Minä oon just ja just kolmekymppinen, kun taas mies pari vuotta vanhempi, yhdessä ollaan oltu noin kolmisen vuotta ja tähän saakka kaikki on menny pääosin loistavasti. Mentiin kihloihin noin vuosi sitten ja tiedettiin molemmat että halutaan mennä nopeesti naimisiin, oltiin puhuttu asiasta useasti ja kihlauksen alkuaikoina puhuttiin asiasta paljon.
Nyt viimeisen neljän viiden kuukauden aikana asiasta ei olla paljon puhuttu. Olen yrittänyt, mutta mies aina jotenkin ohittaa sen.
Lisäksi mieheni kaverilla on tyttöystävä, noin 20v, ja minusta tuntuu että mieheni on tähän hyvin ihastunut. Inhottaa, koska pidän tuosta tytöstä ja hän on kaikinpuolin miellyttävä ihminen, mutta suhtautumiseni on alkanut muuttua mieheni käytöksen vuoksi.
Inhottaa tämä tilanne. En haluaisi ajatella eron mahdollisuutta, mutta mieheni ei susotu edes puhumaan asiasta
Nyt viimeisen neljän viiden kuukauden aikana asiasta ei olla paljon puhuttu. Olen yrittänyt, mutta mies aina jotenkin ohittaa sen.
Lisäksi mieheni kaverilla on tyttöystävä, noin 20v, ja minusta tuntuu että mieheni on tähän hyvin ihastunut. Inhottaa, koska pidän tuosta tytöstä ja hän on kaikinpuolin miellyttävä ihminen, mutta suhtautumiseni on alkanut muuttua mieheni käytöksen vuoksi.
Inhottaa tämä tilanne. En haluaisi ajatella eron mahdollisuutta, mutta mieheni ei susotu edes puhumaan asiasta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen suurinpiirtein miehesi ikäinen ja menin kihloihin nykyisen avovaimoni kanssa viisi vuotta sitten.
SIlloin oltiin "nuoria ja rakastuneita" pantiin kuin kanit ja elämä oli huoletonta. Minulle oli aivan ok olla ilman lapsia, samoin puolisolleni, sillä asuimme työni vuoksi melko haastavissa paikoissa pieniä lapsia ajatellen. Naimisiinmenoa pidettiin itsestään selvänä mutta ei kuitenkaan tärkeänä koska "asioistahan oli jo sovittu" kihloihin mennessä.
Olen aina ajatellut, että jossain vaiheessa elämääni haluaisin myös lapsia. Nyt tilanne on kuitenkin se, että avopuolisoni totesi pari vuotta sitten ettei varmastikaan koskaan tule haluamaan lapsia.. ajatteli sterilisaatiota vaikka on mua vain kolme vuotta nuorempi. Tämä oli aika paha isku, totesin sitten että turhaa se on sitten koskaan naimisiinkaan mennä.
Seksiä meillä harrastetaan ehkä pari kertaa vuodessa mutta mitään henkistä yhteyttä ei enää ole. Kaipaan silti suunnattomasti sitä samaa ihmistä, johon joskus rakastuin ja jonka kanssa nykyään asun lähinnä kämppiksenä.
Avopuolisoni on minusta taloudellisesti riippuvainen, sillä hän on ollut työttömänä kaikki ne vuodet kun olemme yhdessä kiertäneet maailmaa työni puitteissa. Pidän hänestä ja haluan hänelle hyvää mutta en tiedä edes rakastanko häntä enää. (tästäkin on juteltu, ei hänkään tiedä)
Näinkin voi siis mennä. Ehkä miehesi ei pidä naimisiinmenoa tärkeänä koska asioista on kihloihin mennessä jo sovittu tai sitten häntä oikeasti on ruvennut arveluttamaan. Kato sitä silmiin ja kysy.
Tuon miehen kaverisi tyttöystävän en oikein uskoisi liittyvän asiaan mitenkään. Eihän sitä kaverien tyttöystäviin sekaannuta ja miten ihmeessä yli kolmekymppinen mies jaksaisi kuunnella parikymppisen tytön höpinöitä kun on jo tottunut hieman "järjelliseempään seuraan" (eli sinuun).
http://www.youtube.com/watch?v=OvewO2-0Nxw&feature=related
ei esiaviollisille seksisuhteille.