Olemme seurustelleen poikaystäväni kanssa 7 vuotta, nyt siis etäsuhteessa olleet yli vuoden ja minä mokoma menin pahasti ihastumaan toiseen mieheen. Emme siis ole treffailleet tai suudelleet tai mitään vastaavaa, mutta uskon, että hän olisi kiinnostunut. Olen itse 24- vuotias ja haaveilisin jo pitävämmästä parisuhteesta.
Omituista on se, että en näe tulevaisuutta poikaystäväni kanssa, mutta voisin kuvitella jo tulevaisuuden tämän toisen kanssa. Todella vahva tunne, että pitäisi hypätä tähän kelkkaan, mutta joutuisi särkemään yhden sydämen, joka kuuluu yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä.
Millä perustein tämä iso päätös kannattaisi tehdä?
Kuinka pitkälle on oikein mennä tämän ihastuksen kanssa, uskaltautuakko treffeille vaikka olen suhteessa?
Omituista on se, että en näe tulevaisuutta poikaystäväni kanssa, mutta voisin kuvitella jo tulevaisuuden tämän toisen kanssa. Todella vahva tunne, että pitäisi hypätä tähän kelkkaan, mutta joutuisi särkemään yhden sydämen, joka kuuluu yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä.
Millä perustein tämä iso päätös kannattaisi tehdä?
Kuinka pitkälle on oikein mennä tämän ihastuksen kanssa, uskaltautuakko treffeille vaikka olen suhteessa?
Vastaukset 36
Vanhimmat
vai niin
jk on hyvä tyyppi
Älä mene treffeille. Ihastumisia tulee ja menee, myös suhteessa. Olen itse herkästi ihastuvaa sorttia enkä oikein osaa sitä säätää poiskaan, mutta en myöskään toimi mitenkään, vaikka ihastun. Ne menevät ajan kanssa ohi. Tulevaisuus on helppo kuvitella haavekuvan kanssa, siinä ei ole arjen ongelmia mukana. Rakkaus ei ole pelkkää huumaa, se on myös arkea ja päätös olla yhdessä. Sanoit, että poikaäystäväsi on yksi elämäsi tärkeimmistä ihmisistä, eli välität hänestä edelleen.
Olet nuori ja saatat haluta jotain muuta kuin arkisen parisuhteen. Sinun pitää nyt miettiä, haluatko elää ja hurvitella vai onko poikaystäväsi oikeasti elämäsi tärkein henkilö, se josta et halua luopua. Anna itsellesi vähän aikaa. Ja vaikka päättäisit erota, niin kehottaisin siinäkin tapauksessa antamaan itsellesi vähän aikaa. Älä hyppää heti uuteen suhteeseen. Muista, että jo olemassaolevaan suhteeseen voi puhaltaa uutta tulta, jos niin haluaa. Siihen toiseen voi aina rakastua uudelleen, ja tutustua uudelleen.
Olette olleet pitkään yhdessä, nyt etäsuhteessa, olet nuori, tuo kaikki on ihan normaalia. Sinun valintasi on, päätätkö sitoutua sinulle rakkaaseen ihmiseen vai päästää hänet menemään. Älä kuitenkaan loukkaa poikaystävääsi touhuamalla hänen selkänsä takana.
Minulle kävi näin, ihastuin varattuna kivaan ja saman henkiseen sinkku mieheen. Kävimme hänen kanssaa keskusteluja jollaisia emme koskaan käyneet mieheni kanssa. Mies tuntui sielunkumppanille alusta asti.
Hain avioeron, koska ymmärsin etten halua jatkaa avioliittoa erinäisistä syistä. Tutustuimme sielunkumppanin kanssa paremmin. Nyt elämme onnellisina yhdessä, mutta tunnen huonoa omaatuntoa koska ihastuin varattuna toiseen.
Kuinka kauan - harkitse tarkasti - olet nyt ollut yhdessä tämän uuden kanssa?
Kolmas vuosi.
Kiitos mielipiteistä.. tuntuu kieltämättä elämäni vaikeimmista päätöksistä.
Olen joka tapauksessa jo päättänyt ottaa selvää tuosta ihastuksesta, tutustua paremmin niin kauan kuin asiat pysyvät "tuttavuuden" puolella, sillä tämä jos jokin jäisi kalvamaan.
Poikaystävälleni aion olla uskollinen, vaikka toiseen ihastuminen tuntuukin hieman jo väärältä.
