Minulla on suhtautumisongelma. Ex-miesystävältäni/avopuolisoltani "opin", että olen halveksittava/häpeällinen nainen muslimisuvun silmissä ja lapseni on myös häpeäksi, eikä minua näin ollen olisi sopinut esitellä suvulle tai paljon edes liikkua kaupungilla kanssani. Jätin hänet ja aloin seurustelemaan toisen miehen kanssa. Hän tuntuu puhuvan minun kanssa puhelimessa ihan avoimesti vanhempiensa kuullen ja käy luonani ihan avoimesti. Ilmeisesti hän ei samalla tavoin häpeä minua sukunsa edessä, tai näin minä luulen. Mutta minuun on iskostunut aika syvälle tämä ex-avomieheni opetus huonoudestani. Minua pelottaa ja kauhistuttaa ajatus siitä, että joskus tapaisin nykyisen miesystäväni perhettä, tai se ajatus tuntuu lähestulkoon paniikinomaisen vaikealta. (Toisaalta pelkään, että hänkään ei kehtaa minua heille esitellä.) Molemmat miehet ovat suurin piirtein samanikäisiä ja samalta maantieteelliseltä alueelta lähtöisin. Minä en tunne tätä huonommuutta suhteessa suomalaisiin naisiin vaan vain suhteessa islaminuskoisiin naisiin eli tässä tapauksessa miesystävän naispuoleisiin sukulaisiin.
henkilökohtainen suhtautumisongelma
miten yli
9315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yritähän kaivaa jostain sielusi syövereistä esiin sellainen hieno juttu kuin terve itsekunnioitus. Suosittelen lämpimästi. Kun ihmisellä on lapsi, terve itsekunnioitus tai sen puute vaikuttaa myös häneen. Mieti sitä.
hahahahahha xD jos minun kumppanini olisi haukkunut minua noin olisin haistatellut pitkät hänelle ja koko hänen suvulleen.
miksi sinä kirjaimellisesti hypit ojasta allikkoon? parisuhteet ovat muutenkin paljon työtä vaativaa hommaa. miksi oikein hakemalla hakeudut yhteen miehen kanssa, joka tulee täysin erilaisesta kulttuurista ja kasvuympäristöstä, jonka ajatusmaailma ja uskonto poikkeavat radikaalisti omistasi?
eikö elämä olisi paljon helpompaa länsimaalaisen miehen kanssa (en nyt sano, että sen tarvitsisi olla suomalainen)
minulla on kokemusta parin muslimin kanssa seurustelusta, joista toinen oli asunut koko ikänsä suomessa. nyt kokemuksista viisastuneena en enää ikinä aio ryhtyä suhteeseen muslimien kanssa. elämä on niin paljon helpompaa
Exäsi oli luultavasti "varattu" ja sen takia ei kehdannut esitellä sinua... En sano tätä veetuillakseni vaan tällaisia tapauksia on olemassa. Kaupungilla hän ei kehdannut liikkua jos joku tuttu joka tietää vaikka siskon/veljen/serkun tms olisi nähnyt?
Miksi olet hankkiutunut jo toistamiseen sellaisen henkilön seuraan, joka aiheuttaa sinussa häpeän tunteita?
Kokeilepa välillä ihan suomalaista.
Hei, miesystäväni ei aiheuta minulle häpeän tunteita vaan ne tunteet ovat tulleet exältäni. Nykyinen miesystäväni ei häpeä liikkua seurassani, ei häpeä esitellä minua tuttavilleen tms. Hän on hyvä ja kiltti mies. Meidän ajatusmaailmamme ja kiinnostuksen kohteet ovat nykyisen miesystäväni kanssa samanlaiset, samoin uskonnollinen ajattelumme. Vielä ei ole tullut vastaan erimielisyyksiä maailmankatsomuksissamme tai uskonnollisessa ajattelussamme. Molemmat rakastamme eläimiä ja pidämme mielellämme lemmikkejä ja olemme samalla tavalla ja saman"vahvuisesti" uskonnollisia, emme fanaattisia, uskomme samankaltaiseen näkymättömään maailmaan, olemme kiinnostuneita yliluonnollisista ja extraterrestiaaleista ilmiöistä. Kumpikaan emme juo emmekä syö possua, ei siksi että olisimme fanaattisia vaan siksi että emme vain pidä kyseisistä asioita. Voimme jopa jakaa uskonnollisen ajattelumme, koska hänen ajattelunsa/suhtautumisensa on joustavaa. Keskiverto suomalainen mies ei yleensä ajattele minun laillani, vaan pitää herkästi minua omituisena ajatusmaailmani ja maailmankatsomukseni myötä. Näin olen todella onnellinen, että olen löytänyt miehen, jonka kanssa voin jakaa muutakin kuin arjen ja pedin :). En siis ole hypännyt allikkoon, vaan löytänyt juuri minulle sopivan miehen.
"En siis ole hypännyt allikkoon, vaan löytänyt juuri minulle sopivan miehen." Sepä loistavaa.
Mutta kuitenkin: "Minua pelottaa ja kauhistuttaa ajatus siitä, että joskus tapaisin nykyisen miesystäväni perhettä, tai se ajatus tuntuu lähestulkoon paniikinomaisen vaikealta. (Toisaalta pelkään, että hänkään ei kehtaa minua heille esitellä.)" Tuohan on hirveää. Minusta mies ei olisi minulle juuri sopiva, jos minulla olisi tuollaisia tunteita. Mutta kukin tyylillään.
Mutta sepä se onkin: nykyinen miesystäväni ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä antaisi aiheen noihin tunteisiin. Ne tunteet ovat jäänne menneestä elämästä. Eli ei nykyisessä miehessä ole vikaa vaan siinä, miten itse koen itseni suhteessa muihin ihmisiin :(.
Ex painoi itsetuntosi pohjamutiin, joten nyt tyttö kömmit ylös sieltä. Et kerro tarkemmin miksi tunnet huonommuutta, mutta sanon sinulle yhden tärkeän asian. Nämä maahanmuuttajat korostavat omaa erinomaisuuttaan sen takia, koska eivät ole täällä yhtikäs mitään. On helppoa alkaa alistaa ja latistaa sinua, koska olet epäonnisen mamun tunteiden siirto kohde. Sinusta tehtiin syyllinen ja huono, mutta eiköhän se mamu ollut se joka ei osannut kieltä ja joka eli sossun luukulla? Nykyisellä miehelläsi on luultavasti perempi itsetunto (tai sitten osaa hyvin näytellä). Pafrempi olisi pysyä suomalaisissa ja unohtaa koko tuo mamu-aika elämässäsi. Se tuntuu joillakin naisilla olevan jonkinlainen kausi, joka menee kyllä ohi.
itsetunnolla varustettu,niin ei ole tarvetta alistaa tai mitätöidä toista millään alueella.Tämä pätee suomi- ja mokusuhteissa.
Riidat ja erimielisyydet on voitava selvittää puhumalla. hyvää tahtoa tarvitaan molemmilta osapuolilta.