkauteen perustuva parisuhde niillä eväin. Mistä ihmeestä nyt kykenen arvioimaan, onko meillä mahdollisuuksia uuden miesystäväni kanssa...siis onko hän oikeasti minusta kiinnostunut vai olenko vain jonkinlainen laastari ja sopiva pahan mielen poistaja "erokauden" ajaksi? Minulla itselläni on odotuksia suhteemme ja otan tämän suhteen vakavasti ja toivon, että se johtaisi pysyvään elämänkumppanuuteen ja rakkauteen. Mutta kyllä pelottaa, jos olenkin vain jokin korvike. Miehen ex-vaimolla on ymmärtääkseni vielä tunteita ja ehkä jopa paluuhalukkuutta mutta mies on vakuuttanut minulle, että hänellä ei ole romanttisia tunteita ex-vaimoa kohtaan eikä aio palata hänen luokseen.
Mistä siis voin päätellä, että olen hänelle todellinen naisystävä enkä vain laastari? Onko mitään ajatuksia?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Aika mahdoton yhtälö tietää. Mies ei välttämättä tiedä itsekään. Aika näyttää. Mies saattaa tuntea juuri sillä hetkellä, ettei hän halua palata entiseen, mutta jonakin toisena päivänä hän saattaa ikävöidä takaisin entiseen. Eron jälkeen tunteet saattavat ristellä sinne tänne ja vain ajan kanssa tunnetila tasaantuu, jolloin tietää mitä lopulta oikeasti haluaa.
Minulla on sellainen tunne, että en kestä tässä elämässä enää yhtäkään kertaa sydämen särkymistä. Me sovimme toisillemme, mutta minä olen tosi pelossani.
Kuten sanoinkin, älä pelkää... ei ole mitään pelättävää. Jos ero tulee, niin se on tullakseen. Sen jälkeen olet samassa pisteessä kuin nyt. Yksinkään ei ole hullumpaa, vaikka suhteessa olisi vielä kivempaa. Mutta muista, yksin on kuitenkin kivempaa kuin huonossa tai väärässä suhteessa.
Sinulla on hyvä ote elämään, että mennyt on mennyttä ja nyt olisi aika uudelle pysyvälle parisuhteelle. Jos haluat tämän miehen valloita hänet !
Miten mies valloitetaan? Voi, en osaa olla kuin se mikä olen enkä ole mikään miesten valloittaja :(. Hmm...tiedän että hyvä ruoka on yksi keino...mutta hän ei tule luokseni koskaan ruoka-aikaan kun on aina töissä :(.
Mies valloitetaan juuri olemalla oma iloinen itsensä :).
Valloitusresepti: Kysele, ole kiinnostunut toisen jutuista. Näin hän tuntee olevansa jotakin erityistä. Mutta älä tenttaa ja ahdista. Mene mukaan hänen harrastuksiin ja juttuihin. Pyydä neuvoa niin hän tuntee olevansa tarpeellinen ja se hivelee hänen itsetuntoaa. Kiinnitä huomiosi hyviin puoliin, äläkä marise pikkujutuista. Ole myönteinen, älä kielteinen. Tehkää kivoja juttuja yhdessä. Eläkää pyhäpäivää mahdollisemman pitkälle, sillä se arki tulee kumminkin.
Ei voi mitenkään tietää, kristallipallo ei kerro.Tuossa ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan (kuten aina..).
Ainoa juttu minkä vinkkaan - lopeta pelkääminen, luota itseesi. Pelkääminen estää sinua nauttimasta elämästä täysin rinnoin. Ajattele vain, vaikka miten kävisi, selviät siitä kyllä.
Tuo ohje valloittaa on hyvä yritys ainakin. Toisaalta pelko suojaa sinua. Et sitten putoa niin korkealta. Elämä ja ihmissuhteet on aina riski. Mutta pelon ei pidä antaa rajoittaa elämää, vaan pitää uskaltaa elää ja heittäytyä.
Mies valloitetaan hyvällä seksillä :)
Paitsi casanova-kompleksiin sairastuneet, kasvuiän tunne-elämän vajavaisuutta aina yhtä uudelleen valloittamalla, toisia pettämällä etenevät miehet....
He saattavat syyttää pettämisestä omaa puolisoa ja kokea tämän yhteisen elämän kerta toisensa jälkeen vähemmän tärkeäksi. Oli siinä mukana lapsia, perhettä tai mitä hyvänsä.