Ehkä päätöstäni edesauttaa hieman se, että olen näiden 7 vuoden aikana alkanut miettiä yhä enemmän toivottavasti tulevaa perhettä ja yhteistä tulevaisuutta. Poikaystäväni on hieman rennompi elämänotteeltaan enkä ehkä voisi kuvitella koskaan perustavani perhettä hänen kanssaan.
Suuria puheita nuorelta naiselta, mutta sitä se aikuistuminen on osaltaan kai teettänyt?. Aika näyttää..
Kiitos erityisesti akateeminna ja harkitse tarkasti- nimimerkeille.. Aion antaa itselleni aikaa tämän päätöksen kanssa ja olla uskollinen tyttöystävä niin kauan kuin nykyistä suhdetta ikinä jatkuukin. Käyn taas kirjoittelemassa tänne jos asiat muuttuvat lähiviikkoina/kuukausina, tai jos päätän mennä sinne treffeille.
Siinä nähdään taas naisten ailahtelevuus. Kas kun et mene meedioilta kysymään mitä pitäisi tehdä. Ei kun kysyt täältä netistä neuvoja.
Ole hyvä. On hyvä, että uskallat miettiä asioita ja kohdata asioita ja tunteitasi. Ettet vain mene turtuneena ja turrutettuna eteenpäin. Itsekin halusin ensin hoitaa eron ja sitten vasta lähteä miettimään tuleeko elämääni uutta miestä vai ei. Ihastuksesta huolimatta, olisin voinut valita olla yksin. Se olikin ensin vilpitön aikomukseni.
Mutta valehtelisin, jos väittäisin etteikö ihastuminen henkisesti samalla aallonpituudella olevaan mieheen olisi vaikuttanut ajatuksiini. Hän herätti minussa sen ajatuksenvirran, jota yritin ensin piilottaa peremmälle aivojeni sopukoihin. Kieltää sen.
Olin ajatellut, että itsehän aviomieheni valitsin ja tässä nyt olen ja saan tyytyä valintaani. Tapahtui mitä tapahtui. En kokenut oloani onnelliseksi, en henkisesti enkä fyysisesti saanut vastakaikua, mutta olin jo tehnyt valintani. Uskottomuus ei ollut minulle edes vaihtoehto. Ajattelin, että huonomminkin voisi olla, joten en ala haihattelemaan.
Sitten kuitenkin keräsin rohkeuteni ja päätin valita tyytymisen ja uudelleen valitsemisen väliltä. Mietin sitäkin, että vanhana olen katkera jos nyt tyydyn ja tunnen itseni onnettomaksi. Itsekästähän se oli.
Aina ei kuitenkaan käy yhtä onnellisesti kuten minulle ja se vaisto toimi oikean ja väärän valinnan välillä. Siltikin koen vieläkin syyllisyyttä ihastumisesta toiseen varattuna. Vaikka mikään ei suhteessani vaivaa ja myös entiseni on päässyt elämässän eteenpäin. Nyt tunnen olevani oikeassa suhteessa, oikean ihmisen kanssa. Vaikka eksänikin oli minulle hyvin tärkeä ja rakaskin. Mutta tunsin enemmän häntä kohtaan kaveruutta, kuin muuta.
Ehkä liian hätäisesti aikoinaan solmin avioliiton. Mietin hääpäivänäkin vielä, että toivottavasti en ala katumaan. Minusta se on merkki siitä, että jotain ei ole oikein.
Kannattaa harkita monelta kantilta valintojaan. Koittaa toimia oikein ja rehellisesti. Kaikki valinnat ei aina ole helppoja.
meneekin kysymään meedioilta..Kun käy tuolla ennustus palstalla niin epäusko iskee,että millä perusteilla naiset oikein valintoja tekee,ei ihme jos mennään metsään.
"Ehkä päätöstäni edesauttaa hieman se, että olen näiden 7 vuoden aikana alkanut miettiä yhä enemmän toivottavasti tulevaa perhettä ja yhteistä tulevaisuutta. Poikaystäväni on hieman rennompi elämänotteeltaan enkä ehkä voisi kuvitella koskaan perustavani perhettä hänen kanssaan."
Tuo kertoo jo aika paljon. Ehkä sinun tosiaan on aika lähteä eteenpäin. Mieti kuitenkin vielä. Itse sinä sen tiedät, mitkä ovat tunteesi poikaystävääsi kohtaan.
Olen tavallaan kateellinen sinulle kahdesta syystä: Ensinnäkin olet uskaltanut lähteä epätyydyttävästä liitosta. Olen jo tuolla toisessa ketjussa kirjoitellutkin aika paljon suhteemme koukeroista. Meistä kumpikaan ei ole onnellinen, mutta emme osaa suhteesta lähteäkään. Meidän välillämme kuitenkin on hyvin voimakas vetovoima, ei meille kaverillinen suhde ole. Suhde vain on hyvin vaikea ja varmasti molemmilla olisi helpompaa erillään.
Toiseksi, Minusta tuntuu, että minua tunteeni vievät aina väärään suuntaan. Minä olen huomannut, että minä olen monesti kuvitellut ihastuessani löytäväni sielunkumppanin, mutta oma mieheni on paljon lähempänä oikeaa sielunkumppaniani, kuin kukaan aiemmista ihastuksistani. Ne ihastukset ovat lopulta paljastuneet ihan joksikin muuksi, kuin minulle sopiviksi ihmisiksi. Itse asiassa, minulle varmaan on ollut ihan sama, kuka siihen tilanteeseen on eteen sattunut, ihastuksen aiheuttanut, koska se ihastuminen on vain syntynyt siksi, että olen etsinyt itselleni pelastajaa. Eli olen vain jonkun ihmisen ympärille kasannut hurjasti haaveita ja kuvitellut hänet itselleni sopivaksi vain siksi, että olen niin tyyytymätön omaan suhteeseeni ja halunnut paeta sitä ihastukseen. Tai ehkä olen vain pelännyt rakastaa, en tiedä. Siksi minä olen jokseenkin menettänyt uskoni sielunkumppaniin tai ihastumiseen. Olen aikamoinen kyynikko nykyään, minä, tunneihminen.
Eli pidän sinua hyvinkin onnekkaana. Harvalle käy noin. Aika moni alkaa jälkikäteen katumaan, teki niin tai näin.
"Aika moni alkaa jälkikäteen katumaan, teki niin tai näin."
Ainakin ero -foorumilla saa sen kuvan, että lähes kaikki ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä??? Onko tuo vaan oman ratkaisunsa epätoivoista puolustelua?
Onko sulla akat. eronneista/lähtemättä jättäneistä tuttavapiirissäsi syntynyt kuva, että olisi pitänyt tehdä toisin? Jos tuntee eronneita pareja ja heidän myöhempää elämänkohtaloaan, niin saa luotettavamman kuvan siitä, mitä (epä)onnea ero toi.
Kuitenkin ratkaisu on Aina yksilöllinen, jonka tekemiseen ei helpotusta juuri tuo, miten muiden ero on mennyt.
Olikohan nyt vähän vääränlaiset lasit päässä, kun luit viestiäni? Ei se suinkaan ollut oman ratkaisun puolustelua, varsinkaan epätoivoista ;). Tarkoitin tuolla sitä, että eroaa tai jää, moni alkaa katumaan ja hän on onnekas, kun osasi tehdä oikean päätöksen.
Aika paljon mm. täältä saa lukea siitä, miten on eronneet tulleet katumapäälle, haluaisivat entiseen takaisin. Ja monihan palaakin, ja sitten moni saattaa huomata, että ei sitä entistä enää saakaan takaisin jne. Toki myös on onnellisia eronneita Pohdin tätä suuntaan ja toiseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat jääneet miettimään, olisiko sittenkin ollut parempi, olleet vuosia kiinni exässä, vaikka itse ovat lähteneet. Sitten taas on ihmisiä, joilla ero on tuonut helpotuksen. Ja sitten on minun kaltaisia ihmisiä, jotka eivät osaa lähteä ja miettivät vähän väliä, että olisi silloin pitänyt...
Mielestäni olen koko ajan sitä sanonut, että vain ap itse voi tietää tunteensa. Ei hänelle kukaan muu voi kertoa, pitäisikö hänen erota vai ei. Vanhempana ja monia eroja nähneenä ja ihastuksia kokeneena voi kuitenkin kertoa omista kokemuksistaan ja siitä, miten itse näkee asiat. Se kai kaikille on selvää, että ikinä ei ole hyvä lähteä hakemaan uudesta ihmisestä syytä lähteä, vaan pitäisi ensin käsitellä se ero ja siihen johtaneet syyt hyvin läpi. Eikös?