Toivottavasti et kuulu tähän syvien tunteiden ja ihmissuhteiden suhteen kykenemättömien kerhoon.
Hyvällä seksillä voi valloittaa, mutta pelkästä seksistä ei ole pitämään parisuhdetta yllä. Siihen tarvitaan aimo annos henkisyyttä :).
Kyllä kaikista asioista voi ja pitää keskustella, oikealla tavalla ja oikealla hetkellä. Et ole tainnut olla tarpeeksi tarkkasilmäinen nähdäksesi aiempien eronjälkeisten miesten motiiveja. Olet kuvitellut tilapäisseuran hakua rakkaudeksi.En voi väittää ettenkö olisi mokaillut raskaasti itsekin.
Kun malttaisi pitää seurustelun ja seksin erillään vähintäänkin viikkoja, mieluummin kuukausia, ts. ei anna ennenkuin on varma toisen motiiveista, se olisi viisata.
Mutta takaisin tuohon keskusteluun, voithan kertoa miehelle, että jos hänen mielestään olet vielä "käsijarru päällä", jos hänen mielestään tunteesi ovat laimeita etkä ole niin innostunut hänestä kuin hän toivoisi, niin kerro suoraan epäilysi. Että et uskalla heittäytyä vielä suhteeseen täysillä, koska olet tullut satutetuksi ja pettynyt viime vuosina. Ehkä olette jo tästä puhuneetkin.
Hei, sinuna olisin varovainen tuossa suhteessa. Koska tällä miehellä on oma eronsa vasta niin "tuore" voivat hänen mielitekonsa suunnata aivan mihin suuntaan tahansa. En usko, että tämä mies tarkoituksella, tahallaan sinua loukkaisi mutta jos entinen elämä vetää kuitenkin puoleensa enemmän niin etpä voi siihen oikein mitään sanoa/tehdä. Miehen aiempi suhde on kuitnekin kestänyt muutaman vuoden ja erosta vasta kuukausia. Harva ihminen kykeneee pääsemään/päästämään irti kokonaan siitä vanhasta suhteesta noin lyhyessä ajassa.
Omassa tuttavapiirissäni on pariskuntia, jotka ovat palanneet yhteen vielä liki kaksi vuotta eronsa jälkeeen ja molemmilla on ollut jo muitasuhteita tuona aikana. Eivät sitten vain kuitenkaan päässeet eroon toisistaan vaikka takuulla yritystä oli!
Ikävä kehottaa sinua varovaisuuteen, mutta sitä mieltä minä olen. Uskon myös, että tällä hetkellä miehesi ajattelee vilpittömästi noin, ettei palaaa entisensa luokkse mutta joskus ihmisluonn työstää parisuhdeasioita vallan kummalliseen tapaaansa.
Uskon, että olet miehelle todellinen naisystävä mutta voit hetkessä muuttuaa laastariksi. Voi, kunpa olisitte tavanneet hiukan myöhemmin elämässänne eli että mieskin olisi jo päässyt varmuudessa exästään irti.
Tsemppiä kuitenkin sinulle/teille!.
Muutama kuukautta erosta on mielestäni lyhyt aika. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutt itse olisin varmasti varovainen. Omassa tuttavapiirissäni kaikki pikaisesti eron jälkeen solmitut suhteet ovat kariutuneet kahden vuoden sisään. Osa palasi takaisin yhteen, osa ei.
Eli onko kahden vuoden suhde vakava ja pysyvä? Voidaanko suhdetta mitata sen ajallisella kestolla...? Johtuivatko erot huonosti käsitellystä aiemmasta erosta? Jotkut niistä selvästikin. Toiset ei.
Suhteeseen ryhtyessä on aina otettava riski siitä, et sattuu ja kovaa.
Kirjoituksestasi tuli mieleen yksi olennainen kysymys: Onko miehen avioero jo voimassa? Jos vaimo ei ole vielä virallisesti ex-vaimo, eikä eroa vielä ole, paluu yhteen voi olla mahdollista. Silloin uusi suhde voi olla laastari tai jokin välivaihe.
Jos entinen on selvitetty, niin voi antaa mennä. Yrittämällä sen näkee onnistuuko. Rakkaus on aina riski, mutta jos ei uskalla, voi jäädä ilman paljosta.