""Aika moni alkaa jälkikäteen katumaan, teki niin tai näin."
Ainakin ero -foorumilla saa sen kuvan, että lähes kaikki ovat ratkaisuunsa tyytyväisiä??? Onko tuo vaan oman ratkaisunsa epätoivoista puolustelua?"
Minä taas tarkoitin, että mitä ihmiset ero -foorumilla kertovat, ei ole se koko totuus, sillä He siellä pyrkivät puolustamaan omaa ratkaisuaan parhain päin loppuuun saakka. Siten heidän selviytymistarinoilleen ei voi laittaa paljoakaan painoa.
Aah, ok, heh, se olinkin minä, joka käsitti ihan väärin :)
Meinasin nimittäin itse sanoa samaa, että jokainen haluaa nähdä ne ratkaisunsa oikeiksi ja puolustelee niitä, oli ne mitä tahansa. Tuo tietysti on vain terveellistä, jos ei asioille voi mitään tehdä. Parempi olla "tyytyväinen" kuin jäädä suremaan menneitä. Toki niistä menneistä aina kannattaa ottaa opikseen.
Tuolla toisaalla, kun ollaan tästäkin asiasta vähän keskusteltu, niin todettiin, että samalla vaivalla, kun eroaa/alkaa uuteen suhteeseen, saisi sen vanhankin suhteen toimimaan. Tietenkään ei loputtomiin kannata hakata päätään petäjään (kuten allekirjoittanut on tehnyt), jos vaikka toista ei kiinnosta yhtään suhteen tila. Ja varmasti sen vanhan suhteen pelastaneet ihmiset ovat vähintäänkin yhtä tyytyväisiä elämäänsä, kuin eronneetkin. Aina tosiaan ei ole, mitä pelastaa, mutta jos on vaikka perhettä ja on jo pidempi aika yhteistä taivalta takana, niin mielestäni aina kannattaa yrittää.
"Fifty-fifty" - eropäätöksistä ei koskaan jälkikäteen voi sanoa, oliko ratkaisu se eniten "oikea", sillä mahdollisen toisen valinnan tapahtumien kulku ei koskaan toteutunut ja selvinnyt.
Teki tämän tai tuon ratkaisun - turvatakeita ei kukaan anna.
Kieltämättä ailahtelevaisuus kuvaa minua harmittavan hyvin.. Joskus omista tunteistaan ei vain ota selvää ja suuret päätölset tuntuvat ahdistavilta ja mahdottomilta tehdä.
Tässä omassa tilanteessani hieman vaikuttavat myös nuo tulevaisuuden näkymät. Olen pidemmän suhteen ihminen, ja mielelläni haluaisin kuvitella voivani elää kumppanini kanssa lopun elämääni. Ehkä tulisi perustaa päätöksensä myös hieman sen mukaan mitä tulevaisuudeltaan haluaa, olenko oikeassa?
Vai mennäkö vain tunteen mukaan? Saako järjellä ajatella ollenkaan?
Hyvin kirjoitettu. Kiitos.. :) . .. mukava saada näkökulmaa eronneeltakin naiselta
Kyllä minä voin sanoa. Nyt kun olen elänyt jo yhteistä arkea. Kun parisuhteessa lakaa tuntumaan toisen läsnäolo puolin ja toisin enemmän inhottavalle, kuin mukavalla on viisaampaa lopettaa. Näin tein. Sillä seuraavaksi voi olla jo ilmiriita käynnissä ja hyvin tulehtuneet välit.
Turvatakeita en minäkään saanut, mutta helpotuksen olooni. Minun onnekseni vain tulin tehneeksi oikean valinnan.
Silloinen mieheni kertoi haluavansa lyödä minua. Siinä yksi varsin perusteltu syy, miksi en halunnut jäädä odottamaan koska kajahtaa. Taustalla myös psyykkisiä ongelmia, joista en yksityisyys syistä halua enempää kertoa. Vaikeaa oli hetken eron jälkeen. Myönnettäköön.
Tiedän vain tehneeni oikean valinnan. Tulevaisuus vanhassa suhteessa olisi ollut ennustettavissa. Valitettavasti.
Onnekkaana pidän itsekin tilannettani. Hyvin monesti jälkeenpäin aletaan kaipaamaan takaisin vanhaan suhteeseen. Kadutaan eroa ja palataan yhteen.
Varmasti on suhteita joissa vaivalla ja työllä saisi suhteen eheytettyä takaisin elävien kirjoihin, mutta se vaatii molemmilta halukkuutta. Itse puhuin ongelmistamme hyvin usein ääneen miehelleni, mutta hän käyttäytyi kerta toisensa jälkeen, kun en olisi koskaan puhunut sanallakaan, että minulla on paha olo ja mistä se paha olo tulee.
Hän jatkoi kulissin esittämistä ja eli kuin käsikirjoituksen mukaan hymyssä suin. Minä en ymmärrä miten toinen voi nauttia elämästään ja jatkaa kuin ei mitään olisi pielessä, vaikka toinen itkee pahaa oloaan ja puhuu siitä jatkuvasti. Hyvinhän meillä kaikki on elä nyt itke, hän sanoi ja ei mitään muuta kantaa asiaan.
Asia loppuun käsitelty. Teeskennellään. Raskasta on roolisuhteessa eläminenkin. Yhdessä yrittäminen voi palkita, yksin yrittäminen ei sitten taas riitä.
" Kadutaan eroa ja palataan yhteen."
Onko tuttavapiirissäsi paljon näitä tapauksia ja jos, niin miten paluua onnistui?
Viisi pariskuntaa on tuttavapiirissä ja monta muuta tiedän muuta kautta. Itsekin olen kerran palannut entisen kanssa yhteen ja kokeillut uudelleen. Epäonnistuimme edelleen.
Näistä viidestä pariskunnasta kolme on edelleen yhdessä yhteen paluun jälkeen.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, vaikka olemme päätyneet vastakkaisiin ratkaisuihin. Sinun tilanteessani ymmärrän oikein hyvin, että et jatkanut tuossa liitossa. Itse olen vähän samantapaisessa suossa tallannut vuosia ja vuosia ja vuosia. Voisin kirjoittaa nuo samat sanat, mutta sillä erotuksella, että en ole päässyt tästä irtautumaan. Ei kovinkaan moni muu tätä varmasti olisi tehnyt enkä sitä kellekkään suosittele. Viisaampaa on joskus luovuttaa.
Nyt kuitenkin tuntuu, että meilläkin näkyy valoa tunnelin päässä (toivottavasti se ei ole juna). Toivon todella, että vuosien tarpomiseni ei ole mennyt hukkaan.
Joka tapauksessa, olen edelleen sitä mieltä, että hetkellisen ihastumisen tai ikäkriisin (tai muun vastaavan) takia ei pidä heittää suhdetta hukkaan, ei myöskään siksi, että arki alkaa puuduttaa ja tuntuu, ettei suuria tunteita ole ollut pitkään aikaan. Se kaikki voi olla korjattavissa. Sen sijaan, jos mikään ei muutu, vaikka miten yrittää, niin loputtomiin ei voi itseään hajottaa. Silloin on hyvä antaa itselleen lupa lähteä ja olla onnellinen.
Akateeminna: Nyt kuitenkin tuntuu, että meilläkin näkyy valoa tunnelin päässä (toivottavasti se ei ole juna). Toivon todella, että vuosien tarpomiseni ei ole mennyt hukkaan.
Todennäköisesti kangastus!
Näinhän se voi olla ;)
Jokainen kirjoittaa omien kokemustensa pohjalta, mitkähän sinun kokemuksesi ovat olleet kun moisia kommentteja heität?
Live and let live!
Tämä foorumi on siksi olemassa, että täällä keskustellaan asioista.
Näkökulmia on monia. Haluatko uskaltaa haluta itsellesi itsesi näköistä elämää itseäsi(kin) varten ehkä riskejäkin ottamalla vai haluatko jatkaa suhteessa, jossa tiedät, että ihastuksia voi tulla sittten useitakin ja ristiriidan tunteet vaivaavat jo nyt, saatikka mitä se on sitten kun on vielä lapsiakin. Tämänhetkinen mies ei tule muuttumaan luonteeltaa mihinkään, hän on se mikä on, sen sinä tiedät. Uusi on mitä on, sitä et tiedä, mielikuvituksesi täydentää loput. Ja tässä tullaan siihen, että mikä omassa suhteessa on sellaista, että "tarvitset" jonkun muun suhteen kuvan edes mielikuviisi..