Se astuu pian voimaan. Ainakin sitten näen, että vievät sen eron päätökseen. Itselläni oli avoero vähän ennen kuin tapasin tämän miehen, mutta en arvosta avoliittoa kuten avioliittoa. Olin myös työstänyt suhteen päätökseen siinä vaiheessa kun päätin erota. Niitä ei voi siten verrata ja minusta ei ole pelkoa että palaisin menneeseen. Ei kai sitä voi muuta kuin katsoa eteenpäin.
Laastarina ollessa tuntuu pahimmalta kun mies alkaa potea morkkista koska ei halua pettää exäänsä vaikka exällään on ollut uusi mies jo 5 vuotta. Että semmosta.
En usko, että olit työstänyt suhteen päätökseen ennen eroa. Mietihän tarkemmin, olet varmasti jo nyt verrannut, eikä sekin ole vertaamista, että koet nyt olevan paremmin ja sitä jatkat koko lopun elämää.
Kukaan ihminen elämässäsi, jonka kanssa olet ollut läheisessä suhteessa ei ole niin yhdentekevä, että unohtuisi kokonaan, Olen tästä aivan varma.
Eli jokainen uusi suhde on aina lasstari laastarin päälle ja tiedäthän kuinka siinä käy, alkaa vaan irtoilemaan, tarkoittaa että oletkin rikkonut oman sielusi ja olet etsijä lopun ikääsi. Rauhaa sieluusi et taida oikein saavuttaa.
Käyt sotaa itsetuntosi kanssa siitä, teinkö oikein vai teinkö väärin. Aihan ei voi valita , mutta aina olet ollut suhteessa osallinen, josta erot johtuu. ei eroja tule jos yksin elää.
Siis kohtasin miehen joka tullut jätetyksi kolmisen vuotta sitten, ex-vaimollaan ollut uusi mies kuvioissa jo n. 5 vuotta. Mies vaan haikailee 'niin täydellistä' exäänsä ja itse olen huomannut olevani vain korvike/laastari. Miehen morkkikset työntää mut luotaan ja ajaa mua kehottamaan häntä etsimään jonkun josta välittää enemmän.. Se kun toinen ei oo päässy yli exästään(eivätkä kaikki edes halua päästä) ja koettaa jotain hengailua joka johtaa katumukseen tms. ni kyllähän siinä tulee pikkasen riittämätön tunne. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Minä olen epärealisti, enkä osaa nauttia nykyhetkestä. Mulla on hieno perhe ja vaimo, joka ainakin ulkoisesti on omaa tasoani korkeammalla. Mutta vaikka vaimo on painoindeksiltään normaali, on vaimon vatsamakkarat ja etenkin hänen suhtautumisensa niihin totaalinen turn off. Ymmärtäisin, että kiloja voi ajoittain kertyä, mutta olettaisin jonkin laihdutus buumin tai vastaavan käynnistyvän, kun vatsanympärys ohittaa rinnanympäryksen. Mutta mitä vielä. Karkin ja sipsin syönti on vain lisääntymään päin. Tämä nainen, joka 20 vuotta sitten oli unelmieni täyttymys, perheestä, jonka geeneissä oltiin pitkiä ja hoikkia, on nyt vain muisto menneestä.
Olen itse niin ulkonäknökeskeinen ihminen, että sen myötä kun vaimon olemus on repsahtanut, olen alkanut huomaamaan luonteenkin ärsyttävyydet. Välillä kaikki hänessä tuntuu ärsyttävän. Seksi ei kiinnosta hänen kanssaan, mutta kädellä täytyy käydä useasti päivässä, joten mikään impotentti en ole. Tosin ei vaimokaan usein aloitteellinen ole, vaikkei juuri koskaan ole vastaan pistänyt, jos seksiä on haluttanut harrastaa. En kuitenkaan ole pettäjätyyppi, mutta toivoton rakastuja. Sitten kun rakastun, tunnen huonoa omatuntoa, vaikken juuri koskaan ole edennyt fyysiseen pettämiseen. Ehkä syynä on myös se, että en juurikaan rakastu oman ikäisiini, vaan nuoriin naisiin, joiden kanssa minulla on mukavaa ja joita minun on helppo lähestyä. Muutaman kanssa olen kyllä aistinut todella voimakasta ja molemminpuolista ihastumista, mutta olen silti saanut pidettyä suhteet platoonisina. Tosin nytkin on sellainen jutska meneillään, että tunnen jo pettäväni tätä tyttöäkin, kun tunteista on puhuttu, mutta tekoihin ei minusta taida olla. Olen siis tätä avioeroa miettinyt jo vuosia ja toivonut, että vaimo jostakin syystä sellaista esittäisi. Kuitenkin olen huomannut, että jo muutaman päivän erossa olo vaimosta saa minut ikävöimään häntä. Olen siis kohtuullisen "rakastunut" vaimooni, enkä usko, että kykenisin koskaan nauttimaan erossa olosta, mikäli sellainen lopulta tapahtuisi. Enkä kyllä kykene näkemään itseni ikäisissä naisissa mitään sellaista, mikä saisi minut kiinnostumaan heistä. Tosin joitakin poikkeuksia voi löytyä, mutta kauniit ikäiseni ovat kyllä jonkin sortin friikkejä tai kaltaisiani ulkonäkökeskeisiä narsisteja. Vaikka mainitsemani nuoret naiset saavatkin sydämmeni pomppimaan, epäilen vahvasti sitäkin, että kestäisin sellaisen kanssa arkea, saati että sellainen katselisi minun arkeani;)
Olen siis ilmeisen tuomittu tähän suhteeseen, jossa upea kroppa on vain kaukainen muisto...... (ps. oma vartaloni on kunnossa, mutta naama kaipaisi pientä laittoa;) )
NAinen taisi kirjoittaa miehensä puolesta:))
Ainakin minulle minun kumppanini exä laittoi liki sanasta sanaan samoin kirjoitetun kirjeen:)))
Tarjoa miehelle hyvää seksiä ja pidä huoli, että ero paperit hoidetaan loppuun asti.
Nimenomaan tuo miehen eropaperien lopullinen allekirjoitus takaa sinulle, että et ole laastari!
Laastareita ne ovat aina, enää ei voi muuta olla.
Olet sen ensirakkauden kokenut jo liitossasi ja senjälkeen laastaroidaan tavalla tai toisella koko loppuelämä. Aina on mukana myös se entinen suhde, ei häviä minnekään sielustasi.
Laastarit aina myös ajan kanssa ainakin kulmistaan irtaantuvat, joten niin käy myös elämässä.
Kaikki seksi tai läheisyys uuden kanssa on vain ajatusten pakoa, ei todellista.
Ainoa asia joka on todellista on omat lapset, ne ovat osa sinua, joten älä koskaan anna kenenkään heitä haavoittaa ja usko että mikään on heitä tärkeämpää.
näin on, ei onnistu enää ensirakkauden jälkeen vaikka jotkin rakentaa taloja ja ovat muka onnellisia, mutta en usko sellaiseen, että materiaali onnen tois..
Jos pelottaa joutuvansa laastariks, niin miks alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jonka erosta on kulunut muutama kk? Pelottaako, että joku muu sieppaa tämän ihmisen jos et tartu kuin limppuun?
Tän erään miehen erosta on jo 3 vuotta et ei oo kyseessä mikään tuore ero.
Vaikka nyt on mennyt pitempikin aika, laastari se tuleva vain on, sillä entinen suhde elää mielessä lopun elämää ja vertailuja tulee enemmin tai myöhemmin.
Jonkun laastarin kanssa voi ehkä elää, mutta harvoin niistä vanhuuden turvaksi on. Eli kun eroat, mieti myös jatkoelämäsi, se on aina suhdesoppaa, entinen kummittelee erilaisissa tilanteissa, vasta kun hän on kuollut, voit jotenkin päästä irti, mutta jos olet häntä pettänyt sittenkin vielä on riippana elämässäsi.
Että ei niitä eroja ole hyvä ajatella heti jos vähän harvemmin on seksisä tai mies ei pussaa joka aamu ja ilta ja pitele vielä sylissäänkin.
Ei pitele se tulevakaan, ihan varmasti.
Epäilenpä oletko "työstänyt" tätä avoeroa lainkaan tai ainakaan kunnolla.
Mielestäni nimittäin ihmisen oma käytös on se varmin tapa joutua laastariksi. Jos on kauhean epävarma suhteen onnistumisesta se todennäköisemmin myös epäonnistuu. Kukaan ei voi tietää tulevaa, eikä hallita toisen tunteita, eikä edes omiaankaan.