Kun ihmisten välit ovat sellaiset, että niihin jostain syystä mahtuu ihastus, on varmaa, että niihin tulee ihastus. Vai haluatko välttää ristiriitoja, haluatko elää tasaisen ehkä harmittavan elämän, jossa jäät jossittelemaan jotakin. Jos haet itsellesi luotettavaa ja hyvää miestä ja lapsillesi isää ja se on ensisijainen toiveesi ja sinulle tärkeää, pohdi toteutuuko se tämän nykyisen kanssa. Ota paperi, listaa siihen elämässäsi vain itsekkäästi tärkeät asiat, mitä haluat toteuttaa, miten haluat elää. Mitkä ovat haaveesi. Mitä tarvitset, kuuntele itseäsi.
Sinun ei tarvitse tietää kumman valitse, älä edes ajattele sitä noint Käännä katseesi itseesi ja kysy, miten sinä voit tässä suhteessa, ajattele vain itseäsi. Tarvitsee vain tietää se, oletko itseäsi varten oikeassa suhteessa nyt, teetkö elämästäsi nyt sitä, mitä ajattelet, että se sinulla pitäisi olla. Onko se hetki tänään keskipäivällä, että nyt olet siinä suhteessa, mikä sinulla on ja kestää loppuelämäsi ja siinä suhteeessa toteutatte myös perhehaaveenne muut haaveet. Sinä tässä kuitenkin olet tärkein. Jos ei ajattele itsekkäästi itseään ja ole onnellinen suhteessaan, ei voi olla se rakastavin puoliso toisellekaan.
Onko sinulla varhaistunut kolmenkympin kriisi, yleensä silloin elämäänsä pohtii ja mietti, että mitä siihen aivan oikeasti haluaa, se on eri asia kuin aikanaan se, että oli kivaa hengailla yhdessä, seurustella ja harjoitella parisuhdetta nuorempana. Kun kypsyy alkaa pikkuhiljaa oikeasti nähdä ihmisissä ja ihmissuhteissa eri arvoja. Käsitteet luottamus, kunnioitus, hyvä olo, voivat vähn tarkentua siksi, että ehkä tunnet itsesi paremmin. Asiat, mithin ennen ei kiinnitä huomiota alkavat tuntua tärkeiltä. Miten kenties ajattelisit viiden vuoden, kymmenen vuoden, kahdenkymmenen vuoden päästä. Oletko toteuttanut itseäsi, oletko ollut itsellesi uskollinen? Oletko tehnyt elämästäsi hyvää? Oletko ollut rehellinen. Näitä kannattaa kysellä itseltään.
Mieti suhdetta itseesi, kokemuksiisi, siihen mikä on sinulle hyvä ja oikein. Älä sekoita näihin ajatuksiin mitään uusia ihmisiä. Tiedtät mikä on ratkaisusi ja mikä on oikein sinulle. Se voi olla eri asia kuin toisten neuvot. Luota itseesi.
Sulla oli mainio kirjoitus, hyviä pointteja ja paljon näkemystä. Todella hyviä vinkkejä mietittäväksi.
Älä ihastu toiseen mieheen siksi, että biologinen kello tikittää. Mitä jos hän olisi lapseton? Entä kun lapset olisivat isoja, ihastuisitko johonkin toiseen ihmiseen taas, jotta hänen kauttaan voisit toteuttaa itseäsi taas niin kuten tuntuu. Yksinkertaisesti vain rakkaus on ainut syy olla yhdessä, ja rakastamattomuus syy erota. Se ei saisi riippua ajatuksesta, että tuon ihmisen kautta minä voisin saada haaveeni, vaan sen pitäisi riippua ajatuksesta: tuon ihmisen kanssa me voisimme ehkä kokeilla sitä, mitä ME haluamme.
Hei,
Joku laittoi koneeltani hävyttömän viestin tähän ketjuun. Pahoitteluni. Onneksi se poistettiin.
Sanoisin että ihastuksia tulee ja menee. Älä tee mitään mitä joutuisit katumaan myöhemmin.
Olen lähiaikoina menossa treffeille tämän ihastuksen kanssa.
Uskon, että olen vain jumiutunut parisuhteeseeni ja vaikka kuinka välitän ja viihdyn poikaystäväni, niin uskon, että tämä ei ole elämä, jonka haluan elää.. Olen vain ihminen, joka pystyy sopeutumaan suhteeseen kuin suhteeseen ja ehkä siksi jumiutunut.
Ilmoitan taas miten treffit meni.
huoh oot yks jakoplogi