Pohdin itsekin ennen jatkuvasti uskallanko suhteeseen, kun olen jo pariin otteeseen satutettu. Kunnes sitten nyt kesällä kohtasin miehen, joka oikeasti kolahti. Mies on eronnut runsas puoli vuotta sitten, harkinta-aika on toki jo mennyt ja ero virallinen. Minua, joka ennen kavahdin kaikkea terapioimista, ei nyt yhtään haittaa se että mies silloin tällöin puhuu exästään ja on jopa hieman hukassa erostaan. Pohjimmiltaan mies on kuitenkin varma erostaan, eikä exäänsä todellakaan haikaile.
Olemme puineet ja puhuneet kaikki mahdolliset asiat sekä minun että hänen epäonnisista liitoista sekä muustakin mahdollisesta taivaan ja maan välillä ja se "terapioiminen" on ollut todella nautinnollista. Hyödyllistä myös minulle, jonka erosta on kuitenkin jo 5 vuotta. IHan kuin olisin löytänyt parin omille vammoilleni, sellaisen joka oikeasti parantaa, vie elämääni eteenpäin pois vanhasta ja menneestä. Haluamme molemmat samoja asioita ja olemme varmoja tunteistamme, olimme sitä jo heti alussa.
Ihmisen ensimmäinen erokokemus on muuten ero omista vanhemmista ja tätä "traumaa" sitä kai Ihminen työstää aikuissuhteissaan. Jokainen voi rakastua uudelleen minkä ikäisenä hyvänsä ja löytää tasavertaisen kumppanuuden oli lapsia tai ei.
Ero omista vanhemmista, eihän se ole ero joka vanhemminpiin tulee vain oma koti ja niin kuuluukin olla, mutta ne vanhemmat kuuluvat kyllä aina elämääsi.
Se side on niin vankka, että sitä et katkaise millään keinoin.
'Toinen on omat lapsesi, niidenkin pitöisi olla aina sinulle se tärkein asia, aikanaan lentävät pesätä ja tulet varmasti ikävöimään heitä monesti ja toivot, että yhteys säilyy mutkattomana.
Rakastua voi, mutta rakastamisen kanssa onkin sitten vaikeampaa, sillä se on koko elämä kaikkineen, siihen kuuluu se niin surut kuin ilot ja varsinkin vaikeina aikoina toisen tukeminen ja vaun antaminen eikä hylkääminen, kuten nykyisin tehdään.
Rakastumien on iloluonteista vastuutonta menoa, seksiä ja biletys päällimmäisenä, toista tuskin tunnetaan edes koko nimeltä, saatikak sitten mitään muuta hänestä.
Eihän tuosta tule mitään :D Tyhmä olet jos mennyt suhteeseen jossa ei vielä edes avioeroa ole tullut.
Harrasta paljon seksiä ja petä vain harvoin mieltäsi. Pettäminen on hauskaa ja sukupuolitaudit piristävät elämää
Onpas ohjeet.
seksi on ihanaa uuden juuri eronneen mieheni kanssa. joka ollut kylmässä liitossa kymmenen vuotta ja itsekin elänyt 15 vuotta yksin kun ei le kolahtanut. nyt kolahti ja kunnolla, salama rakastuminen puolin ja toisin. ei voisi olla ihanampaa.
Valitettavasti se seksi ei ole rakkautta.
Minusta se oikea löytyy jos on löytyäkseen, ei sitä valloiteta.
Tärkeintä on, että ihminen on sitä mitä on eikä yitä teeskennellä mitään muuta ei missään nimessä valehtele missään asiassa. Ihan varmasti pieleen menee jos on vähänkin näyttelemistä mukana.
Miehillä on tapana ainakin hiemen puhua ihan puppua, sillä yritetään "kaataa nainen" sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan mies hakee uutta kaadettujen listaansa. Joten karkaile näiden miesten luota, lirkutukset voivat olla hyvinkin somia ja polvillaan mokomat ryömivät edessäsi, mutta älä missään nimessä lanke tuollaisiin, se suomalainen mörkömies on varmasti tuhat kertaa parempi ajatellen pitempää yhteistä elämää.
laastari olet, ei vasta eronneet osaa luoda heti tunnesidettä uuteen ihmiseen, mitä parisuhteen muodostaminen tarvitsee
voi kun niitä kilttejäkin miehiä on olemassa. 46 vuotiaana löysin sellaisen ja olen niin onnellinen. eronnut on ja oli huonossa avioliitossa, jossa ei ollut mitään yhteistä, kai siinä jo parempi erotakin. ja saa taas tuntea rakkautta.